Virta vie, virta tuo...

Oi voi, otsikko kuvaa tämän postauksen sisältöä niin monella tapaa. Aika tuulista on ollut kummassakin suosikkijoukkueessani. Urheilulehtikin kirjoitteli nettisivuillaan KaMan talousvaikeuksista ja siitä, mahtavatko saada ensi kaudeksi edes joukkuetta kasaan, kun suurin osa avainpelaajista on menossa muihin seuroihin. Ikävältähän tuollainen karkaaminen kuulostaa, mutta ilmeisesti asiat eivät KaMassa ole olleet kovinkaan hyvällä tolalla. Mutta ainakin seuran nettisivujen mukaan parempaan päin ollaan menossa. Ontuvaa budjettia on saatu paikattua ja uusia pelaajasopimuksiakin on tehty. Ensi kauteen ei lähdetä yhtä korkein tavoittein ja henkseleitä paukutellen kuin tänä vuonna.

Vaan eipä ole helppoa ollut Tepsilläkään. Ensimmäistä kolmen pisteen voittoa saatiin odottaa aina viime perjantaihin (12.10.) asti. Takkiin on tullut oikein urakalla. Mutta toki pieniä toivonpilakhduksiakin on nähty. 6.10. oli TPS - Ässät, josta saimme avomiehen kanssa hyvän syyn matkata Turkuun viikonlopuksi. Elokuussa avatun Lankamaailman sekä samana viikonloppuna pidettyjen kirja- ja ruokamessujen kautta koukattuamme pääsimme asettumaan mukavasti paikoillemme yhtä riviä alemmaksi kuin vanhempani (iskän voimakasta eläytymistä lätkäpeliin on hieman haastavaa sietää, jos istuu ihan vieressä). Tepsin jäähyn myötä porilaiset menivät ekassa erässä johtoon. TPS kuitenkin tasoitti toisessa erässä ja meni johtoon heti perään. Usko voittoon oli kyllä siinä vaiheessa tosi vahva. Mutta sitten kolmannen erän alkupuolella maalilla tuli ihan kauheaa sähellystä ja niinhän se lätty livahti Atte Engrenin selän taakse. Jatkoaikakaan ei tuottanut ratkaisua, joten voittomaalikisa oli edessä. Huonostihan siinä kävi. Mutta eipä siinä mitään, piste on aina kuitenkin piste. Ja hattu nostan kyllä Ässä-faneille, jotka käyttäytyivät ainakin ennakko-oletuksiini nähden todella asianmukaisesti eivätkä aiheuttaneet häiriöitä. :)

Heti tiistaina mustavalkonutut matkustivatkin sitten tänne J-kylään. Ja tottakai oli mentävä katsomaan. Äiti, iskä ja toinen isoveljistäkin tulivat mukaan. Olimme jo aikaisemmin ostaneet itsellemme liput ja saimme muulle poppoolle hommattua liput samasta katsomosta, kaksi ihan meidän paikkojen vierestä ja yhden muutaman penkin päästä. Ja oijoijoi, aivan Tepsin vaihtoaition vierestä:

 Paikat olivat todella kivat ja niiltä pääsi hyvin seuraamaan asioita, mihin ei samalla tavalla pysty Turkuhallin yläkatsomosta asti kiinnittämään huomiota, mm. miten nopeatempoisia vaihdot pelissä ovat. Pienenpienenä miinuksena tosin oli se, ettei toiseen päätyyn meinannut nähdä kunnolla, TPS:n valmentajakaksikko kun mokomat seisoivat penkeillään edessä. :-D

Ja tässä alemmassa kuvassa näkyy myös äitini, jota piti välillä naureskellen muistuttaa seuraamaan myös itse peliä. :-D

Ekassa erässä ei maaleja nähty ja tuntui kyllä varsinaiselta ihmeeltä, että sarjajumbo pystyi pitämään sarjajohtajan nollilla niin pitkään. Toisen erän puolivälissä omien verkot sitten soivat ja ajatuksena oli vain, että kunhan ei tuosta kovin paljon pahemmin repeäisi. Kun ei siltä myöskään alkanut näyttää, toivo Tepsin taistelutahdosta pysyi vireillä mielen toiveikkaimmassa sopukassa. Ja se toivo palkittiin pari minuuttia ennen kolmannen erän loppua Marko Anttilan tekemällä ylivoimamaalilla. Jatkoaika meni jännittäessä eikä jännitys kyllä helpottanut voittomaalikisaan mentäessäkään. Jatkoajalle päästäessä olin kyllä tosi tyytyväinen jo yhteen pisteeseenkin, mutta nälkä kasvoi syödessä. Voittomaalikisakin tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan, kun ratkaisua ei meinannut useista yrityksistä huolimatta syntyä. Mutta sieltä se sitten tuli, Tepsille! Kyllä oli makeat kaksi pistettä. Oijoijoi! Tosin avomies ei ollut ihan niin hilpeällä tuulella, raukka kun joutui vieläpä kyydittämään autollista TPS-faneja.

Mutta mutta. Sitten tulikin tämän viikon maanantai. Tapani mukaisesti aattelin vain pistäytyä Iltalehden nettisivuilla lukaisemassa, jospa olisi tullut jotain kiinnostavia uutisia. Ja siinä se oli, ihan ensimmäisenä. Tepsin päävalmentaja Pekka Virta sai potkut! No, täytyy kyllä todeta sarkastisesti: Didn't see that one coming.... Pelillinen suunta näytti hieman olevan jo parempaan päin, mutta ilmeisesti muutokset tulivat vain liian hitaasti. Ei ole valmentajan osa aina helpoimmasta päästä. Ja vaikka vika ei aina välttämättä pelkästään valmentajassa olisikaan, valkku on aina kuitenkin helpompi vaihtaa kuin pelaajat.

Saapa nähdä, minkälaista uutta ilmettä Turkuun tuo uusi päävalmentaja Juha Pajuoja tiiminsä kanssa. Vaikka en mikään partaveitsenterävä lätkäanalyytikko olekaan, en ehkä pitäisi Ässien ja Ilveksen valmentamista kovin mittavina meriitteinä. Toki Pajuojalla on kokemusta myös valmentamisesta nuorten maajoukkueisa ja Mestiksessä. Sitäpaitsi, yrittänyttä ei laiteta.

Puolimatkan krouvissa!

Reippaasti yli kuukauden päivät on kulunut siitä, kun oon viimeksi tänne naputellu. Mutta onpa tässä paljon ollut puuhaakin. Yliopisto alkoi ja olihan se aika jännää aloittaa opinnot täällä, kun on tottunut Turun kuvioihin. Mutta ihan hyvin on alkanut ja graduakin pitäisi alkaa kirjoitella pikkuhiljaa. Aiheeksi valikoitui - yllätys yllätys - urheilujoukkueiden nimet, niiden rakenne ja nimeämisperusteet. Aika hyvin tytöltä, joka vielä ennen lukiota suhtautui asiaan asenteella "Urheilu on maailman syöpä". :D Saapa sitten nähdä, mitä siitä tulee. Varsinkin, kun huomasin, että Jyväskylän yliopistossa on aikaisemmin tehty yksi melko samanlainen gradu. Mutta kyseinen työ on vuodelta -94 tai -95, joten jos otan hieman eri näkökulman aiheeseen ja tuoretta aineistoa, en usko, että suurempia ongelmia tulee.

Muutakin on tapahtunut. Muutettiin nimittäin reilu viikko sitten uuteen asuntoon. Koko viikonloppu siinä hommassa menikin, vaikka matkaa olikin huima parisataa metriä! Kyllä siinä oli voimat koetuksella eikä se ihan ongelmitta sujunutkaan. Meni nimittäin anopin kanssa sukset hieman ristiin. Mutta eiköhän se siitä ajan kanssa. Ja nyt on sitten kaksikymmentä neliötä enemmän tilaa.

Mitä urheiluun tulee, pesiskesä on takana. Käytiin katsomassa naisten ratkaiseva finaali ja huonostihan siinä kävi. Kirittäret olivat suoraan sanottuna -ehhh- munattomia ja voitto meni täysin ansaitusti Lapualle. Mutta yleisöä oli paikalla tosi kivasti, kun ilmaiseksi pääsi sisään. Ja koska avomies oli saanut työpaikan kautta vip-liput, pääsimme syömään mahtavaa riistakeittoa, nams. Mikäs siinä sitten oli ollessa. Ja onhan sm-liigakin päässyt vauhtiin. Tepsillä tosin hieman yskähtelevästi; voittoja on tullut vain kaksi ja nekin jatkoajalla. Mutta pidetään peukkuja pystyssä. Lauantaina pääsen sentään paikan päälle Turkuhalliin (en suostu kutsumaan sitä HK-areenaksi) katsomaan TPS - Ässät -ottelua. Ja ensi tiistaina sitten Hipposhalliin. :P

Niin ja sitten itse asiaan: KyJy on kohdallani jo puolivälissä! Sunnuntaina sain kymmenennen työn valmiiksi ja enää kymmenen on kesken. Koska en oo pitkään aikaan kirjoitellut, tässä tulee neljän viimeisimmän työn pläjäys:

Neulottu vauvan tilkkupeiton idea lähti keväällä käsityömessuilta ostamastani Katian New Orleans -langasta. Alunperin siitä piti tulla baskeri tai muu pipo itselle, mutta se ajatus jäi toteuttamatta. Jotenkin tuntuu pipoja olevan tähän päähän jo tarpeeksi. KyJy-aloituksia tehdeassäni harkitsin joogasukkiakin, mutta eipä sekään tuntunut hyvältä idealta. Lopulta sitten käsiin etsiytyi myös yhdestä Novitan neulomon blogista voittamani Puro batik -lankakerä. Niistäpä saisi vaikka pienen tilkkupeiton, mutta mitä muuta lankaa seuraksi? onneksi varasto on sen kokoinen, että sieltä löytyi suht samansävyisiä Miami-keriä. Peittoon ei ollut ohjetta, vaan tein sitä ihan omasta päästäni. Dominotekniikkaa käyttäen en joutunut ompelemaan paloja yhteen, mikä oli iso plussa. Tämä oli myös yksi niistä KyJy-töistä, joihin syntyy himo ihan yllättäen. Kun yhden palan oli saanut valmiiksi, oli aloitettava toinen ja sitä vain ihan muutama kerros, kunnes hupsistakeikkaa, sekin oli valmis. Tämä tekele matkustanee jouluksi ilahduttamaan ystäväni kesällä syntynyttä tytärtä, jolle meni myös kolmantena aloitettu virkattu vauvan nuttu. :)

Tämä pitsihihatin kuuluu puolestaan hyväksi koettu ohje -osastoon. Yhden tällaisen olen aikaisemmin tehnyt, mutta sen selkäosuudesta tuli aavistuksen verran liian pitkä, joten päätin kokeilla uusiksi. Tällä kertaa myöskin sovelsin Novitan ohjetta (muistaakseni Kevät 2010) sen verran, että tason sijaan neuloin hihat pyörönä. Tällaisen pitkän pötkylän sivusaumojen ompeleminen kun on tuskaa. Nyt ainoat ommeltavat kohdat tulivat jousteen ja alareunan ainaoikeinneuleen yhtymäkohtaan. Tämä tulee ihan omaan käyttöön ja olen hyväksi todennut. Kuva ei muuten tee yhtään oikeutta Nalle-langan ihanalle värille. Oikeasti se on suloisen vaaleanvihreä, eikä tällainen epäämäräisen hailakka kahden viikon vanhan hernesopan värinen.

Seuraavana päivänä valmistui sitten vihreäsävyinen vessapaperiteline Miamista. Samalla itse sovelletulla ohjeella tehty kuin edellinenkin, sinisävyinen teline. Tämä yksilö menee 50-vuotislahjaksi anopin miehelle. Kuva ei vaan jostain syystä suostu asettumaan pystyyn, vaikka sen koneella muokkasinkin. Höh, olkoon sitten noin.

Tätä työtä sopii kuvailemaan yksi sana: prokrastinaatio eli suomeksi sanottuna viivyttely. Liivimekko tuli viimeistelyä vaille valmiiksi jo reilu kuukausi sitten, mutta koska hieman laiskotti noiden kukkien virkkaamisen ja olkainten kiinnittämisen kanssa, sain sen viimeisteltyä vasta sunnutaina. Mutta aika söpö siitä tulikin, eikö vain? Taas hieman sovelsin Novitan ohjetta (Syksy 2009); kiinnitin olkaimet ompelemalla ne kiinni koko matkalta, minkä ne ovat joustimen kanssa päällekkäin. Näin ne pysyvät mielestäni paremmin eivätkä näytä niin hassuilta venyessään ollessaan päällä. Lisäsin myös virkatut kukat olkainten päihin, koska äidin pohjattomasta nappikokoelmasta valitsemani napit olivat yksinään liian pienet. Tämäkin työ hyppää joulukuussa pukinkonttiin kummitytölleni. Hän oli itseasiassa meillä kylässä, kun tätä mekkoa tikuttelin ja pääsin sovittamaankin sitä hänen ylleen. Piti vain sitten selitellä, että kun saan mekon valmiiksi, lähetän sen pukille, joka jouluna antaa sen jollekin kiltille tytölle. Onneksi tuntui viisivuotiaalle selitys kelpaavan. :)

Tällaisia töitä tähän mennessä. Ja tältä näyttää tämänhetkinen listani:

1. Virkattu ja neulottu lukunuttu Novita Tico ticosta (aloitettu 22.6.)
2. Etiopia-nuttu Novita Nalle Kukkakedosta (aloitettu 22.6., valmis 23.6.)
3.Virkattu vauvan nuttu Novita Nallesta (aloitettu 23.6., valmis 26.7.)
4. Etiopia-nuttu Novita Nallesta (aloitettu 23.6. valmis 27.6. )
5. Virkattu toppi Four seasons Cotton funista (aloitettu 25.6.)
6. Virkattu pikkulaukku Four seasons Cotton funista (aloitettu 25.6.)
7. Neulotut lapsen legginsit Novita Nalle Kukkakedosta (aloitettu 28.6.)
8. Neulottu pitsihihatin Novita Nallesta (aloitettu 29.6., valmis 18.9.)
9. Sepe-nalle Novita Luxus cottonista (aloitettu 30.6.)
10. Neulottu frillahame Novita Seitsemästä veljeksestä (aloitettu 30.6.)
11. Neulottu viitta Katia Tirolista (aloitettu 2.7., valmis 21.8.)
12. Neulottu lapsen liivimekko Novita Seitsemästä veljeksestä (aloitettu 4.7., valmis 30.9.)
13. Virkattu vessapaperiteline Novita Miamista (aloitettu 8.7., valmis 23.8.)
14. Neulottu mekko Novita Rose mohairista (aloitettu 9.7.)
15. $5 in Paris Novita Rose mohairista (aloitettu 10.7.)
16. Neulottu kerhokassi Novita Miamista (aloitettu 13.7.)
17. Virkattu korvaläppäpipo Novita Softysta (aloitettu 15.7., valmis 16.7.)
18. Neulottu vauvan tilkkupeitto Katia New Orleansista, Novita Puro batikista ja Novita Miamista (aloitettu 18.7. , valmis 3.9.)
19. Virkatut lapaset Novita Seitsemästä Veljeksestä (aloitettu 18.7.)
20. Virkattu vessapaperiteline Novita Miamista (aloitettu 25.7., valmis 19.9.)