Joulupukki - what a guy

Jos en olisi onnellisesti varattu, varmaankin polvistuisin ja kosisin vanhaa punanuttua. Niin hyvin kyseinen herrasmies kohteli minua Joulun aikaan. Tai ehkä kyseessä olivatkin kaksi muuta minulle tärkeää miestä: avomieheni ja isäni.

Lapsuudenperheessäni Joulut noudattivat aina tuttua kaavaa, tietyt asiat tehtiin tiettyyn aikaan. Suureksi osaksi tämä johtui isän työtehtävistä. Ei sillä, että se olisi mitenkään haitannnut, mutta nyt olen toisaalta huomannut, miten rentouttavaa on aattona, kun ei ole tarkkoja suunnitelmia ja kuvioita. Mikä tarkoittaa muun muassa sitä, että lahjoja voi avata jo aamullakin! Kovasti jo heräämisen jälkeen kyselin avokilta, saisiko liinavaatekaapissa jo jonkin aikaa olleen Delicard-paketin avata. Kyllä siinä suupielet kääntyivät väkisinkin ylöspäin, kun paketista paljastui pieni rasia käsintehtyä suklaata. Avomies oli tämän lahjan hankkinut työpaikaltaan joululahjaksi saamallaan lahjakortilla. Olipa osannut valita kerrassaan fiksusti. ^_^

Mutta aamupäivän hemmottelu ei loppunutkaan vielä siihen. Jo muutaman päivän ajan ukkokulta oli hehkuttanut erästä lahjaa, jota ei kuulemma olisi millään malttanut olla avaamatta ennakkoon. Koska aatonaatonaattona olin nähnyt pienen CDon.comin paketin, arvelin kyseessä olevan jonkin pelin, jota voisimme yhdessä pelata. Sen täytyisi olla todella hyvä peli, niin innoissaan toinen oli. Kärtin siis tätäkin pakettia jo avattavaksi ja vihdoin sain sen käsiini. Kävi ilmi, ettei CDon-paketilla ollut mitään tekemistä tämän lahjan kanssa. Eipä ollut peliä siellä. Vaan iPad Air! Vähän aikaa olin ihan sanaton, kunnes alkoi kauhea hehkutus. Pitkän aikaa olin aina kaupassa käydessä kuolannut tabletteja ja haaveillut, että kyllä sellainen joskus on saatava. Toki tämä, jo Paddyksi (osittain Emmerdale-hahmo Paddy Kirkin mukaan) nimeämäni vehje on koko perheen yhteinen. Vielä en ole blogin kirjoittamista sillä kokeillut, mutta huomasin sen olevan erittäin kätevä blogeja selatessa ja samalla neuloessa. Ja toki Candy Crushin ja Farm Heroesin pelaaminenkin sujuvat mainiosti. :-D

Iltapäivällä oli sitten aika lähteä anoppilaan syömään ja availemaan lisää paketteja. Ihannemaailmassa poika olisi tietenkin nukkunut pitkät päikkärit ennen sitä ja koko poppoo olisi lähtenyt kyläilemään levänneenä ja pirteänä. No, eipä mennyt niinkuin Strömsössä, vaan poitsu halusi päiväunien sijaan käppäillä lumessa ja ihmetellä sitä, miksei pakkaslumesta saanutkaan muotoiltua palloja. Lopulta hän kuitenkin rauhoittui vaunuihin ja pääsin itse käymään sisällä kasaamassa mukaan otettavat tavarat. Sitten nappasin vaunut ja lähdin kävellen kohti anoppilaa, avomies seurasi perässä autolla.

Kun olimme ensin herkutelleet joulupöydän antimilla oikein perusteellisesti, oli taas lahjojen vuoro. Poika ei vielä oikein ymmärtänyt pakettien päälle, mutta pukin tuomat palikat kyllä kiinnostivat kovastikin. Osan lahjoista säästimme myöhempää avaamista varten, ettei pienelle miehelle tulisi niistä ähkyä. Itse avasin sitten paketteja sitäki innokkaammin. Avomieheltä osasin odottaa saavani toivomani Vain Elämää -levyt ja Toys R Usin paketista paljastuneen Candy Crush -pyyhkeen. Olin jopa salaa toivonut suosikkisarjamme Castlen kuudetta tuotantokautta dvd:llä. Ja olipa pukki osannut sellaisenkin minulle kääriä. Ja sen lisäksi vielä yllätyksenä Bonesin yhdeksäs tuotantokausi. Selvisipä sekin, miksi avomies niin hanakasti usutti minua katsomaan ensin kasikauden. :-D

Joulupäivänä matkustimme pappani luokse Vilppulaan, jossa myös vanhempani ja toinen isoveljeni olivat viettämässä Joulua. Sinnekin oli pukki osannut pari pakettia toimittaa. Poika sai mm. Duploja ja dinosauruksia, jotka ovat tällä hetkellä hänelle erittäin kova juttu. Omista paketeistani olin erittäin ilahtunut siitä, että niihin oli käytetty selvästikin paljon ajatusta. Lahjat olivat nimittäin niiiin minua; kirjallisuutta, suklaata, vaaleanpunaista ja urheilua. Olin toivonut pääasiassa kahta lahjaa: Kaari Utrion uusinta teosta (uudistettu painos Yksisarvinen-kirjasta, jota en ole vielä ollenkaan lukenut) sekä uusia TPS-lapasia, entisistä kun oli jo toinen peukalo kulunut puhki. Ja molemmat sain. Lisäksi sain myös vaaleanpunaruudulliset Reino-läpsykkäät ja suklaata. Oikein harmitti, etten ollut syyskuisella Tallinnan-matkalla pyytänyt pukilta enempää Toblerone Crunchy Almondia. Olin nimittäin valinnut vain yhden pienen patukan siltä varalta, etten pitäisikään siitä. Niin. Etten pitäisi suklaasta, jossa on suolattuja manteleita!?? Huoh. Onneksi on vielä pari palaa jäljellä. Näiden lisäksi sain vielä pari yllätyspakettia. Toisesta paljastui muhkea TPS-pipoa ja toisesta KaMa-lippis. Jälkimmäisen oli kuulemma saanut ilmaiseksi jostain viime kauden ottelusta. Väliäkös sillä, lahja oli mieluinen ja voisinkin todeta Simpsonien sarjishemmoa mukaillen: "Best free Christmas gift ever!"

Käsityöt eivät suinkaan ole jääneet Joulunakaan unohduksiin. Tietenkin heti aattona oli päästävä aloittamaan JyJuilu ja pistin puikoille vauvan peiton Drops Safranista. Sitä tikuttelin pari päivää ja jätin hautumaan, koska seuraava työ oli saatava alta pois:

JyJu#2 Neulottu kaulahuivi Novita Nallesta. Aloitettu 26.12. valmis 28.12. Puikot 3,5mm ja langankulutus 140 grammaa. Tämä on jo kuudes Aivot narikkaan -huivi. Ajattelin lähettää tämän kummityttöni isoisälle myöhästyneeksi 70-vuotislahjaksi.

Periaatteessa sain toisenkin JyJun valmiiksi, mutta punnitessani sen paino olikin vain 47 grammaa. Krääh! Täytyy sitten vaan neuloa sen pariksi jotain muutakin.

Nyt saavat JyJut olla pienen hetken tauolla, jotta saan ennen aattoa aloittamani Lacy Baktuksen valmiiksi. Se menee 70-vuotislahjaksi kummityttöni isoäidille. Kummityttöni perhe on ehkä tulossa käymään perjantaina ja yritän saada paketit valmiiksi ja heidän matkassaan eteenpäin.

Seuraava postaus tuleekin olemaan sadas julkaisemani ja luultavasti tarkastelen siinä mennyttä neulevuotta omalta osaltani.

Toivottavasti teillä muillakin on ollut yhtä rentouttava ja antoisa Joulu kuin minulla. Haluan myös toivottaa hyvää ja onnellista uutta vuotta!


Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni

Rauhallista ja onnellista Joulua kaikille!

Huhhuh. Joulustressiä en tänä vuonna suostunut itselleni kasaamaan, mutta Joulun valmisteleminen näin iloisin ja rennoin mielinkin voi ottaa voimille. Eilen illalla avomies suostui kultaisesti (en tosin antanut juuri vaihtoehtojakaan) nukuttamaan pojan yksin, jotta sain nauttia parista jaksosta Bonesia, joka on yksi suosikkisarjoistani. Olin ajatellut katsoa eilen Maikkarilta tulleen jakson, mutta koska siellä alkoi nyt sarjan yhdeksäs kausi ja olen Netflixistä katsomassa vasta kahdeksatta kautta, päätin avomiehen kehotuksesta katsoa niitä Netflix-jaksoja. Bonesin jälkeen oli vuorossa lahjojen pakkaaminen, jotta tälle päivälle ei kasautuisi liikaa hommaa. Jepjep. Aloitin pakkaamisen hieman kello yhdentoista jälkeen ja viimeisen paketin sain valmiiksi puoli yhden jälkeen. Oli siinä urakkaa kerrakseen.

Koti oli onneksi jo siivottu, joten sitäkään asiaa ei tarvinnut tänään enää hoitaa. Niinpä jäi kivasti aikaa käydä kunnon vaunulenkillä pojan kanssa. Vaunulenkin ensimmäinen etappi sijoittui Cittariin, josta piti hakea vielä pojalle pulkka, kun kerrankin on kunnolla lunta täälläkin Jouluna. Pulkan lisäksi ostin vielä avomiehelle ja minulle pienet limupullot illaksi, itselleni hiuslenkkejä ja italiansalaattia. Viimeksi mainittu oli eilen Prismasta loppu ja päätin, että Jouluni ei siihen kaadu, mutta toisaalta kiva, että nyt sitten sitäkin löytyy pöydästä.

Kaupan jälkeen veimme ostokset kotiin ja jatkoimme samantien parin vuoden takaiselle kesätyöpaikalleni Mäntykankaan hautausmaalle viemään kynttilöitä. Hautakynttilöitä meillä ei ollut, mutta kai vaaleanpunaiset tuikut ajavat asiansa. Vein yhden avomieheni isosedän haudalle. Hän onkin ainoa "tuttu", joka tuolla hautausmaalla lepää. Vein myös kuusi kynttilää muualle haudattujen muistomerkille. Yksi kynttilän jokaisen edesmenneen isovanhemman muistolle, yksi kummallekin serkulle, jotka kuolivat jo lapsena ennen syntymääni sekä yksi yhteinen niille lapsuuden kotipaikkakuntani vanhuksille, jotka tulivat tutuiksi äidin työn kautta. Erityisesti mieleeni on jäänyt eräs kohtalaisen omalaatuinen mies, joka aina vanhainkodilla käydessäni kyseli "Tulitko soittamaan?" Tapanani oli silloin tällöin soittaa vanhuksille pianoa. Nyt tuonkin miehen kuolemasta on jo useampi vuosi.

Hautausmaalta kotiuduttuamme yritin saada pikkumiehen syömään jotakin, melko laihoin tuloksin. Ja sitten tulikin jo Pappa eli appiukko hakemaan poikaa kyläilemään. Kiitos Papan, sain siis pari tuntia omaa aikaa, jonka käytin tehokkaasti karjalanpiirakoiden leipomiseen. Viime vuonnakin leivoin niitä aatonaattona, saapa nähdä, tuleeko siitä ihan perinne. Kun olin saanut leipomiset valmiiksi ja avomies tuli kotiin, lähdimme hakemaan poikaa ja samalla viemään joulupaketit appiukolle ja tämän vaimolle.

Joululahjojen jälkeen on jo valmistunut pari "välipalatyötä":

Eli pitsibaskerit numero 13 ja 14! Näitä ei ilmeisesti voi tehdä liikaa. Vihreän aloitin perjantaina edellisen postauksen jälkeen ja pääsin silloin jo loppukavennuksiin asti. Ruskean aloitin saatuani vihreän valmiiksi KIPakoiden tapaamisessa lauantaina. Ja ruskea myös valmistui samana päivänä. Puikot kummassakin myssyssä 4mm ja 5mm. Lankana tietenkin Rose Mohair. Vihreällä baskerilla painoa 36 grammaa ja ruskealla 34 grammaa. Näiden myötä lankavarastoni kasvu on painunut taas alle kilon, jee!! Baskereiden jälkeen laitoin puikoille taas Dropsin Safranista Lacy Baktuksen, joka valmistunee vielä tämän vuoden puolella ja vajuttaa varastoa entisestään.

Ja lankojen vähentäminen toivottavasti jatkuu mukavassa tahdissa Joulun ja uudenvuoden jälkeenkin. Tulin nimittäin taas yllyttäneeksi itseni osallistumaan Facebookissa Löysäpipoisten JyJu -15 -tempaukseen, jossa tarkoituksena on ajalla 24.12. - 30.4. aloittaa 20 vähintään 50 grammaa painavaa työtä ja saada ne valmiiksi juhannusyöhön mennessä. Hieman mietin, että ehtiikö tuollaista määrää töitä tikutella, kun opiskeluja pitäisi edistää ja ja ja... Mutta tulin siihen tulokseen, että luultavasti neuloisin tuon verran, vaikken tempaukseen osallistuisikaan. Ja onhan se välillä ihan kiva vähän haastaa itseään. :-)

Nyt lähden viettämään Joulua. Yritän kuitenkin palata blogin pariin ennen vuoden vaihdetta. Oikein lämmintä ja ihanaa Joulua kaikille blogissani käyneille sekä kaikille pakkoneuloosista "kärsiville"!

Loppuun vielä kuvan tämän päivän aikaansaannoksistani:

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.



rakkaudella,

manteliMinni

Kassit täynnä

Nyt on kassit täynnä. Nimittäin joulupukin lahjakassit itse tehtyjen lahjojen osalta. Tänään iltapäivällä sain viimeisen tekeleen valmiiksi:

Turkoosin ja valkoisen Nallen jämistä syntyivät pienet sukat pojalle jouluksi. Joitakin aikoja sitten kuumeisesti mietin mitä tehdä pikkujäbälle lahjaksi, kun mitään kovin isoa ei ehdi enää tehdä. Avomies ehdotti villasukkia, niille kun on aina käyttöä. Nämä syntyivätkin aika sukkelaan; toisen sukan aloitin tänään aamulla. Puikot 3mm ja langankulutus 30 grammaa. Tässä vielä tunnelmakuva lahjan saajasta testailemassa lahjaa ennakkoon:

Koska joululahjarupeama on ollut jo loppusuoralla, olen saanut tehtyä jo muitakin lahjoja. 

Tämän mekon nimesin Ravelryssa Ampparimekoksi, koska ainakin itselleni tulee värityksestä mieleen Pirkan Amppari-mehujää. Mekko menee yksivuotislahjaksi tammikuussa synttäreitään viettävälle serkun tytölle. Keltainen lanka on Dropsin Safronia ja vaaleanpunainen Red Heartin Cotton mixiä. Niitä kului 4-millisillä puikoilla 83 grammaa. Ja ohje löytyy Ravelrysta nimellä A simple seamless dress.

Tykästyin tuohon simppeliin mekko-ohjeeseen niin, että tekaisin heti toisenkin, aika paljon isomman vain:

Tämän saa synttärilahjaksi nuorempi kummityttöni, joka täyttää ensi kesäkuussa kahdeksan. Eli kummitäti on reilusti ajoissa, mutta kerrankin niin päin. :-D Tätäkin oli kiva tikutella, tosin helma lähti ikävästi rullaamaan. Mutta kai se noinkin toimii tai oikenee vaikka silittämällä. Tähän mekkoon pääsin korkkaamaan Karnaluks-ostokseni; lankana Lane Cervinian Le Fibre Nobili Merino Superfine. Puikot 4mm ja langankulutus 198 grammaa. Olin kyllä aiemmin syksyllä aloittanut Karnaluksista ostamastani Alize Baby Wool Batikista pojalleni villapaitaa, mutta se menee purkuun. Tämä pääsi sentään valmiiksi asti, vaikka tuntemukset langasta olivatkin hieman kaksijakoiset. Vaikka se on 100% villaa, tuntui se aluksi kovin keinokuituiselta ja muoviselta. Työn edetessä tuntuma onneksi hieman parani. Mietittäväksi kuitenkin jää, tuleeko lopuista keristä isompaa neuletta vai asusteita.

Haa, lankavarasto jatkaa hupenemistaan eikä uutta lankaa lienee luvassa edes joulupukilta (ja äiti jopa eilen kieltäytyi ostamasta Nallea, vaikka se oli tarjouksessa, hurraa!). Ja pystyin jopa luopumaan yhdestä kerästä Tuurista ostamaani Seiskaveikkaa. Äiti ja iskä olivat meillä pari yötä ja jatkoivat tänään joulunviettoon pappani luokse Vilppulaan. Koska papan nojatuolit tarvitsevat piristystä, äiti ajatteli virkata niihin jotain. Annoin siis veikkakerän äitini hellään huomaan.

Huomasin myös äidin ja iskän vierailun aikana, että pienistä puroista kasvaa isoja jokia ja että aina kannattaa neuloa ja virkata varastoon. Aloin nimittäin pakata vanhempieni ja isoveljieni sekä veljenpojan ja veljen avovaimon lahjoja, jotta paketit pääsisivät eteenpäin. Ajattelin, että eihän niitä ole kuin ihan pari vain. Mutta silti niistä kasaantuikin melkoinen röykkiö keittiön pöydälle. Koska iso osa oli itse tehtyä, paljon rahaa niihin ei ole kulunut, mutta aikaa ja lämpimiä ajatuksia sitäkin enemmän. :-) Jotakin lahjaa kaapista etsiessäni osuivat silmääni Seiskaveikka Nostalgiasta neulomani sukat, jotka olivat jääneet vaille omistajaa, kun olivat isoveljelle liian isot. Olin ajatellut antaa sukat hyväntekeväisyyteen, mutta sitten keksinkin, että ne varmaan sopisivat papalleni. Ja onhan siinäkin ripaus hyväntekeväisyyttä, että yksin asuva, jo kohtalaisen huonossa kunnossa oleva sotaveteraani saa tyttärentyttären neulomat villasukat jouluksi jalkaansa. Sukkien jälkeen iskin silmäni pariin pitbaskeriin. Niistähän saa oivat lahjat serkulleni ja tämän äidille! (hekin ovat suuntaamassa Vilppulaan viikonlopuksi, joten paketteja ei onneksi tarvitse lähettää postissa) Ja toki enoni ja toinenkin serkku tarvitsevat lahjan. Siihen tehtävään pääsivät virkkaamani ostoskassit, joista toisen sain viimeisteltyä eilen:

Lankana Lidlin Crelando Spring. Koukku 4mm ja langankulutus 50 grammaa.

Nyt syömään ja sen jälkeen laittamaan puikoille jotain mukavaa neulottavaa, jota voin jatkaa huomenna Kipakoiden neuletapaamisessa.

Oikein rauhallista, rentouttavaa ja neulerikasta Joulunaikaa!

rakkaudella,

manteliMinni

Lisää aivottomuuksia pukinkonttiin

Hiphei, viime postauksessa jänskättämäni pakettiautomaattikokeilu sujui hienosti ja paketit ovat päässeet perille. Vielä pitäisi itse vain jaksaa raahautua oikeaan postiin hakemaan pojan kummitädin lähettämää pakettia. :-P

Pukinkonttiin menevät tavarat alkavat kohta olla jo kasassa. Vielä olisi tekeillä pojalle villasukat joululahjaksi, eihän niissä kauan edes menisi, kun vain saisi tartuttua sukkapuikkoihin. Valmistuneissa lahjoissa olen edelleen jatkanut aivotonta linjaa (huom! siis itseni kohdalla, lahjojen saajoja en suinkaan pidä aivottomina).

Pojan kummisedälle neuloin samanlaisen Aivot narikkaan -kaulahuivin kuin appiukollekin. Tässäkin puikot 3,5mm ja ruskeaa Nallea kului 142 grammaa. Vaikka ruskea ei omia lempivärejäni olekaan, neuloessa ja valmiinakin tuotoksena tuo meleerattu sävy näytti kyllä erittäin ihastuttavalta.

Seuraavaksi tartuinkin turkoosiin Nalleen, joka muodostui Jacques Cousteau -pipoksi:

Langankulutus 54 grammmaa 3-millisillä puikoilla. Tämän kääräisen pakettiin appiukon vaimolle, joka tietääkseni pitää turkoosista. Ajattelin häntäkin muistaa lahjalla, koska tänä vuonna ei ole luvassa pojan kuvalla varustettua, yhteistä lahjaa.

Viimeisimmän valmiin työn saaja ei ole edes vielä syntynyt:

Lähipiiriin (mutta ei todellakaan meille!) on keväällä syntymässä vauva, jolle nyt jo näin joululahjaksi tikuttelin tähtipipon Novitan ohjeella. Samalla ohjeella tein myssyjä TAYSin keskosille. Koska kyseessä on kevätvauva, tein pipon tällä kertaa Dropsin Safranista, joka on kokonaan puuvillaa. Puikot 3mm ja langankulutus huimaavat 26 grammaa.

Uusia lankoja en ole tällä kertaa sentään ostanut. Ja lankavarasto jatkanee vähentymistään, kun puikoilla on taas uutta, suhteellisen aivotonta neulottavaa.



Neulomisiin!


rakkaudella,

manteliMinni

Pieni pehmeä postaus vain

Huhhuh, kylläpä tämä päivä on vienyt energiaa. Ei, en kärsi minkäänlaisesta itsenäisyyspäivän jälkeisestä päänsärystä. Mutta tänään oli siivouspäivä, mikä merkitsi omalta osaltani imurointia ja luuttuamista. Eipä avomieskään kyllä lepäilemään päässyt, vaan vei sillävälin pojan vaunulenkille ja laittoi ruokaa. Ja itse sain jopa ottaa päiväunetkin aamupäivällä. ^_^

Siivoamisen jälkeen olisi ollut mahtavaa vain istahtaa sohvannurkkaan neulomaan. Mutta edessä oli jo edellisessä kirjoituksessa mainitsemani joululahjojen paketoimisurakka. Onhan se yleensä ihan mukavaa, varsinkin silloin kun asialla ei ole kiire ja ympärillä ei ole pyörimässä sangen uteliasta ja yritteliästä taaperoa. Onneksi avomies viihdytti poikaa Muumeilla ja pikkuautojen paketoimisella lahjapaperista ylijääneisiin suikaleisiin. Sain kaikki lahjat paketoitua, jonka jälkeen niille piti vielä keksiä sopivat laatikot lähettämistä varten, minähän en postin laatikoihin rupea tuhlaamaan, hah. :-D No, saimmepa pois nurkista tulostimen pahvilaatikon ja pari jo kertaalleen käytettyä postipakettia. Nähtäväksi jää vielä, miten selviän huomenna pakettiautomaatista, jota en ole koskaan ennen käyttänyt.

Kummilasten lahjojen lisäksi paketoin tänään myös pojan kummitädin ja hänen poikansa paketit. Kummitädin lahjoista postailin jo joskus kesällä, kun ne valmistuivat, mutta pojan pientä lahjaa en ole tänne vielä muistanut laittaa näkyville:

Vauvan neulottujen lapasten ohje löytyy Novitan Kevät 2013 -lehdestä. Ohjeessa lankana on Wool, mutta neuloin nämä Nallesta, koska käytin kaikki Woolini keskospipoihin. Puikot 3mm ja langankulutus 32 grammaa. Alunperin pakettiin piti pujahtaa myös virkattu vaipansuojus, mutta koska siitä puuttui vielä muutama kerros ja napit, jäi kyseinen työ vielä odottamaan kiireettömämpää aikaa tai purkamista.

Eli tällainen pieni postaus tällä kertaa.

Neulomisiin!

rakkaudella,

manteliMinni

Olenkohan minä nero?

Ei, enpä taida olla. Otsikko viittaakin lähinnä Kummeli-jaksoihin vuodelta 1997. Mutta pienen nerouden pilkahduksen koin tänään pohtiessani kummilasteni joululahjoja. Koska aikaa aattoon on enää vajaa kolme viikkoa ja juuri käväisin Varsinais-Suomessa, en ehtine viedä lahjoja paikanpäälle itse. Joten yritän viikonloppuna saada paketit kasaan ja lähetettyä äidille, joka voi ne jakaa eteenpäin. Jokaiselle kolmelle lapselle minulla on kaksi pakettia, yksi itse tehty ja yksi kaupasta ostettu. Muuten homma olikin jo hyvässä vauhdissa, päänvaivaa tuotti enää kummipojan itsetehty lahja. Jo maaliskuussa aloittelin hänelle kerhokassia Novitan ohjeella. Sen piti valmistua huhtikuussa synttärilahjaksi. Esteeksi tulikin käsityötekniikoiden inhokkilistani kakkonen (ykkönenhän on saumojen ompelu) eli nyörin tekeminen. Synttärit tulivat ja menivät, joten päätin tehdä kassin valmiiksi joululahjaksi. Mutta edelleenkään nyörien tekeminen ei napannut. Melkein jo päädyin kaivamaan valmiiden töiden varastosta alunperin sytomyssyksi virkkaamani pipon, kunnes muistin, että annoin viime jouluna kummipojalle pipon. Tylsää. Mutta sitten pieni lamppu syttyi päässäni. Hahaa, käsityökaapissahan oli vielä yksi käyttämätön Ikean Kråkris-sisätyyny!

Ja niin kerhokassista sukeutuikin pehmoinen tyyny. Puikot 4mm, lanka Miami, jota kului 94 grammaa. Tehty siis Novitan kerhokassin ohjeella.

Nerouden vastapainoksi olen jatkanut myös aivottomien neuleiden linjaa. Tällä kertaa puikoilta pääsi taas 2o2n-kaulahuivi, jolle annoin Ravelryssa nimen Aivot narikkaan 4.

Lankana Nalle, jota kului 141 grammaa. Puikot 3,5mm. Tämä menee pukinkonttiin appiukkoa varten. Ajatuksena on, että koska tänä vuonna emme ehtineet tehdä isovanhemmille pojan kuvalla varustettuja lahjoja, saisi pappa lämpimän kaulahuivin, jota voi sitten käyttää talven tuiskuissa vaikka pojan kanssa lenkillä ollesssaan.

Joululahjapajaa olisi tarkoitus pyörittää vielä muutaman työn verran, mutta katsotaan nyt, mitä ehditään.



Neulomisiin!


rakkaudella,

manteliMinni

Turku, tuo lankalaihdutuksen turma

Kuten jo monesti aiemminkin olen tässä blogissa todennut, ei pitäisi mennä Turkuun ollenkaan. Tai siis ainakaan Lankamaailmaan siellä. Se kun on useimmiten hyvin vahingollista lankavaraston laihduttamisen kannalta.

Lähdin perjantaina viikonlopuksi Turkuun vähän "omalle lomalle" lepäilemään eli perheen miesväki jäi kotiin kaksin; tiesin kyllä, että he pärjäisivät mainiosti. Perjantai-ilta ja lauantai kuluivat perinteisissä merkeissä lepäillen ja jääkiekkoa katsellen. Toki lauantaina kävimme äidin kanssa myös Skanssissa, mutta koska Anttilaa ei siellä enää ole, vältyimme suuremmilta lankahoukutuksilta. Mutta sitten tuli sunnuntain aamupäivä. Äiti ja iskä lähtivät jumalanpalvelukseen, mutta itse jäin heille lepäilemään. Siinä sitten selailin läppärillä Facebookia, kun silmiini osui Lankamaailman ilmoitus: 5€ ostoksen tekijälle kaksi kerää lankaa kaupan päälle. Tarjous vain tänään 30.11. Oivoi, pitäisikö tuosta ollenkaan mainita äidille?

No tietenkin mainitsin ja sumplimme aikataulut niin, että ehdimme poiketa ostoksilla ennen kuin äiti ja iskä heittivät minut juna-asemalle. Äiti löysi itselleen kivaa mustaa lankaa, jossa on seassa hopeanvärisiä, kukanmuotoisia paljetteja. Olin jo siinä vaiheessa sitä mieltä, että nyt kassalle ja menoksi. Mutta äitikulta halusi ostaa minulle pikkujoululahjan ja päädyin valitsemaan kaksi pirteän vihreää kerää Gjestalin Baby Ullia:

Koska kerät maksoivat tasan sen viisi euroa (maksoimme äidin kanssa erikseen, joten olimme erilliset asiakkaat; tarjouksen sai yksi asiakas vain yhden kerran), valitsin kaupanpäällisiksi kaksi kerää harmaata Gjestalin Emilie -vauvalankaa:

Eiköhän näistäkin jotain synny, joko lähipiirin vauvoille tai hyväntekeväisyyteen.

Mutta enhän minä nyt ihan turmiolle tuolla reissulla mennyt, vaan sain juuri valmiiksi matkaneuleeni:

Edellisestä Lacy Baktuksesta jäi päälle sellainen into, että oli tehtailtava toinen samantien. Tällä kertaa langaksi valikoitui Dropsin Safron, jota kului 3-millisillä puikoilla 153 grammaa. Tämä huivi saa odottaa saajaansa jonkin aikaa, sillä se on menossa ensi kesänä rippilahjaksi kummityttöni isosiskolle. Myös tämän tekeleen päät tuntuivat hieman epäsuhtaisilta, vaikka nyt mielestäni lisäykset ja kavennukset menivät ihan oikein. Lieneekö syynä sitten se, että työ on edetessään käynyt painavammaksi ja siksi venyttänyt loppupäätä.

Eli koska huiviin meni noinkin paljon lankaa, niin enhän minä oikeastaan ostanut kuin 47 grammaa lankaa, eiks niin? ;-)



Neulomisiin!


rakkaudella,

manteliMinni

Aivotonta menoa

Hieman hiljaista on jonkin aikaa ollut täällä blogin puolella. Syksy on ollut melko kiireinen ja tuntuu, että aivot ovat välillä sellaisessa juntturassa gradun kanssa painimisen ja lapsen hoidon jäljiltä, ettei energiaa juuri riitä kirjoittamiseen. Mutta nyt haluan hieman päivittää lankavarastoni ja valmiiden töiden tilannetta.

Lankalakko ei pitänyt tälläkään kertaa kovin kauan, yllätys yllätys:

Nämä purkukerät turkoosia Kotiväkeä tarttuivat matkaan eräältä Turun reissulta. Vaikka periaatteessa omia lankojani ovatkin, lasken ne nyt uusiksi langoiksi. Painoa näillä veijareilla on yhteensä 196 grammaa. Kuva ei muuten tee yhtään  oikeutta värille; oikeasti ovat kirkkaan turkoosinsinisiä.

Taisi olla sama Turun reissu, jolloin piti oikein varta vasten käydä Lankamaailmassa, vaikka lakkoilla yritinkin. Nimittäin avomies toivoi talvitakkiinsa sopivaa pipoa ja kun mies kerrankin toivoo jotain käsitöihin liittyvää, niin kyllähän silloin on toteltava! Novitan valikoimista ei löytynyt sopivan väristä, joten päädyin Gjestalin Janneen:

Vaikka näyttääkin kuvassa mustalta, niin on oikeasti erittäin tumma vihreä. Tätä ostin kaksi kerää, joista toinen pääsikin jo käyttöön:

Peruspipo omalla mallilla, puikot 3mm. Langankulutus 46 grammaa.

Seuraava lankaostos oli kyllä puhdas repsahdus:

Parisen viikkoa sitten lähdimme käymään Tuurissa avomiehen, avomiehen siskon ja tämän miehen kanssa. Reissu oli sovittu sunnuntaille, joten arvatkaapa, harmittiko, kun LAUANTAINA olisi seiskaveikka ollut tarjouksessa 5€/2 kerää. No, tuo ruskea oli onneksi vielä sunnuntaina 2,90€/kerä, joten nappasin neljä mukaani. Ihan suosikkivärejäni tuo ei kyllä ole, mutta ainahan seiskaveikkaa johonkin tarvitsee ja ainakin yksi ideanpoikanen on jo muhimassa.

Ja tottakai valmistakin on tullut, mahdollisimman simppeleitä ja aivottomia töitä, joihin on voinut aina silloin tällöin tarttua:

Peruskaulahuivi 2o2n Four Seasons Gründl Lisa Unista. Halusin tuon kirkuvan oranssin langan johonkin käyttää nopsasti ja siitäpä syntyikin sitten pukinkonttiin täytettä nuorempaa kummityttöä varten. Puiko 4mm ja langankulutus 71 grammaa.

Seuraaville tekeleille annoin Ravelryssa nimen Memories from Mikkeli:

Neljä virkattua röyhelöhuivia Rose Mohairista. Töiden nimi juontaa juurensa langan ostopaikasta. Parisen vuotta sitten avomiehen sisko ja hänen miehensä olivat muuttamassa Mikkelistä takaisin Jyväskylään. Olimme auttamassa muutossa ja jossain vaiheessa minut nakitettiin kadun varrella sijainneeseen Siwaan talouspaperiostoksille. Siinä sitten ahtaitten hyllyjen välissä leuka loksahti auki, kun näin ihanaa lehmuksenvihreää Rosea ja vielä 1,99€/kerä! Muistaakseni innoissani sitä kuusi kerää hamstrasin. Siitä piti tulla itselleni kesätunika. Jostain syystä tunika jäi pariksi vuodeksi kesken ja nyt syksyllä sain sen purettua, kun ajattelin, että tuskin se valmiiksikaan tulisi. Koukku kaikissa huiveissa 6mm ja langankulutus 41, 41, 42 ja 44 grammaa. Saajia näille ei ole, kun olen jo tainnut kaikki sukulaiset ja tutut tälläisilla kyllästää (Ravelryssakin laskeskelin, että nämä ovat sinne kirjaamistani järjestyksessään numerot 9,10, 11 ja 12). Voipi olla, että jäävät lahjavarastoon odottelemaan tai päätyvät hyväntekeväisyyteen.

Nämä pitsibaskerit ovat myös samaa Rose Mohairia. Tikuttelin ne siksi, että lankaa oli kohtuullisen paljon enkä ihan kaikkea viitsinyt huiveiksi vääntää. Myös tämä malli on itselleni aika mieluisa, minkä kyllä näkee:

Eli vihreiden jälkeen neuloskelin pari beigeä lätsää. Toinen lähti jo eteenpäin, 75-vuotislahjaksi anopin miehen äidille. Tuli kyllä tavattoman hyvä mieli, kun sain seuraavana päivänä anopin mieheltä tekstarin, jonka mukaan hänen äitinsä oli kovasti pitänyt lahjasta. :-) Toisenkin baskerin saaja lienee selvillä, taidan antaa sen äidille joululahjaksi. Puikot kaikissa neljässä baskerissa 4mm ja 5mm. Langankulutus 36, 36, 36 ja 38 grammaa. Niin, ja siis nämä päähineet olivat Ravelry-laskelmieni mukaan lajissaan numerot 9, 10, 11 ja 12. :-D

Ihan hieman vain aivotyötä käytin tämän Lacy Baktuksen kohdalla. Jostain syystä en vain ole innostunut tekemään valmiiksi isoveljen avovaimolle joululahjaksi aikomiani tennarisukkia, joten päätinkin, että annan hänelle alunperin anopille tekemäni Neidonkyynel-lapaset. Anopille piti sitten keksiä jotain muuta, mutta helppoa ja päädyin kaivamaan lankalaatikostani pari kerää valkoista Nallea, jota kului tähän huiviin 3,5-millisillä puikoilla 169 grammaa. Jostain kumman syystä huivista vaikuttaa tulleen hieman epäsuhtainen; toinen sivu on jotenkin pidempi kuin toinen eli kavennukset tai levennykset ovat menneet hieman sinne päin. No, huivi on kuitenkin rakkaudella tehty.


Tälläisiä tällä kertaa.

Hyvää Joulun odotusta ja neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni

Sukka irti...

... mä neuloin päivin öin, tikutin vaan kotiduunit laiminlöin! Ei, vitsi vitsi. Mutta reiluun pariin viikkoon ei ole puikoilta irronnut juuri muita käsitöitä kuin pieniä sukkia. Niitä syntyikin ehkä sitäkin enemmän.

Appiukon vaimo linkitti syyskuussa Facebookiin Keskisuomalaisen jutun, jossa kerrottiin, että myös Keski-Suomen keskussairaalaan kerätään vastasyntyneille pipoja ja sukkia. Idea oli kuulemma lähtenyt Tampereen seudun kampanjasta. No, päätin hyödyntää jämälankapussieni aarteita ja tarttua puikkoihin. Tässä tulos:

Kaksitoista paria pikkuisia tassunlämmittimiä Novitan ohjeella tehtynä. Puikot 3mm, lankana Nalle, Nalle Kukkaketo ja Nalle luontopolku. Vasemmalla näkyvät persikkaiset kirjavat sukat sekä punaisten sukkien kärjessä näkyvä kirjava punainen ovat Woolia, jonka olen itse värjännyt mehujauheella. Punaisten sukkien varressa näkyvä vaaleanpunainen taitaa olla Siljaa. Lankaa kului yhteensä 313 grammaa.

Jämiä meni siis ihan mukavasti, mutta vielä niitä jäikin ja koska keräys jatkuu 22.11. asti, voipi olla, että muutaman parin vielä pyöräytän. Nyt on kuitenkin välillä muiden tuotosten aika.

Nämä sukat vein muuten jo tänään Titityyhyn, matkalla tapaamaan graduohjaajaani. Tavoitteena olisi saada tutkielma valmiiksi vielä tämän vuoden puolella ja onneksi ohjaajakin oli samaa mieltä ja totesi "kyllä tästä vielä gradu saadaan".



Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni

Ipanoita äidille

Turku Kirjamessuineen on taas nähty ja käyty. Ihmisiä kuhisevan messutunnelman lisäksi käteen jäi tietenkin lankaa:

Menomatkalla vein neulomani kuusi pipoa Orituvan ABC:lle ja sain vastineeksi kuusi kerää Ipana-lankaa. Vaikka olisin ilman noita lankojakin pärjännyt tai vähempikin olisi riittänyt, niin tuli kyllä erittäin hyvä mieli. Yksi pipo ei edes vienyt läheskään yhden kerän verran lankaa, joten jäin itse asiassa tässä vaihdossa plussalle. Kun soitin asiasta äidille, hän tokaisi "Olisit sanonut niille, että antaisivat toiset kuusi, muumo neuloo myös!" Äitikin siis ihastui näihin lankoihin kovasti ja niinpä nämä kerät jäi asumaan Turkuun. Itselläni ei olisi ollutkaan pitkään aikaan aikaa neuloa näistä mitään.

Mutta en tietenkään tyhjin käsin jäänyt, "Vierailtuani äidin lankavarastolla...":

Nämä nöttöset saivat nyt kodin täältä Jyväskylästä ja oikeastaan kaikki ovatkin peräisin omista projeksteistani. Takana olevat ruskeat ovat Rose Mohairia, ruskeakirjava Samosta, sininen Kotiväkeä ja vaaleanpunaiset, oranssit ja keltaiset Novitan vanhaa Bambua. Roseista on tulossa baskereita, muista langoista luultavasti sytomyssyjä. Varmasti niistä saisi tehtyä kaikenlaista muutakin kivaa, mutta koska halu lankavaraston tyhjentämiseen on kova ja myös halu tehdä hyväntekeväisyyttä, ovat sytomyssyt erinomainen vaihtoehto. Painoa näillä kerillä on muuten yhteensä 378 grammaa.

Lankalakkoni pitää edelleen; en ole ostanut uutta lankaa sen jälkeen, kun lakon itselleni julistin. Ja nämä kuvassa näkyvät nöttöset jäänevät näillä näkymin viimeisiksi lisäyksiksi varastoon (joopa joo, joko kuuluu naurismaan aitojen naurua??), ellei lasketa tuon sinisen Kotiväen nöttösiä, joita luulen jääneen vielä pari Turkuun.

Tällaista tällä kertaa.



rakkaudella,

manteliMinni

Liikkuu se lanka toiseenkin suuntaan

Yleensä täältä saa aina Turun-reissujeni jälkeen lukea jotain tämän tyylistä: "Vierailtuani äidin lankavarastolla omani on kasvanut x grammaa..." Huomenna on taas reissu edessä ja tiedän, että tuon tapainen lause löytyy taas sen jälkeisestä postauksesta. Mutta nyt on kerrankin myös toisin päin!

Joskus olen maininnut, että Rose Mohair on minun ja äidin yhteinen heikko kohta. Ai, sitä on jossain alennuksessa? Tänne tänne tänne!!! Äidille on kertynyt ihan kivasti Rosen jämiä ja hän on päättänyt tehdä niistä itselleen huivin. Sitä varten olisi kuulemma tarve valkoiselle langalle ja lupasinkin tuoda oman jämänöttöseni. Eilen kuitenkin äiskä pyysi katsomaan, olisiko minulla muitakin värejä. Jaa, että onko:

Kuvassa taitaa olla kymmentä eri sävyä, yhteensä 158 grammaa. Ja kotiin jää vielä ainakin neljä eri väriä: pinkistä ja mustasta tulee pipo itselle, vaaleanruskeasta baskereita ja lehmuksenvihreästä jotain joskus. :-D

Näin ne jämälangat vähenevät kuin itsestään. Mutta niin kuin jo totesin, on tännekin päin taas tulossa lankaa; viime kerralla jätin vielä erinäisiä jämiä odottamaan äidin ja iskän luokse, että päästään autoillen hakemaan (ei niitä niin paljon ole, mutta en halunnut junassa raahata mitään ylimääräistä). Huomenna olisi myös tarkoitus viedä neulomani pipot Tampereelle ja niistäkin saa lankaa vastineeksi. Että ei tässä ihan heti materiaali pääse loppumaan.




Neulomisiin!


rakkaudella,

manteliMinni

Tervetuloa maailmaan

Kummityttöni eno sai parisen viikkoa sitten pojan. Lahjoin tätä vauvelia jo kesällä pienillä neulomuksilla, mutta kun laskettu aika alkoi lähestyä, halusin vielä jotenkin muistaa pientä ihmisenalkua. Mietin jonkin aikaa, mitä vielä tehdä, kun olin jo neulonut junasukat, kypärämyssyn ja villatakin. Sen tiesin, että lapsen isoäiti tekee mielellään peittoja, joten sellaisellekaan ei olisi tarvetta. Vähän aikaa pohdittuani päädyin hyväksi havaittujen ohjeiden ja uusien kokeilujen yhdistelmään:

Tämä Etiopia-nuttu on yksi JYHeistäni ja tämän piti alunperin päätyä "erilaiseksi joululahjaksi" tädilleni. Mutta päätin muuttaa suunnitelmia ja onneksi on myös yksi puolivalmis nuttu käsityölaatikon kätköissä odottelemassa. Puikot 3mm, lankana Nalle ja Wool, joita kului yhteensä 79 grammaa.

Uutta tässä setissä ovat Novitan Ipana-lehdestä löytyvällä ohjeella neulotut ruokalaput. Hauskat ja joutuisat tehdä. Tikuttelin nämä 3,5-millisillä puikoilla Drops Safranista, jota kului kului kumpaankin lappuun 15 grammaa eli 30 yhteensä.

Ja vielä lopuksi lähinnä vanhempia ajatellen virkattu kassi, jossa voi vaikka vauvan tavaroita kanniskella. Novitan Hankoa kului 127 grammaa 6mm koukulla. Sen verran poikkesin ohjeesta, että jätin viimeisen lisäyskerroksen tekemättä; lanka ei olisi riittänyt ja vaikka olisikin, kassista olisi tullut ihan sikaiso!

Täytyy vielä todeta, että en oikeastaan tunne tämän kyseisen vauvan vanhempia, isän olen tavannut muutaman kerran kummitytön perheen juhlissa ja äidin tapasin ekan kerran kesällä kummitytön isosiskon rippijuhlissa. Mutta silti, kun näin kuvan pienokaisesta, miten voikaan ihmisen sydän suorastaan sulaa ja täyttyä hellyydellä. Ja miten voikaan vielä suhteellisen tuoreena äitinä iloita niin suuresti myös toisten ihmisten lapsista. Haluankin siis näillä käsitöillä toivottaa pienen pojan tervetulleeksi maailmaan. :-)

rakkaudella,

manteliMinni

Jossain on kai vielä Joulu

Ja minä tiedän, missä tuo paikka on. Se löytyy Turun kupeesta Ruskolta, kummipoikani kotoa. Perheessä on lapsia viisi ja yleensä he taitavat aloittaa Joulun fiilistelyn näihin aikoihin syksyllä. Tai saattavat kesälläkin katsoa jouluaiheisia videoita. Myös tonttulakit on saatava ajoissa käyttöön. Perinteiset kankaiset tonttulakit eivät kuitenkaan ole parhaat mahdolliset päähineet syysviimoihin. Tästä syystä serkkuni, näiden lasten äiti tilasi minulta lapsille neulotut tonttulakit. Langat ostin jo helmikuussa ja lakit sain kulkusia ja lankojen päättelyä vaille valmiiksi jo kesällä, jolloin vein ne äidin ja iskän luokse Turkuun. Kävimme siellä viime viikolla, jolloin otin itseäni vihdoin niskasta kiinni ja rykäisin pipot valmiiksi:

Ohjetta katselin Kotilieden sivuilta hieman soveltaen. Puikot 3,5mm ja lankana Seiskaveikka, jota kului kokojärjestyksessä seuraavasti: 136, 118, 117, 112 ja 94 grammaa. Kulkuset Tampereelta Merletosta. Näitä oli kyllä hauska neuloa ja onnistuivatkin ihan kivasti. Tosin huomasin vasta kuvatessani, että keskimmäisessä lakissa on ilmeisesti lanka, jolla olen jatkanut, ollut eri värierää. Livenä väriero oli huomattava ja ehkä sen tarkasti katsomalla kuvastakin erottaa:

Mutta toivottavasti tuo ei haittaa ja lakit ovat käyttäjilleen rakkaat ja lämpimät.

Ihan kivasti tuli taas vähennystä lankavarastoon. Ja pari muutakin ilahduttavaa asiaa: poikani täyttää jo puolitoista vuotta ja jouluun on enää kolme kuukautta!


Joten: ei itkeä saa, ei meluta saa... ;-)



rakkaudella,

manteliMinni

Sekalaisia JYHejä

Tähän kirjoitukseen en keksinyt minkäänlaista hauskaa otsikkoa eikä tällä oikein ole muuta tarkoitustakaan kuin purkaa pitkäksi venähtänyttä bloggaamattomien valmiiden töiden jonoa. Aikaisempia jyhejä teemoittelin käyttötarkoituksen ja värin mukaan, mutta näitä töitä ei yhdistä erityisesti mikään.

Tämä pipo on edellisen postauksen pipon kaksonen. Eli sama ohje, sama koukku ja lankakin ryövätty äidiltä. Ja tämäkin menee jommallekummalle kummitytölle joululahjaksi. Myös tähän pipoon lankaa kului 50 grammaa.

Taas vaihteeksi Pitsibaskeri Rosesta. Puikot 4mm ja 5mm, langankulutus 34 grammaa. On niin ihanan värinen, että tämän pidän itse.

Joogasukat menevät anopille kiitokseksi siitä, että hän on virkavapaansa aikana hoitanut poikaa todella paljon. Ohje löytyy Novitan Kevät 2011 -lehdestä. Puikot 3mm ja lankana Nalle, jota kului 89 grammaa. Laitoin näistä kuvan Facebookin Voihan villasukka! -ryhmään ja jotkut ryhmäläiset antoivat palautetta, että sukat eivät ole ehkä parhaat mahdolliset joogaamiseen, koska noin pitkälle jalkapohjan alle ulottuvat sukat voivat olla sen veran liukkaat, ettei asentoja tehdessä jaloilla saa tukevaa otetta. Joku myös huomautti, että joogasalit ovat yleensä niin hyvin lämmitettyjä, ettei jaloille tarvitse erityistä lämmikettä. Mutta eiköhän anoppi keksi näille käyttöä.

Perussukat Nallesta Novitan ohjeella. Puikot 3mm ja langankulutus 88 grammaa. Menevät joululahjaksi isoveljen jalkoja lämmittämään.

Tämän Baktuksen tikuttelin Mariemekko-kassin uumenista löytyneestä Nalle Kukkaketo Päivänkakkarasta. Siitä oli alunperin tarkoitus tulla tunika kummitytön isosiskolle, mutta koska silloin käytössä ollut bambuinen pyöröpuikko oli menossa poikki puikon ja muovikaapelin liitoskohdasta, mielenkiinto tekemiseen sammui ja tyttökin kasvoi mallista ohi. Puikot 3,5mm ja langankulutus 138 grammaa. Tämä menee lahjavaraston täytteeksi, saajaa ei ole vielä tiedossa.

JYH-listani näyttää nyt tältä:

YH#1 Virkattu pipo Novita Softysta, aloitettu 21.6. valmis 13.9.
JYH#2 Virkattu pipo Novita Softysta, aloitettu 21.6. valmis 21.6. 
JYH#3 Virkattu röyhelöhuivi Novita Rose Mohairista, aloitettu 5.7. valmis 7.7. 
JYH#4 February Lady Drops Parisista, aloitettu 8.7. 
JYH#5 Virkattu röyhelöhuivi Novita Rose Mohairista, aloitettu 9.7. valmis 10.7. 
JYH#6 Virkattu röyhelöhuivi Novita Rose Mohairista, aloitettu 10.7. valmis 13.7. 
JYH#7 Pitsibaskeri Novita Rose Mohairista, aloitettu 13.7. valmis 15.7. 
JYH#8 Virkattu vauvan jakku Red Heart Cotton Mixistä, aloitettu 15.7. valmis 20.7. 
JYH#9 Villasukat Novita Nallesta, aloitettu 22.7. valmis 23.8. 
JYH#10 Baktus Novita Nalle Kukkakedosta, aloitettu 22.7. valmis 23.8. 
JYH#11 Virkattu Röyhelöhuivi Novita Rose Mohairista, aloitettu 29.7. valmis 12.9.
JYH#12 Virkattu Röyhelöhuivi Novita Rose Mohairista, aloitettu 31.7. valmis 12.9.
JYH#13 Kaulahuivi Novita 7 Veljeksestä, aloitettu 1.8. valmis 3.8. 
JYH#14 Pipo Novita 7 Veljeksestä, aloitettu 3.8. 
JYH#15 TGV-huivi Drops Alpacasta, aloitettu 3.8. valmis 19.8. 
JYH#16 Joogasukat Novita Nallesta, aloitettu 4.8. valmis 14.8. 
JYH#17 Neulottu kauluri Novita Softysta, aloitettu 5.8. valmis 13.8. 
JYH#18 Neidonkyynel-lapaset Novita 7 Veljeksestä, aloitettu 8.8. valmis 12.9.
JYH#19 Etiopia-nuttu Novita Nallesta, aloitettu 14.8. valmis 25.8.
JYH#20 Pitsibaskeri Novita Rose Mohairista, aloitettu 15.8. valmis 16.8.

Siinä tämänkertainen pläjäys. Kokeilen muuten ensimmäistä kertaa tekstin ajastamista. Kirjoitin tämän sunnuntaina, mutta jos osasin laittaa ajastuksen oikein, tämä teksti ilmestyy keskiviikkona. Lankavaraston tilanteen päivitin kuitenkin jo kirjoituspäivänä, siksi siinä on eri päivämäärä kuin viimeisimmässä tekstissä.


Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni

Pink is the new black

Vaaleanpunainen on hieno väri. Se on ollut lempivärini pikkutytöstä lähtien ja on edelleen, vaikka ensi kuussa mittariin kilahtaakin jo 27 vuotta. Sitä pitää kuitenkin käyttää hillitysti, sillä liika on liikaa missä tahansa asiassa. Huomasin tämän, kun ostin elokuussa Prisman vaateosaston aletangosta itselleni pinkit farkut. Seuraavana päivänä lähdin sitten uusissa housuissani KIPakoiden neuletapaamiseen ja huomasin pukeutuneeni pinkkien housujen lisäksi pinkkiin huppariin ja pinkkiin pipoon. Tasapainotin kokonaisuutta harmaalla paidalla, mutta silti: voi oksennus. :-D

Mieltymykseni tuohon väriin näkyy myös JYH-projekteissani, joista 8 eli 40% on vaaleanpunaisia:

Taas Novitan ohjeella Rose Mohairista neulottu pitsibaskeri. Puikot 4mm ja 5mm, langankulutus 34 grammaa.

Drops Alpacasta neulottu TGV-huivi. Puikot 3,5mm ja langankulutus 120 grammaa. Tähän huiviin, kuten myös tuohon ylläolevaan baskeriin on neuloutunut paljon kesäisiä, hyviä muistoja. Baskerin aloitin ja sain lähes valmiiksikin matkalla Jyväskylästä Ranualle avomiehen isotädin luokse. Matkahan kesti melkoisen monta tuntia ja etukäteen jännitin, kuinka poika jaksaa istua autossa niin pitkään. Mutta hyvinhän se meni ja äippäkin sai otettua nokoset takapenkillä. Huivin olin aloittanut jo kotona ja epäilin, jaksaisinko tehdä sitä ollenkaan valmiiksi, silmukkamäärä kun on aika huikea. Ranualla oleskellessa tartuin siihen kunnolla ja kilkuttelin sitä myös Rovaniemen-reissulla. Kävimme Ranualla tietenkin myös eläinpuistossa, joka on tosi kiva paikka, vaikka siellä ei eräitä kaipaamiani eläimiä ole vieläkään. Olin nimittäin kuulemma kolmevuotiaana ensimmäisen kerran puistossa käytyäni todennut "Huono eläinpuisto, siellä ei ollut dinosauruksia!" :-D

Rose Mohairia riitti myös kahteen virkattuun röyhelöhuiviin. Kummassakin koukku 6mm ja langankulutus 44 grammaa. Baskeri ja huivit päätyvät lahjavarastoon, en ole keksinyt niille vielä saajaa.

Nämä Neidonkyynel-lapaset aloitin elokuussa, kun matkustimme pojan ja äitini kanssa Vilppulaan isoisäni luokse. Halusin äidin vastustelusta huolimatta ottaa mukaan matkaneuleen ja nappasin mukaani Neidonkyyneleen ohjeen, vaaleanpunaisen Seiskaveikka-kerän sekä 3,5-milliset puikot. Sain ekasta lapasesta rannekkeen valmiiksi jo Matkakeskuksessa junaa odotellessa. Lanka kului 80 grammaa. Nämä aion pistää pukinkonttiin anoppiani varten.

Tähän pipoon käyttämäni Novita Softy taisi olla peräisin äidin lankavarastossa suorittamastani ryöstöretkestä. Koska kyseessä oli jämänöttönen, eikä lanka meinannut ihan riittää, jatkoin pipoa korvaläppäpipostani yli jääneellä Novita Sylvialla. Yhteensä lankaa meni 7-millisellä virkaten 50 grammaa. Ohje Novitalta, hieman muunnellen. Tämäkin menee joululahjaksi, jommallekummalle kummitytölleni.

Jees, näiden töiden myötä lankavarasto pienenee peräti 372 grammalla.



Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni