perjantai 21. helmikuuta 2014

Sama pää kesät talvet

Siltä kyllä jokseenkin tuntui keskiviikkona, kun olin graduseminaariin menossa. Yleensä meillä on seminaari maanantaisin, mutta proffan kiireiden takia se oli tällä viikolla siirtynyt keskiviikolle. Sain tietää siitä viime viikolla ihan istunnon lopussa; siitä oli kerrottu edellisellä kerralla, jolloin olin poissa. No, tohkeissani ja ihan hieman jännittyneenä (olisi minun vuoroni esitellä aineistoani) tarvoin Fennicumille puoli neljän maissa, seminaari kun on ollut aina neljältä. Istuin odottelemaan muita ja siinä odotellessani tietenkin neuloin. Mutta kun kello tuli lähemmäs neljää eikä ketään kuulunut, aloin jo ihmetellä. Vielä kymmentä yli oli ihan yksikseni, joten keräsin kamppeeni ja lähdin pois. Mikäli oikein ymmärsin luentosalin varauskalenteria, seminaari olikin alkanut jo kahdelta. D'oh! Olisihan se alkamisaika pitänyt jostain tarkistaa, kun päiväkin oli poikkeava. Vaan kun on lahopää, niin sitten on. Toivottavasti siitä ei ollut muille seminaarilaisille kauheasti haittaa. Ja tulipahan lähdettyä kotoa kaupungille. Poikakin oli onneksi hyvässä hoidossa, seuraili kotona Pappansa kanssa Suomen urheilun superpäivää; mitalihiihtoja ja Leijonien voittoa Venäjästä.

Keskiviikon jälkeen olikin hyvä, että pääsin torstaina noutamaan Postista itselleni uuden pään. Kyllä!

Tässä hän siis on, perheemme uusin jäsen: Neiti Pääkkönen, strategiset mitat: päänympärys 58cm. Serkkuni tilasi hänet minulle palkkioksi hänelle tekemistäni pitkistä raitasukista, jotka esittelin viime postauksessa. Idean pään tilaamiseen sain Pipon ytimestä -blogista, jonka kirjoittaja Sini oli tilannut syksyllä itselleen lasisen pään Lohikari Oy:ltä. Tämäkin pää siis kyseisen firman nettikaupasta.

Ja kyllä heti helpottui pipojen kuvaaminen:

Tässä neiti on saanut päähänsä lierillisen sytomyssyn, jonka virkkasin äidilleni beigestä Novita Miamista. Koukku 4mm, langankulutus 75 grammaa. Ohje ihan siitä omasta, lahosta päästä.

Poseeraamisen päätteeksi Pääkkönen pääsi palaamaan omalle paikalleen olohuoneen vitriinikaapin päälle, päässään vuosia sitten Novita Malibusta neulomani pipo.

Pään lisäksi on myös muuta esiteltävää:

Pienenä välityönä valmistui tähtipatalappu, jonka ohjeen olen bongannut Eilen tein -blogista. Ohje on ihanan yksinkertainen, mutta lopputulos kuitenkin näyttävän ja monimutkaisen näköinen. Koukku 3,5mm. Lankana Seiskaveikka, jota kului 41 grammaa. Lanka on muuten jämiä niistä serkun raitasukista; purin ensimmäisen varren ja käytin tähän.

Seiskaveikasta tuli tänäänkin väkerrettyä, peräti kaksin kappalein:



Eeeh... ne eivät ole neulottuja varmuusvälineitä, vaikka ainakin omasta mielestäni siltä hieman näyttävätkin. Varsinainen käyttötarkoitus selviää seuraavista kuvista.

Nimesin nämä olutsukiksi. Ohje löytyy Ravelrysta nimellä knitted beer cozy. Ohjeesta poiketen käytin kolmemillisiä puikkoja, jolloin sain neuleesta mukavan napakan. Lankaa kului ylempään tekeleeseen 11 ja alempaan 12 grammaa. Nämä menevät lahjaksi anopin miehelle, kun olemme huomenna menossa anoppilaan syömään ja katsomaan Leijonien pronssipeliä.

Yksi isompikin projekti on valmistunut, nimittäin ristiäislahja serkkuni tytölle, joka saa sunnuntaina nimen. Harmittavasti meidän aikatauluihin eivät ristiäiset nyt sopineet, mutta pikku tyllerö saa lahjansa sitten, kun seuraavan kerran suuntaamme Turun seudulle. Tämän peiton kanssa oli muuten melkoista säätämistä. Lopullinen työ oli kolmas malli, jota kokeilin. Kaksi edellistäkin olivat kyllä ihania, mutta totesin, etteivät aika ja kärsivällisyys millään riittäisi niiden toteuttamiseen.



Lankana Novita Nalle Luontopolku Kanerva ja reunassa yksivärinen beige Nalle. Niitä kului yhteensä 281 grammaa. Puikot 4mm ja reunassa koukku 3,5mm. Ohje löytyy Novitan nettisivuilta. Ohjeesta poikkesin jättämällä koristetupsut pois, sillä omasta mielestäni ne ovat vauvan peitossa melko tarpeettomat ja ehkä hieman vaaralliset.

Koska uusia lankoja ei ole varastooni ilmestynyt, on lankalaihdutus humpsahtanut taas komeasti yli kiloon. Jee!

perjantai 14. helmikuuta 2014

No kun muutkin... eli kuinka mie romahin

Edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt pari viikkoa. Kirjoittamista olisi vaikka kuinka monen postauksen verran, mutta aika on ollut kortilla viime aikoina. Ensin olimme Turussa viikon verran (edellinen postaus kirjoitettu siellä) ja kirjaimellisesti heti kotiin palattuamme alkoi meidän perheen ensimmäinen oksennustauti. Kun pääsimme kotiin, istutimme pojan syöttötuoliin ja lämmitin hänelle mössöä. Ennen kuin ehdin antaa sitä lusikallistakaan, pikkuiselta tulivat edelliset eväät ylös. Eikä siitä tullut loppua koko iltana. Kyllä alkoi äidin sydäntä puristaa, kun edes rintamaito tai vesi eivät pysyneet sisällä. Aluksi epäilimme avomiehen kanssa, että rassukan masu oli ärsyyntynyt Ikean lihapullasta, jota sai maistaa pysähtyessämme Tampereella syömään. Mutta Keskussairaalan päivystyksessäkin vakuutettiin, että nyt on ollut mahatautia liikkeellä. Ja jo päivystyksessä avomies totesi, että hänenkin mahassaan kiertää. Ja niinpä hänkin, kun olimme yöllä jo päässeet takaisin nukkumaan, päästi pitkän "värihaukotuksen". No nyt ovat molemmat jo toipuneet ja arki on päässyt rullaamaan. Itse onneksi säästyin taudilta kokonaan, mutta oli aika raskasta, kun perheessä oli kaksi potilasta. Tosin avomiehen kunniaksi täytyy todeta, että hienosti pystyi hänkin poikaa hoitamaan, vaikka olikin aika uupunut.

Ja sitten itse asiaan, eli suureen romahdukseeni. Tammikuun ajan olin ollut tosi tyytyväinen siihen, että olin ostanut vain 300 grammaa lankaa ja senkin olin jo suurelta osin käyttänyt serkkuni tilaamiin pitkiin sukkiin. Mutta sitten alkoi pari viikkoa sitten näkyä monessakin blogissa Lidlistä ostettuja lankoja. En ole ennen niistä ollut kovinkaan kiinnostunut, mutta tällä kertaa päätin lähteä katsastamaan tarjontaa.

Mukaan tarttui kaksi pakettia tällaista hieman turkoosiin vivahtavaa, vaaleanvihreää puuvillalankaa. Tästä ajattelin itselleni kesätopin tikutella, kunhan siihen liikenee muilta neuleilta ja Gradulta aikaa.

Ja kun kerran Turun keskustassa pääsin käymään, piti tietenkin piipahtaa Lankamaailmassa, siellä kun sattui olemaan ale. Siellähän oli vaikka mitä, mutta jostain syystä villalangat eivät tällä kertaa houkutelleet yhtään, joten katselin enimmäkseen puuvillalankoja. Päädyin kuitenkin näihin:






Gjestalin Nora on 100% akryylia, mutta tuntuu puuvillaiselta. Kumpaakin väriä ostin kolme kerää, joista ensimmäiset ovat jo päässeet käyttöönkin; tarkoitus olisi virkata eräälle tutun tutulle vauvanpeitto.




Lankamaailmassa tuli käväistyä vielä uudestaan parin päivän kuluttua:

Ostin tuolla toisella kerralla yhteensä neljä kerää Gjestalin Baby Bomullia ja kolmemillisen virkkuukoukun. Ostokseni voisi laittaa otsikon "Hätä keinot keksii" alle, koska minun ei alunperin pitänyt tehdä niitä ollenkaan. Olin menossa tapaamaan kummipoikani perhettä Ruskolle, jonne menee busseja melko harvakseltaan. Olin edellisenä iltana katsonut, että sopiva bussi menee klo 14.25. Vaan kun aika tuli, selvisi että bussi ei ollutkaan menossa Ruskolle asti. Seuraava sopiva vuoro menisikin vasta reilun parin tunnin kuluttua. Joten mitä tekee pieni neuleholisti ja lukutoukka? Käy ensin ostamassa hieman lankaa ja koukun ja viettää ylimääräisen ajan kirjastossa virkaten ja naistenlehtiä lueskellen. Koska mitään ohjetta ei ollut mukana, päädyin tekemään varminta ulkoa osaamaani juttua eli isoäidin neliöitä. Ehkäpä niistä muodostuu pojalle jotain kivaa kesäksi.

Ja vielä viimeisenäkin päivänä juuri ennen kotiinlähtöä haalin lankaa. Kävimme Cittarissa ostamassa Perniön Kebabin valmisrullia (huom! tämä ei ole mainos, mutta hyviähän ne ovat ;) ) ja nappasin samalla matkaan kolme kerää kirkkaanpunaista Seiskaveikkaa.



Mutta näiden puolustuksesi voin sanoa, että käyttötarkoitus on jo olemassa. Serkkuni tilasi nimittäin lapsilleen syksyksi neulotut tonttulakit. Siinä saakin kilkutella tovin, lapsia on nimittäin viisi. :)

Ja joskus lankoja ei vaan voi estää:


Kävi nimittäin niin hyvä tuuri, että voitin Sukkasadon Ravelry-ryhmän arvonnassa ja niinpä postihenkilö toi eräänä päivänä paketin, joka sisälsi kaksi kerää ihanaa Wetterhoffin Sivilla-lankaa, jossa on 30% Tussah-silkkiä ja 70% villaa. Nämä vyyhdit muodostunevat, sitten joskus kun on aikaa, paketin mukana tulleen ohjeen mukaisiksi unisukiksi ihan omaan jalkaan. Vaikka nykyään teenkin mieluummin muille kuin itselleni, niin pehmoinen lanka kyllä oikein houkuttelee hemmottelemaan itseä. Ja huomasin viime yönä oikeasti tarvitsevani lämmikettä tassuihini, joita jopa palelsi hieman.

Aloin kirjoittaa tätä tiistaina ja nyt on jo perjantai, joten lisää vahinkoa on ehtinyt tapahtua. Kävin pojan kanssa päivällä Lidlissä ja siellä olisi ollut vielä muutamia lankapaketteja jäljellä. En kuitenkaan langennut houkutukseen ja kehuskelin moisella saavutuksella avomiehelleni. Mutta sitten lähdimme kauppaan ja taas oli todettava, että Palokan Prisma on meikäläiselle vaarallinen paikka. Katselin lankaosaston läpi eikä siellä ollut onneksi tarjouksia ja luulin jo selvinneeni. Mutta sitten tulimme alueelle, jossa oli koreja täynnä alennustavaraa ja avomies huomautti, että yhdessä oli lankaa poistohintaan. Nonni.


Sädettä ei minulla ole aikaisemmin ollutkaan ja jostain syystä olen vältellyt sitä. Mutta nyt se oli vain 2€/kerä ja nuo siniset olivat jotenkin niin houkuttelevan värisiä, että ne oli pakko napata. Saapa nähdä, mitä niistä vielä tulee. En ainakaan suoralta käsin osaa sanoa, että olisi ketään tuttua, jolle tuollainen väri sopisi.

Toki on myös jotain valmiiksikin saatu.

Serkkuni tilasi itselleen pitkät, raidalliset polvisukat, koska hänen eräällä ystävälläänkin oli sellaiset. Tästä työstä olen erityisen ylpeä, koska valmista ohjetta ei ollut, vaan laskeskelin silmukkamääriä parin eri ohjeen mukaan ja raidoitusta sekä kerrosmääriä laskin serkun lähettämän kuvaviestin avulla. Kuten viime postauksessa mainitsin, eka varsi oli liian lyhyt, mutta lisäsin sitten toiseen versioon joka raitaan kolme kerrosta lisää ja varren pituus kasvoi mukavasti. Lankana Seiskaveikka ja puikot 3,5mm. Langankulutus 215 grammaa.
  Sukat pääsivät jo perille silloin, kun kävin kummipoikaa moikkaamassa (serkkuni on siis kummipoikani äiti). Niitä oli niin mukava kilkutella, että ne aiheuttivat suorastaan sukkahädän (kyseisestä taudista voi käydä lukemassa MariJ:n blogista). Oli siis saatava äkkiä lisää sukkaa puikoille. Niinpä sitten valmistuivat nämä:

Eli ihan perussukat Novitan ohjeella 7 Veljestä Nostalgiasta. Olin niin tohkeissani silmukoita luodessani, että loin silmukat koon 46 mukaan, vaikka piti tehdä koko 42. Tein sitten loput sukista pienemmän koon mukaan. Tuli kuitenkin sen verran tilavat, että olivat sekä avomiehen että toisen isoveljen jalkaan hieman liian isot. Ehkä nämä menevätkin hyväntekeväisyyteen, esimerkiksi Joulupata-keräykseen. Puikot 3,5m; lankaa kului 146 grammaa.

Ja koska sukatti vielä, tein myös yhdet junasukat Seiskaveikasta:

Näiden oli tarkoitus päätyä kolehtiin Turun Henrikin seurakunnan lastenjumalanpalveluksessa, jonne meidän piti äidin kanssa mennä, kun olin Turussa. Mutta äiti oli sen verran flussainen, että jäimmekin äidin ja isän luokse ja katsoimme TV-jumalanpalvelusta. Tai itse siis nukahdin kesken saarnan, mutta sehän on tuttua puuhaa minulle, heh heh. Sukat kaiketi löytävät joskus perille ja olipahan kerrassaan mahtava idea, että lapsille suunnatussa jumalanpalveluksessa kerättiin kolehtina villasukkia päiväkotilapsille.


Tuolta sivun oikeasta laidasta on taas nähtävissä, että vähentymisen kannalta lankavarastoni tilanne ei ole kovin positiivista luettavaa. Mutta minkäs teet, langat on lankoja ja Minni on Minni.



Hyvää ystävänpäivää kaikille neulojille ja blogin lukijoille! :-)