Olen kyllä melkoinen huithapeli välillä. Olin niin suunitellut ottavani kuvia reissusta, mutta kas kummaa, enpä sitten muistanutkaan. Mutta selityskin on hyvä: matka tarkoitus oli rentoutuminen, joka onnistui niin hyvin, ettei kuvaamiselle jäänyt sijaa.
Olin ihan täpinöissäni jo viikkoja ennen reissua. Tiistaiaamuna junani lähti 8.13 ja olin laittanut kellon soimaan puoli seitsemäksi. En kuitenkaan malttanut uinua siihen asti vaan pomppasin sängystä minuuttia ennen herätystä ja laitoin itseäni valmiiksi avomiehen ja pojan vielä uinuessa. Junamatka meni Tampereelle asti ihan moitteettomasti. Vaihdoin siellä junaa hyvissä ajoin ja odottelin lähtöä. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut määräaikana. Eikä puolen tunninkaan päästä. Jossain vaiheessa kuulutettiin, että junassa on teknisiä ongelmia ja että se lähtee myöhässä. No, eipä lähtenyt ollenkaan ja kaikki matkustajat siirtyivät odottelemaan seuraavaa Helsingin-junaa. Kävin vaihtamassa lippuni ja sain istumapaikan, tosin käytävän puolelta. Hieman harmitti, koska olin suunnitellut nukkuvani, eikä tuntemattoman ihmisen vieressä kehtaa eikä mahdu. Myöhästymisestä olisi ollut kai mahdollista hakea myös korvausta, mutta en viitsinyt sitä tehdä, koska siitä ei itselleni aiheutunut mitään haittaa. Olin vain tunnin suunniteltua myöhemmin perillä, mutta onneksi meillä oli runsaasti aikaa ennen laivan lähtöä.
Helsinkiin päästyäni äitini oli minua vastassa. Kävimme lounaalla Rossossa, jonka jälkeen menimme Stockmannille, jossa tarkoituksemme oli mennä katsomaan kaloja. Mutta ne pahukset olikin siirretty pois, ilmeisesti altaan remontin tieltä. Altaassa kyykkineessä remonttimiehessä ei paljon silmäniloa ollut. Lähdimme sitten pikkuhiljaa kohti Länsisatamaa, mikä hieman jännitti etukäteen, koska olin aiemmin matkustanut ratikalla tasan kerran. Mutta hyvin siitäkin selvisimme.
Terminaalissa odottelimme rauhassa laivaan pääsyä ja täytin luppoajan milläs muullakaan kuin neulomisella. Olin ottanut mukaan parikin vaihtoehtoa, joista voiton vei
TGV-huivi:
Lankana Novitan Pikkusisko, jota kului 92 grammaa. Puikot 3,5mm. En suinkaan saanut tätä vielä laivaa odotellessa valmiiksi, vaan tein tätä laivalla ja paluumatkalla junassa sekä kotonakin. Olin aluksi ajatellut tätä synttärilahjaksi isoveljen avovaimolle, mutta tiesin kyllä äidinkin pitävän väristä. Ja äiti sanoikin, että hän tykkäisi huivista, joten lupasin sen antaa hänelle vaikka synttärilahjaksi helmikuussa. Kuvassa huivin toisessa reunassa näkyy melkoisia poimuja ja täytyykin ehkä yrittää pingottaa ennen kuin annan sen eteenpäin.
Kun pääsimme laivaan menimme huilaamaan vähäksi aikaa ennen suuntaamista ET-lehden käsityöristeilyn tervetulotilaisuuteen. Risteilyllä oli Itämeren kaunein käsityö -näyttely, jonne sai viedä oman käsityön. Itse vein sinne harmaasta Rosesta neulomani pitsibaskerin. Näyttelyn lisäksi oli myös useita käsityöpajoja, joissa pääsi kokeilemaan mielenkiintoisia tekniikoita. Äidin kanssa teimme metallilangasta kivat korvikset ja aloimme myös tehdä pussukoita vanhoista olkatoppauksista ja villapaidan palasista. Pussukat eivät tulleet vielä risteilyn aikana valmiiksi ja hieman epäilen, mahtaako omani valmistua ollenkaan, ompelu kun ei ole vahvimpia puoliani. :-D Ompelun ohessa nautin lasillinen kuohuviiniä, joka kuului matkan hintaan. Juomisessa kesti jokunen tovi, sillä en ole oikein tottunut kuoharin makuun. Drinksulle oli päästävä uudestaan illalla ja otin alkoholittoman juoman, joka sisälsi lähinnä Spriteä ja sinistä siirappia:
Illalla oli jännää käydä nukkumaan, kun kukaan ei kiehnännyt kyljessä. Melkein puolitoista vuotta olin nukkunut joka yö poikani kanssa. Mutta hyvin sain unen päästä kiinni, kun hytinkin sai lähes pilkkopimeäksi.
Aamupalan jälkeen alkoi jo jännitys kihistä suonissa. Astuimme maihin ja menimme parkkipaikalla odottaneeseen bussiin. Jonkin ajan kuluttua bussi lähti liikeelle ja pääsimme vihdoin kauan odottamaamme Karnaluksiin. Oli minulla melkoiset odotukset jo ennakkoonkin, mutta en olisi voinut kuvitellakaan sellaista paikkaa! Kuvien puuttuminen ei mielestä haittaa, kyllä Karnaluks täytyy itse nähdä ja kokea. Ties kuinka monta huonetta lähes lattiasta kattoon täynnä lankoja, kankaita, vetoketjuja, nauhoja ja nappeja. Ihan huikeeta!! Viimevuotiset synttärirahat menivät melko tarkalleen, mutta niin oli tarkoituskin.
Tällaisen saaliin rohmusin mukaani:
Pahoittelen hämärää kuvaa, jonka nappasin laivalle palattuamme hytissä. Tässä saaliini yksitellen:
Ostosteni ja nykyisen lankavarastoni ehdoton kruunujalokivi ja ihkulanka, Austermannin Hand-painted. Vyyhti maksoi hieman yli kympin, mutta päätin kerrankin oikein tuhlata lankaan, koska rahaa oli varattuna nimenomaan lankaostoksiin. Tämän haluan pitää itselläni, luultavasti teen siitäkin TGV:n. Mutta en ennen kuin gradu on valmis, pitää olla tavoitteita. :-)
Milwardin 4,5-milliset puikot, joiden päihin syttyy valo sekä kerä Alizen Superwash 100:aa. Nämä menevät joululahjaksi ystävälleni E:lle, joka ei valitettavasti päässyt töiden vuoksi mukaan reissuun.
Kolme kerää Filati Cervinian Nevadaa. Nämä ostin kummityttöni isoveljeä varten. Poika täyttää marraskuussa kolmetoista ja koska sen ikäisille on kovin vaikea keksiä lahjaa, aion tehdä jääkiekkoilevalla miehenalulle pipon HIFK-logolla.
Kymmenen kerää Lane Cervinia Le Fibre Nobili Merio Superfinea. Lanka on ihanan pehmeää ja väri aivan vastustamaton. Selailin jo Ravelrya kummityttö mielessäni ja erittäin hyvä vaihtoehto olisi
Oriental Lily.
Kymmenen kerää Alizen Baby Wool Batikia. Nämä lähtivät mukaani periaatteella "Näistä sais jotain pojalle ja veljenpojalle", vaikka olin kieltänyt äitiä antamasta minun ostaa sillä periaatteella, koska kyseiseen tarpeeseen on varastossani jo melkoinen määrä lankaa.
Näiden lisäksi ostin itsellenikin yhdet valopuikot 5mm ja valokoukun 4mm sekä paketin silmukkamerkkejä ja pienen pussillisen nappeja, jotka näkyvät tuossa yhteiskuvassa.
Karnaluks- vierailun jälkeen palasimme takaisin laivaan ja odottelimme syömään pääsyä. Syömisen jälkeen olimmekin jo perillä Helsingissä. Oli yllättävää, miten nopeasti laivamatka meni, itse kun olen tottunut menemään laivalla Turusta Tukholmaan tai Ahvenanmaalle. Helsingissä kävin vielä ostamassa pojalle yhden tuliaisen, minkä jälkeen saattelin äidin junaansa ja menin omaan junaani, joka oli laiturilla hyvissä ajoin. Junassa ehdin vielä neuloa ja lukea rauhassa monta tuntia.
Matkalukemisena minulla oli muuten Laura Honkasalon kirjoittama
Eropaperit. Tykkäsin siitä erittäin paljon. Mielestäni hyvä kirja on sellainen, jonka henkilöhahmot herättävät voimakkaita tunteita. Monesti olisi tehnyt mieli suoraansanottuna vetää hahmoja
Jokke ja
Raisa turpaan ja huutaa "Menkää hoitoon! Noin ei tehdä omille lapsille / vanhemmille / ex-puolisolle, j*******a!" Toki kukaan ihminen ei ole mustavalkoisesti hyvä tai paha, terve tai hullu, asioilla on aina syynsä ja seurauksensa. Pidin myös siitä, miten Honkasalo on saanut kuvailtua kahdessa aikatasossa (60 - 70-luku ja 2009) liikkuvan tarinan ajankuvan hienovaraisesti. Se on tehty hienovaraisesti, eikä alleviivaten tyyliin "nyt näillä on tällaset hassunväriset vaatteet ja hassut kampaukset eikä näillä oo vielä kännyköitä jne." Suosittelen tätä ja muita Honkasalon kirjoja lämpimästi.
Lämpimästi suosittelen myös Karnaluksia kaikille käsityöihmisille. Jos vain on mahdollisuus, mene käymään siellä ja yritä olla menemättä täysin sekaisin tavaran määrästä.
Nyt kun reissu on saatu tehtyä ja langat blogattua, julistan itselleni ainakin loppuvuoden kestävän LANKALAKON. Ainoana poikkeuksena sallin sen, että jotain keskeneräistä työtä varten täytyy ostaa lisää. Muuten saan vain katsella kauppojen lankahyllyjen ihanuuksia ja neuloa omista varastoistani.
Näillä mennään.
rakkaudella,
manteliMinni
