Joulupukki - what a guy

Jos en olisi onnellisesti varattu, varmaankin polvistuisin ja kosisin vanhaa punanuttua. Niin hyvin kyseinen herrasmies kohteli minua Joulun aikaan. Tai ehkä kyseessä olivatkin kaksi muuta minulle tärkeää miestä: avomieheni ja isäni.

Lapsuudenperheessäni Joulut noudattivat aina tuttua kaavaa, tietyt asiat tehtiin tiettyyn aikaan. Suureksi osaksi tämä johtui isän työtehtävistä. Ei sillä, että se olisi mitenkään haitannnut, mutta nyt olen toisaalta huomannut, miten rentouttavaa on aattona, kun ei ole tarkkoja suunnitelmia ja kuvioita. Mikä tarkoittaa muun muassa sitä, että lahjoja voi avata jo aamullakin! Kovasti jo heräämisen jälkeen kyselin avokilta, saisiko liinavaatekaapissa jo jonkin aikaa olleen Delicard-paketin avata. Kyllä siinä suupielet kääntyivät väkisinkin ylöspäin, kun paketista paljastui pieni rasia käsintehtyä suklaata. Avomies oli tämän lahjan hankkinut työpaikaltaan joululahjaksi saamallaan lahjakortilla. Olipa osannut valita kerrassaan fiksusti. ^_^

Mutta aamupäivän hemmottelu ei loppunutkaan vielä siihen. Jo muutaman päivän ajan ukkokulta oli hehkuttanut erästä lahjaa, jota ei kuulemma olisi millään malttanut olla avaamatta ennakkoon. Koska aatonaatonaattona olin nähnyt pienen CDon.comin paketin, arvelin kyseessä olevan jonkin pelin, jota voisimme yhdessä pelata. Sen täytyisi olla todella hyvä peli, niin innoissaan toinen oli. Kärtin siis tätäkin pakettia jo avattavaksi ja vihdoin sain sen käsiini. Kävi ilmi, ettei CDon-paketilla ollut mitään tekemistä tämän lahjan kanssa. Eipä ollut peliä siellä. Vaan iPad Air! Vähän aikaa olin ihan sanaton, kunnes alkoi kauhea hehkutus. Pitkän aikaa olin aina kaupassa käydessä kuolannut tabletteja ja haaveillut, että kyllä sellainen joskus on saatava. Toki tämä, jo Paddyksi (osittain Emmerdale-hahmo Paddy Kirkin mukaan) nimeämäni vehje on koko perheen yhteinen. Vielä en ole blogin kirjoittamista sillä kokeillut, mutta huomasin sen olevan erittäin kätevä blogeja selatessa ja samalla neuloessa. Ja toki Candy Crushin ja Farm Heroesin pelaaminenkin sujuvat mainiosti. :-D

Iltapäivällä oli sitten aika lähteä anoppilaan syömään ja availemaan lisää paketteja. Ihannemaailmassa poika olisi tietenkin nukkunut pitkät päikkärit ennen sitä ja koko poppoo olisi lähtenyt kyläilemään levänneenä ja pirteänä. No, eipä mennyt niinkuin Strömsössä, vaan poitsu halusi päiväunien sijaan käppäillä lumessa ja ihmetellä sitä, miksei pakkaslumesta saanutkaan muotoiltua palloja. Lopulta hän kuitenkin rauhoittui vaunuihin ja pääsin itse käymään sisällä kasaamassa mukaan otettavat tavarat. Sitten nappasin vaunut ja lähdin kävellen kohti anoppilaa, avomies seurasi perässä autolla.

Kun olimme ensin herkutelleet joulupöydän antimilla oikein perusteellisesti, oli taas lahjojen vuoro. Poika ei vielä oikein ymmärtänyt pakettien päälle, mutta pukin tuomat palikat kyllä kiinnostivat kovastikin. Osan lahjoista säästimme myöhempää avaamista varten, ettei pienelle miehelle tulisi niistä ähkyä. Itse avasin sitten paketteja sitäki innokkaammin. Avomieheltä osasin odottaa saavani toivomani Vain Elämää -levyt ja Toys R Usin paketista paljastuneen Candy Crush -pyyhkeen. Olin jopa salaa toivonut suosikkisarjamme Castlen kuudetta tuotantokautta dvd:llä. Ja olipa pukki osannut sellaisenkin minulle kääriä. Ja sen lisäksi vielä yllätyksenä Bonesin yhdeksäs tuotantokausi. Selvisipä sekin, miksi avomies niin hanakasti usutti minua katsomaan ensin kasikauden. :-D

Joulupäivänä matkustimme pappani luokse Vilppulaan, jossa myös vanhempani ja toinen isoveljeni olivat viettämässä Joulua. Sinnekin oli pukki osannut pari pakettia toimittaa. Poika sai mm. Duploja ja dinosauruksia, jotka ovat tällä hetkellä hänelle erittäin kova juttu. Omista paketeistani olin erittäin ilahtunut siitä, että niihin oli käytetty selvästikin paljon ajatusta. Lahjat olivat nimittäin niiiin minua; kirjallisuutta, suklaata, vaaleanpunaista ja urheilua. Olin toivonut pääasiassa kahta lahjaa: Kaari Utrion uusinta teosta (uudistettu painos Yksisarvinen-kirjasta, jota en ole vielä ollenkaan lukenut) sekä uusia TPS-lapasia, entisistä kun oli jo toinen peukalo kulunut puhki. Ja molemmat sain. Lisäksi sain myös vaaleanpunaruudulliset Reino-läpsykkäät ja suklaata. Oikein harmitti, etten ollut syyskuisella Tallinnan-matkalla pyytänyt pukilta enempää Toblerone Crunchy Almondia. Olin nimittäin valinnut vain yhden pienen patukan siltä varalta, etten pitäisikään siitä. Niin. Etten pitäisi suklaasta, jossa on suolattuja manteleita!?? Huoh. Onneksi on vielä pari palaa jäljellä. Näiden lisäksi sain vielä pari yllätyspakettia. Toisesta paljastui muhkea TPS-pipoa ja toisesta KaMa-lippis. Jälkimmäisen oli kuulemma saanut ilmaiseksi jostain viime kauden ottelusta. Väliäkös sillä, lahja oli mieluinen ja voisinkin todeta Simpsonien sarjishemmoa mukaillen: "Best free Christmas gift ever!"

Käsityöt eivät suinkaan ole jääneet Joulunakaan unohduksiin. Tietenkin heti aattona oli päästävä aloittamaan JyJuilu ja pistin puikoille vauvan peiton Drops Safranista. Sitä tikuttelin pari päivää ja jätin hautumaan, koska seuraava työ oli saatava alta pois:

JyJu#2 Neulottu kaulahuivi Novita Nallesta. Aloitettu 26.12. valmis 28.12. Puikot 3,5mm ja langankulutus 140 grammaa. Tämä on jo kuudes Aivot narikkaan -huivi. Ajattelin lähettää tämän kummityttöni isoisälle myöhästyneeksi 70-vuotislahjaksi.

Periaatteessa sain toisenkin JyJun valmiiksi, mutta punnitessani sen paino olikin vain 47 grammaa. Krääh! Täytyy sitten vaan neuloa sen pariksi jotain muutakin.

Nyt saavat JyJut olla pienen hetken tauolla, jotta saan ennen aattoa aloittamani Lacy Baktuksen valmiiksi. Se menee 70-vuotislahjaksi kummityttöni isoäidille. Kummityttöni perhe on ehkä tulossa käymään perjantaina ja yritän saada paketit valmiiksi ja heidän matkassaan eteenpäin.

Seuraava postaus tuleekin olemaan sadas julkaisemani ja luultavasti tarkastelen siinä mennyttä neulevuotta omalta osaltani.

Toivottavasti teillä muillakin on ollut yhtä rentouttava ja antoisa Joulu kuin minulla. Haluan myös toivottaa hyvää ja onnellista uutta vuotta!


Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni

Rauhallista ja onnellista Joulua kaikille!

Huhhuh. Joulustressiä en tänä vuonna suostunut itselleni kasaamaan, mutta Joulun valmisteleminen näin iloisin ja rennoin mielinkin voi ottaa voimille. Eilen illalla avomies suostui kultaisesti (en tosin antanut juuri vaihtoehtojakaan) nukuttamaan pojan yksin, jotta sain nauttia parista jaksosta Bonesia, joka on yksi suosikkisarjoistani. Olin ajatellut katsoa eilen Maikkarilta tulleen jakson, mutta koska siellä alkoi nyt sarjan yhdeksäs kausi ja olen Netflixistä katsomassa vasta kahdeksatta kautta, päätin avomiehen kehotuksesta katsoa niitä Netflix-jaksoja. Bonesin jälkeen oli vuorossa lahjojen pakkaaminen, jotta tälle päivälle ei kasautuisi liikaa hommaa. Jepjep. Aloitin pakkaamisen hieman kello yhdentoista jälkeen ja viimeisen paketin sain valmiiksi puoli yhden jälkeen. Oli siinä urakkaa kerrakseen.

Koti oli onneksi jo siivottu, joten sitäkään asiaa ei tarvinnut tänään enää hoitaa. Niinpä jäi kivasti aikaa käydä kunnon vaunulenkillä pojan kanssa. Vaunulenkin ensimmäinen etappi sijoittui Cittariin, josta piti hakea vielä pojalle pulkka, kun kerrankin on kunnolla lunta täälläkin Jouluna. Pulkan lisäksi ostin vielä avomiehelle ja minulle pienet limupullot illaksi, itselleni hiuslenkkejä ja italiansalaattia. Viimeksi mainittu oli eilen Prismasta loppu ja päätin, että Jouluni ei siihen kaadu, mutta toisaalta kiva, että nyt sitten sitäkin löytyy pöydästä.

Kaupan jälkeen veimme ostokset kotiin ja jatkoimme samantien parin vuoden takaiselle kesätyöpaikalleni Mäntykankaan hautausmaalle viemään kynttilöitä. Hautakynttilöitä meillä ei ollut, mutta kai vaaleanpunaiset tuikut ajavat asiansa. Vein yhden avomieheni isosedän haudalle. Hän onkin ainoa "tuttu", joka tuolla hautausmaalla lepää. Vein myös kuusi kynttilää muualle haudattujen muistomerkille. Yksi kynttilän jokaisen edesmenneen isovanhemman muistolle, yksi kummallekin serkulle, jotka kuolivat jo lapsena ennen syntymääni sekä yksi yhteinen niille lapsuuden kotipaikkakuntani vanhuksille, jotka tulivat tutuiksi äidin työn kautta. Erityisesti mieleeni on jäänyt eräs kohtalaisen omalaatuinen mies, joka aina vanhainkodilla käydessäni kyseli "Tulitko soittamaan?" Tapanani oli silloin tällöin soittaa vanhuksille pianoa. Nyt tuonkin miehen kuolemasta on jo useampi vuosi.

Hautausmaalta kotiuduttuamme yritin saada pikkumiehen syömään jotakin, melko laihoin tuloksin. Ja sitten tulikin jo Pappa eli appiukko hakemaan poikaa kyläilemään. Kiitos Papan, sain siis pari tuntia omaa aikaa, jonka käytin tehokkaasti karjalanpiirakoiden leipomiseen. Viime vuonnakin leivoin niitä aatonaattona, saapa nähdä, tuleeko siitä ihan perinne. Kun olin saanut leipomiset valmiiksi ja avomies tuli kotiin, lähdimme hakemaan poikaa ja samalla viemään joulupaketit appiukolle ja tämän vaimolle.

Joululahjojen jälkeen on jo valmistunut pari "välipalatyötä":

Eli pitsibaskerit numero 13 ja 14! Näitä ei ilmeisesti voi tehdä liikaa. Vihreän aloitin perjantaina edellisen postauksen jälkeen ja pääsin silloin jo loppukavennuksiin asti. Ruskean aloitin saatuani vihreän valmiiksi KIPakoiden tapaamisessa lauantaina. Ja ruskea myös valmistui samana päivänä. Puikot kummassakin myssyssä 4mm ja 5mm. Lankana tietenkin Rose Mohair. Vihreällä baskerilla painoa 36 grammaa ja ruskealla 34 grammaa. Näiden myötä lankavarastoni kasvu on painunut taas alle kilon, jee!! Baskereiden jälkeen laitoin puikoille taas Dropsin Safranista Lacy Baktuksen, joka valmistunee vielä tämän vuoden puolella ja vajuttaa varastoa entisestään.

Ja lankojen vähentäminen toivottavasti jatkuu mukavassa tahdissa Joulun ja uudenvuoden jälkeenkin. Tulin nimittäin taas yllyttäneeksi itseni osallistumaan Facebookissa Löysäpipoisten JyJu -15 -tempaukseen, jossa tarkoituksena on ajalla 24.12. - 30.4. aloittaa 20 vähintään 50 grammaa painavaa työtä ja saada ne valmiiksi juhannusyöhön mennessä. Hieman mietin, että ehtiikö tuollaista määrää töitä tikutella, kun opiskeluja pitäisi edistää ja ja ja... Mutta tulin siihen tulokseen, että luultavasti neuloisin tuon verran, vaikken tempaukseen osallistuisikaan. Ja onhan se välillä ihan kiva vähän haastaa itseään. :-)

Nyt lähden viettämään Joulua. Yritän kuitenkin palata blogin pariin ennen vuoden vaihdetta. Oikein lämmintä ja ihanaa Joulua kaikille blogissani käyneille sekä kaikille pakkoneuloosista "kärsiville"!

Loppuun vielä kuvan tämän päivän aikaansaannoksistani:

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.



rakkaudella,

manteliMinni

Kassit täynnä

Nyt on kassit täynnä. Nimittäin joulupukin lahjakassit itse tehtyjen lahjojen osalta. Tänään iltapäivällä sain viimeisen tekeleen valmiiksi:

Turkoosin ja valkoisen Nallen jämistä syntyivät pienet sukat pojalle jouluksi. Joitakin aikoja sitten kuumeisesti mietin mitä tehdä pikkujäbälle lahjaksi, kun mitään kovin isoa ei ehdi enää tehdä. Avomies ehdotti villasukkia, niille kun on aina käyttöä. Nämä syntyivätkin aika sukkelaan; toisen sukan aloitin tänään aamulla. Puikot 3mm ja langankulutus 30 grammaa. Tässä vielä tunnelmakuva lahjan saajasta testailemassa lahjaa ennakkoon:

Koska joululahjarupeama on ollut jo loppusuoralla, olen saanut tehtyä jo muitakin lahjoja. 

Tämän mekon nimesin Ravelryssa Ampparimekoksi, koska ainakin itselleni tulee värityksestä mieleen Pirkan Amppari-mehujää. Mekko menee yksivuotislahjaksi tammikuussa synttäreitään viettävälle serkun tytölle. Keltainen lanka on Dropsin Safronia ja vaaleanpunainen Red Heartin Cotton mixiä. Niitä kului 4-millisillä puikoilla 83 grammaa. Ja ohje löytyy Ravelrysta nimellä A simple seamless dress.

Tykästyin tuohon simppeliin mekko-ohjeeseen niin, että tekaisin heti toisenkin, aika paljon isomman vain:

Tämän saa synttärilahjaksi nuorempi kummityttöni, joka täyttää ensi kesäkuussa kahdeksan. Eli kummitäti on reilusti ajoissa, mutta kerrankin niin päin. :-D Tätäkin oli kiva tikutella, tosin helma lähti ikävästi rullaamaan. Mutta kai se noinkin toimii tai oikenee vaikka silittämällä. Tähän mekkoon pääsin korkkaamaan Karnaluks-ostokseni; lankana Lane Cervinian Le Fibre Nobili Merino Superfine. Puikot 4mm ja langankulutus 198 grammaa. Olin kyllä aiemmin syksyllä aloittanut Karnaluksista ostamastani Alize Baby Wool Batikista pojalleni villapaitaa, mutta se menee purkuun. Tämä pääsi sentään valmiiksi asti, vaikka tuntemukset langasta olivatkin hieman kaksijakoiset. Vaikka se on 100% villaa, tuntui se aluksi kovin keinokuituiselta ja muoviselta. Työn edetessä tuntuma onneksi hieman parani. Mietittäväksi kuitenkin jää, tuleeko lopuista keristä isompaa neuletta vai asusteita.

Haa, lankavarasto jatkaa hupenemistaan eikä uutta lankaa lienee luvassa edes joulupukilta (ja äiti jopa eilen kieltäytyi ostamasta Nallea, vaikka se oli tarjouksessa, hurraa!). Ja pystyin jopa luopumaan yhdestä kerästä Tuurista ostamaani Seiskaveikkaa. Äiti ja iskä olivat meillä pari yötä ja jatkoivat tänään joulunviettoon pappani luokse Vilppulaan. Koska papan nojatuolit tarvitsevat piristystä, äiti ajatteli virkata niihin jotain. Annoin siis veikkakerän äitini hellään huomaan.

Huomasin myös äidin ja iskän vierailun aikana, että pienistä puroista kasvaa isoja jokia ja että aina kannattaa neuloa ja virkata varastoon. Aloin nimittäin pakata vanhempieni ja isoveljieni sekä veljenpojan ja veljen avovaimon lahjoja, jotta paketit pääsisivät eteenpäin. Ajattelin, että eihän niitä ole kuin ihan pari vain. Mutta silti niistä kasaantuikin melkoinen röykkiö keittiön pöydälle. Koska iso osa oli itse tehtyä, paljon rahaa niihin ei ole kulunut, mutta aikaa ja lämpimiä ajatuksia sitäkin enemmän. :-) Jotakin lahjaa kaapista etsiessäni osuivat silmääni Seiskaveikka Nostalgiasta neulomani sukat, jotka olivat jääneet vaille omistajaa, kun olivat isoveljelle liian isot. Olin ajatellut antaa sukat hyväntekeväisyyteen, mutta sitten keksinkin, että ne varmaan sopisivat papalleni. Ja onhan siinäkin ripaus hyväntekeväisyyttä, että yksin asuva, jo kohtalaisen huonossa kunnossa oleva sotaveteraani saa tyttärentyttären neulomat villasukat jouluksi jalkaansa. Sukkien jälkeen iskin silmäni pariin pitbaskeriin. Niistähän saa oivat lahjat serkulleni ja tämän äidille! (hekin ovat suuntaamassa Vilppulaan viikonlopuksi, joten paketteja ei onneksi tarvitse lähettää postissa) Ja toki enoni ja toinenkin serkku tarvitsevat lahjan. Siihen tehtävään pääsivät virkkaamani ostoskassit, joista toisen sain viimeisteltyä eilen:

Lankana Lidlin Crelando Spring. Koukku 4mm ja langankulutus 50 grammaa.

Nyt syömään ja sen jälkeen laittamaan puikoille jotain mukavaa neulottavaa, jota voin jatkaa huomenna Kipakoiden neuletapaamisessa.

Oikein rauhallista, rentouttavaa ja neulerikasta Joulunaikaa!

rakkaudella,

manteliMinni

Lisää aivottomuuksia pukinkonttiin

Hiphei, viime postauksessa jänskättämäni pakettiautomaattikokeilu sujui hienosti ja paketit ovat päässeet perille. Vielä pitäisi itse vain jaksaa raahautua oikeaan postiin hakemaan pojan kummitädin lähettämää pakettia. :-P

Pukinkonttiin menevät tavarat alkavat kohta olla jo kasassa. Vielä olisi tekeillä pojalle villasukat joululahjaksi, eihän niissä kauan edes menisi, kun vain saisi tartuttua sukkapuikkoihin. Valmistuneissa lahjoissa olen edelleen jatkanut aivotonta linjaa (huom! siis itseni kohdalla, lahjojen saajoja en suinkaan pidä aivottomina).

Pojan kummisedälle neuloin samanlaisen Aivot narikkaan -kaulahuivin kuin appiukollekin. Tässäkin puikot 3,5mm ja ruskeaa Nallea kului 142 grammaa. Vaikka ruskea ei omia lempivärejäni olekaan, neuloessa ja valmiinakin tuotoksena tuo meleerattu sävy näytti kyllä erittäin ihastuttavalta.

Seuraavaksi tartuinkin turkoosiin Nalleen, joka muodostui Jacques Cousteau -pipoksi:

Langankulutus 54 grammmaa 3-millisillä puikoilla. Tämän kääräisen pakettiin appiukon vaimolle, joka tietääkseni pitää turkoosista. Ajattelin häntäkin muistaa lahjalla, koska tänä vuonna ei ole luvassa pojan kuvalla varustettua, yhteistä lahjaa.

Viimeisimmän valmiin työn saaja ei ole edes vielä syntynyt:

Lähipiiriin (mutta ei todellakaan meille!) on keväällä syntymässä vauva, jolle nyt jo näin joululahjaksi tikuttelin tähtipipon Novitan ohjeella. Samalla ohjeella tein myssyjä TAYSin keskosille. Koska kyseessä on kevätvauva, tein pipon tällä kertaa Dropsin Safranista, joka on kokonaan puuvillaa. Puikot 3mm ja langankulutus huimaavat 26 grammaa.

Uusia lankoja en ole tällä kertaa sentään ostanut. Ja lankavarasto jatkanee vähentymistään, kun puikoilla on taas uutta, suhteellisen aivotonta neulottavaa.



Neulomisiin!


rakkaudella,

manteliMinni

Pieni pehmeä postaus vain

Huhhuh, kylläpä tämä päivä on vienyt energiaa. Ei, en kärsi minkäänlaisesta itsenäisyyspäivän jälkeisestä päänsärystä. Mutta tänään oli siivouspäivä, mikä merkitsi omalta osaltani imurointia ja luuttuamista. Eipä avomieskään kyllä lepäilemään päässyt, vaan vei sillävälin pojan vaunulenkille ja laittoi ruokaa. Ja itse sain jopa ottaa päiväunetkin aamupäivällä. ^_^

Siivoamisen jälkeen olisi ollut mahtavaa vain istahtaa sohvannurkkaan neulomaan. Mutta edessä oli jo edellisessä kirjoituksessa mainitsemani joululahjojen paketoimisurakka. Onhan se yleensä ihan mukavaa, varsinkin silloin kun asialla ei ole kiire ja ympärillä ei ole pyörimässä sangen uteliasta ja yritteliästä taaperoa. Onneksi avomies viihdytti poikaa Muumeilla ja pikkuautojen paketoimisella lahjapaperista ylijääneisiin suikaleisiin. Sain kaikki lahjat paketoitua, jonka jälkeen niille piti vielä keksiä sopivat laatikot lähettämistä varten, minähän en postin laatikoihin rupea tuhlaamaan, hah. :-D No, saimmepa pois nurkista tulostimen pahvilaatikon ja pari jo kertaalleen käytettyä postipakettia. Nähtäväksi jää vielä, miten selviän huomenna pakettiautomaatista, jota en ole koskaan ennen käyttänyt.

Kummilasten lahjojen lisäksi paketoin tänään myös pojan kummitädin ja hänen poikansa paketit. Kummitädin lahjoista postailin jo joskus kesällä, kun ne valmistuivat, mutta pojan pientä lahjaa en ole tänne vielä muistanut laittaa näkyville:

Vauvan neulottujen lapasten ohje löytyy Novitan Kevät 2013 -lehdestä. Ohjeessa lankana on Wool, mutta neuloin nämä Nallesta, koska käytin kaikki Woolini keskospipoihin. Puikot 3mm ja langankulutus 32 grammaa. Alunperin pakettiin piti pujahtaa myös virkattu vaipansuojus, mutta koska siitä puuttui vielä muutama kerros ja napit, jäi kyseinen työ vielä odottamaan kiireettömämpää aikaa tai purkamista.

Eli tällainen pieni postaus tällä kertaa.

Neulomisiin!

rakkaudella,

manteliMinni

Olenkohan minä nero?

Ei, enpä taida olla. Otsikko viittaakin lähinnä Kummeli-jaksoihin vuodelta 1997. Mutta pienen nerouden pilkahduksen koin tänään pohtiessani kummilasteni joululahjoja. Koska aikaa aattoon on enää vajaa kolme viikkoa ja juuri käväisin Varsinais-Suomessa, en ehtine viedä lahjoja paikanpäälle itse. Joten yritän viikonloppuna saada paketit kasaan ja lähetettyä äidille, joka voi ne jakaa eteenpäin. Jokaiselle kolmelle lapselle minulla on kaksi pakettia, yksi itse tehty ja yksi kaupasta ostettu. Muuten homma olikin jo hyvässä vauhdissa, päänvaivaa tuotti enää kummipojan itsetehty lahja. Jo maaliskuussa aloittelin hänelle kerhokassia Novitan ohjeella. Sen piti valmistua huhtikuussa synttärilahjaksi. Esteeksi tulikin käsityötekniikoiden inhokkilistani kakkonen (ykkönenhän on saumojen ompelu) eli nyörin tekeminen. Synttärit tulivat ja menivät, joten päätin tehdä kassin valmiiksi joululahjaksi. Mutta edelleenkään nyörien tekeminen ei napannut. Melkein jo päädyin kaivamaan valmiiden töiden varastosta alunperin sytomyssyksi virkkaamani pipon, kunnes muistin, että annoin viime jouluna kummipojalle pipon. Tylsää. Mutta sitten pieni lamppu syttyi päässäni. Hahaa, käsityökaapissahan oli vielä yksi käyttämätön Ikean Kråkris-sisätyyny!

Ja niin kerhokassista sukeutuikin pehmoinen tyyny. Puikot 4mm, lanka Miami, jota kului 94 grammaa. Tehty siis Novitan kerhokassin ohjeella.

Nerouden vastapainoksi olen jatkanut myös aivottomien neuleiden linjaa. Tällä kertaa puikoilta pääsi taas 2o2n-kaulahuivi, jolle annoin Ravelryssa nimen Aivot narikkaan 4.

Lankana Nalle, jota kului 141 grammaa. Puikot 3,5mm. Tämä menee pukinkonttiin appiukkoa varten. Ajatuksena on, että koska tänä vuonna emme ehtineet tehdä isovanhemmille pojan kuvalla varustettuja lahjoja, saisi pappa lämpimän kaulahuivin, jota voi sitten käyttää talven tuiskuissa vaikka pojan kanssa lenkillä ollesssaan.

Joululahjapajaa olisi tarkoitus pyörittää vielä muutaman työn verran, mutta katsotaan nyt, mitä ehditään.



Neulomisiin!


rakkaudella,

manteliMinni

Turku, tuo lankalaihdutuksen turma

Kuten jo monesti aiemminkin olen tässä blogissa todennut, ei pitäisi mennä Turkuun ollenkaan. Tai siis ainakaan Lankamaailmaan siellä. Se kun on useimmiten hyvin vahingollista lankavaraston laihduttamisen kannalta.

Lähdin perjantaina viikonlopuksi Turkuun vähän "omalle lomalle" lepäilemään eli perheen miesväki jäi kotiin kaksin; tiesin kyllä, että he pärjäisivät mainiosti. Perjantai-ilta ja lauantai kuluivat perinteisissä merkeissä lepäillen ja jääkiekkoa katsellen. Toki lauantaina kävimme äidin kanssa myös Skanssissa, mutta koska Anttilaa ei siellä enää ole, vältyimme suuremmilta lankahoukutuksilta. Mutta sitten tuli sunnuntain aamupäivä. Äiti ja iskä lähtivät jumalanpalvelukseen, mutta itse jäin heille lepäilemään. Siinä sitten selailin läppärillä Facebookia, kun silmiini osui Lankamaailman ilmoitus: 5€ ostoksen tekijälle kaksi kerää lankaa kaupan päälle. Tarjous vain tänään 30.11. Oivoi, pitäisikö tuosta ollenkaan mainita äidille?

No tietenkin mainitsin ja sumplimme aikataulut niin, että ehdimme poiketa ostoksilla ennen kuin äiti ja iskä heittivät minut juna-asemalle. Äiti löysi itselleen kivaa mustaa lankaa, jossa on seassa hopeanvärisiä, kukanmuotoisia paljetteja. Olin jo siinä vaiheessa sitä mieltä, että nyt kassalle ja menoksi. Mutta äitikulta halusi ostaa minulle pikkujoululahjan ja päädyin valitsemaan kaksi pirteän vihreää kerää Gjestalin Baby Ullia:

Koska kerät maksoivat tasan sen viisi euroa (maksoimme äidin kanssa erikseen, joten olimme erilliset asiakkaat; tarjouksen sai yksi asiakas vain yhden kerran), valitsin kaupanpäällisiksi kaksi kerää harmaata Gjestalin Emilie -vauvalankaa:

Eiköhän näistäkin jotain synny, joko lähipiirin vauvoille tai hyväntekeväisyyteen.

Mutta enhän minä nyt ihan turmiolle tuolla reissulla mennyt, vaan sain juuri valmiiksi matkaneuleeni:

Edellisestä Lacy Baktuksesta jäi päälle sellainen into, että oli tehtailtava toinen samantien. Tällä kertaa langaksi valikoitui Dropsin Safron, jota kului 3-millisillä puikoilla 153 grammaa. Tämä huivi saa odottaa saajaansa jonkin aikaa, sillä se on menossa ensi kesänä rippilahjaksi kummityttöni isosiskolle. Myös tämän tekeleen päät tuntuivat hieman epäsuhtaisilta, vaikka nyt mielestäni lisäykset ja kavennukset menivät ihan oikein. Lieneekö syynä sitten se, että työ on edetessään käynyt painavammaksi ja siksi venyttänyt loppupäätä.

Eli koska huiviin meni noinkin paljon lankaa, niin enhän minä oikeastaan ostanut kuin 47 grammaa lankaa, eiks niin? ;-)



Neulomisiin!


rakkaudella,

manteliMinni