torstai 31. joulukuuta 2015

KyJy-yhteenveto ja JyJy-startti

Vaikka jouluaattona päättynyt KyJy jäikin omalta osaltani hieman vajaaksi, ajattelin tässä nyt kirjoitella lyhyen yhteenvedon tempauksesta.

Sain aloitettua kaikki kaksikymmentä työtä, mutta valmiiksi sain määräaikaan mennessä vain seitsemäntoista. Eli kolme jäi kesken, mutta ainakin kaksi näistä on tarkoitus saada valmiiksi vielä joskus. Kolmannen keskeneräisen taidan purkaa ja miettiä langalle jotain muuta käyttöä.

Lankaa sain kulutettua 2698 grammaa ja noin 6964,22 metriä. Metrimäärä on arvio, koska ihan kaikista töistä ei ole tarkkaa metrimäärää tiedossa. Mutta aika kivasti tuo liki seitsemän kilometriä mielestäni on. Ei sitten puhuta ollenkaan siitä, kuinka paljon ostin lankaa KyJyn aikana, jookos....

Joulupäivänä sain sitten aloittaa JyJyt. Polkaisin ne käyntiin aloittamalla virkatun ponchon kummitytölle ja pitkävartiset sukat kummipojan isosiskolle. Ponchosta on nyt valmiina pari kerrosta ja sukista ensimmäinen. Toinen on vielä aloittamatta, kun jotenkin Seiskaveikan tikuttaminen puupuikoilla sujui tahmeasti. Luultavasti toisen sukan teenkin sitten metallisilla. Nalle sen sijaan luistaa bambuilla oikein hyvin ja yhdet siitä aloittamani sukat sainkin jo valmiiksi:


Samaa vaaleansinistä Nallea kuin aiemmissakin sukissa. Puikot 3mm ja langankulutus 67 grammaa. Nämä ajattelin antaa ensi vuonna isoveljelle joululahjaksi, joten voisi näin alustavasti sanoa, että ensi Joulun lahjojen tekemisen olen aloittanut Tapaninpäivänä. :-D Lankaa jäi vielä 80 grammaa. Se ei aivan riitä joogasukkiin, jotka alunperin ajattelin siitä tekeväni, joten laitoinkin vielä yhdet tällaiset perussukat puikoille. Niiden jälkeen ehkä sitten niitä joogasukkia tai vaihtelun vuoksi jotain virkattua.


Ajastin tämän kirjoituksen ilmestymään torstaina, joten toivotan samalla kaikille blogissani vieraileville sekä kanssaneulojille ja muille sukankuluttajille oikein iloista ja onnellista pian alkavaa vuotta! :-)



rakkaudella,

manteliMinni

tiistai 29. joulukuuta 2015

Joulupukki lahjat jo toi

Ja hyvät toikin, jälleen kerran. Yksi tärkeimmistä lahjanantajista - äitini - on poissa, mutta hyvin olivat muutkin tontut hommansa hoitaneet. Joulun olimme isän luona Turussa ja aattona menimme isoveljeni luokse syömään ja iltaa viettämään. Lapsena olin itse aina se, joka sai isoimman kasan lahjoja ja pystyi käyttämään tuntikausia niiden avaamiseen. Nyt suorastaan nauratti se, että olin ensimmäisenä valmis lahjojen avaamisen suhteen. Vaan mikäpä tuossa, kun on uusi sukupolvi nauttimassa lapsuuden jouluista ja joulupukin vierailusta, joka oli pojalleni ja veljenpojalleni laatuaan ensimmäinen. Hyvin pojat hommasta suoriutuivat, vaikka taisikin vähän jännittää.

Tällaiset aarteet pukki minulle sitten toi:



Jo hyvissä ajoin syksyllä tai loppukesästä olin isälle esittänyt toiveen Kaari Utrion uusimmasta teoksesta. Jossain vaiheessa mietin, että mahtaakohan muistaa sitä, mutta hyvin oli jäänyt mieleen. Alpo-tontulta, eli veljenpojalta sain puolestaan kirjekuoren, jonka sisällöstä ei ollut etukäteen mitään hajua. Vaan oli sekin kovin mieluinen; 20€ lahjakortti käsityökeskus Tuumaan! Hieman harmitti, kun kauppa ei ollut reissumme aikana auki, mutta eipähän ensi vuonnakaan (kunhan seuraavan kerran ehdin Turkuun) pääse lankavarasto aivan heti laihtumaan olemattomiin. :-D

Alemmassa kuvassa puolestaan näkyy kummitädiltäni sekä kummitytöltäni saamiani lahjoja. Ylimmän lahjan osasin myös ennustaa jo hyvissä ajoin syksyllä. Kun noita aikuisten värityskirjoja alkoi kaupoissa näkyä, totesin mieheltäni, että ihan varmasti sellainen tulee tädiltä joululahjaksi, hänellä kun on joululahjojen kanssa ollut varsin hyvä vainu trendiasioissa. Sain häneltä myös hienon Luonnonkauniit neuleet -kirjan, jossa on tosi kauniita ohjeita. Varmasti jokunen niistä pääsee ensi vuoden aikana puikoille. Oikeanpuoleisen kirjan sain kummitytöltäni. Maijun korttitekniikat on varmaan valikoitu kirjan nimen perusteella, lempinimenihän on Maiju. En ole korttiaskarteluun aiemmin juurikaan paneutunut, mutta nythän siihen on oiva tilaisuus opaskirjan myötä.

Kuvista jäi puuttumaan pieniä lahjoja ja varsinkin toiselta isoveljeltä saamani Pätkis-rasia, joka on suurelta osin jo syöty. Hauskinta tässä on se, että tismalleen samanlaisen rasian annoimme hänelle lahjaksi tänä vuonna. :-D

Itse jatkoin lahjomista vielä joulupäivänäkin:


Myös silloin olimme isoveljen luona jouluilemassa. Olin ottanut reissuun mukaan iskän sukat, jotka eivät aatoksi ehtineet pakettiin. Mutta joulupäivänä joutenolon lomassa tikuttelin ne valmiiksi ja sain ojennettua suoraan lahjan saajalle. Iskä ilahtuikin kovasti, hän kun käyttää villasukkia lähes vuoden ympäri ja ne kuluvat siten myös suhteellisen nopeasti puhki. Lankana Nalle, jota kului 66 grammaa.

Ja pitihän sitä toki itseäänkin muistaa Jouluna. Tapaninpäivänä sattui sopivasti olemaan TPS:n kotipeli, johon menimme porukalla. Tepsi voitti Ilveksen 3 - 0. Itse peli ei lopputulosta lukuunottamatta kovin kummoista ilotulitusta ollut. Enemmän iloa sainkin TPS-Shopin alerekistä, josta satuin löytämään itselleni sopivan hupparin 15 eurolla.

Eilen pääsin taas lanka-alekorien äärelle. Kävimme Palokassa katselemassa kalusteita uuteen kotiin ja pistäydyimme myös Kodin Ykkösessä, jossa tiesin olevan Novitan lankoja tarjouksessa. Kotiutin sieltä sitten viisi kerää liilaa Woolia:


Mutta uusien hankintojen vastapainoksi myös pikalaihdutin varastoani eilen:


Kuvan vihreä Nalle-kerä löysi uuden omistajan Facebookin kautta.



Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni

tiistai 22. joulukuuta 2015

Nämä vielä!

Ohhoh, jouluaatto onkin jo ylihuomenna ja on aika esitellä tämän vuoden viimeiset lahjaneulomukset. Melkein kaiken sain tehtyä, mitä halusinkin. Iskän sukat jäivät alkuvaiheeseen, mutta eiköhän nekin joskus sitten valmistu. Ompelupuolelta (joka allekirjoittaneelle suhteellisen uusi kokemus) jäi veljenpojan yöasusta langat päättelemättä. Onneksi poitsun pakettiin löysi tiensä virkattu pöllö.

Mutta tässä vielä valmistuneiden satoa:


Nämä sukat aloitin joulumarkkinoilla ollessa alunperin iskää ajatellen. Isällä on suht pieni jalka, noin kokoa 39. Vaan kun sovitin näitä mieheni jalkaan,  joka on noin kokoa 41, olivat sukat hänellekin aavistuksen verran isot. Siispä kääräisinkin nämä isoveljeni joulupakettiin. Enpä tiedä, mikä tuossa kokohommassa nyt sitten oli, Novitan perusohjeella tein ja vielä naisten silmukkamäärillä. o_O Sukkien istuvuuteen olen kuitenkin aiempaa tyytyväisempi; kiilakavennusten alkaessa kavensin jokaiselta puikolta yhden silmukan, mikä vähensi aika kivasti jalkapöydän pussitusta. Puikot 3mm ja lankana Nalle, jota kului 73 grammaa.

Seuraavana olivat vuorossa villasukat miehen siskon miehelle:



Näihin pääsin korkkaamaan vaaleansinisen Nallen, josta luultavasti myös iskänkin sukat tikuttelen. Sama Novitan ohje kuin edellisissäkin, samalla muokkauksella. Lankaa kului 71 grammaa.

Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä rakkaan muruseni lapaset:

Novitan perusohjeella Seiskaveikasta neulotut. Taas muokkasin ohjetta ihan vain sen verran, että tein nauhakavennuksen sijasta sädekavennuksen ja peukaloihin jouduin poimimaan pari ylimääräistä silmukkaa, jotta ei jäisi reikiä. Peukaloiden tekeminen ei ole vieläkään sitä ominta aluettani, siksi muuten niin joutuisasti valmistuneet tumput saivat odottaa viimeistelyä tähän päivää asti. Lankaa kului 3mm puikkoja heilutellen 73 grammaa.

Eikä pidä unohtaa lankaostoksiakaan, niiltä kun ei voinut näin aivan Joulun kynnykselläkään välttyä:


Piipahdimme miehen työreissun yhteydessä Tuurissa, jossa oli tarjouksessa Alizen Superwash. Mukaan sitä tarttui kuitenkin vain maltilliset kaksi kerää eli sata grammaa.

Nyt on lahjatkin jo pakattu ja huomenna on edessä matka Turkuun joulunviettoon



Rauhallista ja iloista Joulua kaikille neulojille ja sukankuluttajille!




rakkaudella,

manteliMinni

lauantai 12. joulukuuta 2015

Pukinkonttiin kuitenkin

Hoksasin tuon markkinapostauksen kirjoittamisen jälkeen, että pitäähän minun esitellä nekin työt, jotka eivät myyntipöytään asti päässeet!


Kaulureita ehdin tehdä viisi. Punainen on Nallea, valkoinen ja keskellä oleva sininen Fabelia, alhaalla olevat sinikirjavat ovat Regia Stretch Coloria. Puikot jokaisessa 3,5mm ja 3mm. Lankaa kului yhteensä 263 grammaa. En halua näitä ruveta makuuttamaan lahjalaatikossa määrättömiä aikoja, joten ajattelin kääräistä nämä paketteihin tutuille muksuille. Nyt vaan vielä pitää lapsilaumasta valita saajat. :-)

Kaulureita kuvatessani muistin, että eräs toinenkin idea markkinoille jäi toteuttamatta. Siihen en olisi edes tarvinnut lupaa, ohje kun on pitkälti omaa sovellustani:


Syyskuussa virkkailin tällaisen patalapun (kaksi isoäidinneliötä, jotka yhdistetään kerroksella kiinteitä silmukoita, joihin vielä rapuvirkkausta), ajattelin tehdä niitä myyntiin. Totesin sen kuitenkin olevan niin suuritöinen, ettei "sarjatuotanto" kannata. Niinpä tämä yksilö pääseekin joulupakettiin ilahduttamaan tätiäni. Koukku 3mm ja lankoina Hjertegarnin Blend Bamboo ja Bommix Bamboo, joita kului yhteensä 66 grammaa.

Nyt täytyykin vielä sukeltaa loppujen joululahjaneulomusten pariin.



Jouluneulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni

torstai 10. joulukuuta 2015

Sekalaisia tai sekavia

Jaa mitkä? Allekirjoittaneen hiukset, puheet, vaatekaapin sisältö? Ei, vaan taas kerran lankahankinnat.

Alkaa nimittäin tuntua siltä kuin lompakolle pitäisi laittaa siveysvyö tai lankalaatikon asukit eristää toisistaan jonkinlaisilla varmuusvälineillä. Sen verran vikkelästi langat ovat tässä taloudessa taas lisääntyneet.

Kesällä hääjärjestelyjen yhteydessä lainasimme isoveljen avovaimon äidiltä Mariskooleja karkkibuffettia varten. Skoolit olivat isossa muovilaatikossa ja niiden pehmikkeeksi oli kivasti laitettu vanhoja lankoja:


268 grammaa Novitan Pellava Cottonellaa...

137 grammaa 8/8 Cottonia (merkistä ei mitään hajua)....

... sekä 315 grammaa erinäisiä jämiä, joiden laadusta ei ole ainakaan minulla tietoa. Varmasti ne johonkin työhön saa upotettua.

Näistä yllä olevista sain siis ihan ilmaiseksi. Mutta olen myös ostanut lankoja taas. Tokmannilla oli viime viikolla yksivärinen Nalle tarjouksessa 3 kerää / 9€. Ja vaikka varsinaista tarvetta ei tietenkään ollut, niin tällaiset kerät lähtivät kotiin:

 Eli kolme vaaleansinistä kerää. Jos ei muuta, niin saahan näistä vaikka sukkia ensi Jouluksi. :-D

Lankavarastojen vähentäminen kuitenkin jatkunee hitaasti, mutta hitaasti, sillä tulin ilmoittautuneeksi taas yhteen tempaukseen. KyJy jää tänä vuonna valitettavasti kesken, mutta Jouluyönä alkaa taas JyJy, jolloin saa aloittaa kasan uusia töitä uudella innolla. :-)




Jouluneulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni

tiistai 8. joulukuuta 2015

Markkinakokemuksia

Lauantaina oli taas uusien kokemusten aika. Kyseessä oli Järjestöjen Joulumarkkinat Hipposhallissa. En ole aiemmin kyseisessä tapahtumassa edes käynyt, saati ollut myymässä. Nytpä tuli sekin toteutettua.

Myytävien tavaroiden tekemisen aloitin lokakuun lopussa ja näin jälkikäteen toteaisin, että olisin voinut aloittaa aika paljon aikaisemmin. Ei olisi tullut kiirettä tai stressiä niin paljon. Tai tuotteiden tekemisen voisi vaikka yhdistää Kyjyyn, saisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Ehkäpä otan siis opiksi, jos joskus toiste lähden myyjäisiin mukaan. Alunperin tarkoituksenani oli tehdä virkattuja pöllöjä sekä neulottuja kaulureita. Pöllö-ohjeen hyödyntämiseen sainkin heti luvan Prinsessajuttu-blogin Miralta. Kaulureiden suunnittelija sen sijaan ei koskaan vastannut viestiini, saattaa olla että s-postiosoitekin oli jo vanhentunut. En sitten halunnut laittaa jo neulomiani kaulureita myyntiin ilman lupaa. Sen sijaan pyysin ohjeenhyödyntämislupaa (onpas sanahirviö!) Novitan Minna Metsäseltä, joka on suunnitellut virkatun röyhelöhuivin. Häneltäkin sain kivasti heti luvan.

Tältä näyttivät sitten lopulliset tuotokset:


Kymmenen terhakkaa pöllöä. Lankana näissäkin Miami, jota kului yhteensä mukavat 719 grammaa. Täytevanua kukin lintunen nieli noin 50 grammaa, huomasin että silläkin määrällä tulivat riittävän täyteen.


Röyhelöhuiveja sain tehtyä seitsemän, joiden lisäksi löysin valmiiden töiden laatikosta viisi aikaisemmin valmistunutta. Noihin tummanpunaisiin on minulla ihan erityinen tunneside; virkkasin ne purkulangoista, jotka sain purkamalla äidiltä kesken jääneen neulemekon. Jonkin aikaa pohdin, raaskinko purkaa äidin kädenjälkeä, mutta tulin siihen tulokseen, etten myöskään keskeneräisellä neuleella tee mitään. Lanka menisi silloin täysin hukkaan. Valkoiset tein puolestaan ihan korkaamattomista keristä, jotka äidiltä jäivät. Painoa tälle pläjäykselle kertyi 318 grammaa.

Itse markkinat olivat kokemuksena ihan kiva. Yllätyin siitä, että kyseessä oli suht iso tapahtuma; myyjiä ja kävijöitäkin oli runsaasti. Kiva tapahtuma siis, siitäkin huolimatta, etteivät omat tuotokseni juuri menneet kaupaksi. Viiden tunnin aikana sain myytyä kolme pöllöä. :-D No, olen nyt yhtä kokemusta ja 30€ rikkaampi. Ja lahjavarastossa on runsaasti jaettavaa vaikkapa jouluksi.



Jouluneulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni

maanantai 23. marraskuuta 2015

Välisöpöstelyjä

Olen yrittänyt viime aikoina kovasti tehdä myyjäistavaroita, mutta se ahkerointi oli pakko laittaa vähäksi aikaa jäihin muutaman välipalatyön takia. Kävimme nimittäin reilu viikko sitten kummityttöni synttäreillä ja samalla kertaa synttäreitään viettivät myös kummitytön isoveli sekä kaksi pikkusiskoa. Mielelläni en lahjoja kaupasta osta, kun itsekin osaan tehdä ja tulee useimmiten halvemmaksikin.

Neljä lahjaa nopeassa ajassa vaatii luovaa ajattelua ja suhteellisen nopeita käsiä. Kummitytölle päätin antaa lahjaksi elokuussa neulomani ponchon ja pipon. Isompi hänen pikkusiskoistaan toivoi jo kesällä häissämme virkattua kukkakimppua. Kaivoinkin sitten pari punasävyistä jämäpuuvillalankaa esiin:



Kukkien keskustoissa on isohkot lasihelmet ja varsissa rautalankaa, jonka ympärille kiputin kukkakuvioista teippiä. Ohje kimppuun löytyy Repeat Crafter Me -nimiseltä sivustolta. Koukku 3mm ja langankulutus 30 grammaa.

Pienempi pikkusiskoista puolestaan täytti vasta vuoden, joten tuskin pahastui, vaikka saikin vaatelahjan:


Jo kerran kokeilemastani mekko-ohjeesta löytyi myös ohuemmalle langalle ja pienempiin kokoihin sovellettu versio, jonka tikuttelin Lane Cervinian Le Fibre Nobili Merino Superfinesta ja Dropsin Alpacasta. 3,5- ja 4-millisillä puikoilla lankaa kului yhteensä 155 grammaa.

Ehkä vaikeinta oli keksiä lahja kummitytön isoveljelle, joka täytti 14 vuotta. Itse kun en ole koskaan tuon ikäinen poika ollut, aiheutti lahja päänvaivaa. Ainut yhteinen kiinnostuksenkohteemme taitaa olla jääkiekko, jonka pohjalta lähdin ongelmaa ratkomaan. Olin jo joskus aikaisemmin neulonut pipon, johon oli tarkoitus kirjoa pojan suosikkijoukkueen HIFKin logo. Nyt siihen ei kuitenkaan ollut aikaa ja olin jo aikeissa purkaa koko tekeleen ja neuloa sitten ihan vain raidallisen pipon seuran väreissä. Sain kuitenkin ahaa-elämyksen. En purkanutkaan pipoa, vaan laitoin siihen silmukoita jäljittelemällä ihan peruskirjaimilla HIFK. Kirjominen vei mennessään ja teksti syntyikin yhden illan aikana. Voitte kuitenkin kuvitella, ettei ollut tällaiselle paatuneelle TPS-fanille ihan läpihuutojuttu.
:-D



Teksti sijoittui sen verran leveälle, että en saanut piposta hyvää kuvaa neiti Pääkkösen päässä, joten tässä ihan vain tasona. Puikkokoosta ei ole enää mitään hajua, mutta veikkaan sen olleen 3mm. Lane Cervinian Nevadaa kului sinistä 50 grammaa ja punaista 3 grammaa.

Söpöily jatkui myös viime viikonloppuna. Juuri tuon synttäriviikonlopun sunnuntaina minusta tuli nimittäin täti toisen kerran. <3 Emme kuitenkaan ehtineet vielä tuolloin tyttövauvaa nähdä, joten lähdin taas seuraavaksi viikonlopuksi pojan kanssa Turkuun. Olimme junassa jo Tampereen kohdalla, kun hoksasin, etten muistanutkaan ottaa vauvalla mitään tuliaisia. Onneksi käsityökassin pohjalle oli jäänyt liilaa Seiskaveikkaa ja puhelimella sain selattua Ravelrysta kivan ja nopean pipo-ohjeen. Ja niin olikin pieni pipo valmis vähän Loimaan jälkeen:

Ohje löytyy Ravelrysta nimellä Wrapped With Love Crochet Hat. Käytin 4mm koukkua, mutta langankulutusta on vaikea arvioida, koska en muistanut punnita pipoa. Raitaan ja rusettiin käyttämäni Rosen määrää en osaa sanoa, mutta Seiskaveikkaa kului noin 40 grammaa.

Ja neulotuista ja virkatuista söpöyksistä sitten lankasöpöyksiin. Voitteko uskoa, että raaskin myydä näin söpöt langat:


Facebookin Lankahamsterit Jyväskylä -ryhmässä huudeltiin vaaleanpunaisen Novita Ipanan perään, joten ilmoitin lankaa etsineelle, että minulta löytyy 73 grammaa. En itse aikanani maksanut langasta mitään (sain sen Novitan hyväntekeväisyyskampanjasta), joten en pyytänyt siitä kuin  kaksi euroa. Ostaja sai toivottavasti hyvän mielen ja minä ihan pienenpienen kolon lankavarastoon.

Mutta on sitä lankaa tullut kotiinkin päin. Arvelin miehelle tekeillä olevasta villapaidasta loppuvan langan kesken, joten tilasin pari kerää Tapion Kaupasta. Muualta juuri tuota väriä ei taida enää saadakaan.


Kivan näköisiä keriä, joihin tekisi mieli jo päästä käsiksi. Mutta ensin on hoidettava myyjäistavarat alta pois. Eikä lankojen hamstraaminen tähänkään vielä muuten loppunut; äidin jäämistöstä löytyi vielä jonkin verran, mutta niistä taidan tehdä vaikka ihan oman postauksen.



Neulomisiin!




rakkaudella,

manteliMinni

maanantai 9. marraskuuta 2015

Joulumarkkinat, iiik!!

Blogi on viettänyt hiljaiseloa taas parisen viikkoa, johtuen opiskelukiireistä sekä siitä, ettei uusia valmiita töitä ole esiteltäväksi. Mutta se ei suinkaan johdu siitä, että olisin ollut nämä päivät neulomatta tai virkkaamatta. Päinvastoin!

Olin nimittäin alkusyksystä sen verran hullulla päällä, että ilmottauduin mukaan Järjestöjen Joulumarkkinoille, jotka pidetään täällä Jyväskylässä 5.12. Kovasti olen nyt sinne sitten väkertänyt myytävää:


Kuvassa palmikkokaulureita sekä virkattujen pöllöjen raakileita. Kivasti jo sainkin pöllöohjeen suunnittelijalta luvan myydä noita pöllöjä, kaulureille odottelen vielä lupaa. Muitakin juttuja olisi tarkoitus värkätä, niitä esittelen sitten, kunhan ovat valmiina.

Myyjäistavaroiden kanssa on ollut kädet niin täynnä hommaa, että kyjytkin ovat nyt tämän kuukauden ajan jäähyllä. Voipi olla, että pari jää odottamaan valmistumistaan Joulun jälkeiseen aikaan. Myös muutama tilaustyökin olisi puikoilla, mutta onneksi ovat sukulaisille, jotka kyllä jaksavat odottaa.

Mutta jos olet siis itsenäisyyspäivän aattona Jyväskylässä, niin piipahdahan Hipposhalliin, josta minutkin löytää klo 11-16!

Markkinoiden Facebook-sivut: https://www.facebook.com/events/957101791028406/




Joulu on jo ensi kuussa ;-)



rakkaudella,

manteliMinni

perjantai 23. lokakuuta 2015

Pienille kullannupuille

No höhpöh. Olin niin tohkeissani saatuani viime postauksen kirjoitettua, että unohdin esitellä yhden valmiin työn. Mutta tässä se nyt tulee:


 Tämä pirteän värinen pöllökaveri lennähti synttärilahjaksi kummipoikani 4-vuotiaalle pikkuveljelle. Ajattelin, että eiköhän poika siitä edes jonkin verran pidä, mutta kyllä siinä sydän ihan suli, kun serkkuni, poikien äiti siis, kertoi, että pöllö oli päässyt kainaloon unileluksi ja oli poika jopa todennut, että se on kaikkein paras. No, tuon ikäisten mielihän voi muuttua aika nopeasti, mutta ilahduin kyllä suuresti moisesta palautteesta. Painoa tälle linnulle kertyi 71 grammaa. Lankana taas Miami.


Pätkis-haalarit ovat tänä vuonna olleet varsin trendikkäitä ja niitä on ainakin Facebookin käsityöryhmissä näkynyt paljon. Itse asiassa sain heinäkuussa miehen siskolta tilauksen tällaisesta ja samana päivänä appiukkokin vinkkasi, että juuri miehen siskonpojalle voisi tällaisen tehdä. :-D Tämä kummitätihän innostui oitis ja hankki langat samantien. Mielelläni pienelle suloiselle kummipojalle tätä neuloin, mutta olipa siinä kuitenkin melkoinen urakka, varsinkin kun tuossa vartalo-osuudessa piti langat aina kiepauttaa toisiinsa kiinni selän keskellä. Mutta kyllä työ tekijäänsä kiittää ja mieltä lämmittää, kun tänään sain puhelimeen kuvan, jossa puku oli saajansa päällä. Lankana on Seiskaveikka, jota kului yhteensä 273 grammaa. Sovelsin Dropsin haalariohjetta, josta korvasin nappilistan ja hupun reunuksen joustimen ainaoikealla. Tämän soveltamisidean bongasin Facebookista Noran nurkka -nimiseltä sivulta. En tosin saanut Pätkis-tekstiä mahtumaan poikittain, joten päätin laittaa sen tuolla lailla pitkittäin. Ei siis ollut luova ratkaisu, vaan lähinnä pakon sanelema juttu.




Haalarista jäi kivasti lankaa yli, joten tikuttelin toukkapussin. Ohjeen löysin aikanaan Keskisuomalaisesta. Hiukan pieneltähän tuo vaikuttaa muihin toukkapusseihin verrattuna, mutta tein tuollaisen ystäväni vauvalle puolisentoista vuotta sitten ja hyvin kuulemma toimi. Kuvassa pussi vauvanuken kanssa ja ilman. En tiedä, onko mielikuvitukseni jotenkin erityisen härski, mutta tuossa alemmassa kuvassa ennemminkin siltä välineeltä, jolla estetään vauvojen tulo. ;-D Lankana taas Seiskaveikka, jota kului 110 grammaa. Puikot 4mm. Pussin matkustaa piakkoin Turkuun, jossa se pääsee lämmittämään veljeni perheenlisäystä, joka syntynee noin kuukauden sisällä. Minusta tulee siis kohta täti toisen kerran! <3

Viime viikolla oli syysloma ja sen kunniaksi kummityttöni isosisko tuli meille kylään pariksi päiväksi. Tiistaina mietimme kivaa tekemistä ja päädyimme HopLopiin, jossa tyttö ahkerasti viihdytti poikaani (Tästä annoinkin hänelle palkinnoksi edellisen postauksen Seiskaveikka-mekon, joka sopi tytölle kuin nakutettu). Minulle jäi siis välillä aikaa istua ja tehdä käsityötä. En halunnut ottaa mukaan mitään kovin monimutkaista, joten päädyin virkkaamaan jälleen kerran röyhelöhuivin Rosesta.


Sopivan yksinkertainen työ, jonka voi jättää tarvittaessa kesken eikä mene sormi suuhun jatkaessakaan. Koukku 7mm ja langankulutus tasan 50 grammaa. Hyvin tuli siis käytettyä äitini jäämistöstä saamani kerä.

Kummitytön isosisko on muuten jo jonkin verran innostunut virkkaamisesta, joten sain tyrkytettyä hänelle 351 grammaa sinisävyisiä lankoja omasta varastostani:



Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä valmiina työnä esitttelen ystäväni pojalle neulomani joululahjan:


Tämän tein jämälangoista ja jossain vaiheessa totesin että voi poikaparka. Mutta onneksi värit kuitenkin sopivat ihan kivasti yhteen ja valkoinen reuna tasapainottaa kokonaisuutta sopivasti. Ohje on Novitan Syksy 2009 -lehdestä. Ruskea, punainen ja valkoinen lanka ovat Seiskaveikkaa, oranssi Gründlin Lisaaa ja punakirjava jotain Red Heartin akryylia, jonka nimeä en enää muista. Lankaa tämä huppari söi 323 grammaa.

Aika hulppeasti olisi tullut varastoa vajutettua, ellen olisi "joutunut" taas lankakaupoille. Kävin  tiistaina miehen isovanhempien luona ja kun olin päässyt sisään, oli miehen pappa jo etsimässä mittanauhaa. Hän nimittäin halusi tilata itselleen samanlaisen slipoverin kuin tein hänen vaimolleen (vaaleanpunainen slipoveri edellisessä postauksessa). Mikäs siinä, helpohko tv-neule ja työstä saatava rahallinen korvaus kelpaavat aina. Värin sain päättää taas itse ja ajattelin heti, että farkunsininen olisi ihan omiaan tähän työhön. Niinpä sitten illalla vielä piipahdus Minimaniin (siellä Seiskaveikka on pikkasen alle neljä euroa per kerä, ainakin oman tuntuman mukaan halvinta Jyväskylässä):



Näistä keristä huolimatta varasto vähentyi kuitenkin jonkin verran ja onpahan sitten tähänkin slipoveriin uppoavat grammat "kotiin päin".



Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni

perjantai 9. lokakuuta 2015

VIHDOINKIN!

Otsikossa lainaan isääni, joka heinäkuussa aloitti vihkipuheen tuolla sanalla. Oli tainnut siis jo jonkin aikaa odottaa, että saa saatella ainoan tyttärensä naimisiin.

Tottakai olin itsekin sitä odottanut. Ensiksi tietenkin siitä syystä, että saan sitoutua rakastamaani mieheen loppuelämäkseni. Ja toiseksi, että saan vihdoin tehdä kyseiselle miehelle villapaitoja, jiihaa! Kyjyn myötä aloitin muruselleni kaksikin paitaa ja nyt ensimmäinen on jo valmiina.

Ja katsokaa, miten komea se on...

... eikä paitakaan ole hassumpi! ;-D Lankana Novitan Otava, malli Novitan peruvillapaita (jota on käytetty mm. Karhu-paidassa). Puikot 5mm ja langankulutus 422 grammaa. Lankaa olin varannut 900 grammaa, joten olisi vielä ainekset toiseen samanlaiseen.

Avioliiton myötä sain myös liudan uusia sukulaisia, jotka tosin kuuden vuoden seurustelun aikana ovat tulleet jo varsin tutuiksi. Yksi parhaimmista puolista näissäkin sukulaisissa on se, että heille voi neuloa kaikenlaista kivaa. Miehen isoäiti tilasi minulta elokuussa liivin lämmittämään syksyn ja talven kylmillä keleillä. Yleensä mummo käyttää mustaa, harmaata ja valkoista, mutta päätin rohkeasti turvautua lankalaatikoistani runsain mitoin löytyvään meleerattuun vaaleanpunaiseen Seiskaveikkaan.

Ja mainiostihan tuokin väri näyttää sopivan. Ohje Novitalta. Puikot 3,5mm ja 4mm. Langankulutus 462 grammaa. Tämän neuleen tulen luultavasti muistamaan koko loppuelämäni; oli työn alla silloin, kun äiti nukkui pois. Sain toki tilaustyöstä kunnollisen korvauksenkin, on hienoa huomata, miten erityisesti vanhempi väki osaa arvostaa käsityötä ja maksaa siitä käyvän hinnan. Itse en olisi kyllä niin paljon kehdannut pyytää, mutta saanpa mukavasti rahoitettua lanka- ja kangasostoksiani.

Vaaleanpunaisesta Seiskasta on valmistunut toinenkin työ:

Tämä mekko oli välillä sellainen murheenkryyni, etten olisi millään jaksanut tehdä valmiiksi. Tein sitä puisella pyöröpuikolla, joka varsinkin helmarimpsun lisäysten myötä tuli aivan täyteen silmukoita. Ja kun liukumattoman puikon yhdistää melko liukumattomaan lankaan, oli tuntuma aika tukala välillä. Sinnikkäästi kuitenkin tikuttelin menemään ja valmista tuli. Mekon saajasta ei ole vielä varmuutta; aloitin sen kummitytön isosiskolle, joka toivoi minun tekevän vaaleanpunaisen mekon. Kun viimeksi sitten näin tuon yhdeksänvuotiaan tyttösen, totesin, että lienee parasta antaa mekko jollekin toiselle ja aloittaa uusi vähän isompi. Niin paljon on tyttö venähtänyt pituutta. Ja äitinsäkin totesi, että helposti menee jo aikuistenkin malleista xs-koko.
   Tummempikin lanka on muuten Seiskaveikkaa, lankaa kului yhteensä 384 grammaa 4,5-millisillä puikoilla. Ohje löytyy Ravelrysta nimellä Maxi Top / Dress. Oikein näppärä ja yksinkertainen ohje, varmasti tulen jatkossakin käyttämään.

Koska edellisestä käsityöaiheisesta postauksesta on kulunut jo noin puolitoista kuukautta, on valmiita töitä kertynyt ihan kivasti. Vielä on kaksi esiteltävänä, toinen on jopa KyJyn ulkopuolelta, vaikka kuinka yritänkin saada ne työt ensin tehtyä.

Liivin tilanneelle isoäidille päätin tehdä joululahjaksi samanlaisen huivin kuin tein äidilleni kesällä. Nimesin työn Grandma Elsaksi, koska niin langan kuin mummonkin nimi on Elsa ja mallikin on puolikas isoäidinneliö. :-) Koukku 5mm ja langankulutus 213 grammaa.

Tämä pipo on puolestaan ihan välipalatyö. Pitkän neulomisputken jälkeen halusin tarvitsin jotain virkattavaa eikä sellaista löytynyt kyjyistä, joten päätin tehdä taas lököpipon sitä varten äidiltä saamastani langasta. Tämä ajattelin antaa joko synttäri- tai joululahjaksi serkulleni, joka joskus ihasteli äidin vastaavaa pipoa. Koukku tässäkin 5mm ja langankulutus 74 grammaa. Ohje löytyy Ravelrysta nimellä Unforgettable hat.

Siinäpä taas melkoinen pläjäys. Mutta lähtipä kuitenkin yli kilo "painosta" pois! :-D



Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni

perjantai 2. lokakuuta 2015

Onnen kapakasta onnen sohvalle tai onnen jääkiekkokatsomoon

Onkohan kukaan toinen, joka on menettänyt lähiomaisensa, tullut ajatelleeksi, että useimpien rakkauslaulujen sanat sopivat aika osuvasti myös muihin ihmissuhteisiin ja niihin liittyvään kaipaukseen? Luulen ja toivonkin, että on.

Nyt perjaintai-iltana, kun mies on vielä lätkätreeneissään ja poika jo nukkumassa, tämä ajatus tuli taas mieleeni kuunnellessani yhtä lempibiiseistäni, Neljänsuoran Onnen kapakkaa:

Mä meen minne vaan,
mua ajatukset seuraa;
en voi unohtaa, sua kaipaan.
Illalla istumaan menen ravintolaan,
et voisin unohtaa, sua kaipaan.

Pienistä onnemme hetkistä,
niistä pidän lujaa kii, 
vaikka elämä niitä repii.
Mielessä pienessä rakennan 
meille onnemme kapakan,
siellä kun istutaan iltaa 
ei kukaan murheita muistakaan.
Siellä viiniä humalaan
en tarvitse ollenkaan.
Kun vain olisit vierelläin 
valomerkinkin aikaan.


Niin kovasti toivoisin, että äiti olisi vielä täällä kanssani, valomerkin jälkeenkin. Vaikka en ole hänen kuolemaansa (ainakaan vielä, toivon, että kyyneleet jossain vaiheessa tulevat) kovinkaan paljon itkenyt, joka päivä hän on kovasti mielessäni ja kaipaan häntä. Esimerkiksi aamulla, kun menin hyvissä ajoin odottamaan urheilukaupan aukeamista saadakseni ostettua pojalle tarjouksessa olleet kengät, kävi mielessä ajatus, että odottellessahan voisin vaikka soittaa äidille ja tutuksi tulleen tavan mukaan jutella niitä näitä. Samassa mieleen iski kuitenkin se todellisuus, etten voi tehdä niin enää.

Yritänkin siis laulun sanojen mukaisesti pitää kiinni minun ja äidin yhteisistä onnen hetkistä, vaalia niitä muistoissani, vaikka elämässä tapahtuisi mitä. Kapakassa istujia minusta tai äidistä kummastakaan ei saa tekemälläkään, joten ehkäpä voisin rakentaa mielessäni sohvan, jossa neuloisimme yhdessä ja söisimme herkkuja. Tai jääkiekkokatsomon. Jossa TPS voittaisi aina. <3



rakkaudella,

manteliMinni

tiistai 29. syyskuuta 2015

I'm a yarnaholic on the road to recovery. JUST KIDDING. I'm on the road to the yarn store.

Noille Facebookista bongaamilleni lauseille on todellakin käyttöä, koska viimeistään nyt on lankojen haaliminen lähtenyt täysin lapasesta.

Noh, ensin oli tietenkin ihan tarve. Olin joku aika sitten vahtimassa kummipoikaani ja hänen sisaruksiaan, jolloin kummipojan 9v. isosisko näytti hänelle joskus tekemääni villatakkia, joka oli jo jäänyt pieneksi. "Tää oli mun lempivillatakki, voitko tehdä uuden?" Tuo on melkeinpä kaunein lause, jonka pakkoneulootikko voi pienen sukulaistytön suusta kuulla, joten suostuin tietenkin oikopäätä. Kotiin päästyä näkyi Minimanissa olevan taas lankaa tarjouksessa, joten suuntasin sinne.



Siis vain tuolle punaista olisin tarvinnut ja sitäkin vain neljä kerää. Mutta kun Nalle sattui olemaan tarjouksessa 3 kerää/10€, niin toki piti kaksi satsia ottaa. Ja vaaleanvihreä oli jostain syystä alennuksessa ja oli niin yksinäisen oloinen raukkaparka, että nappasin senkin mukaani.

Seuraavaksi tuli selailtua Tokmannin mainosta. Ja kas, sielläkin oli lankaa tarjouksessa! Sain jo itseni vakuutettua siitä, etten tarvitse enää yhtään kerää, mutta mies ehdottikin sitten perheen yhteistä kävelylenkkiä Tokmannille. Ja poikakin matkalla totesi "Mennään kattomaan mitäs löytyy äiti lankaa". Awwww <3

Nalle-linjalla pysyttiin edelleen, tällä kertaa valitsin kolme kerää Taikaa:


Tarkkaa ideaa ei vielä ole, että mitä näistä teen, ehkäpä sukkia tai jotain pientä kivaa serkkuni tyttövauvalle, jonka on määrä syntyä loppuvuodesta.

Seuraavat "ostokset" saavat kyllä sellaisen haikeuden valtaan, että ei ole tosikaan. Viime perjantaina oli äidin hautajaiset ja samalla reissulla kävin viimeistä kertaa äidin lankakaapilla. Ihan hyvä, että iskä oli sanonut, että kannattaa ottaa langat vasta sitten, kun ollaan autolla liikkeellä. En nimittäin olisi saanut niitä junassa tuotua, vaikka luulinkin, että kai niitä on sellainen muovikassillinen.

Muovikassillinen osoittautuikin kolmeksi muovikassilliseksi ja yhdeksi pieneksi laatikoksi.


Hjertegarnin kassista löytyi melkoinen kasa Hjertagarnin Nissegarnia:


Tummanpunaista yksi kerä, kirkkaanpunaista kahdeksan täyttä kerää ja yksi 27-grammainen kerä, vaaleanharmaata kaksi kerää ja tummanharmaata seitsemän täyttä kerää ja nöttösiä 65 grammaa. Eli yhteensä 992 grammaa.

Minimanin kassista tupsahti muutama Miami-kerä:


Yhteensä 450 grammaa.

Samaan kassiin laitoin myös pienemmän kassin, joka piti sisällään Regian Stretch Coloria ja Novitan Ipanaa:


Regiaa löytyi kaksi täyttä kerää, eli 100 grammaa


Ipanaa oli vaaleanliilana 113 grammaa ja persikkaisena 73 grammaa. Nämä Ipanat olivat muuten aluperin minun. Luultavasti päätyvät vauvaneuleiksi, kun ovat niin ihanan pehmoisia.

Cittarin kassi puolestaan piti sisällään Nallea, Seiskaveikkaa, Rosea sekä kerän Vikingin Nordlysiä.



Nallea oli kolme täyttä kerää, kuten myös Veikkaa. Rosea oli tuo yllä näkyvä täysi kerä sekä pussillinen jämiä ja muutama keskeneräinen röyhelöhuivi. En vielä ole ihan varma, mitä noilla röyhelöillä tekisin, ne kun ovat viimeisiä äidin tekemiä käsitöitä. Tuskin raaskin niitä siis purkaakaan. Muut kuvassa näkyvät jämät ovat jotain Alizen pätkävärjättyä sekä Seiskaveikkaa ja Nallea niin yksivärisenä kuin Kukkaketonakin. Painoa jämillä 641 grammaa.

Musta laatikko oli myös varsinainen aarreaitta lankojen suhteen, vielä kun keksisi mitä tuollaisilla erikoislangoilla tekisi:


Kuvasta löytyy Cewecin röyhelöhuivilankoja, Marks&Kattensin vauvalankaa, Lidlin sukkalankaa sekä Novitan vanhoja klassikoita Tango Fania ja Palmaa. Keltaisessa kassissa on erinäisiä jämiä, jotka painavat 955 grammaa.

Hupsis, tulikin lihottua kerralla 6224 grammaa!

Mutta ensi kerralla esittelen sitten taas valmiita töitä, saan jokusen sata grammaa laihdutettua varastoa. :D


Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni