sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Lätkäfiiliksissä

Huhhuh, olipas eilen jännittävä matsi. Sitä vältelläkseni (herrrmottt ei vain meinaa kestää) lähdin neuletapaamiseen Titityyhyn. Vaan kuinka ollakaan, tietenkin sinnekin oli pöydälle viritetty kauppiaan pädi, jolta oli peli pyörimässä. Onneksi matkassani oli Hitofuden tekele; puikot sopivasti estivät käsiä tärisemästä liikaa. Toki siinä meinasi kyllä olla välillä jännäpissa housussa, varsinkin Suomen 2 - 1 -johtomaalin jälkeen. 24 minuuttia tehokasta peliaikaa kun on piiiiiitkä aika odottaa. Onneksi tuli se hieman oloa helpottanut 3-1 -maalikin, mutta jännää oli silti loppuun asti Venäjän hakiessa vimmatusti kavennusta.

Kun Suomi pelaa lätkää, se iskee joka jätkään. Ja kyllä aika kovasti meihin neuloviin muijiinkin! En vaan tiedä, onko sellaisessa ympäristössä järkevää huutaa pelin pyöriessä omassa päädyssä, että "purkakaa, purkakaa!" :-D

Ja kun jääkiekon ja lankojen äärellä oltiin, en voinut olla yhdistämättä noita kahta myös ostosten muodossa:


Sininen, valkoinen ja punainen Catania lähtivät koukulle jo eilen illalla. Ja ei, ne eivät ole Venäjä eivätkä USAn eivätkä VARSINKAAN Kanadan värit. Vaan niistä on tarkoitus muodostua HIFK:n logolla varustettu koristetyyny kummitytön isoveljelle rippilahjaksi.

Nyt sitten kerämään jännitystä iltaa varten. Onneksi on mukava kasa keskeneräisiä töitä ja minun vuoroni nukuttaa poika, niin on muutakin ajateltavaa kuin lätkä.




Lätkäilemisiin!



rakkaudella,

manteliMinni

torstai 19. toukokuuta 2016

Kuudesosavuosikirjakatsaus, osa 2

Kiva yhdyssanahirviö, eikö vain? Mutta kuvaavampaakaan otsikkoa on vaikea keksiä postaukselle, jossa käyn läpi viimeisen kahden kuukauden aikana lukemiani kirjoja.

Sitten viime näkemän olen kahlannut läpi kolme teosta. Kaksi niistä, Pyhimyksen hauta ja Pyhät luut, ovat Kathy Reichsin kirjoittamia. Kovin syvällistä analyysia en osaa niistä rakentaa, mutta toteanpa vain, että jos tuon tyylisuunnan kirjallisuudesta pitää, ovat nämäkin kirjat tutustumisen arvoisia. Viihdettä ja jännitystä sopivassa suhteessa. Tosin, tuon ensimmäisen suhteen varoituksen sana: jos omaat vahvan uskonnollisen vakaumuksen, kannattaa harkita lukemista hieman. Kirjan tapahtumat ja niiden keskiössä olevat arvoitukset voivat nimittäin hieman "silittää vastakarvaan".

Viimeisimpänä, vaan ei todellakaan vähisimpänä, lukemieni kirjojen joukkoon liittyi Charlotte Brontën klassikko Kotiopettajattaren romaani. Sen löysin joskus aiemminkin mainitsemastani 100 kirjan listasta. Toki yli 500-sivuiseen, 1800-luvulla kirjoitettuun teokseen tarttuminen arvelutti hieman aluksi. Mahtaisinko jaksaa lukea moista, vaikka kuinka olenkin kirjallisuutta opiskellut? Sitten kuitenkin hoksasin, että se tuskin voi tyyliltään kovin paljon poiketa suosikkini Kaari Utrion epookkiromaaneista.

Alkuun en kyllä innostunut ollenkaan. Jane Eyren lapsuudesta ja varhaisista nuoruusvuosista kertovat luvut tuntuivat kovin tahmeilta ja puuroisilta. Jahas, taas tällainen "voi maailman hylkäämää orporukkaa, jota kukaan ei rakasta" -tarina. En onneksi luovuttanut ja pääsin vihdoin kohtiin, jossa Jane saa työpaikan kotiopettajattarena ja kohtaa herra Rochesterin. Kohta Jane huomaa rakastuneensa korviaan myöten. Kirja ei kuitenkaan ollut vielä puolivälissäkään, joten mutkia matkaan taitaa olla luvassa. Saako Jane vastakaikua tunteilleen ja miten käy mahdollisen rakkauden? Hah, sitäpä en kerro, lukekaa itse. Ette varmasti kadu.

Charlotte Brontëa on kehuttu siitä, kuinka elävän ja uskottavan hän sai Janesta kirjoitettua. Herra Rochesterin hahmoa ei taas ole kehuttu niinkään paljon. Joka tapauksessa teos on nostettu kirjallisuuden klasikkojen joukkoon, eikä suotta. Vielä tänäkin päivänä, lähes 170 vuotta ilmestymisensä jälkeen, se on lukukelpoinen ja vaikuttava teos. Kaikennielevän rakkauden ja itsekunnioituksen ja omien rajojensa kunnioittamisen teemat ovat ajattomia.

Ja tiedättekö muuten sen tunteen, kun lukee jotain kirjaa, joka on monta kertaa vanhempi kuin sinä itse tai joka on seissyt kirjahyllyssä (joko omassasi tai kirjaston) vuosikausia ja vasta hiljattain olet saanut tartuttua siihen? Ja sitten kun luet ja lumoudut kirjan esittämästä maailmasta tulet ajatelleeksi, että "vau, nämä sanat ja tapahtumat ovat olleet koko ajan olemassa näiden kansien välissä juuri tällaisina enkä ole tiennyt siitä mitään!". Näin kävi minulle myös Kotiopettajattaren kohdalla. Ja koen muutenkin hyödylliseksi sen, että olen nyt tuonkin kirjan lukenut, tunnen myös pienoista ylpeyttä siitä, että nyt tiedän, mistä puhutaan, jos tuo teos jossain mainitaan.

On pojan iltapalan aika ja taidan samalla tarttua "työn alla" olevaan Raymond Chandlerin Syvään Uneen, joka myös on sillä kirjalistalla. Olen myös aloittanut bookcrossing-hyllystä löytämäni Da Vinci Coden, joka on tällä hetkellä pihalukemisena (lähinnä sen takia, että kirja oli eräässä kassissani, josta löytyi myös kohtalaisessa mätänemisvaiheessa olevia matkaeväitä jokusen viikon takaa.)



Lukemisiin!



rakkaudella,

manteliMinni

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Kädet pystyyn

Johan sen sanoo vanha kansakin, että tyhmästä päästä kärsii koko JyJy-projektilista. Miten sitä vain aina osaakin olla niin hömelö, että ottaa listalleen jonkin sellaisen työn, jota ei oikein kiinnostaisi tehdä ja ainoana vähänkään pätevänä selityksenä on, että siihen saa kaikenlaisia jämänöttösiä tuhottua. Ja sitten sitä löytää itsensä tilanteesta, jossa on enää yksi työ kesken ja aikaakin reilu kuukausi vielä. Vaan ei hotsita tipan tippaa. On vain nostettava kädet pystyyn ylivoimaisen esteen edessä ja todettava, että tekele purkuun ja tämä tempaus oli osaltani tässä.

Tällä kertaa murheenkryyniksi nousi Rose-jämistä neulomani raglanhihainen pusero, josta sain jo miehustan valmiiksi ja alun ensimmäisestä hihasta. Puseroa neuloin melko isoilla puikoilla ja innostus taisi tyssätä siiihen, että lanka ei oikein luistanut muovisilla puikoilla ja oli työlästä kiskoa sitä jatkuvasti eteenpäin. Nyt tekele on sitten jo purettu ja odottaa pääsyä uuteen olomuotoon (ehkäpä tossuiksi, koska niitä tarvitsee aina) luultavasti KYHin puitteissa, joka alkaa taas kesäkuun alussa.

Viime vuoden saavutuksestani jäin hieman, silloin sain kaikki työt valmiiksi; viimeisen niistä 7.5. Mutta eihän 19 valmista työtäkään hassummin ole. Lankaa kulutin 1993 grammaa ja 5015 metriä. Lankaa olen myös hankkinut tempauksen aikana, mutta miinuksella ollaan edelleen. :)

Tosiaan KYHiin olen taas osallistumassa ja siinä aion todellakin ottaa järjen käteen. *koputtaa puuta* Toivon myös, että Juhannuksen jälkeen alkaisi myös KyJy, mutta siitä ei ainakaan vielä ole tietoa.



Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni

lauantai 14. toukokuuta 2016

Kappas vaan!

Tämä postaus on odottanut kirjoittamistaan hieman yli kuukauden päivät, nyt sain vihdoin istahdettua koneen ääreen kunnolla.

Joidenkin neuleohjeiden kohdalla muistaa tarkasti, milloin on törmännyt ohjeeseen ekan kerran. Ja niitä hetkiä on kyllä hauska muistella jälkeenpäin. Taisi olla syksyllä 2014, kun Kipakoiden neuletapaamisessa kuuntelin sivukorvalla Neulistin selostusta siitä, että hän tekeillä olevasta neuleestaan tulee Kappa. Että mitä että?? Tiedän kyllä, että kyseessä on erittäin vakavasta pakkoneuloosista kärsivä henkillö, mutta en silti olisi uskonut kenenkään olevan niin hurahtanut, että rupeaa ihan verhokappaa neulomaan, virkatenhan se onnistuisikin jo paljon paremmin. Jossa vaiheessa taisi sitten minullekin valjeta, ettei se olekaan verho, vaan huivi.

Ja vieläpä parimetrinen huivi, joka neulotaan putkena, jossa vain kahdeksan kerroksen välein tapahtuu mitään. Ja sekin 'mitään' on kahden silmukan lisääminen kerroksella. Kuten monien muidenkin hittiohjeiden kanssa on käynyt, olin Kapankin suhteen hitaasti lämpeävää sorttia. En uskonut kärsivällisyyden riittävän moiseen projektiin. Viime kesänä Titityyn kesämiitissä taisi useampikin kaveri neuloa Kappaa ja ajatus jäi lopulta kytemään omaankin päähäni. Sattui vielä niinkin hyvin, että Veera Välimäen Huivileikki-kirja oli vapaana Palokan kirjastossa. Sinne vaunuilin pojan kanssa nappaan aarteen itselleni. Kun se aikanaan piti sitten palauttaa, skannasin ohjeen itselleni talteen.

Seuraavaksi tulikin eteen langan valinta. Novitalta ei sopivan paksuista tai tuntuista lankaa löydy ja harkitsin jonkin aikaa Dropsin lankoja, erityisesti Lacea, josta olisi saattanut löytyä sopivia värejä. Vaaleaan ja hempeään päin olin kallellani. En kuitenkaan päässyt Dropsin lankojen ääreen, kun alkuvuodesta vihdoin uskaltauduin ostostelemaan Titityyhyn, jonka lankoja olin aikaisemmin vain ihaillut sopivan välimatkan päästä. Holst Garnin langat vetivät minua vastustamattomasti puoleensa ja Coastista löytyi aivan täydelliset värit.

Luulin tästä tulevan pitkän projektin, jota voisi neuloa silloin tällöin opiskelujen lomassa. Vaan väärässäpä olin; sopivasti tätä neuloessa oli vielä pääsiäislomakin, jolloin aikaa oli suorastaan ruhtinaallisesti. Lopulta huivi oli valmis viikkoa yli kuukauden aloittamisen jälkeen.



Ohje: Kappa / Veera Välimäki
Lanka: Holst Garn Coast
Puikot: 3mm
Langankulutus: 203g
Ravelryssa: Kappa kappa hei

Kerrankin työ kuvattu jotenkin muuten kuin olohuoneen tai makkarin lattialle tai pöydälle levitettynä. Eivät nämä nyt ihan priimaa vieläkään ole, mutta aika kivoja ottaen huomioon sekä kuvattavan että kuvaajan kärsivällisyyden. Kiitos kaunis ihanalle aviomiehelleni! <3

Pari kertaa on huivi päässyt jo käyttöön ja hyvin on toiminut. Ehkä kuumimmille kesäkeleille on liian lämpöinen, mutta eiköhän tämä viileämmillä ilmoilla esimerkiksi pesisneuleena pelitä. Tyytyväinen olen sekä valmiiseen tuotokseen että neulomisprosessiin, joten varmasti tulen joskus toisenkin neulomaan. En tiedä, teenkö senkin itselle vai jollekin erittäin tärkeälle henkilölle. Ihan kenelle tahansa en näin montaa silmukkaa nimittäin rupeaisi värkkäämään. Eräs neuletoverikin, joka on sentään neulonut jo viisi (!) Kappaa, totesi silloin kesämiitissä, että hän ei neuloisi sitä edes omalle äidilleen.

Lankojakin olen taas hankkinut lisää, ihan vain Seiskaveikkaa täydentämään edellisen postauksen jännää projektia.



Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni

maanantai 2. toukokuuta 2016

Jännii juttui

Kävin viikko sitten pitkästä aikaa Minimanissa ihan varta vasten lankaostoksilla. Mukaan tarttui peräti kuusi kerää Seiskaveikkaa. Määrä on tämän vuoden ostoksiin verrattuna iso, sillä tähän mennessä olen ostanut itselleni poikkeuksellisen vähän Novitaa. Mutta niistä tekeillä olevia töitä vartten Veikka on kuitenkin sekä väreiltään että hinnaltaan paras vaihtoehto.


Vielä en sen enempää näistä jännistä jutuista kerro, sillä kyseessä on tilaustyö eikä sen toteutuminen ole vielä varmaa. Mutta peukkuja pidän pystyssä.

Perjantaina puolestaan shoppailin Titityyssä. Mitään en varsinaisesti tarvinnut, mutta kun olin kuitenkin menossa samassa pihapiirissä sijaitsevaan kahvila Muistoon Titityyn järjestämään kesän neulefestareiden fiilistelytapaamiseen niin olisihan se nyt ollut suoranaista tuhlausta jättää käymättä myös puodissa. Haikailin pitkään Holst Garnin lankojen edessä, mutta päädyin kuitenkin yhteen vyyhtiin pinkkiä Cascade Heritagea, jota jo ostin kaksi vyyhtiä maaliskuussa.


Ajattelin kokeilla, josko noista kolmesta vyyhdistä saisin tehtyä Hitofuden, jonka ohjeen sain Epeltä palkkioksi virkkaamastani kesäkassista.

Myös tällä kertaa esiteltävänä olevat valmiit työt ovat aika jänniä juttuja. Aloin nimittäin virkata tossuja viime postauksen jämälanka-Cousteaun saaneelle kaverilleni, joka käyttää villasukkia ihan koko ajan. Ajattelin tehdä kerralla useamman parin, joista riittää iloa pitkäksi aikaa. Sainkin valmiiksi kolme paria:


Ohje: Virkkaus Vanha konsti, uudet mallit -kirja
Lanka: Novita 7 Veljestä
Koukku: 4mm
Langankulutus: 97g
Ravelryssa: Ystävyystossut


Ohje: Virkkaus Vanha konsti, uudet mallit -kirja
Lanka: Novita 7 Veljestä
Koukku: 4mm
Langankulutus: 94g
Ravelryssa: Ystävyystossut 2


Ohjea: Virkkaus Vanha konsti, uudet mallit -kirja
Lanka: Novita 7 Veljestä
Koukku: 4mm
Langankulutus: 88g
Ravelryssa: Ystävyystossut 3

Ja jännä juttuhan on siinä, että vain tuo ylimmäinen pari päätyy alunperin ajattelemalleni kohteelle. Keskimmäinen pari löysi kodin miehen siskon luota, joka täytti vuosia hiljattain. Alin puolestaan matkasi Tampereelle serkkujeni äidille. Halusin ilahduttaa häntä ihan muuten vaan ja laitoin tossut serkkuni matkaan, kun tapasin häntä reilu viikko sitten.

Kappa-postaus se vain antaa odottaa itseään, yritän saada sen kirjoitettua alkavan viikon aikana.


Neulomisiin!


rakkaudella,

manteliMinni