Vesisateesta ja tyhmyydestä

Isäntä lähti lauantaina kalareissulle pohjoiseen ja muistutti, että sunnuntaina olisi Kirittärien matsi. Hieman kyllä arvoin, kannattaako lähteä, ottelu kun olisi merkityksetön Kirittärien jo varmistettua runkosarjan voiton. Mutta koska meillä oli vielä pari käyttämätöntä lippua ja Hippokselle pääsee ihan kivasti pyöräillen, päätin, että lähdetään. Kas siinä äidille ja pojalle kivaa yhteistä ajanvietettä! 

Monesti ylpeilen sillä, että minulla on jo 30 vuoden kokemus pesismatseissa käymisestä, mikä on koulinut varustautumaan oikein ja riittävästi. Tai niinhän sitä luulisi. Otin mukaan hieman evästä, vesipullot ja lisävaatetta kummallekin. Oiskohan pitänyt ottaa sateenvarjot? No ei sentään, vaikka kassissakin olisi hyvin tilaa...

Olimme kentällä hyvissä ajoin ja asetuimme kotipesän takana olevaan katsomoon. Pitkään emme ehtineet istua, kun järjestysmies tuli sanomaan, että pitäisi siirtyä alemmalle tai ylemmälle penkkiriville, koska koronarajoitusten puitteissa voi katsomossa istua vain joka toisessa rivissä. Eipä tuo mitään, siirryttiin toki. Ja iso peukku järkkäreille siitä, että rajoitusten noudattamista todella valvottiin ja se tehtiin positiivisessa hengessä! 

Ottelun alkua odotellessa ehdin vielä kaivaa sukankutimenkin esiin. Kauaa ei tuota lystiä ehtinyt kuitenkaan kestää, kun taivaalta tippuivat ensimmäiset epämääräiset vesipisarat. No, ei hätiä mitiä, kunhan ei enempää ala sataa. Eikä sekään vielä mitään, jos vähän enemmänkin sataa, kunhan ei täysillä tule. Jaahas. En muista, oliko matsi jo toisella jaksolla, kun se keskeytettiin kaatosateen takia. Muiden katsojien vedellessä esiin sadesuojiaan, katselin oikein hyvä äiti -moodissa, kuinka oman ja jälkikasvun lippikset tiputtelevat vettä kuin räystäät konsanaan. Eikä pyllyalusina toimineilta pyyhkeiltä (ne meillä sentään oli mukana!) ollut nouseminen, mikäli halusi säilyttää edes yhden kuivan kohdan. Onhan siinä myös toki jotain koomista ja runollistakin, kun tavallaan katselee itseään ulkopuolelta ja ajattelee, että "Siinä ne raukat istua nakottavat litimärkinä ja kotiinkin on vielä poljettava!". Ja nauraa kahta kauhemmin sisäisesti, kun hoksaa, että on itse toinen niistä raukoista. Sanoin kyllä pojalle, että voidaan jo lähteä kotiinkin, mutta hän halusi jäädä seuraamaan, jatkuuko matsi.

Matsi jatkui ja päättyi lopulta Kirittärien voittoon. Kotiin päästiin lohturuokaostosten kautta; vaatteet vaihtoon ja lämmin suihku. Mitään hätää ei onneksi ollut eikä tullut. Sukantekelekin tuli seuraavana päivänä eli eilen valmiiksi:

Ohje: Omasta päästä, ruttuvarren ohje täältä

Lanka: Novita Tähti

Puikot: 3,5mm

Langanmenekki: 132g

Ravelryssa: Ruttuset

Sitten tulikin aika hakea poika kotiin iltapäiväkerhosta. Olin päässyt sen verran kauas kotoa, ettei kannattanut enää kääntyä takaisin, kun iski oikein sellainen testataan-kuinka-pahasti-kastuu-kahdessa-sekunnissa -sadekuuro. Ja arvatkaas, oliko taaskaan sateenvarjoa mukana? Niinpä. Onneksi koululta lähtiessä sade oli jo laantunut niin, ettei tyhmyydestä tällä kertaa sakotettu kuin vain äitiä.

Blub, blumb, molskis!

Rakkaudella,

manteliMinni

Terveiset pitkästä aikaa

Onpas taas aikaa kulunut viimeisimmästä postauksesta! Vaikka kesä onkin mennyt ihan vain lomaillessa, on aina ollut joko kiire tai sitten ei ole löytynyt sopivaa otetta kirjoittamiseen. Ajan kulumista olen päässyt huokailemaan myös toisella tavalla: meidän pikku vauvelimme aloitti koulun viime viikolla. Ekaluokka on alkanut ihan kivasti ja taitaa olla niin, että vanhempia jännitti enemmän kuin poikaa.

Oman kouluni alkuun on vielä pari viikkoa, mutta oppimisen iloa olen kuitenkin päässyt kokemaan käsitöiden saralla. Koska suurin osa tekeleistäni menee nykyisellään hyväntekeväisyyteen, tykkään tehdä paljon samoilla ohjeilla. Pidemmän päälle voi kuitenkin kaivata vaihtelua. Silloin sisäinen wannabe-neulesuunnittelijani nostaa päätään. Ihan originellien mallien suunnitteluun en usko tuosta sankarista olevan, mutta pieni tuunaaminen sujuu aika mukavasti:

Ohje: Drachenschwanz / Solwey Hauptmann

Lanka: Novita Nalle

Puikot: 4mm

Langanmenekki: yht. 246g

Ravelryssa: Pitsipyrstö ja Pitsipyrstö 2

Näiden huivien kohdalla ei siis ole tosiaan kysymys muusta kuin yksinkertaisen pitsiraidan lisäämisestä ainaoikein-huiviin. Mutta kyllä se melkoinen ahaa-elämys oli, kun totesi itselleen, että hei, kyllä kahdenkymmenen vuoden neulomiskokemuksella pystyt miettimään, mille riville raita on järkevää laittaa ja miten kavennukset tulevat suhteessa huivin muotoiluun käytettäviin kavennuksiin ja lisäyksiin. Jee! Itseäni selkään taputan.

Ja sitten on myös niitä toisenlaisia oppimiskokemuksia. Niitä, joissa mennään pylly edellä puuhun useasti. Ja sittenkin vielä kertaalleen.

Ohje: Oslo Hat / PetiteKnit

Lanka: Filcolana Arwetta

Puikot: 3,5mm

Langanmenekki: 123g

Ravelryssa: Pääni ajautui Osloon

Tämä on ensimmäinen neulomistani Oslo-pipoista, joka on tehty ohjeenmukaisella langalla. Ajatuksena oli tehdä itselle pirtsakka pipo talven varalle. Silmukoita loin naisten koon verran, vaikka pää on sitä kokoluokkaa, että isompi koko saattaisi olla sopiva. Noh, liian isohan tästä sitten tuli! Olisikohan nyt jo aika uskoa, että käsialani on kohtalaisen löysä ja puikkokokoa voisi pienentää ainakin puoli milliä? Jaa mikä mallitilkku, ei sellaisia ennenkään... :D Saapahan hyväntekeväisyysneuleiden laatikko täytettä.

Päätin jättää omat pipohaaveet taustalle vähäksi aikaa, ottaa pienemmät puikot, luoda vähemmän silmukoita ja parittaa Arwetan alpakka-silkkilangan kanssa:

Ohje: Oslo Hat / PetiteKnit

Lanka: Filcolana Arwetta ja Drops Brushed Alpaca Silk

Puikot: 3mm

Langanmenekki: 87g

Ravelryssa: Oslo revisited,yet again

Pienimmän koon silmukkamäärällä, mutta naisten koon korkeusmitoilla tuli vihdoin sen kokoinen pipo, ettei ihan heti ole kokonaan valahtamassa silmille. Tämä menee pukinkonttiin, mutta onpahan nyt speksit, millä lähteä omaakin pipoa yrittämään. Kunhan raaskin lopettaa lankalakkoni, joka on muuten edelleen voimassa. Väittäisin, että koronapandemian mukanaan tuomat rajoitukset ovat vaikuttaneet myös lankojen menekkiin ainakin marketeissa. Niissä ei ole nimittäin näkynyt kesällä läheskään niin paljon ja läheskään niin hyvässä alennuksessa lankoja, kuin mitä edellisinä vuosina vastaavaan aikaan.

Tässä terveiset tällä kertaa. Lähdenpä viimeistelemään näitä sukkia ja sitten hakemaan koululaista:

Lämmintä elokuun jatkoa!

Rakkaudella,

manteliMinni