keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Ihanaa, kohta pääsee taas kyjyilemään! :)

Ilmoittauduin juuri äsken tämän vuoden KyJyyn eli Kesäyöstä Jouluyöhön -tempaukseen. Tavoitteena on siis aloittaa 20 uutta käsityötä aikavälillä 23.6. - 6.8. ja saada ne valmiiksi viimeistään 24.12. Eipä kovin pahalta kuulosta.

Osallistuin KyJyyn jo viime vuonna ja tykkäsin kovasti. Tuolloin töitä piti tehdä 24. Kaikki aloitukset sain kyllä tehtyä, mutta valmiita töitä taisi tulla vain 16. Koska lankavarastoa on taas vuoden aikana kertynyt kiitettävästi, aloin haikailla tämänvuotisen tempauksen perään. Tarkkailin viime vuoden KyJy-blogia, mutta siellä ei näkynyt infoa asiasta. Mutta tänään bongasin Novitan sivuilta Miä kuon -blogista tämän napin. Jeee!

Nappiin pitäisi saada jotenkin linkitettyä KyJy2012 -blogin osoite, mutta en sitä osaa. Mutta kyseinen blogi löytyy siis osoitteesta http://www.kyjy2012.blogspot.com/.

Nyt vaan sitten väsäämään listaa tehtävistä käsitöistä ja puikot ja koukut tanaan juhannusaattoa varten. :D

Kerta se on ensimmäinenkin

Jopas jotakin. On pitänyt tähän ikään (huimat 24,5 vuotta) elää, että tämäkin tapahtuu. Tänään oon nimittäin menossa ekaa kertaa ihan yksikseni pesismatsiin. Kun rupesin asiaa miettimään, niin aina on ollut joku seurana. Koko perhe, iskä tai äiti (kyllä, kerran matkustimme äipän kanssa kahdestaan bussilla Turusta Jokioisille pelkästään katsomaan KaMan matsia) kaveri tai poikaystävä. Mutta tänään poikaystävällä sattuu olemaan sählyssä harjoituspeli samaan aikaan eikä mulla ole täällä Jyväskylässä vielä sellaisia kavereita, joita voisi houkutella mukaan. Onhan se vähän harmi, mutta toisaalta, liputkin olivat ilmaiset. K-kauppa tarjosi niitä asiakkailleen. Hieno homma. :)

Mutta täytyy siis tyytyä omaan hohdokkaaseen seuraansa, napata suklaapatukka ja pillimehu evääksi ja suunnata Hippokselle katselemaan Kirittärien ja Rauman Lukon välistä ottelua. :)

maanantai 28. toukokuuta 2012

Miten tällaista voi tapahtua? :(

Lauantai-aamupäivällä olin lähdössä Kipakoiden neuletapaamiseen Mäki-Matin perhepuistoon (Oli muuten kivaa, suosittelen julkisilla paikoilla neulomista ja neuletapaamisia kaikille!) ja päätin nopeasti vilkaista uutiset netistä. Molempien iltapäivälehtien etusivuilla kerrottiin Hyvinkäällä perjantaiyönä tapahtuneesta ammuskelusta, jossa oli kuollut yksi henkilö, nuori nainen, ja loukkaantunut useita. Mielessä kävi silloin, että Hyvinkäähän on pesäpallokaupunki (useita pelejä olen itsekin käynyt Pihkalassa katsomassa), mutta siihen se ajatus sitten jäikin.
    Kahden maissa sain sitten poikaystävältä tekstarin, että ammuskelussa oli kuollut toinenkin ihminen, Tahkon pelaaja ja että myös loukkaantuineiden joukossa oli kaksi pelaajaa; joukkue oli ollut juhlimassa kauden alkua. Veti kyllä mielen äkkiä aika vakavaksi. Vaikka en uhreja tunnekaan, murhe tuli lähemmäksi, kun se koskettaa itselleni niin rakasta lajia ja sen harrastajia. Ja tietenkin täytyy myös muistaa, että yksikin kuolonuhri on liikaa. Toivottavasti niitä ei enää enempää tämän tapauksen jäljiltä tule.
    Kaksi nuorta elämää päättyi aivan liian aikaisin järjettömän, selittämättömän teon seurauksena. Elämät, joiden seuraavana kohokohtana olisi ollut valmistuminen ammattikoulusta ensi perjantaina. Toivon enkeleitä uhrien omaisille ja läheisille sekä erityisesti myös ampujan perheelle, joka on joutunut keskelle aivan kamalaa tilannetta.
    Kävin äsken adressit.com:issa allekirjoittamassa adressin Topi Koistisen muistolle. Lepää rauhassa.

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Hehkuttelua

Ai että. Toinen työpäivä on ohi (hauikset huutaa hoosiannaa kahdeksan tunnin haravoinnin jälkeen), ruoka on kohta valmista ja syömisen jälkeen nokka kohti Hipposta, jonne katsomaan pesiskauden eka peli Kirittäret - Ylihärmä! Kyllä tätä on odotettukin. Niin pesäpallokautta kuin kesätöitäkin. :D

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Se on siinä!

Tässä Suomi - Slovakia peliä (onpa taas aika nihkeä matsi) toisella silmällä seuratessa onkin hyvin aikaa laittaa tänne kuva kokoelmasta, joka on viimeinkin täydellinen. Jess! Rahaa siihen kyllä meni ja useita kymmeniä avattuja pääsiäismunia. :D Niinkuin aiemmin taisi tulla mainittua, täydellisyys oli kiinni lähinnä tuomareiden runsaudesta ja tepsi-ukkeleiden lähes mystisestä vähyydestä. Mutta päivänä muutamana pääsiäisen jälkeen eräässä karkkikaupassa SM-liiga -munat olivat tarjouksessa ja kolme niitä lähti mukaani. Tässä vaiheessa kokoelmasta puuttui enää kaksi hahmoa, TPS ja SaiPa. Mahtoi olla kanssamatkustajilla bussissa ihmettelemistä, kun tällainen muuten suht fiksun näköinen humanistiopiskelija kaivaa kassistaan suklaamunan ja avaa sen innoissaan saman tien. Ja tadaa, tepsihän se siellä oli, vihdoin ja viimein! Oli jopa jäätävä bussista kesken matkan pois, jotta pääsin kertomaan uutisen töihin menossa olleelle äidillenikin. :D Perille päästyäni avasin toisen munan ja sieltä taisi tulla Kärpät. Voisikohan jäljellä olevassa munassa olla viimeinen puuttuva osa? Kyllä, Lappeenrannan ylpeyden logolla varustettu muovihemmohan siellä lymyili.

Kieltämättä tuli hieman tyhjä olo, kun tajusi, että intensiivinen keräilyurakka olikin sitten ohi. Joopa joo, ikäähän meillä keräilijöillä ei olekaan kuin vasta 24 ja 28 vuotta. Mutta lapsi on terve, kun se leikkii. Hehheh.

Nyt takaisin telkkarin ääreen ja anopin synttärisukkia neulomaan.