Joulupukki - what a guy

Jos en olisi onnellisesti varattu, varmaankin polvistuisin ja kosisin vanhaa punanuttua. Niin hyvin kyseinen herrasmies kohteli minua Joulun aikaan. Tai ehkä kyseessä olivatkin kaksi muuta minulle tärkeää miestä: avomieheni ja isäni.

Lapsuudenperheessäni Joulut noudattivat aina tuttua kaavaa, tietyt asiat tehtiin tiettyyn aikaan. Suureksi osaksi tämä johtui isän työtehtävistä. Ei sillä, että se olisi mitenkään haitannnut, mutta nyt olen toisaalta huomannut, miten rentouttavaa on aattona, kun ei ole tarkkoja suunnitelmia ja kuvioita. Mikä tarkoittaa muun muassa sitä, että lahjoja voi avata jo aamullakin! Kovasti jo heräämisen jälkeen kyselin avokilta, saisiko liinavaatekaapissa jo jonkin aikaa olleen Delicard-paketin avata. Kyllä siinä suupielet kääntyivät väkisinkin ylöspäin, kun paketista paljastui pieni rasia käsintehtyä suklaata. Avomies oli tämän lahjan hankkinut työpaikaltaan joululahjaksi saamallaan lahjakortilla. Olipa osannut valita kerrassaan fiksusti. ^_^

Mutta aamupäivän hemmottelu ei loppunutkaan vielä siihen. Jo muutaman päivän ajan ukkokulta oli hehkuttanut erästä lahjaa, jota ei kuulemma olisi millään malttanut olla avaamatta ennakkoon. Koska aatonaatonaattona olin nähnyt pienen CDon.comin paketin, arvelin kyseessä olevan jonkin pelin, jota voisimme yhdessä pelata. Sen täytyisi olla todella hyvä peli, niin innoissaan toinen oli. Kärtin siis tätäkin pakettia jo avattavaksi ja vihdoin sain sen käsiini. Kävi ilmi, ettei CDon-paketilla ollut mitään tekemistä tämän lahjan kanssa. Eipä ollut peliä siellä. Vaan iPad Air! Vähän aikaa olin ihan sanaton, kunnes alkoi kauhea hehkutus. Pitkän aikaa olin aina kaupassa käydessä kuolannut tabletteja ja haaveillut, että kyllä sellainen joskus on saatava. Toki tämä, jo Paddyksi (osittain Emmerdale-hahmo Paddy Kirkin mukaan) nimeämäni vehje on koko perheen yhteinen. Vielä en ole blogin kirjoittamista sillä kokeillut, mutta huomasin sen olevan erittäin kätevä blogeja selatessa ja samalla neuloessa. Ja toki Candy Crushin ja Farm Heroesin pelaaminenkin sujuvat mainiosti. :-D

Iltapäivällä oli sitten aika lähteä anoppilaan syömään ja availemaan lisää paketteja. Ihannemaailmassa poika olisi tietenkin nukkunut pitkät päikkärit ennen sitä ja koko poppoo olisi lähtenyt kyläilemään levänneenä ja pirteänä. No, eipä mennyt niinkuin Strömsössä, vaan poitsu halusi päiväunien sijaan käppäillä lumessa ja ihmetellä sitä, miksei pakkaslumesta saanutkaan muotoiltua palloja. Lopulta hän kuitenkin rauhoittui vaunuihin ja pääsin itse käymään sisällä kasaamassa mukaan otettavat tavarat. Sitten nappasin vaunut ja lähdin kävellen kohti anoppilaa, avomies seurasi perässä autolla.

Kun olimme ensin herkutelleet joulupöydän antimilla oikein perusteellisesti, oli taas lahjojen vuoro. Poika ei vielä oikein ymmärtänyt pakettien päälle, mutta pukin tuomat palikat kyllä kiinnostivat kovastikin. Osan lahjoista säästimme myöhempää avaamista varten, ettei pienelle miehelle tulisi niistä ähkyä. Itse avasin sitten paketteja sitäki innokkaammin. Avomieheltä osasin odottaa saavani toivomani Vain Elämää -levyt ja Toys R Usin paketista paljastuneen Candy Crush -pyyhkeen. Olin jopa salaa toivonut suosikkisarjamme Castlen kuudetta tuotantokautta dvd:llä. Ja olipa pukki osannut sellaisenkin minulle kääriä. Ja sen lisäksi vielä yllätyksenä Bonesin yhdeksäs tuotantokausi. Selvisipä sekin, miksi avomies niin hanakasti usutti minua katsomaan ensin kasikauden. :-D

Joulupäivänä matkustimme pappani luokse Vilppulaan, jossa myös vanhempani ja toinen isoveljeni olivat viettämässä Joulua. Sinnekin oli pukki osannut pari pakettia toimittaa. Poika sai mm. Duploja ja dinosauruksia, jotka ovat tällä hetkellä hänelle erittäin kova juttu. Omista paketeistani olin erittäin ilahtunut siitä, että niihin oli käytetty selvästikin paljon ajatusta. Lahjat olivat nimittäin niiiin minua; kirjallisuutta, suklaata, vaaleanpunaista ja urheilua. Olin toivonut pääasiassa kahta lahjaa: Kaari Utrion uusinta teosta (uudistettu painos Yksisarvinen-kirjasta, jota en ole vielä ollenkaan lukenut) sekä uusia TPS-lapasia, entisistä kun oli jo toinen peukalo kulunut puhki. Ja molemmat sain. Lisäksi sain myös vaaleanpunaruudulliset Reino-läpsykkäät ja suklaata. Oikein harmitti, etten ollut syyskuisella Tallinnan-matkalla pyytänyt pukilta enempää Toblerone Crunchy Almondia. Olin nimittäin valinnut vain yhden pienen patukan siltä varalta, etten pitäisikään siitä. Niin. Etten pitäisi suklaasta, jossa on suolattuja manteleita!?? Huoh. Onneksi on vielä pari palaa jäljellä. Näiden lisäksi sain vielä pari yllätyspakettia. Toisesta paljastui muhkea TPS-pipoa ja toisesta KaMa-lippis. Jälkimmäisen oli kuulemma saanut ilmaiseksi jostain viime kauden ottelusta. Väliäkös sillä, lahja oli mieluinen ja voisinkin todeta Simpsonien sarjishemmoa mukaillen: "Best free Christmas gift ever!"

Käsityöt eivät suinkaan ole jääneet Joulunakaan unohduksiin. Tietenkin heti aattona oli päästävä aloittamaan JyJuilu ja pistin puikoille vauvan peiton Drops Safranista. Sitä tikuttelin pari päivää ja jätin hautumaan, koska seuraava työ oli saatava alta pois:

JyJu#2 Neulottu kaulahuivi Novita Nallesta. Aloitettu 26.12. valmis 28.12. Puikot 3,5mm ja langankulutus 140 grammaa. Tämä on jo kuudes Aivot narikkaan -huivi. Ajattelin lähettää tämän kummityttöni isoisälle myöhästyneeksi 70-vuotislahjaksi.

Periaatteessa sain toisenkin JyJun valmiiksi, mutta punnitessani sen paino olikin vain 47 grammaa. Krääh! Täytyy sitten vaan neuloa sen pariksi jotain muutakin.

Nyt saavat JyJut olla pienen hetken tauolla, jotta saan ennen aattoa aloittamani Lacy Baktuksen valmiiksi. Se menee 70-vuotislahjaksi kummityttöni isoäidille. Kummityttöni perhe on ehkä tulossa käymään perjantaina ja yritän saada paketit valmiiksi ja heidän matkassaan eteenpäin.

Seuraava postaus tuleekin olemaan sadas julkaisemani ja luultavasti tarkastelen siinä mennyttä neulevuotta omalta osaltani.

Toivottavasti teillä muillakin on ollut yhtä rentouttava ja antoisa Joulu kuin minulla. Haluan myös toivottaa hyvää ja onnellista uutta vuotta!


Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni

Uutta oppimassa

Tasan kolme viikkoa eli melkoisen pitkä aika on kulunut edellisestä postauksesta. Osasyy siihen on se, että vietimme Vilhon kanssa viikon reissussa Turussa ja oli niin paljon tekemistä ja koettavaa, ettei koneen ääreen juuri ehtinyt istua.

Tällä välin on ehditty tehdä vaikka mitä uutta ja jännää. Ensimmäinen uusi jännä juttu koettiin pari viikkoa sitten vauvauinnissa, kun Vilho pääsi sukeltamaan ekaa kertaa. Vauvauintiohjaaja sukellutti ja ilmeisesti siksi poika vähän säikähtikin ja parkui hetken aikaa. Sitten meno onneksi rauhoittui taas. Ja viime lauantaina kun kokeilimme taas sukeltamista ja poika pääsi isänsä käsiin, ei minkäänlaista itkua tullut. Ja tuon jälkeen jopa hieman uskaltauduttiin polskimaankin, joten parempaan päin ollaan menossa.

Mutta kaksi viikkoa sitten oli vieläkin jännempi paikka, ainakin näin äidin mielestä. Nimittäin eka junamatka vauvan kanssa. Olin sitä jännittänyt jo ainakin pari päivää etukäteen, mutta turhaahan se oli. Poju auton turvaistuimessa vaunuihin, vaunuihin yksi kassi ja loput kätevästi äipän ympärille ja koko helahoito junaan pyörätuoli-/lastenvaunupaikalle (johon ei onneksi tullut ketään; en ollut kehdannut varsinaisia paikkojamme varata siitä). Eihän matkakaan toki kestänyt kuin kolme ja puoli tuntia, mutta ongelmia ei juurikaan ollut. Kyllä äidin pikku murunen käyttäytyi taas niin kultaisesti. :-)

Uuden oppiminen ei tiistaina jäänyt pelkkään junamatkaan. Löysin nimittäin illalla itseni Turkuhallilta TPS:n faniseisomakatsomosta. Olimme äidin kanssa jutelleet, että voisin päästä kyseisen viikon lauantaina katsomaan peliä, mutta kun tiistain peliin oli Turun Sanomien kestotilaajan etuna saanut ilmaisia lippuja, niin puin sitten fanipaidan päälleni ja suuntasin hallille iskän ja isoveljien kanssa. Vaikka olen siellä niin monta kertaa ennenkin käynyt, oli tämä kerta aika erilainen. Oli mielenkiintoista seisoa täysillä joukkuettaan kannattavien fanien joukossa ja kokea myös se mielettömän vahvaksi kohonnut raivo, jonka tuomarin viheltämättä jättämä jäähy aiheutti. Kaksi ensimmäistä erää tunsin olevani joukossa kuin orpo piru (vaikka samaa joukkuetta kannatinkin), mutta kyllä kolmannessa erässä jo hypin ja taputin sulavasti muiden tahdissa. Suurin osa ajasta meni kuitenkin miettiessä, miten poika pärjää Muumon kanssa, kun ei ole hänen seuraansa oikein tottunut. Mutta hyvinhän se meni.

Torstaina jatkoimme uusien juttujen kavalkadia matkustamalla Perniöön. Pääsin vihdoin pitkästä aikaa syömään Perniön kebabiin, joka viime reissulla jäi väliin. Se oli luonnollisesti Vilhon eka kerta kebabissa, mutta hän ei valitettavasti saanut vielä mitään syödäkseen. Minun ja kebabin jälleennäkeminen sen sijaan oli niin suloinen, että oli haettava vielä toinenkin annos, iltapalaksi. Kebabilta jatkoimme puolestaan kummityttöni uuteen kotiin, jonne perhe nyt syksyllä muutti; en ollut siellä aiemmin käynyt.

Myös perjantai oli kiireinen. Minä, Vilho sekä Muumo ja Vaari, suunnistimme Turun Messukeskukseen, jossa oli käynnissä Kirjamessut sekä Ruoka- ja Viinimessut. Olimme siellä jokusen tunnin ja kävimme seuraamassa lukuisia kirjailijahaastatteluita. Poika oli mukana kiltisti, tosin ihmisiä ja toimintaa oli ympärillä sen verran paljon, että syöminen ei juuri kiinnostanut. Messujen jälkeen jäimme Muumon ja Vilhon kanssa vielä kaupungille, jossa tapasimme ystäväni E:n. Syy tapaamiseen oli vallan mainio: osallistuimme E:n kanssa ihan ekaa kertaa neuleaiheiseen flash mobiin! Turun Hansakorttelissa järjestettiin Roosa nauha -kampanjan puitteissa neule-flash mob, jossa kokoonnuttiin vartiksi neulomaan vaaleanpunaisissa vaatteissa tai asusteissa:

Huomatkaa erityisesti pipo! ;-D


Lauantaisen lepopäivän jälkeen kävimme sunnuntaina vielä toisen kerran kirjamessuilla äidin ja Vilhon kanssa. Olin suunnitellut lepäileväni illan, mutta toisin kävi. Päädyinkin baariin ekaa kertaa pitkään, pitkään aikaan. Selvinpäin, tottakai. Isoveljilläni on ollut tapana joka toinen sunnuntai käydä turkulaisessa Bar Bristolissa musiikkiaiheisessa tietovisassa, johon minutkin saatiin houkuteltua. Juuri mitään en kylläkään tiennyt, mutta ihan hauskaa oli. Ja saipa poika taas viettää aikaa Muumon ja Vaarin kanssa. Lähdin baarista muita aikaisemmin ja kävelin sitten coolina tyttönä suoraan ulko-ovea päin. Mistä minä olisin voinut nähdä, että siinä oli lasi. :-D

Maanantaina se jännyys vasta olikin huipussaan; oli Vilhon ensimmäisen laivamatkan aika. Satamaan matkasimme bussilla, jottei tarvinnut ruveta vääntämään vaunuja autoon. Koska olimme piknik-risteilyllä, meillä ei ollut hyttiä, mutta saimme nukuttua jonkin aikaa laivan lepohuoneessa. Ja toki neulottuakin vähän. Ruokailukin sujui mallikkaasti, olihan meitä sentään kolme aikuista matkassa. Ja muutenkin meni hienosti, tosin nukkuminen ei meinannut pojua kiinnostaa, taas kun oli niin paljon ihmisiä ympärillä.

Jotakin uutta olen kokeillut myös käsityörintamalla. Sukkasadon aikana halusin tehdä yhdet tassunlämmittimet myös itselleni, mutta en mitään ihan perinteisiä sileitä sukkia, vaan pitsineuletta oli saatava. Päädyin Ullaneuleen sivuilta löytyvään Versoon, jonka myötä pääsin myös korkkaamaan oranssit Nalleni. Uutta tässä ohjeessa ei itselleni ollut suinkaan pitsineule, vaan kantapää, joka poikkeaa peruskantapäästä, jonka olen yleensä tottunut tekemään. Mutta muutos on toki positiiviseen suuntaan. Ekaa sukkaa kokeiltuani tuntuma on, että tämä toisenlainen kantapää istuu jalkaani paremmin. Toisen sukan laitan alulle, kunhan puikot eräästä toisesta sukkaparista vapautuvat.

Mutta jotta tämä ei menisi ihan uutuuksien tulvaksi, olen myös tukeutunut vanhaan ja hyväksi havaittuun:

Viime lauantaina vietimme avomieheni isotädin 80-vuotispäiviä ja tein hänelle tällaisen setin lahjaksi. Molemmat Novitan ohjeilla, lankana Rose mohair. Baskerissa puikot 4mm ja 5mm, langankulutus 34 grammaa. Huivissa koukku 8mm, langankulutus 53 grammaa.

Sunnuntaina puolestaan oli juhlittavana isoisäni, joka täytti viime viikolla 88 vuotta. Kokoonnuimme vähän isommalla porukalla juhlimaan Papan luokse Vilppulaan ja kävimme jopa syömässä ravintola Isabellassa, joka on nähty tänä vuonna Kuppilat kuntoon, Jyrki Sukula -ohjelmassa. Ilmeisesti ohjelmasta oli apua ja ruoka olikin varsin maittavaa.

Päivänsankarille minulla ei ollut lahjaa, sillä hänellä on jo oikeastaan kaikkea. Sen sijaan vein pienen pehmoisen paketin serkkuni pojalle, jonka näin ensimmäistä kertaa. Lahjoin myöskin isoveljeni avovaimoa, jolla on syntymäpäivä tällä viikolla. Hänelle annoin edellisessä postauksessa esittelemäni kettukarkkipussukan ja nämä:

Eli taas vaihteeksi tein Joustimot. Tällä kertaa Nalle Aloe verasta, jota meni 93 grammaa. Puikot 3mm.

Ja lopuksi katsaus lankavarastoon:
Ostetut/saadut langat:5185g
Kulutetut langat: 4576g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +509g

Mainiota urheiluvuoden alkua!

Kylläpä eräänä iltana marraskuun loppupuolella loksahti tältä tytöltä suu auki nettiä selaillessa. Olin silloin juuri käymässä Turussa ja kovasti äiti ihmetteli, kun tytär rupeaa kirkumaan ihan täysillä. Mutta oli kyllä syykin hyvä, sillä nyt se oli viimein tehty: Kankaanpään Mailan Nuo mainiot mailamiehet -poikakalenteri!

Vaikka oonkin kihloissa ja kohta myös äiti, niin olihan sellainen pakko saada. Vaikka ihan vain pitkän linjan KaMa-faniuden takia. Aivan ohittamaton tuote. Onneksi oli Joulu tulossa ja siinäpä ratkesi sitten sekin ongelma, että mitä toivoisin isoveljiltä joululahjaksi. Voin tosin kuvitella, miten "ratkiriemukasta" 30-vuotiaalla veljellä on ollut laittaessaan KaMan toiminnanjohtajalle tilaussähköpostia ja sitten vielä selitellessään, että juu, pikkusiskolle joululahjaksi... :-D

Nyt on kalenteri jo sitten käytössä ja ripustettuna seinälle työhuoneeseen, josta on määrä tulla vauvan huone. Toivottavasti pääsisimme tulevana kesänä edes kerran koko perhe Kankaanpäähän katsomaan pesistä, voisin samalla näyttää jälkikasvulle, että "tuolla kentällä on niitä samoja setiä kuin äidin kalenterissa". :-D

Kuvat ovat kyllä hyvin otettuja ja hyvän maun mukaisia, eivät ollenkaan törkyisiä:

Niin, ja juu, onhan siinä kalenteriosuuskin jossain:

Eli yhtenä numeropötkönä kuvan alalaidassa, sunnuntait merkattuna oranssilla. Eli tässä kalenteripuolessa olisi vielä parantamisen varaa, jotta siitä olisi jotain hyötyä. Muuten kyllä jees.

Tässä vielä linkki kalenterin Making of -videoon.

Ja pesiskautta ootellessa on sentään vielä lätkäkautta hyvin jäljellä. Tepsi aloitti eilen reippaalla voitolla Lukosta, mutta tänään tuli sitten voittomaalikisassa takkiin Kärpiltä. Ei voi mitään, seuraavan kerran kehiin huomenna Helsingissä. Jyp puolestaan hävisi eilen Kalpalle ja voitti tänään Ilveksen jatkoajalla. Seurasimme tämänpäiväistä peliä avomieheni kanssa netistä ja kyllä itselläkin vähän veri kuohahti, kun kiekko kävi katsomoverkossa eikä peliä vihelletty poikki. Tämän seurauksena Jypin pelaajat lamaantuivat odottamaan tuomarin vihellystä ja Ilves pääsi tasoittamaan viisi sekuntia ennen loppua. Onneksi Jyp teki ratkaisun jatkoajalla melko nopeasti, puolen minuutin pelin jälkeen. Mutta saapa nähdä, mitä tuomaritarkkailija pelin lopusta tuumaa.

Urheilun seuraamisen lomassa on tullut toki tehtyä käsitöitäkin, mutta niistä lisää, kunhan valmistuvat.

Virta vie, virta tuo...

Oi voi, otsikko kuvaa tämän postauksen sisältöä niin monella tapaa. Aika tuulista on ollut kummassakin suosikkijoukkueessani. Urheilulehtikin kirjoitteli nettisivuillaan KaMan talousvaikeuksista ja siitä, mahtavatko saada ensi kaudeksi edes joukkuetta kasaan, kun suurin osa avainpelaajista on menossa muihin seuroihin. Ikävältähän tuollainen karkaaminen kuulostaa, mutta ilmeisesti asiat eivät KaMassa ole olleet kovinkaan hyvällä tolalla. Mutta ainakin seuran nettisivujen mukaan parempaan päin ollaan menossa. Ontuvaa budjettia on saatu paikattua ja uusia pelaajasopimuksiakin on tehty. Ensi kauteen ei lähdetä yhtä korkein tavoittein ja henkseleitä paukutellen kuin tänä vuonna.

Vaan eipä ole helppoa ollut Tepsilläkään. Ensimmäistä kolmen pisteen voittoa saatiin odottaa aina viime perjantaihin (12.10.) asti. Takkiin on tullut oikein urakalla. Mutta toki pieniä toivonpilakhduksiakin on nähty. 6.10. oli TPS - Ässät, josta saimme avomiehen kanssa hyvän syyn matkata Turkuun viikonlopuksi. Elokuussa avatun Lankamaailman sekä samana viikonloppuna pidettyjen kirja- ja ruokamessujen kautta koukattuamme pääsimme asettumaan mukavasti paikoillemme yhtä riviä alemmaksi kuin vanhempani (iskän voimakasta eläytymistä lätkäpeliin on hieman haastavaa sietää, jos istuu ihan vieressä). Tepsin jäähyn myötä porilaiset menivät ekassa erässä johtoon. TPS kuitenkin tasoitti toisessa erässä ja meni johtoon heti perään. Usko voittoon oli kyllä siinä vaiheessa tosi vahva. Mutta sitten kolmannen erän alkupuolella maalilla tuli ihan kauheaa sähellystä ja niinhän se lätty livahti Atte Engrenin selän taakse. Jatkoaikakaan ei tuottanut ratkaisua, joten voittomaalikisa oli edessä. Huonostihan siinä kävi. Mutta eipä siinä mitään, piste on aina kuitenkin piste. Ja hattu nostan kyllä Ässä-faneille, jotka käyttäytyivät ainakin ennakko-oletuksiini nähden todella asianmukaisesti eivätkä aiheuttaneet häiriöitä. :)

Heti tiistaina mustavalkonutut matkustivatkin sitten tänne J-kylään. Ja tottakai oli mentävä katsomaan. Äiti, iskä ja toinen isoveljistäkin tulivat mukaan. Olimme jo aikaisemmin ostaneet itsellemme liput ja saimme muulle poppoolle hommattua liput samasta katsomosta, kaksi ihan meidän paikkojen vierestä ja yhden muutaman penkin päästä. Ja oijoijoi, aivan Tepsin vaihtoaition vierestä:

 Paikat olivat todella kivat ja niiltä pääsi hyvin seuraamaan asioita, mihin ei samalla tavalla pysty Turkuhallin yläkatsomosta asti kiinnittämään huomiota, mm. miten nopeatempoisia vaihdot pelissä ovat. Pienenpienenä miinuksena tosin oli se, ettei toiseen päätyyn meinannut nähdä kunnolla, TPS:n valmentajakaksikko kun mokomat seisoivat penkeillään edessä. :-D

Ja tässä alemmassa kuvassa näkyy myös äitini, jota piti välillä naureskellen muistuttaa seuraamaan myös itse peliä. :-D

Ekassa erässä ei maaleja nähty ja tuntui kyllä varsinaiselta ihmeeltä, että sarjajumbo pystyi pitämään sarjajohtajan nollilla niin pitkään. Toisen erän puolivälissä omien verkot sitten soivat ja ajatuksena oli vain, että kunhan ei tuosta kovin paljon pahemmin repeäisi. Kun ei siltä myöskään alkanut näyttää, toivo Tepsin taistelutahdosta pysyi vireillä mielen toiveikkaimmassa sopukassa. Ja se toivo palkittiin pari minuuttia ennen kolmannen erän loppua Marko Anttilan tekemällä ylivoimamaalilla. Jatkoaika meni jännittäessä eikä jännitys kyllä helpottanut voittomaalikisaan mentäessäkään. Jatkoajalle päästäessä olin kyllä tosi tyytyväinen jo yhteen pisteeseenkin, mutta nälkä kasvoi syödessä. Voittomaalikisakin tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan, kun ratkaisua ei meinannut useista yrityksistä huolimatta syntyä. Mutta sieltä se sitten tuli, Tepsille! Kyllä oli makeat kaksi pistettä. Oijoijoi! Tosin avomies ei ollut ihan niin hilpeällä tuulella, raukka kun joutui vieläpä kyydittämään autollista TPS-faneja.

Mutta mutta. Sitten tulikin tämän viikon maanantai. Tapani mukaisesti aattelin vain pistäytyä Iltalehden nettisivuilla lukaisemassa, jospa olisi tullut jotain kiinnostavia uutisia. Ja siinä se oli, ihan ensimmäisenä. Tepsin päävalmentaja Pekka Virta sai potkut! No, täytyy kyllä todeta sarkastisesti: Didn't see that one coming.... Pelillinen suunta näytti hieman olevan jo parempaan päin, mutta ilmeisesti muutokset tulivat vain liian hitaasti. Ei ole valmentajan osa aina helpoimmasta päästä. Ja vaikka vika ei aina välttämättä pelkästään valmentajassa olisikaan, valkku on aina kuitenkin helpompi vaihtaa kuin pelaajat.

Saapa nähdä, minkälaista uutta ilmettä Turkuun tuo uusi päävalmentaja Juha Pajuoja tiiminsä kanssa. Vaikka en mikään partaveitsenterävä lätkäanalyytikko olekaan, en ehkä pitäisi Ässien ja Ilveksen valmentamista kovin mittavina meriitteinä. Toki Pajuojalla on kokemusta myös valmentamisesta nuorten maajoukkueisa ja Mestiksessä. Sitäpaitsi, yrittänyttä ei laiteta.

Puolimatkan krouvissa!

Reippaasti yli kuukauden päivät on kulunut siitä, kun oon viimeksi tänne naputellu. Mutta onpa tässä paljon ollut puuhaakin. Yliopisto alkoi ja olihan se aika jännää aloittaa opinnot täällä, kun on tottunut Turun kuvioihin. Mutta ihan hyvin on alkanut ja graduakin pitäisi alkaa kirjoitella pikkuhiljaa. Aiheeksi valikoitui - yllätys yllätys - urheilujoukkueiden nimet, niiden rakenne ja nimeämisperusteet. Aika hyvin tytöltä, joka vielä ennen lukiota suhtautui asiaan asenteella "Urheilu on maailman syöpä". :D Saapa sitten nähdä, mitä siitä tulee. Varsinkin, kun huomasin, että Jyväskylän yliopistossa on aikaisemmin tehty yksi melko samanlainen gradu. Mutta kyseinen työ on vuodelta -94 tai -95, joten jos otan hieman eri näkökulman aiheeseen ja tuoretta aineistoa, en usko, että suurempia ongelmia tulee.

Muutakin on tapahtunut. Muutettiin nimittäin reilu viikko sitten uuteen asuntoon. Koko viikonloppu siinä hommassa menikin, vaikka matkaa olikin huima parisataa metriä! Kyllä siinä oli voimat koetuksella eikä se ihan ongelmitta sujunutkaan. Meni nimittäin anopin kanssa sukset hieman ristiin. Mutta eiköhän se siitä ajan kanssa. Ja nyt on sitten kaksikymmentä neliötä enemmän tilaa.

Mitä urheiluun tulee, pesiskesä on takana. Käytiin katsomassa naisten ratkaiseva finaali ja huonostihan siinä kävi. Kirittäret olivat suoraan sanottuna -ehhh- munattomia ja voitto meni täysin ansaitusti Lapualle. Mutta yleisöä oli paikalla tosi kivasti, kun ilmaiseksi pääsi sisään. Ja koska avomies oli saanut työpaikan kautta vip-liput, pääsimme syömään mahtavaa riistakeittoa, nams. Mikäs siinä sitten oli ollessa. Ja onhan sm-liigakin päässyt vauhtiin. Tepsillä tosin hieman yskähtelevästi; voittoja on tullut vain kaksi ja nekin jatkoajalla. Mutta pidetään peukkuja pystyssä. Lauantaina pääsen sentään paikan päälle Turkuhalliin (en suostu kutsumaan sitä HK-areenaksi) katsomaan TPS - Ässät -ottelua. Ja ensi tiistaina sitten Hipposhalliin. :P

Niin ja sitten itse asiaan: KyJy on kohdallani jo puolivälissä! Sunnuntaina sain kymmenennen työn valmiiksi ja enää kymmenen on kesken. Koska en oo pitkään aikaan kirjoitellut, tässä tulee neljän viimeisimmän työn pläjäys:

Neulottu vauvan tilkkupeiton idea lähti keväällä käsityömessuilta ostamastani Katian New Orleans -langasta. Alunperin siitä piti tulla baskeri tai muu pipo itselle, mutta se ajatus jäi toteuttamatta. Jotenkin tuntuu pipoja olevan tähän päähän jo tarpeeksi. KyJy-aloituksia tehdeassäni harkitsin joogasukkiakin, mutta eipä sekään tuntunut hyvältä idealta. Lopulta sitten käsiin etsiytyi myös yhdestä Novitan neulomon blogista voittamani Puro batik -lankakerä. Niistäpä saisi vaikka pienen tilkkupeiton, mutta mitä muuta lankaa seuraksi? onneksi varasto on sen kokoinen, että sieltä löytyi suht samansävyisiä Miami-keriä. Peittoon ei ollut ohjetta, vaan tein sitä ihan omasta päästäni. Dominotekniikkaa käyttäen en joutunut ompelemaan paloja yhteen, mikä oli iso plussa. Tämä oli myös yksi niistä KyJy-töistä, joihin syntyy himo ihan yllättäen. Kun yhden palan oli saanut valmiiksi, oli aloitettava toinen ja sitä vain ihan muutama kerros, kunnes hupsistakeikkaa, sekin oli valmis. Tämä tekele matkustanee jouluksi ilahduttamaan ystäväni kesällä syntynyttä tytärtä, jolle meni myös kolmantena aloitettu virkattu vauvan nuttu. :)

Tämä pitsihihatin kuuluu puolestaan hyväksi koettu ohje -osastoon. Yhden tällaisen olen aikaisemmin tehnyt, mutta sen selkäosuudesta tuli aavistuksen verran liian pitkä, joten päätin kokeilla uusiksi. Tällä kertaa myöskin sovelsin Novitan ohjetta (muistaakseni Kevät 2010) sen verran, että tason sijaan neuloin hihat pyörönä. Tällaisen pitkän pötkylän sivusaumojen ompeleminen kun on tuskaa. Nyt ainoat ommeltavat kohdat tulivat jousteen ja alareunan ainaoikeinneuleen yhtymäkohtaan. Tämä tulee ihan omaan käyttöön ja olen hyväksi todennut. Kuva ei muuten tee yhtään oikeutta Nalle-langan ihanalle värille. Oikeasti se on suloisen vaaleanvihreä, eikä tällainen epäämäräisen hailakka kahden viikon vanhan hernesopan värinen.

Seuraavana päivänä valmistui sitten vihreäsävyinen vessapaperiteline Miamista. Samalla itse sovelletulla ohjeella tehty kuin edellinenkin, sinisävyinen teline. Tämä yksilö menee 50-vuotislahjaksi anopin miehelle. Kuva ei vaan jostain syystä suostu asettumaan pystyyn, vaikka sen koneella muokkasinkin. Höh, olkoon sitten noin.

Tätä työtä sopii kuvailemaan yksi sana: prokrastinaatio eli suomeksi sanottuna viivyttely. Liivimekko tuli viimeistelyä vaille valmiiksi jo reilu kuukausi sitten, mutta koska hieman laiskotti noiden kukkien virkkaamisen ja olkainten kiinnittämisen kanssa, sain sen viimeisteltyä vasta sunnutaina. Mutta aika söpö siitä tulikin, eikö vain? Taas hieman sovelsin Novitan ohjetta (Syksy 2009); kiinnitin olkaimet ompelemalla ne kiinni koko matkalta, minkä ne ovat joustimen kanssa päällekkäin. Näin ne pysyvät mielestäni paremmin eivätkä näytä niin hassuilta venyessään ollessaan päällä. Lisäsin myös virkatut kukat olkainten päihin, koska äidin pohjattomasta nappikokoelmasta valitsemani napit olivat yksinään liian pienet. Tämäkin työ hyppää joulukuussa pukinkonttiin kummitytölleni. Hän oli itseasiassa meillä kylässä, kun tätä mekkoa tikuttelin ja pääsin sovittamaankin sitä hänen ylleen. Piti vain sitten selitellä, että kun saan mekon valmiiksi, lähetän sen pukille, joka jouluna antaa sen jollekin kiltille tytölle. Onneksi tuntui viisivuotiaalle selitys kelpaavan. :)

Tällaisia töitä tähän mennessä. Ja tältä näyttää tämänhetkinen listani:

1. Virkattu ja neulottu lukunuttu Novita Tico ticosta (aloitettu 22.6.)
2. Etiopia-nuttu Novita Nalle Kukkakedosta (aloitettu 22.6., valmis 23.6.)
3.Virkattu vauvan nuttu Novita Nallesta (aloitettu 23.6., valmis 26.7.)
4. Etiopia-nuttu Novita Nallesta (aloitettu 23.6. valmis 27.6. )
5. Virkattu toppi Four seasons Cotton funista (aloitettu 25.6.)
6. Virkattu pikkulaukku Four seasons Cotton funista (aloitettu 25.6.)
7. Neulotut lapsen legginsit Novita Nalle Kukkakedosta (aloitettu 28.6.)
8. Neulottu pitsihihatin Novita Nallesta (aloitettu 29.6., valmis 18.9.)
9. Sepe-nalle Novita Luxus cottonista (aloitettu 30.6.)
10. Neulottu frillahame Novita Seitsemästä veljeksestä (aloitettu 30.6.)
11. Neulottu viitta Katia Tirolista (aloitettu 2.7., valmis 21.8.)
12. Neulottu lapsen liivimekko Novita Seitsemästä veljeksestä (aloitettu 4.7., valmis 30.9.)
13. Virkattu vessapaperiteline Novita Miamista (aloitettu 8.7., valmis 23.8.)
14. Neulottu mekko Novita Rose mohairista (aloitettu 9.7.)
15. $5 in Paris Novita Rose mohairista (aloitettu 10.7.)
16. Neulottu kerhokassi Novita Miamista (aloitettu 13.7.)
17. Virkattu korvaläppäpipo Novita Softysta (aloitettu 15.7., valmis 16.7.)
18. Neulottu vauvan tilkkupeitto Katia New Orleansista, Novita Puro batikista ja Novita Miamista (aloitettu 18.7. , valmis 3.9.)
19. Virkatut lapaset Novita Seitsemästä Veljeksestä (aloitettu 18.7.)
20. Virkattu vessapaperiteline Novita Miamista (aloitettu 25.7., valmis 19.9.)

Pulkassa, paketissa, taputeltu

Nimittäin tämä pesäpallokausi niin KaMan kuin Kirinkin osalta. Ja voisi kai sanoa, että käytännössä joukkueet päätyivät tasatulokseen. Kankaanpää päätti kautensa kolmeen peräkkäiseen voittoon Alajärvestä ja Jyväskylä otti Sotkamolta takkiin neljä kertaa putkeen.
  Itse olin siis noiden karsintapelien aikaan nauttimassa Kreikan lämmöstä, enkä päässyt paikanpäälle matseihin jännittämään. Eipä olisi kyllä hermot kestäneetkään. Mutta onneksi appiukko piti tekstiviestien kautta meidät ajantasalla tilanteesta.
  Kyllähän se hyvältä tuntuu, että ensi vuonnakin saa suosikkijoukkuettaan kannustaa superissa. Vaikka hankalimman kautta se paikka tulikin ja kyseessä on lähinnä torjuntavoitto. Toivottavasti ensi kaudeksi saavat KaMassa kuntoon ne asiat, jotka joukkuetta ovat lehtitietojen mukaan hiertäneet. Talousvaikeuksia, keskinäistä eripuraa ja mitä vielä, ainakin Iltalehden mukaan. Ja mitä Kiriin tulee, olisi heillekin toki hieman parempaa kauden loppua halunnut. Vaikka toki itsekin olisi KaMankin nähnyt mieluummin ottamassa SoJyltä turpaan pudotuspeleissä kuin suoran kolmen ottelun voiton putoamiskarsinnoissa ja kun aikalailla tiedossa on ollut, että sarja pesiksen mahtiseuran vastustajana on melkoista taistelua tuulimyllyjä vastaan, olisi jyväskyläläisille suonut edes yhden voitetun ottelun. No, ei voi mitään ja pääasia kuitenkin on, että molemmat suosikeistani säilyttivät sarjapaikkansa.
  Ja onhan tässä kaudessa toki vielä jännitettävää jäljelläkin. Ratkaiseeko Sotkamo finaalipaikan jo tänään? Voittaako Vimpeli, vai pääseekö Joensuu taas yllättämään? Myös naisten puolella on jännitystä luvassa; ottelusarja Lapua - Pori on katkolla pohjanmaalaisille, Kirittäret - Viinijärvi puolestaan tasan 1 - 1. Luultavasti suuntaammekin rakkaani kanssa kello kolmeksi Hippokselle seuraamaan ottelua.
  Näillä mennään pesiksessä ja kunhan kausi on saanut huipennuksensa, onkin sitten jo SM-liigan vuoro. Kyllä sitäkin jo odottaa innolla. On mielenkiintoista nähdä, mitä tulee Tepsin otteista, nyt kun joukkueessa on kaksi ainakin paperilla tosi kovaa maalivahtia, Atte Engren ja Antero Niittymäki.