Lauantai-aamupäivällä olin lähdössä Kipakoiden neuletapaamiseen Mäki-Matin perhepuistoon (Oli muuten kivaa, suosittelen julkisilla paikoilla neulomista ja neuletapaamisia kaikille!) ja päätin nopeasti vilkaista uutiset netistä. Molempien iltapäivälehtien etusivuilla kerrottiin Hyvinkäällä perjantaiyönä tapahtuneesta ammuskelusta, jossa oli kuollut yksi henkilö, nuori nainen, ja loukkaantunut useita. Mielessä kävi silloin, että Hyvinkäähän on pesäpallokaupunki (useita pelejä olen itsekin käynyt Pihkalassa katsomassa), mutta siihen se ajatus sitten jäikin.
Kahden maissa sain sitten poikaystävältä tekstarin, että ammuskelussa oli kuollut toinenkin ihminen, Tahkon pelaaja ja että myös loukkaantuineiden joukossa oli kaksi pelaajaa; joukkue oli ollut juhlimassa kauden alkua. Veti kyllä mielen äkkiä aika vakavaksi. Vaikka en uhreja tunnekaan, murhe tuli lähemmäksi, kun se koskettaa itselleni niin rakasta lajia ja sen harrastajia. Ja tietenkin täytyy myös muistaa, että yksikin kuolonuhri on liikaa. Toivottavasti niitä ei enää enempää tämän tapauksen jäljiltä tule.
Kaksi nuorta elämää päättyi aivan liian aikaisin järjettömän, selittämättömän teon seurauksena. Elämät, joiden seuraavana kohokohtana olisi ollut valmistuminen ammattikoulusta ensi perjantaina. Toivon enkeleitä uhrien omaisille ja läheisille sekä erityisesti myös ampujan perheelle, joka on joutunut keskelle aivan kamalaa tilannetta.
Kävin äsken adressit.com:issa allekirjoittamassa adressin Topi Koistisen muistolle. Lepää rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti