maanantai 17. kesäkuuta 2013

Aina ei voi voittaa, ei edes joka vuosi

Aina ei kaikki mene ihan putkeen, vaikka ajatus olisi kuinka kaunis. Tämä on tuttua varmasti kaikille käsityöharrastajille, niillekin, jotka ovat jo vuosikymmeniä puikkoja tai koukkua heiluttaneet. Omalla kohdallani näin tapahtui viimeksi lauantaina.

Sain jo keskiviikkona mainion idean, että tekisin pipon lahjaksi. Tällä kertaa äitini kummitytölle, joka sunnuntaina juhli valmistumistaan diplomi-insinööriksi. Torstaina otin sinistä Jannea ja loin 120 silmukkaa 3mm bambusukkiksille. Tikutin sitten taas jokaisessa sopivassa välissä, tavoitteena saada pipo lauantaiksi valmiiksi, jotta saisin sen annettua äidin matkaan.

Tekemistä hidasti vauvan tarpeista huolehtimisen lisäksi myös toinen erittäin iloinen asia. Nimittäin lauantaina pidetyt häät. Ei, ei meidän, vaan avomieheni siskon. Kyseessä olivat yllätyshäät, vieraat oli kutsuttu pariskunnan valmistujaisiin. Etukäteen juhlan luonteesta tiesivät vain avomieheni äiti ja hänen miehensä, minä ja avomieheni (saimme kunnian toimia kaasona ja bestmanina), valokuvaaja sekä omat vanhempani, sillä isäni toimitti vihkimisen.

Sain pipon valmiiksi niin, että lauantaiaamuna siitä puuttui enää virkattu reunus. Halusin nimittäin peruspipoon ripauksen naisellisuutta. Siinä sitten juhliin valmistautumisen ohessa virkkasin ensin kerroksen kiinteitä silmukoita (jokaiseen neulottuun silmukkaan yksi virkattu silmukka) ja kerroksen rapuvirkkausta. VIRHE. Reuna ei tuosta suinkaan kaunistunut, vaan alkoi repsottaa rumasti. Ihmettelen myöskin sitä, että lankaa meni tähän yksiväriseen versioon (jopa ilman reunusta) useita grammoja enemmän kuin serkulleni tekemääni raidalliseen pipoon, joka oli tehty tismalleen samoilla mitoilla.

No, tehty mikä tehty. Varasto keveni 75 grammalla, joten tämänhetkinen tilanne on:

Ostetut/saadut langat: 1450g
Kulutetut langat: 3060g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: -1710g



Otsikko muuten pätee varsin hyvin myös urheiluun. En muista, olenko täällä blogissa maininnut, mutta KaMa onnistui vuonna 2002 pelaamaan kauden, jolloin joukkue ei saanut yhtään pistettä. Tällä kaudella pisteitä on tullut jo seitsemän, mutta tilanne ei siltikään kovin lupaavalta näytä. Kiri voitti eilen Kiteen 1 - 0 ja sai siten kaksi pistettä ja nousi KaMan ohi. Kankaanpää on nyt siis viimeisenä Superpesiksessä. Mutta kautta on toki vielä runsaasti jäljellä, kuten myös toivoakin. Ehkä. ;-D

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Mistä näitä viime hetken lahjaideoita oikein tulee?

Siitä, että on mukava ilahduttaa toisia. Siitä ikuisesta kysymyksestä, että mitä antaa henkilölle, jolla on jo kaikkea. Siitä, että on ihan kaheli ja parantumaton pakkoneulootikko.

Pari viikkoa sitten sain loistavan idean neuloa serkulle pipon, jonka piti olla seuraavana päivänä valmis. Viikkoa myöhemmin tälle idealle seurasi jatkoa. Nimittäin seuraavana lauantaina oli anopin syntymäpäivä ja silloin perjantaina pojan kanssa ulkoillessa aloin pohtia, pitäisikö sittenkin tehdä jotain pientä hänelle lahjaksi. Mutta mitä se sitten olisi? Tossut, virkatun röyhelöhuivin ja pitsineuleisen baskerinkin olen hänelle jo tehnyt eikä aika riittäisi mihinkään suurempitöiseen neuleeseenkaan. Jotain nättiä ja hyödyllistä sen kuitenkin pitäisi olla, tykkään antaa lahjoja, joilla on myös oikeasti käyttöä.

Mieleeni putkahtivat alkuvuodesta neulomani sydänrätit. Niiden ohje löytyi Ravelryn kautta Kris Knits -blogista. Siellä oli myöskin Mother's day cloth -niminen ohje, jonka ajattelin joskus toteuttaa. Kotiin päästyä siis 3mm puikot käteen ja niiden kaveriksi vajaa kerä vaaleankeltaista Novitan Luxus cottonia, jota oli jäänyt yli yhdestä viimevuotisesta KyJy-työstä. Melkoista haipakkaa neuloin sitten menemään ja sainkin rätin valmiiksi seuraavana päivänä.

Lankaa työhön kului 35 grammaa.

Pari muutakin työtä olen saanut valmiiksi ja äsken sain ne kuvattuakin, kun poika vielä nukkua tuhisee vaunulenkin jäljiltä.

Virkattu lippis on edellisen lippiksen identtinen kaksonen, väriä lukuunottamatta. Tässäkin koukut 3mm ja 3,5mm, lankana Mayflower cotton 8 ja kulutus 47 grammaa. Ohje kevään Novita-lehdessä.

Tämän pienen villapuseron suhteen seurasin neulovan ystäväni perässä. Joskus olin koulussa hänellä nähnyt samanlaisen ja pistin ohjeen (löytyy Ravelrysta nimellä Shalom Cardigan) muistiin. Tässäkin neuleessa viehätti erityisesti helppous, saumoja ei ole yhtään ja nappejakin täytyy ommella vain yksi. Tosin siinäkin kesti minulla turhan pitkään, jotenkin vain laiskotti. Toteutin neuleen Purosta, sitä kun oli silloin vielä sopivasti jäljellä. Alunperin ajattelin tätä veljeni avovaimolle, mutta tästä tulikin niin pieni, että jäänee omaan käyttöön. Puikot olivat kuusimilliset ja lankaa meni 145 grammaa.

Lankavarasto tällä hetkellä:

Ostetut/saadut langat: 1450g
Kulutetut langat: 2985g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: -1635g



Hyvällä mallilla on siis varaston vähentäminen. Siihen on tosin luvassa muutama takapakki näin kesän ja loman aikana, mutta ne ovat suunniteltuja ja tarpeeseen. :-)



maanantai 10. kesäkuuta 2013

Virstanpylväs se on tämäkin


Nimittäin ensimmäinen, synnytyksen jälkeen luettu kokonainen kirja! Kuten kuvasta näkyy, kyseessä on irlantilaisen Cathy Kellyn Nainen paikallaan. Kävin sen kuukausi sitten lainaamassa, kun pojan kanssa vaunulenkin yhteydessä tutustuimme lähikirjastoomme eli Huhtasuon kirjastoon.

Olen Kellyn kirjoja useammankin lukenut aiemmin ja ihan kyllä tästäkin tykkäsin. Teokset sijoittuvat Irlantiin, jossa olen itsekin kerran käynyt ja kaipuu sinne iskee aina noita kirjoja lukiessa. Kelly tosin, kuten moni muukin tuottelias naisten viihderomaanien kirjoittaja, toistaa itseään. Kirjoissa perusjuoni on aina lähes samanlainen. Tarinan keskiössä on pari kolme naista suuren elämänmuutoksen tai käännekohdan kourissa. Yleensä kyse parisuhteen päättymisestä, avioerosta tai jonkinlaisesta suuresta salaisuudesta. Mutta siis huonojahan ne eivät missään nimessä ole eikä niitä kukaan pakota lukemaan. Itse ainakin tiedän, kun kirjaston hyllystä nappaan Cathy Kellyn nimellä varustetun teoksen, että saan muutaman sadan sivun verran nauttia hyvin kirjoitetusta ja viihdyttävästä tarinasta.

Lueskelin kirjaa yleensä aina iltaisin, kun poika oli jo nukahtanut yöunille. Kun lauantaina sain viimeisenkin sivun, tuli vähän orpo olo. Mitäs mä nyt luen? No eipä hätää. Tänään laitoin pojan vaunuihin, otin Naisen paikallaan mukaan ja suuntasin taas kirjastoon. Kirja palautukseen ja uutta valitsemaan. Tällä kertaa vuoron sai Himoshoppaaja-kirjoista tunnetun Sophie Kinsellan Muistatko minut? Enpä usko kevyttä kesälukemista etsiessä joutuvani tähänkään teokseen pettymään.

Kirjastossa olikin muuten lappu, jonka mukaan se menee heinäkuun ajaksi kiinni. Täytyykin sitten vielä tämän kuun aikana poiketa siellä toisen kerran, jotta riittää lukemista elokuuhun asti. Senpä jälkeen en tiedäkään, ehtiikö juurikaan lukemaan, tarkoitus kun olisi syyskuun aikana palailla pikkuhiljaa opintojen pariin. :-)



kesäterveisin vaippojen, maidontuoksun, puikkojen ja lankakerien keskeltä,

manteliMinni

perjantai 7. kesäkuuta 2013

"Mulla on kotiasiat kunnossa ja urheilu on kiinnostavaa"

Tuohon Kummeli-hahmo Timo Silakan sanontaan oli eilen helppo samaistua. Kuten jo taisin edellisessä urheilua sivunneessa postauksessa mainita, eilen KaMa saapui Kirin vieraaksi Hippokselle ja menimme avomieheni sekä äitini, isäni ja isoveljeni kanssa katsomaan peliä. Poika on vielä liian pieni matseihin lähteäkseen, joten hän pääsi toisen isoäitinsä ja tätinsä hoitoon siksi aikaa. Vähän kyllä jännitti, että miten hän pärjää melkein kolme tuntia erillään ruokavarastostaan eli musta.

Oli kuitenkin mukava päästä vähän rentoutumaan itse ja pitkästä aikaa seuraamaan KaMan peliä. Ja mielenkiintoista myöskin nähdä, kumpi joukkueista veisi pisteet, tasapisteissä kun olivat ennen eilistä. Eka jakso meni KaMalta hienosti ja päättyi lukemiin 1 - 2. Toinenkin jakso oli aika lupaavaa menoa, kunnes kakkospuolelle osui kaksi harhaheittoa peräkkäin ja molemmista kotijoukkueelle juoksu. En toki mikään huippuasiantuntija ole, mutta mielestäni molemmat harhat olisivat olleet kiinniotettavissa. Toinen jakso Kirille 4 - 3. Supervuoroon siis. Siinä Kiri ei saanut oikein mitään aikaiseksi sisällä. KaMa puolestaan taisi täräyttää läpilyönnin (Jos muistan oikein, en ole ihan varma, kun niin paljon muitakin asioita pyörii mielessä) ja kolme juoksua. Jyväskylälle siis yksi piste, Kankaanpäälle kaksi, joilla se nousi Kirin ohitse sarjataulukossa.

Tässä ainoa kuva, jonka muistin eilen kentältä napata. D'oh! :-D

Ja takaisin kotiasiohin. Anoppi oli pojan meiltä hakiessaan käskenyt tarkkailla puhelinta siltä varalta, että pienelle tulisi nälkä ja häntä täytyisi lähteä syöttämään. Eli vilkuilimme kännyköitämme viiden minuutin välein, vaikka soittoa ei kuulunutkaan. Siitä huolimatta, olin nuoren äidin vaistoillani varma, että poika on nääntymässä nälkäänsä, kun oli syönyt melko huonosti ennen lähtöä. Ja mitä vielä! Oli kuulemma niin kiltisti ollut ja hymyillyt häntä viihdyttäneille naisille ja myös nukkunutkin pitkän pätkän. Kotiin päästyämmekin pikkuinen ukko vain söi ja nukahti samantien yöunille.

Joten joskus toistekin uskaltanee lähteä katsomaan pesistä, kun tietää pojan olevan hyvässä hoidossa. Haaveissa olisi vielä tämän kesän aikana reissu Kankaanpäähän, toki koko perheen voimin. :-)

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Hätä keinot keksii - kuten myös pakkoneulootikko

Kuten oon maininnut, poika on nuoresta iästään huolimatta niin kiltti, että antaa äitinsä jopa tehdä käsitöitä vauvan hoitamisen ohessa. Tässäpä nyt niitä sitten esittelen, kun en oo aiemmin ehtinyt.

Ihan ekaksi tapaukseen, johon otsikko viittaa. Marraskuussa ostamistani kymmenestä Novita Puro -kerästä oli jäljellä vajaa kaksi, joista päätin tehdä pitsineuleisen baskerin isoveljen avovaimolle. Aiemminhan olin tehnyt heidänkin pojalleen Purosta villatakin, joten ajattelin, että on sitten äidillä ja pojalla jotain yhteensopivaa laittaa sitten, kun ilmat syksyllä jälleen viilenevät.
Lanka riitti melkein loppuun asti, mutta jouduin kuitenkin käyttämään hieman neulojan luovuuttani saadakseni päähineen valmiiksi. No, eipä muuta kuin lankavarastoa penkomaan. Ja sieltähän löytyi sitten sopivasti oranssia Seiskaveikkaa ja sinistä Rose mohairia, joista yhdessä tuli kutakuinkin Puron paksuista. Ihan mallikkaastihan näyttävät sopivan tuohon työhön.

Baskerin ohje on Novitan Syksy 2009 -lehdestä. Puikot 5mm ja 6mm sukkapuikot. Lankaa meni 84 grammaa.

Novitan Facebook-sivuilla taisi muuten joskus keväällä lukea, että Puron valmistus on lopetettu ja syyksi taidettiin mainita kysynnän vähäisyys. Tuo pistää kyllä ihmettelemään, sillä oman kokemukseni mukaan Puro on ollut yksi Novitan suosituimmista langoista ja sitä on todella jääty kaipaamaan. Novitan mukaan korvaavaksi langaksi sopisi muun muassa Usva. Mutta Usvassa ja Purossahan on kylläkin se perustavanlaatuinen ero, että edellisessä on villan lisäksi polyamidia, kun taas jälkimmäinen on sataprosenttista villaa. Ja langanhan pitää olla täyttä villaa, jotta se huopuu. Eli huovutettaviin töihin Usva ei Puron korvaajaksi sovi. Ja mitä olen blogeja selannut, juuri huovutukseen Puroa on käytetty runsaasti. Höh ja pöh siis.

Noh, valitus ja mielensäpahoittaminen sikseen ja takaisin asiaan. Ihan ekana työnä synnytyksen jälkeen sain valmiiksi kummitytön siksakmekkoon sopivat sukat. Ne olin kylläkin aloittanut jo ennen sairaalaan menemistä, mutta kesken jäivät. Sitten yhtenä päivänä otin vain puikot käteen ja ajattelin, että pikkuhiljaa kilkuttelen valmiiksi. Mutta aika nopeasti ne tulivatkin ja sain taas kiinni käsityöinnostuksestani.
Ohje löytyy Novitan Kevät 2013 -lehdestä. Vaaleanpunainen lanka on Seiskaveikkaa ja valkoinen Gjestalin Jannea. Puikot 3,5mm. Lankaa kului 66 grammaa.
Seuraavaksi valmistui tämä virkattu ostoskassi. Pääasiassa säilyttelen tätä vaunuissa, jotta on sitten kassi aina mukana, jos sattuu lenkin lomassa käymään kaupassa. Kovin iso tämä ei ole, mutta kyllä siihen pienet päivittäisostokset mahtuvat. Lanka Four Seasons Gründl Cotton Fun, jota meni 48 grammaa. Koukku 3,5mm. Ohje löytyy Ravelryn kautta nimellä Crochet grocery bag.

Kassin jälkeen aloin pohtia seuraavaa työtä ja lankaa. Päätin, että olisi vihdoin aika tehdä jotain lankavarastoni eksoottisimmasta tuttavuudesta eli Rodokselta ostamastani Butterfly Threadsin Standard metallic -langasta. Sitä minulla oli yhteensä neljä sadan gramman kerää, kaksi vihreää ja kaksi punaista. Halusin jotain yksiväristä, mutta 200 grammasta ei kovin ihmeellistä taiota. Onneksi on Ravelry! Sieltä löytyi ihanan helppo ja joutuisa Emma Papinkiven suunnittelema Mine for life -bolero/hihatin.

Puikkoina resorissa 3,5mm ja pitsineuleessa 4,5mm. Langankulutus 117g. Tykkäsin kovasti ohjeesta ja aion tehdä myös punaisesta Standard metallicista tällaisen, kenties lähempänä joulua, johon langan metalliset säikeetkin sopivat loistavasti. Tämä oli todellakin joutuisa tehdä, tosin sai odottaa valmistumistaan jonkin aikaa lähinnä tuon "pääntie"resorin takia. Nimittäin saumojen (joita tässä ei onneksi ollut) ompelun jälkeen mielestäni inhointa puuhaa neuleissa on silmukoiden poiminta jostakin reunasta. Otin kuitenkin lopulta puikkojen lisäksi hakaneulat kauniiseen käteen ja jaoin niillä reunan yhtä suuriin osiin, joista sitten poimin kustakin saman verran silmukoita. :-)

Tekokuituisen langan jälkeen teki mieli kokeilla jotain kesäisempää ja tyhjentää melkoisen olemattomia puuvillalankavarastojani virkkaamalla. Ohje löytyi jälleen Novitan tämän vuoden kevätnumerosta.
Kyseessä on siis virkattu lippis. Lankana Mayflower cotton 8. Koukut 3mm ja 3,5mm. Langankulutus 46g. En alunperinkään ajatellut tätä itselleni ja koska kuvastakin näkyy, että luomus on omaan päähäni melko nafti, lippis päätyy lahjavarastooni ja sieltä kenties kummityttöni isosiskon päähän. Ihan kiva oli virkata ja työn alla onkin toinen samanlainen, pinkistä Cotton 8:sta.

Ja sitten tämän käsityömegapläjäyksen (yritän jatkossa kirjoittaa useammin, ettei tulisi tällaisia kasautumia) viimeiseen, mutta ei suinkaan vähäisimpään työhön. Ainakin tunnearvo on aivan huipussaan:

Nimittäin pojalleni tekemäni puuvillaiset henkselipöksyt. Varastossani sattui olemaan kolme kerää sinistä Marks&Kattensin M&K Sommargarnia, jonka halusin pois alta. Halusin myös ehdottomasti tehdä siitä pojulle jotakin. Niinpä taas Ravelry avuksi ja sieltä ohje nimeltä Hope Street overalls. Tämänkin työn valmistuminen vei jonkin verran inhokkiasiani, nimittäin haarassa olevan pikkuruisen sauman takia! :-D Mutta nytpä ovat valmiit ja näyttäisivät melko sopivat olevan, pienellä kasvunvaralla toki. Suht tyytyväinen olen, tosin olkaimet voisivat olla pidemmätkin, mutta ajattelin kokeilla laittaa ne suoraan ristikkäisyyden sijasta. Puikot 3,5mm ja 4mm sukkikset. Lankaa meni 134 grammaa.

Ja taas lopuksi katsaus lankavaraston tämänhetkiseen tilanteeseen:

Ostetut/saadut langat: 1450g
Kulutetut langat: 2758g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: -1408g

Jee, kulutuksessa on menty jo reippaasti yli kilon! Tästä on hyvä jatkaa, katsotaan mitä lukemat näyttävät ens kerralla.


Rakkaudella,

manteliMinni





sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Tämän talon töissä ei tarvitse olla hullu, mutta se on kieltämättä eduksi

Kylläpä ihminen saa välillä fiksuja ideoita torstai-iltana iltakymmenen jälkeen. Nimittäin sain päähäni silloin, että "Hei, teenpä lauantaina lakkiaisiaan viettävälle serkulle pipon lahjaksi!" Siis aikaisemmin tuossa ei olisi mitään erikoista ollut ja olisin jopa samantien tarttunut puikkoihin. Mutta nyt, kun on jälkikasvua, jonka hoitaminen vie suurimman osan ajasta, asia ei olekaan niin yksinkertainen. Siitä huolimatta otin perjantaiaamuna käsiini sinistä ja valkoista Gjestalin Jannea ja kolmemilliset bambusukkikset. Niistä sitten loihtimaan neljän kerroksen korkuisin tasaraidoin moneen kertaan hyväksi havaittua Jacques Cousteau -pipoa. Neulominen onnistuikin aika mainiosti samalla poikaa sitterissä keinutellen ja myös, kun hän oli syömisen jälkeen nukahtanut. Toki oli päivän aikana muutakin tekemistä, joten sain langanpätkät pääteltyä lauantain puolella stressatessani aamulla koittanutta reissuunlähtöä. :-D

Ohjeena siis Cousteau-pipo, lankana Gjestal Janne ja puikot 3mm bambusukkikset. Lankaa kului 67 grammaa.

Lauantaiaamupäivällä lähdimme sitten kohti Kuopiota ja serkkuni lakkiaisia. Hieman jännitti, sillä kyseessä oli pojan ensimmäinen pidempi reissu ja eka yö poissa kotoa. Hän ei ollut aiemmin käynyt Laukaata pidemmällä ja vähän mietitytti, miten lähes parituntinen automatka sujuisi. Mutta kiltti kun on, hän nukkua tuhisi koko matkan ajan. Myöskään nukkuminen vieraassa paikassa ei tuottanut ongelmia, vaan yö meni rauhallisesti vaunukopassa enoni mökillä uinaillen. Myös paluumatka tänään päivällä oli ongelmaton, uni maittoi vallan mainiosti taas. Itsellänikin on hyvä ja rentoutunut olo viikonlopun jäljiltä, mihin osaltaan vaikutti se, että poika pääsi viettämään kunnolla aikaa Muumon ja Vaarin eli mun vanhempieni kanssa. Heitä näemme harvemmin, he kun asuvat Turussa asti.

Ja vielä asiaan, joka on loistanut blogissa poissaolollaan liian kauan, nimittäin urheiluun. Pesiskausikin pyörähti käyntiin viime kuussa ja olemme avomiehen kanssa jo yhden pelin ennättäneet käydä katsomassa. Ens torstaina olisi sitten toisen vuoro, kun KaMa tulee Kirin vieraaksi Jyväskylään. Siihen matsiin onkin mukava lähteä, kun kankaanpääläiset leipoivat tänään kirjaimellisesti jymy-yllätyksen ja voittivat Sotkamon. Hauskaa sinänsä, että KaMa teki vain neljä juoksua, kun taas Sotkamolle niitä kertyi yksitoista. Tällaisen kummallisuudenhan mahdollistaa jaksomuotoinen peli, jota on kyllä parjattu koko olemassaolonsa ajan. Mutta aina ei tosiaan juoksujen määrä ratkaise, vaan miten ne jakautuvat jaksoille ja supervuorolle. You gotta pick your battles. ;-)

Ja loppuun vielä lankavaraston tilanne, joka kyllä on todellisuudessa tätäkin parempi, pitää vain saada muutkin valmiit työt raportoitua tänne.

Ostetut/saadut langat: 1450g
Kulutetut langat: 2263g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: -913g