Voitonpäivä

Tiistaina saatiin sitten kiinni kesän urheilutarjonnasta myös täällä kotopuolessa. Kyseessä oli tietenkin Hippoksen pesäpallostadionin uuden tekonurmen vihkiäisottelu, jossa Kirillä oli vastustajana Kouvola. Avomiehen ja pojan lisäksi mukana oli myös appiukko eli pappa, joka ei tosin pelistä tainnut kovin paljon nähdä, pikkuinen herra työnjohtaja kun oli sitä mieltä, että kävely on paljon jännempää kuin pesis.

Hippokselle oli tosiaan saatu täksi kaudeksi uusi tekonurmi ja jo oli aikakin. Edellinen taisi olla liki kaksikymmentä vuotta vanha ja kuulemma jopa hengenvaarallinen. Keväällä oli useampaankin kertaan ollut Kirin Facebook-sivuilla kutsu kenttätalkoisiin ja oikein kyllä harmitti, kun aikataulut eivät natsanneet enkä päässyt yksiinkään mukaan. Lajin hartaana fanina kun olisin mielelläni ollut auttamassa. Mutta kovasti olivat talkoolaiset ahertaneet tiistai-aamuun asti ja kentän yleisilme olikin kyllä positiivinen yllätys.

Ensimmäinen plussa siitä, että vihdoin oli saatu sisäänkäynnin ja lipunmyynnin paikkaa vaihdettua. Ennenhän lipunmyynti sijaitsi katsomon alla, liki mäntypusikossa, josta sitä oli vaikea edes huomata, jos ei tiennyt, mistä etsiä. Nyt oli parempi paikka löytynyt kolmospuolen katsomon vierestä. Toinen plussa tietenkin uudesta, upeasta tekonurmesta.

Kolmas plussa siitä, että myös koko katsomo oli maalattu! Ei tainnut olla aivan pieni urakka. Toki pelkällä maalillakaan ei voida ihmeitä tehdä. Ainakin allekirjoittaneen silmin katsomolla ei kovin montaa elinvuotta taida olla edessään, lautojakin on jostain kohtaa mennyt jo poikki. Ja on se nyt kumma, että nykypäivänä kentällä, jossa pelaa ei vain yksi, vaan KAKSI, superpesisjoukkuetta, ei ole katettua katsomoa! Sitä häviävän pientä liparetta kakkospuolella ei juuri voi katokseksi sanoa. Tietenkin ymmärrän, että rahastahan se on hyvin pitkälti kiinni. Tuollaiset investoinnit ovat aina jostain muualta pois. Mutta silti.

Mitä itse peliin tulee, olisi suonut osan talkoolaisten tarmosta tarttuvan myös Kiriin. Lyöntipeli oli melko onnetonta ja ulkokentästäkin vuoti hieman liian helposti. Yhden juoksun sentään saivat toisella jaksolla, mutta sekin tuli täysin lahjana Koplan lukkarin yritettyä kauhaista palloa, joka ei jäänytkään räpylään, vaan kimmahti takaisin etukentälle. Ottelu meni siis puhtaasti 0 - 2 (0 - 3, 1- 7).

Mutta valoa omaan päivääni toi asia, josta olin haaveillut jo vuosikausia. Pääsin nimittäin tauolla pojan kanssa kävelemään kentälle. Aiemmin olen aina ihaillut siellä vipeltäviä lapsosia ja heidän iloaan. Ja voi sitä riemua, mikä Vilhonkin kasvoista kuvastui, kun pääsi hiekalla tepsuttelemaan ja näki isojen poikien (n.5-vuotiaiden) viilettävän ohitse. Tänä kesänä kun vielä pääsisi kävelyttämään kentällä myös Kankaanpäässä, tämän äidin riemu olisi rajaton. :-)

Ja kuten jo mainitsin, oli pikkumiehellä varsin paljon muuta puuhaa pelin seuraamisen ohessa. Papan kanssa oli pakko päästä kävelemään ja niiltä reissuilta tarttui matkaan pari kohtalaisen kokoista käpyä. Elävästi tuli mieleen Kummeli Stories -elokuvan "pidetty liikunnan ja uskonnon opettaja", joka aamunavauksessaan tokaisi, että "Meidän tulisi kerätä elämän käpyjä elämän varastoon". Juuri tästä on ylläolevassa kuvassa mielestäni kyse.

Eilen olikin toisen suosikkilajini vuoro. Täytyy tunnustaa, että aiempien pelien perusteella en alkuunkaan uskonut Leijonien menestykseen Kanadaa vastaan. Takaraivossa kuitenkin kyti pienenpieni ajatus "entä jos?". Kukaanhan ei ole voittamaton, ei edes jääkiekkoilun emämaa. Koska peli alkoi verrattain myöhään, vietin puolet siitä makuuhuoneessa imettämässä, avomiehen ja kyläilemään tulleen isoveljeni istuessa olohuoneessa telkkarin ääressä. Toki makkarissakin telkkari on, mutta katsoin aivan muita ohjelmia. Voi että, miten melkein unen partaalla ollut poika säikähti, kun isi ja eno rupesivat huutamaan ilosta Suomen tasoitettua pelin. Onneksi uni oli juuri tullut silloin, kun johtomaali syntyi. Siinä vaiheessa itseltäni petti hermot ja pakenin jännitystä saunaan, lukemaan kirjaa. Avomies tosin huomautti, että pääsin kuitenkin tunnelmaan, kun sain istua lauteella hänen vienosti hieltä tuoksuvien jääkiekkovarusteidensa joukossa. :-D

Toivotaan, että myös tänään olisi voitonpäivä. Illalla on nimittäin tarkoitus taas suunnata Hippokselle, jossa Kirin vieraana on KaMa! KaMa-lippu messiin, mieli korkealle ja äänijänteet valmiiksi.

rakkaudella,

manteliMinni

Terveissi Turuust

Kuten tulin viime postauksessa ohimennen maininneeksi, emme menneet Kankaanpäästä kotiin, vaan vanhempieni luokse Turkuun. Muumo ja Vaari olivat luonnollisesti myös seuraamassa peliä. Tulomme Kankaanpäähän oli heille yllätys eikä äiti edes huomannut meitä kuin vasta siinä vaiheessa, kun isoveljeni kysyi häneltä "Pitikö sen olla yllätys?". Eli hyvin onnistui. :-) Paluumatkalle otimme äidin kyytiin meidän autoomme. Toki oli pakko pysähtyä lapsuudenperheessäni lähes legendaariseksi taukopaikaksi muodostuneessa Huittisten Härkäpakarin Hesessä, jossa murkinoimme pahimpaan v***tukseen. Vaihdomme myöskin pojun vaipan lastenhoitohuoneessa ja jostain syystä vesihana oli kovin pelottavan kuuloinen ja sitä piti ruveta itkemään. Voi pientä.

Turussa käymisessä on yleensä se hankala puoli, että päivät täyttyvät helposti kaikenlaisesta ohjelmasta, niin ettei levätä juuri ehdi. Käydä kun ehtii niin harvoin ja sukulaiset ja tutut haluavat toki nähdä. Mutta keskiviikkona oli kuitenkin laiskotuspäivä. Äiti keksi meille hauskan ja erikoisen aamupalapaikan, nimittäin Raision Ikean! Siellä oli kesätarjouksessa aamupala (sämpylä, kinkkuleikkele, juusto, kananmuna, puuro ja tuoremehu sekä kahvi tai tee) 0,50€. Olipa ihan hauska elämys tuokin. Ja erittäin iso plussa Ikealle lapsimyönteisyydestä! Ravintolan puolelta nimittäin löytyi imetysnurkkaus, joka tulikin sitten testattua. Hyvin toimi. Syötyämme kiersimme kaupan, mutta mukaan ei tällä kertaa tarttunut kuin pieni nalle pojalle ja kolme tyynyä virkkauskokeiluani varten.

Kun olimme lähdössä Ikeasta, oli alkanut sataa oikein kaatamalla. Poikakin oli jo väsynyt ja nukahti heti, kun pääsimme autoon. Alunperin tarkoituksenamme oli lähteä käymään Perniön Kebabissa, josta ainakin omasta mielestäni saa Suomen parhaat kebabit (anteeksi tämä pienoinen mainostus). Niitä aina kaipaan täällä Keski-Suomessa. Mutta koska sääkin oli mitä oli, järjen ääni eli avomieheni ehdotti reissun väliin jättämistä. Ehkäpä n. 80km suuntaansa on jopa meillekin hieman liian pitkä matka pelkän kebabin takia. Siispä retki Perniöön vaihtukin kaupasta haettuihin kebabrulliin ja päiväuniin isovanhempien vahtiessa poikaa. Sää ei iltaankaan mennessä parantunut, joten jouduimme myös jättämään väliin Turku Pesiksen ja Kirittärien välisen ottelun.

Torstaina kaipasin jo vähän tekemistä ja sellaiseksi kelpasi käväisy kaupungilla. Mainiosti sain siihen yhdistettyä myös ystäväni E:n tapaamisen. Kävimme ensin askartelukaupassa, josta ostin jonkinlaista kangasta, jolle voi tulostaa. Sen varalle minulla on askarteluprojekti mielessä, en vain tiedä, miten sen toteutan, kun meillä ei omaa tulostinta ole. Askartelukaupan jälkeen suuntasimme -tadaa!- Lankamaailmaan. Tällä kertaa ihan tarpeeseen. Ostin nimittäin langat Ikeasta hankittuja tyynyjä varten:

Eli Viking of Norwayn Vilmaa kolmea eri väriä, kaksi kerää kutakin. Kylläpä äitiä ja E:tä huvitti kovasti, kun pitelin näitä keriä sylissäni ja hoin tarjouslankapussien ääressä, etten tarvitse kuin nämä langat, joille minulla on jo käyttötarkoituskin. Taas tuli siis lisäystä varastoon.

Mutta olen sentään yhden työn saanut jo valmiiksikin:

Nämä villasukat tein serkulleni, joka astui armeijan harmaisiin viime kuussa. Samainen serkku sai kesäkuussa ylioppilaslahjaksi neulomani pipon. Ajattelin, että on vähän lisälämmikettä intissä. Näiden seuraksi ostin vielä Royal-suklaalevyn, josta tulee aina mummo-vainaani mieleen. Myös hän oli ahkera käsitöiden tekijä ja saimme häneltä muun muassa jouluisin sukkia ja lapasia, joihin oli laitettu sisälle juuri Royal-patukoita. Yritän siis vähän pitää suvun perinteitä yllä. ;-) Lankana sukissa on muuten Seiskaveikka, puikot 3,5mm ja langankulutus 123 grammaa.

Sunnuntaina (poika kävi muuten ekaa kertaa myös Tuomiokirkossa) palasimme sitten pojan kanssa Muumon ja Vaarin kyydillä Jyväskylään. Alunperin suunnitelmissa oli tulla junalla, mutta sitten pesäpallo otti voiton. Eli siis Hippokselle katsomaan Kiri - KaMa. Eka jakso meni KaMalta juuri niin hyvin kuin tarvitsikin eli 0 - 1. Toinenkin jakso näytti pitkään hyvältä, mutta suli lopulta kankaanpääläisten jäätävään hölmöilyyn. Supervuorossa puolestaan Kiri sitten puristi juuri sen verran, että voitto irtosi. Höh.

Onneksi KaMa otti keskiviikkona reilun voiton Kankaanpäässä ja ottelusarja oli ennen eilistä 2 - 1. Olin torstaina avomiehelle harmitellut, että "voi voi, kun ei päästä sinne peliin". Mies sitten ihmetteli, että miten niin. Itse ajattelin, että kun ei ole lapsenvahtia eikä muutenkaan hermot kestäisi niin jännittävää peliä. Mutta sitten eilen iltapäivällä rupesi tekemään mieli kentälle ja kun vielä äitikin sanoi, että menkää nyt (itse eivät Turusta lähteneet), niin soitto avomiehelle töihin eikä onneksi kauheasti suostuttelua tarvittu. Poika otettiin toki mukaan Hippokselle, hän kun oli siellä ollut jo edellisessäkin matsissa. Ja voi että, täytyy kyllä taas kehua äidin pikku kullanmurua! Niin hienosti hän oli koko ajan; nukkui koko ekan jakson ja toisellakin katseli kentän tapahtumia kiinnostuneena isänsä sylissä. Ja kun sääkin oli todella mainio, ei ihan niiiiiin paljon harmittanut KaMan suht niukka tappio.

Nyt on sarja sitten tasan 2 -2 ja huomenna katkolla kummalle vaan. Toivotaan nyt, että KaMan kausi päättyy voittoisasti kotikentällä ja että Kiri sitten selvittää karsinnat Ykköspesiksen kakkosta vastaan kunnialla. Niin, ja nythän sitten KaMan ja Kirin keskinäisten ottelujen määrä tällä kaudella on 11! :-D

Ostetut/saadut langat:5035g
Kulutetut langat: 3693g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +1242g

Jännäkakka housuissa

EI, tarkoitukseni ei ole avautua oman suolistoni toiminnasta tai pojan vaipan sisällöstä. Otsikko johtuu pesäpallosta. Ei sen vain tarvitsisi aina olla ihan näin jännää.

Tiistaina suuntasimme taas Kankaanpäähän, siellä oli luvassa kutkuttava ottelu Koplaa eli Kouvolan Pallonlyöjiä vastaan. Jos KaMa voittaisi 2 - 0 ja saisi siis täydet kolme pistettä, kausi päättyisi siihen eikä putoamiskarsintapeleihin jouduttaisi. Jos taas yksikin piste menetettäisiin, Kouvola puolestaan päättäisi kautensa. Vaikka KPL ei tänä vuonna kovin menestyksekäs ole ollutkaan, en odottanut matsista liikoja.

Ensimmäinen jakso olikin kuitekin kuin unelmaa. KaMa paukutti peräti yhdeksän juoksua ja sai pidettyä vierasjoukkueen (erityisesti kaikkien aikojen eniten juoksuja lyöneen Sami Joukaisen) kurissa; tuloksena jaksovoitto lukemin 9 -3. Toinenkin jakso sujui mallikkaasti ja pitkän aikaa kaikki näytti menevän nätisti kotijoukkueen nuottien mukaan. Mutta sitten Joukainen näytti mahtinsa ja täräytti ajosta pari juoksua kerralla. Ei voi mitään. Kun on hyvä, niin on hyvä. Tilanne oli 4 -3, enää tarvittaisiin muutama palo. Niitä olikin saatu tehtyä kaksi, kun Koplan onnistui vielä saada yksi juoksu. Rupesi jo kyrsimään johdon hukkaaminen, mutta onneksi KaMalla olisi vielä tasoittava vuoro.

Hyvistä yrityksistä huolimatta tasoittavalla vuorolla ei saatu helpottavaa juoksua, vaan pari paloa. Sitten kuitenkin saatiin etenijä kolmoselle ja pulssi oli kyllä aika monella katsojalla varmasti huippulukemissa. Mutta harmittavasti viimeinenkin lyönti nousi kopiksi. Se siitä sitten. Enpä muista, milloin olisin viimeksi ollut yhtä pettynyt KaMan VOITTAMAN pelin jälkeen.

No, pitää vain niellä pettymys ja kääntää katse tähän päivään ja siihen jännäkakkaan. Tänään alkaa nimittäin - yllätys yllätys - KaMan ja Kirin välinen pudotuspelisarja! Kolme voittoa ja kausi olisi siinä. Häviäjä puolestaan joutuu pelaamaan sarjapaikasta vielä Ykköspesiksen kakkoseksi tullutta vastaan. Seuraan tämänpäiväistä ja huomista ottelua teksti-TV:n kautta vanhempieni luona Turussa.

Luotan kuitenkin, että Satakunnan oranssi-sininutut hoitavat homman. Lieneeköhän muuten jonkin sortin ennätys, kun näiden karsintapelien myötä KaMan ja Kirin välisten otteluiden määrä tällä kaudella nousee vähintään yhdeksään? :-D

Vilho reissaa

Viime torstai 18.7.2013 oli jännä päivä. Se alkoi normaalisti; höpsöttelin äidin kanssa, join maitoa ja nukuin. Mutta sitten isi tulikin pari tuntia aikaisemmin töistä kotiin ja aloimme valmistautua lähtemään reissuun. Hieman ennen kello kolmea pakkauduimme autoon ja suuntasimme kohti Kankaanpäätä, paikkaa, jossa en vielä ollut käynytkään!

Minähän tykkään melko paljon autolla matkustamisesta, siinä kun nukuttaa niin makeasti. Tällä kertaa jaksoin taistella väsymystä vastaa kohtalaisen pitkään. Silmät taisivat painua kiinni vasta hieman Keljon jälkeen:

Heräsin vasta Parkanossa, kun pysähdyimme huoltoasemalla:

Pääsimme perille Pohjanlinnan kentän parkkipaikalle (ylhäällä kuvassa äidin ottama kuva matkan varrelta Kankaanpäästä) ja join vielä maitoa evääksi, jotta jaksaisin makoilla vaunuissani pelin ajan. Sitten isi kokosi vaunut ja lähdimme katsomoita kohti. Siellä odottivat muumo, vaari sekä molemmat enoni.

Vietin suurimman osan ajasta vaunuissa muumon työntelemänä, joten pelistä en itse osaa sanoa juuri mitään. Mutta vaarin ja muun porukan murahteluista päätellen se ei kovin kaksinen ollut. Kummaltakaan joukkueelta. Ensimmäisellä jaksolla KaMa oli kuulemma juuri sen verran parempi, että voitto irtosi, juoksuin 1 - 0.

 KaMa sisävuorossa.







Äidin raportin mukaan toinenkaan jakso ei sen parempi ollut. KaMan ulkokenttä ei aina ollut parhaimmillaan. Kiri sai taas yhden juoksun vapaataipaleella ja eräs juoksuista syntyi, kun pallo lipsahti lukkarin räpylästä juuri ratkaisevalla hetkellä. Äiti sanoi kyllä, että Kankaanpää kiri juoksueroa umpeen hienosti, mutta se ei ihan riittänyt, vaan Kiri voitti toisen jakson 3 - 4. Ai niin, meille sattui hauska juttu toisen jakson alkupuolella. Äiti ja muumo veivät tauolla minut autolle syömään, mutta en ollutkaan siihen kovin halukas. Kun lähdimme takaisin kentälle, minulle tuli jostain syystä, en enää muista mistä, paha mieli ja aloin huutaa. Kentän laidalla ollut järjestysmies tokaisi, että "Kertokaa sille, että KaMa johtaa, niin se rauhoittuu." Siihen äiti ja muumo joutuivat toteamaan, että kyseessä on kylläkin jyväskyläläinen vauva. Mutta äiti lisäsi myös, että kyllä minusta yritetään KaMa-fania kasvattaa. Enpä tiedä, onnistuuko moinen. :-D

Kiri ulkona.

Kiri sisällä.

KaMa juhlii voittoa.


Koska Jyväskylä voitti siis toisen jakson, peli jatkui supervuoropariin. En päässytkään vielä kotimatkalle, höh! Onneksi sentään vältyttiin kotiutuslyöntikilpailulta, kun Kiri ei vuoronsa aikana saanut juoksuja ja KaMa puolestaan onnistui juuri tarvitun yhden juoksun verran.

 Isin sylissä lohtua hakemassa.

Sitten olikin jo kotimatka edessä. Muumo, vaari ja enot saattelivat meidät autolle. Minä vielä vähän tankkasin maitoa, vaikka aluksi siitä ei meinnanut tulla mitään. Mielestäni olisi ollut paljon hauskempaa vain pelleillä. Mutta lopulta uskoin äitiä ja iskää, etten jaksaisi kolmen tunnin kotimatkaa tyhjällä vatsalla.

Tyhjentynyt kenttä ja katsomot.

Pysähdyimme vielä Parkanossa vaihtamassa vaipan. Mutta sen jälkeen nukuin taas lähes koko matkan oikein makoisasti. Jossain Petäjäveden kohdalla hieman heräilin ja huutelin, mutta äiti antoi minulle tuttia ja rauhoitteli, niin loppumatkakin sujui ongelmitta.

Olipa se melkoinen reissu, ensimmäinen pesismatsini. Toivottavasti näitä tulee ensi kesänä monta lisää! :-)


Rakkaudella,

Äidin ja isin vaippakakkiainen

Palaneen käryä

Jee, äidin 60-vuotispeitto on edennyt niin, että ensimmäinen "suikale" on jo valmiina. Peittoon olisi tarkoitus tulla 48 dominopalaa, 8x6. Lankaakin siihen menee suht paljon, niin Tuurista ostettua Isoveikkaa kuin Tiroliakin on menossa jo toiset kerät. Voi olla, että peitosta tuleekin vain viisi palaa leveä, jos lanka ei riitä.

Suikale on kuvassa taiteltuna, koska en millään saanut sitä mahtumaan suorana yhteen kuvaan. Eli aika varma voi olla siitä, että ainakin pituutta peittoon tulee riittävästi. :-D

Mutta sitten tuohon otsikkoon. Aloin jossain vaiheessa palojen neulomista ihmetellä nenään ottanutta hajua. Ihan kuin palanutta kumia tai muovia. Nuuhkaisin työtä. Ei, haju ei tullut langoista. Vaan käyttämistäni puikoista. Ilmeisesti paksun langan ja jatkuvan liikkeen ansiosta puikot olivat lämmenneet ja tuoksahtivat siis melkoisen omituiselta. Käyttöä se ei kuitenkaan haitannut eikä hajua ollut puikkojen toisessa päässä, jossa ei silmukoita ollut ja jotka olivat toista päätä viileämmät

Kyseessä ovat kuvassa olevat Novitan peruspuikot 6mm. Olisi kiva tietää, onko muilla paksuilla muovipuikoilla neuloneilla samanlaisia kokemuksia.

Palaneen käryä ei sen sijaan noussut tänään uunista. Anoppi lähti pojan kanssa vaunukävelylle ja sain sillä välin hieman omaa aikaa. Sinä aikana olen muun muassa ehtinyt pyöräyttää yhden satsin mustikkamuffinsseja:

Eivät ne nyt kovin kauniita ole, mutta toivottavasti maistuvat sitäkin paremmilta. Tein nämä siksi, että pakastimessa sattui vielä olemaan rasiallinen toissavuotisia mustikoita ja ajattelin, että ei niitä voi tämän kauempaa siellä pitää, etteivät mene ihan käyttökelvottomiksi. Mustikoista olin jo yhden piirakan väsännyt ja kun pohdin, mitä muuta voisi tehdä, avomies ehdotti muffinsseja. Täällä ne nyt ovat valmiina odottamassa töistä kotiin palavaa mussukkaa. <3

"Palaneen" käryä olisi tarkoitus haistella myös huomenna. Nimittäin huomenna on Kankaanpäässä taas KaMan ja Kirin välinen ottelu, jota olemme ajatelleet mennä katsomaan. Itse kun haluaisin edes kerran tämänkin kesän aikana päästä Pohjanlinnan kentälle peliä katsomaan. Mutta saapa nähdä, mitä reissusta tulee. Huomiseksi ei ole kovin hyvää keliä luvattu, joten vauvan kanssa pelissä oleminen jänskättää hieman. Toivon kuitenkin parasta, sillä vanhempanikin ovat tulossa sinne. Tarkoitukseni olisi myöskin antaa äidille valmiiksi saamani huivi:

Lankana Novita Frilla, puikot 6mm, langankulutus 103 grammaa. Huivi matkustaa sitten jossain vaiheessa isäni entiselle työkaverille, joka on kivasti järjestänyt työporukan kesken ulkomaanmatkoja, joilla vanhempani ovat olleet mukana.

Huivi oli loppujen lopuksi ihan mukava työ, vaikka alussa meinasi usko loppua moneen kertaan. Muutaman kerran yritin sen aloittaa, mutta into ja kärsivällisyys lopahtivat melko nopeasti. Kun sitten toden teolla aloitin, ei huivi näyttänyt ollenkaan siltä miltä piti. Ei röyhelön röyhelöä. Mietin, että olinko neulonut jotenkin väärin. Mutta kun en muutakaan keinoa keksinyt, jatkoin samaan tapaan. Ja ihme kyllä, hetken kuluttua alkoivat röyhelöt muodostua kuin itsestään. Tähän käyttämäni oli ainoa kerä Frillaa, joka minulla oli. Hetken aikaa huivin valmistumisen jälkeen ajattelin, että olisihan näitä voinut tehdä useammankin. Mutta no jaa, onhan niitä muitakin kivoja huiviohjeita ja -lankoja, joita voisi kokeilla. :-)

Ostetut/saadut langat: 4411g
Kulutetut langat: 3570g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +638g

Nyt jatkamaan äidin peittoa ja odottamaan niin poikaa kuin miestäkin kotiin. :-)

"Maila juoksun toi...

...ei vastustaja mitään voi. Katsomossa tähän malliin kohta voitonlaulu soi." Tätä KaMan vanhaa tunnuslaulua olisimme voineet eilen äidin kanssa lauleskella. Jos siis olisimme sitä sorttia, joka puhkeaa laulamaan julkisella paikalla vieraiden ihmisten edessä. Mutta ehkä on parempi, että tyydymme vain taputtamaan urheilusuorituksille. :-D

Aihetta taputuksille löytyi eilen ihan kivasti. Nimittäin Kankaanpää nappasi jo toisen kolmen pisteen voittonsa tämän kauden aikana! Ja tällä kertaa kohteena oli Kiri. Viime postauksessa mainitsinkin meneväni ottelua katsomaan. Veimme avomieheni kanssa pojan mummin hyvään hoitoon ja suuntasimme Hippokselle, jossa vanhempani jo odottelivat. Ja voi ihmettä, ehdimme paikalle pelin alkuun! Yleensähän meillä on ollut tapana, hyvistä aikomuksista huolimatta, ollut missata vähintäänkin ensimmäinen vuoro tai vuoropari.

Pelin alku ei ollut kovinkaan lupaava. KaMan ulkokenttä haparoi ja erityisesti kakkospuolen raja tuntui vuotavan. Se onkin kyllä Hippoksella paha paikka; siitä kun pääsee läpi, niin useimmiten "all hell breaks loose". Kunnon pessimistinä ajattelin, että meillä oli sentään anopin tutun kautta saadut ilmaisliput, joten ei moisesta tarvinnut edes maksaa. Onneksi jakson loppupuolella Kankaanpää sai kuitenkin läpilyönnin ja voitti jakson 3 - 4.

Kuten tämän päivän Keskisuomalaisessakin todettiin, niin Kiri ei tainnut tuosta läpilyönnistä enää toipua pelin aikana. Jyväskyläläistenkin ulkokenttä nimittäin hörppi aika taidokkaasit muutaman lyönnin. Tuloksena KaMalle oikein sievoisesti juoksuja ja jaksovoitto numeroin 3 - 9.

Peli oli siis juoksujen ja täyden pistepotin valossa oikein mainio. Tosin ehkä voisi todeta, etten ole oikein varma, oliko voitto joukkueen omaa hyvyyttä vai vastustajan huonoutta. Ulkopeli kun ei kummallakaan ollu kohdallaan ja Kiri sai peräti kaksi juoksua KaMan lukkarin vääristä syötöistä johtuneilla vapaataipaleilla. Mutta kolme pistettä on kuitenkin aina kolme pistettä.

KaMa sisävuorossa. Nyt muuten muistin ottaa usemmankin kuvan ottelusta. :-D

Kirin vuoro koittaa onneaan sisällä.

Sain myös napattua kuvan avomiehestäni KaMa-kaulahuivi kaulassa. Kyseessä on lavastus, laitoin huivin hänelle ihan vain kuvaa varten. Ilmeestä näkee, kuinka mielellään Kirin kannattaja tuota vaatekappaletta pitää.

Ja sokerina pohjalla:

Ottelun jälkeen Mummilasta löytyi pieni telkkarintuijottaja (tiedämme kyllä, etteivät pienet lapset saisi katsoa tv:tä, mutta noin pieni kuitenkaan tuskin siitä vielä kovin paljon ymmärtää). Menossa oli tenniksen Wimbledon-turnauksen miesten loppuottelu, jota poika seurasi niiiin tarkkaavaisen oloisena.

Aina ei voi voittaa, ei edes joka vuosi

Aina ei kaikki mene ihan putkeen, vaikka ajatus olisi kuinka kaunis. Tämä on tuttua varmasti kaikille käsityöharrastajille, niillekin, jotka ovat jo vuosikymmeniä puikkoja tai koukkua heiluttaneet. Omalla kohdallani näin tapahtui viimeksi lauantaina.

Sain jo keskiviikkona mainion idean, että tekisin pipon lahjaksi. Tällä kertaa äitini kummitytölle, joka sunnuntaina juhli valmistumistaan diplomi-insinööriksi. Torstaina otin sinistä Jannea ja loin 120 silmukkaa 3mm bambusukkiksille. Tikutin sitten taas jokaisessa sopivassa välissä, tavoitteena saada pipo lauantaiksi valmiiksi, jotta saisin sen annettua äidin matkaan.

Tekemistä hidasti vauvan tarpeista huolehtimisen lisäksi myös toinen erittäin iloinen asia. Nimittäin lauantaina pidetyt häät. Ei, ei meidän, vaan avomieheni siskon. Kyseessä olivat yllätyshäät, vieraat oli kutsuttu pariskunnan valmistujaisiin. Etukäteen juhlan luonteesta tiesivät vain avomieheni äiti ja hänen miehensä, minä ja avomieheni (saimme kunnian toimia kaasona ja bestmanina), valokuvaaja sekä omat vanhempani, sillä isäni toimitti vihkimisen.

Sain pipon valmiiksi niin, että lauantaiaamuna siitä puuttui enää virkattu reunus. Halusin nimittäin peruspipoon ripauksen naisellisuutta. Siinä sitten juhliin valmistautumisen ohessa virkkasin ensin kerroksen kiinteitä silmukoita (jokaiseen neulottuun silmukkaan yksi virkattu silmukka) ja kerroksen rapuvirkkausta. VIRHE. Reuna ei tuosta suinkaan kaunistunut, vaan alkoi repsottaa rumasti. Ihmettelen myöskin sitä, että lankaa meni tähän yksiväriseen versioon (jopa ilman reunusta) useita grammoja enemmän kuin serkulleni tekemääni raidalliseen pipoon, joka oli tehty tismalleen samoilla mitoilla.

No, tehty mikä tehty. Varasto keveni 75 grammalla, joten tämänhetkinen tilanne on:

Ostetut/saadut langat: 1450g
Kulutetut langat: 3060g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: -1710g



Otsikko muuten pätee varsin hyvin myös urheiluun. En muista, olenko täällä blogissa maininnut, mutta KaMa onnistui vuonna 2002 pelaamaan kauden, jolloin joukkue ei saanut yhtään pistettä. Tällä kaudella pisteitä on tullut jo seitsemän, mutta tilanne ei siltikään kovin lupaavalta näytä. Kiri voitti eilen Kiteen 1 - 0 ja sai siten kaksi pistettä ja nousi KaMan ohi. Kankaanpää on nyt siis viimeisenä Superpesiksessä. Mutta kautta on toki vielä runsaasti jäljellä, kuten myös toivoakin. Ehkä. ;-D

"Mulla on kotiasiat kunnossa ja urheilu on kiinnostavaa"

Tuohon Kummeli-hahmo Timo Silakan sanontaan oli eilen helppo samaistua. Kuten jo taisin edellisessä urheilua sivunneessa postauksessa mainita, eilen KaMa saapui Kirin vieraaksi Hippokselle ja menimme avomieheni sekä äitini, isäni ja isoveljeni kanssa katsomaan peliä. Poika on vielä liian pieni matseihin lähteäkseen, joten hän pääsi toisen isoäitinsä ja tätinsä hoitoon siksi aikaa. Vähän kyllä jännitti, että miten hän pärjää melkein kolme tuntia erillään ruokavarastostaan eli musta.

Oli kuitenkin mukava päästä vähän rentoutumaan itse ja pitkästä aikaa seuraamaan KaMan peliä. Ja mielenkiintoista myöskin nähdä, kumpi joukkueista veisi pisteet, tasapisteissä kun olivat ennen eilistä. Eka jakso meni KaMalta hienosti ja päättyi lukemiin 1 - 2. Toinenkin jakso oli aika lupaavaa menoa, kunnes kakkospuolelle osui kaksi harhaheittoa peräkkäin ja molemmista kotijoukkueelle juoksu. En toki mikään huippuasiantuntija ole, mutta mielestäni molemmat harhat olisivat olleet kiinniotettavissa. Toinen jakso Kirille 4 - 3. Supervuoroon siis. Siinä Kiri ei saanut oikein mitään aikaiseksi sisällä. KaMa puolestaan taisi täräyttää läpilyönnin (Jos muistan oikein, en ole ihan varma, kun niin paljon muitakin asioita pyörii mielessä) ja kolme juoksua. Jyväskylälle siis yksi piste, Kankaanpäälle kaksi, joilla se nousi Kirin ohitse sarjataulukossa.

Tässä ainoa kuva, jonka muistin eilen kentältä napata. D'oh! :-D

Ja takaisin kotiasiohin. Anoppi oli pojan meiltä hakiessaan käskenyt tarkkailla puhelinta siltä varalta, että pienelle tulisi nälkä ja häntä täytyisi lähteä syöttämään. Eli vilkuilimme kännyköitämme viiden minuutin välein, vaikka soittoa ei kuulunutkaan. Siitä huolimatta, olin nuoren äidin vaistoillani varma, että poika on nääntymässä nälkäänsä, kun oli syönyt melko huonosti ennen lähtöä. Ja mitä vielä! Oli kuulemma niin kiltisti ollut ja hymyillyt häntä viihdyttäneille naisille ja myös nukkunutkin pitkän pätkän. Kotiin päästyämmekin pikkuinen ukko vain söi ja nukahti samantien yöunille.

Joten joskus toistekin uskaltanee lähteä katsomaan pesistä, kun tietää pojan olevan hyvässä hoidossa. Haaveissa olisi vielä tämän kesän aikana reissu Kankaanpäähän, toki koko perheen voimin. :-)

Tämän talon töissä ei tarvitse olla hullu, mutta se on kieltämättä eduksi

Kylläpä ihminen saa välillä fiksuja ideoita torstai-iltana iltakymmenen jälkeen. Nimittäin sain päähäni silloin, että "Hei, teenpä lauantaina lakkiaisiaan viettävälle serkulle pipon lahjaksi!" Siis aikaisemmin tuossa ei olisi mitään erikoista ollut ja olisin jopa samantien tarttunut puikkoihin. Mutta nyt, kun on jälkikasvua, jonka hoitaminen vie suurimman osan ajasta, asia ei olekaan niin yksinkertainen. Siitä huolimatta otin perjantaiaamuna käsiini sinistä ja valkoista Gjestalin Jannea ja kolmemilliset bambusukkikset. Niistä sitten loihtimaan neljän kerroksen korkuisin tasaraidoin moneen kertaan hyväksi havaittua Jacques Cousteau -pipoa. Neulominen onnistuikin aika mainiosti samalla poikaa sitterissä keinutellen ja myös, kun hän oli syömisen jälkeen nukahtanut. Toki oli päivän aikana muutakin tekemistä, joten sain langanpätkät pääteltyä lauantain puolella stressatessani aamulla koittanutta reissuunlähtöä. :-D

Ohjeena siis Cousteau-pipo, lankana Gjestal Janne ja puikot 3mm bambusukkikset. Lankaa kului 67 grammaa.

Lauantaiaamupäivällä lähdimme sitten kohti Kuopiota ja serkkuni lakkiaisia. Hieman jännitti, sillä kyseessä oli pojan ensimmäinen pidempi reissu ja eka yö poissa kotoa. Hän ei ollut aiemmin käynyt Laukaata pidemmällä ja vähän mietitytti, miten lähes parituntinen automatka sujuisi. Mutta kiltti kun on, hän nukkua tuhisi koko matkan ajan. Myöskään nukkuminen vieraassa paikassa ei tuottanut ongelmia, vaan yö meni rauhallisesti vaunukopassa enoni mökillä uinaillen. Myös paluumatka tänään päivällä oli ongelmaton, uni maittoi vallan mainiosti taas. Itsellänikin on hyvä ja rentoutunut olo viikonlopun jäljiltä, mihin osaltaan vaikutti se, että poika pääsi viettämään kunnolla aikaa Muumon ja Vaarin eli mun vanhempieni kanssa. Heitä näemme harvemmin, he kun asuvat Turussa asti.

Ja vielä asiaan, joka on loistanut blogissa poissaolollaan liian kauan, nimittäin urheiluun. Pesiskausikin pyörähti käyntiin viime kuussa ja olemme avomiehen kanssa jo yhden pelin ennättäneet käydä katsomassa. Ens torstaina olisi sitten toisen vuoro, kun KaMa tulee Kirin vieraaksi Jyväskylään. Siihen matsiin onkin mukava lähteä, kun kankaanpääläiset leipoivat tänään kirjaimellisesti jymy-yllätyksen ja voittivat Sotkamon. Hauskaa sinänsä, että KaMa teki vain neljä juoksua, kun taas Sotkamolle niitä kertyi yksitoista. Tällaisen kummallisuudenhan mahdollistaa jaksomuotoinen peli, jota on kyllä parjattu koko olemassaolonsa ajan. Mutta aina ei tosiaan juoksujen määrä ratkaise, vaan miten ne jakautuvat jaksoille ja supervuorolle. You gotta pick your battles. ;-)

Ja loppuun vielä lankavaraston tilanne, joka kyllä on todellisuudessa tätäkin parempi, pitää vain saada muutkin valmiit työt raportoitua tänne.

Ostetut/saadut langat: 1450g
Kulutetut langat: 2263g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: -913g

Pulkassa, paketissa, taputeltu

Nimittäin tämä pesäpallokausi niin KaMan kuin Kirinkin osalta. Ja voisi kai sanoa, että käytännössä joukkueet päätyivät tasatulokseen. Kankaanpää päätti kautensa kolmeen peräkkäiseen voittoon Alajärvestä ja Jyväskylä otti Sotkamolta takkiin neljä kertaa putkeen.
  Itse olin siis noiden karsintapelien aikaan nauttimassa Kreikan lämmöstä, enkä päässyt paikanpäälle matseihin jännittämään. Eipä olisi kyllä hermot kestäneetkään. Mutta onneksi appiukko piti tekstiviestien kautta meidät ajantasalla tilanteesta.
  Kyllähän se hyvältä tuntuu, että ensi vuonnakin saa suosikkijoukkuettaan kannustaa superissa. Vaikka hankalimman kautta se paikka tulikin ja kyseessä on lähinnä torjuntavoitto. Toivottavasti ensi kaudeksi saavat KaMassa kuntoon ne asiat, jotka joukkuetta ovat lehtitietojen mukaan hiertäneet. Talousvaikeuksia, keskinäistä eripuraa ja mitä vielä, ainakin Iltalehden mukaan. Ja mitä Kiriin tulee, olisi heillekin toki hieman parempaa kauden loppua halunnut. Vaikka toki itsekin olisi KaMankin nähnyt mieluummin ottamassa SoJyltä turpaan pudotuspeleissä kuin suoran kolmen ottelun voiton putoamiskarsinnoissa ja kun aikalailla tiedossa on ollut, että sarja pesiksen mahtiseuran vastustajana on melkoista taistelua tuulimyllyjä vastaan, olisi jyväskyläläisille suonut edes yhden voitetun ottelun. No, ei voi mitään ja pääasia kuitenkin on, että molemmat suosikeistani säilyttivät sarjapaikkansa.
  Ja onhan tässä kaudessa toki vielä jännitettävää jäljelläkin. Ratkaiseeko Sotkamo finaalipaikan jo tänään? Voittaako Vimpeli, vai pääseekö Joensuu taas yllättämään? Myös naisten puolella on jännitystä luvassa; ottelusarja Lapua - Pori on katkolla pohjanmaalaisille, Kirittäret - Viinijärvi puolestaan tasan 1 - 1. Luultavasti suuntaammekin rakkaani kanssa kello kolmeksi Hippokselle seuraamaan ottelua.
  Näillä mennään pesiksessä ja kunhan kausi on saanut huipennuksensa, onkin sitten jo SM-liigan vuoro. Kyllä sitäkin jo odottaa innolla. On mielenkiintoista nähdä, mitä tulee Tepsin otteista, nyt kun joukkueessa on kaksi ainakin paperilla tosi kovaa maalivahtia, Atte Engren ja Antero Niittymäki.

Leuka rintaan...

... ja kohti uusia pettymyksiä. No ei vaiskaan. Aina on notkosta noustu. Hätä ei ole tämän näköinen ja niin edelleen. Niinhän siinä sitten kävi, että Kiri livahti juuri ja juuri KaMan ohi viimeiselle pudotuspelipaikalle ja KaMa joutuu karsimaan. Jyväskylä otti omasta ottelustaan täydet kolme pistettä ja Kankaanpää vain yhden hävitessään supervuorossa. Jos toinenkin piste olisi tullut, olisi tilanne mennyt toisinpäin KaMan paremman juoksusuhteen turvin. Mutta eipä voi mitään.

On vain katsottava eteenpäin ja kannustettava joukkuetta hyviin suorituksiin edessä olevissa peleissä. Tosin itse taidan kuitenkin matsien alkaessa olla nauttimassa Kreikan lämmöstä. :-D Ylemmät pudotuspelit alkavat jo huomenna ja torstaina olis sitten matsi Hippoksella. Saapa nähdä, uskaltaako mennä paikanpäälle. Yritin jopa vanhempiani houkutella mukaan, jospa nähtäisiin vähän Kirin höykyttämistä. Vaikka olishan se toisaalta kiva nähdä kotikaupungin poikien menestyvänkin pesäpallon suurseuraa vastaan. Ja ihan olisin täysillä hengessä mukana jos vain paikka olisi tullut jonkun muun kuin KaMan kustannuksella.

Ja puhtaasti urheilullisesta näkökulmasta pitää todeta, että näinhän niiden viimeisten paikkojen soisikin ratkeavan, mahdollisimman jännittävästi aivan viime hetkillä. Toivottavasti tätäkin kautta voi ilolla muistella jälkeenpäin. Kuten voi myös kautta 2004, jolloin KaMa oli myös aikalailla hiuskarvan varassa. Silloinhan joukkue pelasi Ykkösessä ja oli vaarassa pudota Suomensarjaan.

Kyseisellä kaudella Ykkösessä oli muistaakseni käytössä kahden lohkon järjestelmä ja lohkoilla oli erilliset sarjataulukot. KaMan lohko oli todella tasainen ja vaikka eivät erityisen kehnosti pelanneetkaan, sijoittuivat silti lohkon häntäpäähän. Toiseen lohkoon verrattuna, ja jos käytössä oli ollut yhteinen sarjataulukko, putoaminen ei olisi ollut lähelläkään.

5.8. mietimme kotona kuumeisesti, mitä tekemistä keksisimme sinä päivänä. Pitäisikö lähteä taas Helsinkiin tyhjentämään keväällä kuolleen ukkini asuntoa ja samalla Linnanmäelle vielä toiseksi päiväksi? Istuimme pähkäilemään pöydän ääreen ja siinä sitten isoveli sanoa paukautti, että lähdetään Jyväskylään katsomaan KaMan peliä Lohta vastaan. Seikka oli sillä saletti, tavarat autoon ja auton keula kohti Keski-Suomea. Matka kesti melkoisen monta tuntia ja oli niin kuuma sää, että allekirjoittaneella oli paidan virkaa toimittamassa toppimallinen bikiniyläosa. Heh, 17-vuotiaan tyylitajua. Piti oikein infopisteestä käydä kysymässä, missä Koskenharjun kenttä sijaitsee, sinne kun tietämättömän ja muualta tulleen lienee omin nokkinensa hieman hankalaa suunnistaa. Kenttä kuitenkin löytyi ja taisimme napata autosta vielä mukaan KaMa-lipun, jossa oli jokin ikivanha logo.

Ensimmäisestä jaksosta muistan sen verran, että taisimme olla suurinpiirtein ainoat KaMa-fanit paikanpäällä ja yleisö oli jokseenkin kovaäänistä ja töykeää. KaMa taisi olla hieman alakynnessäkin. Tilanne kuitenkin kääntyi, kun Jukka Lankinen (joka pelaa KaMassa edelleen, kävi vain yhden (?) kauden verran koettamassa taitojaan Tahkossa) sivalsi hienon läpilyönnin ja jakso päättyi vierasjoukkueelle 3 - 4. Toinen jakso päättyi lukemiin 2 - 3, joten tiukille voitto kuitenkin meni.

Tuon ottelun jälkeen eräs KaMan pelaajista totesi kaiken olevan nyt vielä omissa käsissä. Mutta viimeisellä kierroksella vastassa oli Imatra, joka taisi tuolloin olla ihan Ykköspesiksen huippuja, eli paljon ei jakoa KaMalla ollut, vaikka lukemat eivät murskaavat olleetkaan. Olimme tuotakin peliä katsomassa ja taisi siinä jo kylmä rinki muodostua takamuksen alle. Jostain kuulimme, että Lohikin oli hävinnyt viimeisen ottelunsa ja joukkueet olivat siten tasapisteissä. Kun olimme äidin ja iskän kanssa kotimatkalla pysähtyneet tavalliseen taukopaikkaamme Huittisten Heseen lohtuhampurilaisille, isoveli soitti, että uusintaottelu KaMan ja Lohen välillä pelattaisiin 11.8. Alajärvellä. Sinnepä siis.

Reissulla Alajärvelle yövyimme Kristiinankaupungissa suloisella pienellä leirintäalueella ja muistan vieläkin tummuvassa kesäillassa leijuneen jotenkin hyvin haikeamielisen tunnelman. Taisi olla kesän ja loman loppua ilmassa. No, se on urheilun kannalta sivuseikka. Jos oli viimeisen varsinaisen runkosarjamatsin jälkeen kylmää rinkiä pyllyn alla, niin eipä se Kitron stadionilla ainakaan häviämään päässyt. Ensinnäkin, ilma oli muistaakseni niin maan perusteellisen kylmä ja toisekseen niin tilastojen kuin omien muistikuvienikin perusteella KaMaa vietiin ekalla jaksolla kuin litran mittaa; 9 - 1. Toinen jakso heittikin asetelman onneksi taas nurin, juoksut KaMalle 2 - 14. Toki asiaa taisi auttaa Lohen pelaajan loukkaantuminen, olisiko ollut peräti lukkari. Eli paras teho pelistä taisi mennä jyväskyläläisiltä siinä. Jännitystä riitti kuitenkin vielä supervuoropariin asti. Muistaakseni KaMa oli ensimmäisenä sisällä ja sai aikaiseksi kaksi juoksua. Lohi ei saanut omalla vuorollaan yhtään. Oman muistini mukaan ottelun viimeinen palo tuli kolmoselle ja oli jokseenkin kyseenalainen. Olisikohan tuomarikin sitten jälkeenpäin myöntänyt siinä hieman hätäilleensä. Sitähän ei tiedä, olisiko peli päättynyt toisin, jos tuomio olisi ollut eri. No, paloksi se kuitenkin laitettiin ja riemu oli ylimmillään, tunnottomista varpaista ja vuotavasta nenästä huolimatta. Vielä muistan sellaisenkin yksityiskohdan, että kuuluttaja joutui useammankin kerran huomauttamaan pallopojille, että pitäisi tehdä töitä eikä vain istuskella. No, ymmärtäähän sen. Kahden ulkopuolisen joukkueen peli ei varmaankaan junioreita paljoakaan kiinnostanut.

Eihän se jännitys toki ihan kokonaan vielä ohi ollut. Uusintaottelun seurauksena Lohi putosi Suomensarjaan suoraan ja KaMa pääsi vielä karsimaan Vaasaa vastaan. Ensimmäinen peli Vaasassa meni vierasjoukkueelle niukasti 0 - 2 (0 - 1, 3 - 4). Toisessa, Kankaanpäässä pelatussa ottelussa ei sitten ollutkaan juuri hätää; molemmat jaksot KaMalle jääkiekkolukemin 6 - 1, 6 - 1 (nämä tulokset täytyi tarkistaa netistä, tässä kohtaa ei oma muisti ihan riitä).

Että tällaisia muisteloita. Pitkä sepustushan tästä tuli, mutta oli hyvä saada kirjoitettua tämäkin muistiin. Ja muistaa samalla, että on sitä ennenkin paineessa eletty. :-)

Ja vielä yksi juttu, josta olen ainakin omalla kohdalla kasvavassa määrin huolestunut. Nimittäin nämä Olympialaiset. Itse olen tähän mennessä ollut sitä mieltä, että urheilu - poislukien pesis ja lätkä - on jokseenkin tylsää, varsinkin telkkarista tuijotettuna. Tai jos sitä on pakko katsoa, niin vain lisähöysteenä ja tekosyynä käsitöiden tekemiselle. Mutta kuinkas sitten kävikään. Nyt kun parina iltana on muutaman tunnin kisoja katsellut, oon huomannut ihan jopa kiinnostuneeni urheilusta. Lähinnä toki juoksulajeista, mutta kuitenkin. On se niin jännää. Kuka selviää maaliin, millä ajalla, miten ylivoimaisesti, kuka hyytyy, tuleeko varaslähtöjä. Onneksi olympialaiset järjestetään vain kerran neljässä vuodessa. :-D

Näillä mennään taas.


Rakkaudella,
manteli-Minni

Veitsenterällä

Nyt on sitten miesten superpesiksen runkosarjan viimeinen kierros käynnissä. Jännissä tunnelmissa mennään, sillä viimeisen pudotuspelipaikan kohtalo ratkeaa vasta nyt. Ja kuin kohtalon ivana, tietenkin KaMan ja Kirin välillä. Tilastollisesti KaMalla pitäisi olla helpompi urakka Kiteetä vastaan kuin Kirillä JoMaa vastaan. Mutta niinpä vain jyväskyläläiset nappasivat jaksovoiton 0 - 1 ja Kankaanpäässä tilanne on 2 - 3. En osaa sanoa, paljonko pelaajia mahtaa tällaisessa tilanteessa jännittää, mutta itseäni fanina kyllä kutkuttaa melkoisesti. Kun tulokselle ei itse voi tehdä mitään, on vain jännitettävä teksti-Tv:n ja Järviradion nettilähetyksen varassa. No, pidän kovasti peukkuja pystyssä. Ja jos sekään ei auta, hukutan murheet Fazerin hasselpähkinäsuklaaseen. :-D

Strömsön Maila

 Voi voi. Eipä ole onnetar juurikaan hymyillyt KaMalle tässä kuussa. Tappiolaariin on satanut aika huolella eikä pisteitä ole tainnut tulla kuin yksi (ihan varma tuosta asiasta en kylläkään ole). Pelaajia on ollut loukkaantuneena, mikä on varmasti vaikuttanut tilanteeseen huomattavastikin. Ja pari päivää sitten tuli vieläpä sellainen uutinen, että seura on purkanut sopimuksensa Antti Vihtkarin kanssa. Ratkaisu tapahtui uutisten mukaan hyvässä yhteisymmärryksessä ja juontui perhesyihin. Tuollaisten syiden kanssa on tietenkin paha ruveta kiistelemään ja on toki ymmärrettävää, ettei joukkueelle pysty antamaan parastaan, jos asuu Helsingissä asti. Niin, ja saahan järkyttävästä tragediasta toipuva Hyvinkään Tahkokin taas lisävahvistuksen.

KaMa majailee sarjataulukossa tällä hetkellä kolmanneksi viimeisenä, Alajärvi hengittämässä niskaan vain pisteen päässä. No, toivotaan että tarvittava ryhtiliike löytyy ja peli alkaa sujua niinkuin Strömsössä. Aurinko paistaa, linnut laulavat ja kenttä rullaa. :-D Ja vaikka parempia aikoja on nähty, ei ole mitään syytä luovuttaa. Edelleenkin juon töissä joka päivä veteni KaMa-juomapullosta. Ylpeydellä.

Jyväskylässä sentään pyyhkii hieman paremmin. Tämän kuun alkupuolella kirjoittelin vähän huolestuneena Kirin tilanteesta, joka ei ainakaan parantuisi edessä olleen Kankaanpään-reissun myötä. Ja kuinkas sitten kävikään. Pisteet napattiin KaMalta niin vieraissa kuin kotonakin. Ja onhan niitä tainnut tulla muualtakin. Nyt nuo kaksi joukkuetta ovat sitten vaihtaneet paikkoja sarjataulukossa kuun alun tilanteeseen verrattuna. Toki on mukavaa nähdä uuden kotikaupunkini joukkueen menestyvän, kunhan se ei vain tule KaMan kustannuksella. :-D

Riemuisa uutinen tältä suunnalta on myös Hippoksen pesisstadionhankkeen nytkähtäminen taas eteenpäin. Päivän Keskisuomalaisessa kerrottiin, että suunnitelmissa on kentän kääntäminen toisinpäin sekä uusi, kokonaan katettu katsomo kahvila- ja vip-tiloineen. Hurraa-huuto sille! Nykyinen piikkareilla loppuun tallattu ja hajoamassa oleva (lautoja poikki/repsottaa useasta kohdasta) katsomorakennelma, jota ei yhtä pikkuruista kohtaa lukuunottamatta ole katettu sateen varalta mitenkään, ei nimittäin ole viihtyisä kenenkään näkökulmasta. Uudistuksen myötä tulee toivottavasti ja todennäköisesti parannusta myös lippuluukun sijaintiin, jota nykyisellään on melkein mahdotonta löytää pusikosta katsomon alta. Muutos ei tosin vieläkään ole varma, sillä rahoituksen osalta päätös tehdään vasta syksyllä. Tietenkään en lähtisi noita rahoja ottamaan ihmisten perushyvinvoinnista tai koulutuksesta, mutta pidetään peukut pystyssä, että rahat jostain löytyvät. Toisihan uusi kenttä ja katsomo varmasti jyväskyläläiselle pesäpallolle nostetta, jota ainakin miesten puolella tarvittaisiin. Kovasti odotan ratkaisua ja sitä, että pääsisin kokemaan uusia pesiselämyksiä kotikaupungissa. Olen juuri siis virallisesti muuttanut tänne (osoite ja suurin osa tavaroista siis), siksi tämä "lässytys" uudesta kotikaupungista. :-)

Näillä siis mennään toistaiseksi. Ehkäpä tänäänkin suunta vie Hippokselle tarkastamaan, josko Kiriä  onnistaisi Joensuun Mailaa vastaan.

 Loppuun vielä muutama kuva kauan odottamistani KaMa-peleistä:

Lauantai 9.6. KaMa - SoJy.
Niin kaunis ilma oli aiemmin päivällä (ainakin Tuurissa, jossa piipahdimme ennen peliin suuntaamista) ja sitten matsissa satoi. Eikä pelikään mennyt kovin kummoisesti. Eipä se edes tuntunut ottelulta ollenkaan; Sotkamo teki sen verran kuin piti, ja KaMa oli voimaton. Mutta olihan se kuitenkin kiva pitkästä aikaa olla Pohjanlinnassa.

Tuomareiden ratkaisut ottelussa puhuttivat ajoittain:

Tiistai 12.6. Kiri - KaMa. Silloinkin satoi ja oli kylmä. Ja lopputulos ei-niin-kiva KaMan kannalta. Oli kyllä aika outo tunne olla kannattamassa vierasjoukkuetta kentällä, jossa on yleensä tottunut taputtamaan kotijoukkueen suorituksille. Samat ihmiset, joiden kanssa on yhdessä hurrannut Kirille, ottivat nyt kovasti päähän. Oi niitä pieniä veitseniskuja, joilta muun katsomon taputukset silloin tuntuivat. :-P

Luksusviikonloppu

Shampanjaa ja vaahtokarkkeja? Huristelua limusiinilla? Äkkilähtö etelään? Ei mitään edellämainituista, vaan nukkumista yhteentoista, puolentoista tunnin päiväunet puolitoista tuntia heräämisen jälkeen, leffaan oman kullan kanssa. :) Aika paljon enemmän viikonloppuja on oppinut arvostamaan nyt, kun on viikolla säännöllisessä työssä.

Ja luksusta ainakin itselleni oli myöskin muistaa viideltä, että tunnin päästä alkaa pesäpallomatsi ja vielä ehtiä siihen hyvin. Eipä ennen tällaista mahdollisuutta juuri ollut; asuinpaikkakunnalta kun saattoi olla peliin kolmekin tuntia matkaa.

Mutta se eilinen peli, Kiri - Kossu sitten. Jeah. Kiri tuli ensimmäiselle jaksolle aiempaa huomattavasti pirteämmällä otteella ja onnistuneita kotiutuksiakin saatiin aikaiseksi kolme kappaletta. Kossulla ei ollut mitään jakoa, etenijät palaa napsahtelivat tasaiseen tahtiin ja jakso päättyikin 3 - 0. Tämä antoi tietenkin toivoa toista jaksoa ja ekaa kolmen pisteen voittoa ajatellen. Kuinkas sitten kävikään. Melkeinpä voisi sanoa asetelmien kääntyneen päälaelleen. Juoksut 1 -2 ja superiin. Superissa Kiri saikin sitten kaksi juoksua ja olo tuntui jokseenkin turvatulta. Ei Kossu varmaankaan saisi kahta juoksua tehtyä yhdessä vuorossa. Ajotilanne kuitenkin syntyi ja meinasin juuri todeta poikaystävälleni, että tästä nyt palo tai kaksi, tai sitten Kossu tekee ajokunnarin. Joo-o, täytyis vaan pitää pensselit piilossa ja olla maalaamatta piruja seinille. Takarajan tuntumaan singahtanut lyönti hämmensi Kirin molemmat kopparit, joilta pallo pääsi pahasti ohi. Juoksut 2 - 4 ja Kirille vain yksi piste.

Eipä näytä Kirin tulevaisuus kovin ruusuiselta. Seitsemän peliä, neljä pistettä ja pudotuspeliviiva jo kuuden pisteen päässä. Enkä usko, että tilanne huomennakaan helpottuu, kun matkustavat Kankaanpäähän. ;D

Viimeksi taisin ihmetellä sitä, etten ollut aikaisemmin käynyt pesismatsissa yksinäni. Nyt on toinenkin harvinainen tapaus kohdallani pesiksen suhteen. Kesäkuu on jo ehtinyt neljänteen päivään, enkä oo kuluvalla kaudella nähnyt vielä ainuttakaan KaMan peliä! Iiks. Enkä vielä huomennakaan pääse helpottamaan tilannetta. Kankaanpäähän kun on kolmen tunnin matka ja työt loppuu vasta varttia yli kolme. No, toivottavasti pääsen peliin lauantaina (KaMa - SoJy) tai viimeistään ensi viikon tiistaina, kun KaMa saapuu tänne Jyskylään. Sitä matsia en aio missata. Poikaystävän kanssa on jo nyt kovat väittelyt käynnissä siitä, kumpi joukkue sen pelin voittaa.

Käsityörintamalle puolestaan kuuluu ihan normaalia. Kovasti mieli polttelisi jo KyJy-töitä tekemään. Uusia töitäkään ei viitsi nyt ennen tempausta aloittaa, mutta onneksi muutama keskeneräinen on vielä tuskaa helpottamassa. :) Tällä viikolla pitäisi saada valmiiksi ja pakettiin anopille 50-vuotislahjaksi vaaleansinisestä Rose mohairista villatakki. Sen jälkeen taidan käydä kaverin YO-lahjan, virkatun huivin, kimppuun. Sitten olisi vielä 110cm -kokoinen slipoveri poikaystävän serkun pojalle 5-vuotislahjaksi sekä tunika Rose mohairista ihan vaan omaksi iloksi. Eli hommaa riittää. Ja voihan sitä myöskin pitää pienen käsityöpaaston. ;)