Virta vie, virta tuo...

Oi voi, otsikko kuvaa tämän postauksen sisältöä niin monella tapaa. Aika tuulista on ollut kummassakin suosikkijoukkueessani. Urheilulehtikin kirjoitteli nettisivuillaan KaMan talousvaikeuksista ja siitä, mahtavatko saada ensi kaudeksi edes joukkuetta kasaan, kun suurin osa avainpelaajista on menossa muihin seuroihin. Ikävältähän tuollainen karkaaminen kuulostaa, mutta ilmeisesti asiat eivät KaMassa ole olleet kovinkaan hyvällä tolalla. Mutta ainakin seuran nettisivujen mukaan parempaan päin ollaan menossa. Ontuvaa budjettia on saatu paikattua ja uusia pelaajasopimuksiakin on tehty. Ensi kauteen ei lähdetä yhtä korkein tavoittein ja henkseleitä paukutellen kuin tänä vuonna.

Vaan eipä ole helppoa ollut Tepsilläkään. Ensimmäistä kolmen pisteen voittoa saatiin odottaa aina viime perjantaihin (12.10.) asti. Takkiin on tullut oikein urakalla. Mutta toki pieniä toivonpilakhduksiakin on nähty. 6.10. oli TPS - Ässät, josta saimme avomiehen kanssa hyvän syyn matkata Turkuun viikonlopuksi. Elokuussa avatun Lankamaailman sekä samana viikonloppuna pidettyjen kirja- ja ruokamessujen kautta koukattuamme pääsimme asettumaan mukavasti paikoillemme yhtä riviä alemmaksi kuin vanhempani (iskän voimakasta eläytymistä lätkäpeliin on hieman haastavaa sietää, jos istuu ihan vieressä). Tepsin jäähyn myötä porilaiset menivät ekassa erässä johtoon. TPS kuitenkin tasoitti toisessa erässä ja meni johtoon heti perään. Usko voittoon oli kyllä siinä vaiheessa tosi vahva. Mutta sitten kolmannen erän alkupuolella maalilla tuli ihan kauheaa sähellystä ja niinhän se lätty livahti Atte Engrenin selän taakse. Jatkoaikakaan ei tuottanut ratkaisua, joten voittomaalikisa oli edessä. Huonostihan siinä kävi. Mutta eipä siinä mitään, piste on aina kuitenkin piste. Ja hattu nostan kyllä Ässä-faneille, jotka käyttäytyivät ainakin ennakko-oletuksiini nähden todella asianmukaisesti eivätkä aiheuttaneet häiriöitä. :)

Heti tiistaina mustavalkonutut matkustivatkin sitten tänne J-kylään. Ja tottakai oli mentävä katsomaan. Äiti, iskä ja toinen isoveljistäkin tulivat mukaan. Olimme jo aikaisemmin ostaneet itsellemme liput ja saimme muulle poppoolle hommattua liput samasta katsomosta, kaksi ihan meidän paikkojen vierestä ja yhden muutaman penkin päästä. Ja oijoijoi, aivan Tepsin vaihtoaition vierestä:

 Paikat olivat todella kivat ja niiltä pääsi hyvin seuraamaan asioita, mihin ei samalla tavalla pysty Turkuhallin yläkatsomosta asti kiinnittämään huomiota, mm. miten nopeatempoisia vaihdot pelissä ovat. Pienenpienenä miinuksena tosin oli se, ettei toiseen päätyyn meinannut nähdä kunnolla, TPS:n valmentajakaksikko kun mokomat seisoivat penkeillään edessä. :-D

Ja tässä alemmassa kuvassa näkyy myös äitini, jota piti välillä naureskellen muistuttaa seuraamaan myös itse peliä. :-D

Ekassa erässä ei maaleja nähty ja tuntui kyllä varsinaiselta ihmeeltä, että sarjajumbo pystyi pitämään sarjajohtajan nollilla niin pitkään. Toisen erän puolivälissä omien verkot sitten soivat ja ajatuksena oli vain, että kunhan ei tuosta kovin paljon pahemmin repeäisi. Kun ei siltä myöskään alkanut näyttää, toivo Tepsin taistelutahdosta pysyi vireillä mielen toiveikkaimmassa sopukassa. Ja se toivo palkittiin pari minuuttia ennen kolmannen erän loppua Marko Anttilan tekemällä ylivoimamaalilla. Jatkoaika meni jännittäessä eikä jännitys kyllä helpottanut voittomaalikisaan mentäessäkään. Jatkoajalle päästäessä olin kyllä tosi tyytyväinen jo yhteen pisteeseenkin, mutta nälkä kasvoi syödessä. Voittomaalikisakin tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan, kun ratkaisua ei meinannut useista yrityksistä huolimatta syntyä. Mutta sieltä se sitten tuli, Tepsille! Kyllä oli makeat kaksi pistettä. Oijoijoi! Tosin avomies ei ollut ihan niin hilpeällä tuulella, raukka kun joutui vieläpä kyydittämään autollista TPS-faneja.

Mutta mutta. Sitten tulikin tämän viikon maanantai. Tapani mukaisesti aattelin vain pistäytyä Iltalehden nettisivuilla lukaisemassa, jospa olisi tullut jotain kiinnostavia uutisia. Ja siinä se oli, ihan ensimmäisenä. Tepsin päävalmentaja Pekka Virta sai potkut! No, täytyy kyllä todeta sarkastisesti: Didn't see that one coming.... Pelillinen suunta näytti hieman olevan jo parempaan päin, mutta ilmeisesti muutokset tulivat vain liian hitaasti. Ei ole valmentajan osa aina helpoimmasta päästä. Ja vaikka vika ei aina välttämättä pelkästään valmentajassa olisikaan, valkku on aina kuitenkin helpompi vaihtaa kuin pelaajat.

Saapa nähdä, minkälaista uutta ilmettä Turkuun tuo uusi päävalmentaja Juha Pajuoja tiiminsä kanssa. Vaikka en mikään partaveitsenterävä lätkäanalyytikko olekaan, en ehkä pitäisi Ässien ja Ilveksen valmentamista kovin mittavina meriitteinä. Toki Pajuojalla on kokemusta myös valmentamisesta nuorten maajoukkueisa ja Mestiksessä. Sitäpaitsi, yrittänyttä ei laiteta.