perjantai 21. helmikuuta 2014

Sama pää kesät talvet

Siltä kyllä jokseenkin tuntui keskiviikkona, kun olin graduseminaariin menossa. Yleensä meillä on seminaari maanantaisin, mutta proffan kiireiden takia se oli tällä viikolla siirtynyt keskiviikolle. Sain tietää siitä viime viikolla ihan istunnon lopussa; siitä oli kerrottu edellisellä kerralla, jolloin olin poissa. No, tohkeissani ja ihan hieman jännittyneenä (olisi minun vuoroni esitellä aineistoani) tarvoin Fennicumille puoli neljän maissa, seminaari kun on ollut aina neljältä. Istuin odottelemaan muita ja siinä odotellessani tietenkin neuloin. Mutta kun kello tuli lähemmäs neljää eikä ketään kuulunut, aloin jo ihmetellä. Vielä kymmentä yli oli ihan yksikseni, joten keräsin kamppeeni ja lähdin pois. Mikäli oikein ymmärsin luentosalin varauskalenteria, seminaari olikin alkanut jo kahdelta. D'oh! Olisihan se alkamisaika pitänyt jostain tarkistaa, kun päiväkin oli poikkeava. Vaan kun on lahopää, niin sitten on. Toivottavasti siitä ei ollut muille seminaarilaisille kauheasti haittaa. Ja tulipahan lähdettyä kotoa kaupungille. Poikakin oli onneksi hyvässä hoidossa, seuraili kotona Pappansa kanssa Suomen urheilun superpäivää; mitalihiihtoja ja Leijonien voittoa Venäjästä.

Keskiviikon jälkeen olikin hyvä, että pääsin torstaina noutamaan Postista itselleni uuden pään. Kyllä!

Tässä hän siis on, perheemme uusin jäsen: Neiti Pääkkönen, strategiset mitat: päänympärys 58cm. Serkkuni tilasi hänet minulle palkkioksi hänelle tekemistäni pitkistä raitasukista, jotka esittelin viime postauksessa. Idean pään tilaamiseen sain Pipon ytimestä -blogista, jonka kirjoittaja Sini oli tilannut syksyllä itselleen lasisen pään Lohikari Oy:ltä. Tämäkin pää siis kyseisen firman nettikaupasta.

Ja kyllä heti helpottui pipojen kuvaaminen:

Tässä neiti on saanut päähänsä lierillisen sytomyssyn, jonka virkkasin äidilleni beigestä Novita Miamista. Koukku 4mm, langankulutus 75 grammaa. Ohje ihan siitä omasta, lahosta päästä.

Poseeraamisen päätteeksi Pääkkönen pääsi palaamaan omalle paikalleen olohuoneen vitriinikaapin päälle, päässään vuosia sitten Novita Malibusta neulomani pipo.

Pään lisäksi on myös muuta esiteltävää:

Pienenä välityönä valmistui tähtipatalappu, jonka ohjeen olen bongannut Eilen tein -blogista. Ohje on ihanan yksinkertainen, mutta lopputulos kuitenkin näyttävän ja monimutkaisen näköinen. Koukku 3,5mm. Lankana Seiskaveikka, jota kului 41 grammaa. Lanka on muuten jämiä niistä serkun raitasukista; purin ensimmäisen varren ja käytin tähän.

Seiskaveikasta tuli tänäänkin väkerrettyä, peräti kaksin kappalein:



Eeeh... ne eivät ole neulottuja varmuusvälineitä, vaikka ainakin omasta mielestäni siltä hieman näyttävätkin. Varsinainen käyttötarkoitus selviää seuraavista kuvista.

Nimesin nämä olutsukiksi. Ohje löytyy Ravelrysta nimellä knitted beer cozy. Ohjeesta poiketen käytin kolmemillisiä puikkoja, jolloin sain neuleesta mukavan napakan. Lankaa kului ylempään tekeleeseen 11 ja alempaan 12 grammaa. Nämä menevät lahjaksi anopin miehelle, kun olemme huomenna menossa anoppilaan syömään ja katsomaan Leijonien pronssipeliä.

Yksi isompikin projekti on valmistunut, nimittäin ristiäislahja serkkuni tytölle, joka saa sunnuntaina nimen. Harmittavasti meidän aikatauluihin eivät ristiäiset nyt sopineet, mutta pikku tyllerö saa lahjansa sitten, kun seuraavan kerran suuntaamme Turun seudulle. Tämän peiton kanssa oli muuten melkoista säätämistä. Lopullinen työ oli kolmas malli, jota kokeilin. Kaksi edellistäkin olivat kyllä ihania, mutta totesin, etteivät aika ja kärsivällisyys millään riittäisi niiden toteuttamiseen.



Lankana Novita Nalle Luontopolku Kanerva ja reunassa yksivärinen beige Nalle. Niitä kului yhteensä 281 grammaa. Puikot 4mm ja reunassa koukku 3,5mm. Ohje löytyy Novitan nettisivuilta. Ohjeesta poikkesin jättämällä koristetupsut pois, sillä omasta mielestäni ne ovat vauvan peitossa melko tarpeettomat ja ehkä hieman vaaralliset.

Koska uusia lankoja ei ole varastooni ilmestynyt, on lankalaihdutus humpsahtanut taas komeasti yli kiloon. Jee!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti