"Jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin"

Eilen päättyivät tämänvuotiset asuntomessut ja kerrankin voin todeta kuten vänrikki Stool, jolta tuo otsikossa oleva lainaus on peräisin. En ole koskaan ennen noilla messuilla käynyt ja kun pari vuotta sitten näin mainoksen, että ne järjestetään täällä, niin päätin, että kyllä siellä kerran on käytävä, kun kotikaupungissa ovat.
   Jostain syystä avomies ei ollut messuista niin innostunut, mutta sain onneksi äidin houkuteltua mukaani. Tyypillistä meille, että käynti jäi taas viime tippaan. Messuthan kestivät vain kuukauden ja saimme raahattua itsemme sinne toiseksi viimeisenä arkipäivänä! :-D Äiti saapui Jyväskylään torstaina hieman puolenpäivän jälkeen. Ensin kävimme syömässä yhdessä avomieheni kanssa Matkakeskuksen Shalimarissa (jos satutte poikkeamaan Jyväskylässä, suosittelen kyseisen paikan lounasta lämpimästi!). Mikäs siinä sitten oli täydellä vatsalla körötellessä ilmaisella bussilla messualueelle.
   Messuille oli suunniteltu muutama erilainen reittivaihtoehto, mutta emme innostuneet niistä, vaan päätimme mennä oman fiiliksen mukaan. Ensin paahdoimme läpi vaikka kuinka monta omakotitaloa ja täytyy kyllä todeta, että minusta ne näyttivät jokseenkin samanlaisilta. En myöskään ymmärrä, miksi lähes kaikkien yläkerran kaiteiden pitää olla lasia, niissäkin taloissa, joihin on muuttamassa lapsiperhe. Mitäs sitten tehdään, kun muksu päättää kokeilla, miten hyvin kaide kestää sitä päin heitettyjä legoja tai muita kivoja leluja? Eniten omakotitaloista itseäni kiinnostivat ns. noppatalot, joita alueella oli kaksi. Noppataloissa oli noin 75 neliötä kahdessa kerroksessa, eli tilaratkaisut olivat melko kompakteja. Noppatalojen lisäksi pidin myös Maailmanpylväs-kerrostalossa olleista asunnoista.
   Koska en ole itse rakentamassa taloa tai muuttamassa, en niinkään katsellut asuntoja tai niiden sisustusta kokonaisuutena, vaan kiinnitin huomiota enimmäkseen erilaisiin käsintehtyihin esineisiin, joita messukodeissa näkyi yllättävän paljon.

Tämä matto oli jossakin ensimmäisistä omakotitaloista, joissa kävin. Aika pirtsakka idea, enpä ole tullut itse ajatelleeksi, että kuteesta virkatun maton voi toteuttaa myös neliöinä, eikä vain ympyrän muotoisena.

Erään talon lastenhuoneesta puolestaan löytyi niitä perinteisempiä, pyöreitä mattoja sekä ihania virkattuja leivoksia ja mansikoita.

Peittoja oli esillä niin siksak-kuviolla kuin jättimäisellä palmikollakin.

Palmikkopeiton kanssa samasta talosta löytyi myös jättikokoisella helmineuleella päällystetty tyyny.

Ylläolevan maton toteutuksessa oli puolestaan hauskasti ajateltu "outside the box". Se oli nimittäin kokonaan koottu farkkujen takaläpysköistä, vai miksi niitä sanotaan.

Eräässä kerrostaloasunnossa oli jakkara päällystetty neulotuilla pampuloilla, en nyt viitsi tässä avautua siitä, miltä ne minusta näyttivät. :-D

Kerrostalosta löytyivät myöskin ihan helmet, farkuista punotut virsut. Tällaiset ois kyllä aivan mahtavat, pitää varmaankin ruveta vain kokeilemaan.

Upeita juttuja löytyi vaikka millä mitalla, mutta jaksan niistä esitellä enää tämän lampaan, jonka villat lienevät peräisin käytetystä sängystä.

Vaikka messuilla olikin ihan kiva käydä, en nyt sanoisi, että minusta mikään fani tuli tai että jaksaisin matkustaa niiden perässä kovinkaan pitkälle. Nyt oli kätevää, kun pääsimme bussilla Seppälän parkkialueelle puolen kilometrin päähän kotoa.

Kuten eräällä Kummeli-kasetilla todetaan "Kyllä eteläamerikkalainen aina rummun löytää...". Ja mitä olisivatkaan messut, joilta ei lankaa mukaan tartu. ;-) Äiti osti minulle ystävällisesti neljä kerää Elsa-nimistä akryylilankaa:

Keriä kuvassa esittelee oma kultainen rakkauspakkaukseni. <3


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Ensi kerralla varmaankin taas neulomuksia.


rakkaudella,

manteliMinni