Pitsiturnauskestävyys nollissa

Viime postauksen lopussa lupasin seuraavassa kirjoituksessa esitellä viimeiset kyhini. Vaan eipä se nyt ihan niin menekään. Perjantaina pelattiin Raumalla pitsiturnaus, jonka laitoin pyörimään tabletilla. Samalla ajattelin laittaa pingotukseen toiseksi viimeisen kyhin, pitsiliinan, jonka sain kuitenkin virkattua ajoissa valmiiksi heinäkuun puolella. Koskaan en ole pingotuksesta erityisesti tykännyt eikä minulla ole siitä siis kovin paljon kokemusta, joten hermot meni aika nopeasti. Jätin homman sikseen enkä turnaustakaan ehtinyt kauaa katsoa, kun lähetys katkesi. Mies oli sitä ruvennut katsomaan töiden lomassa työkoneeltaan ja kahdella laitteella ei voinut katsoa yhtä aikaa.

Ajattelin, että päivitän blogia seuraavan kerran vasta sitten, kun olen saanut liinan pingotettua, mutta kun toisenkin yrityksen jälkeen homma on yhä kesken ja valmiita töitä on kasaantunut jo muutama, halusin purkaa ne tänne, ettei jossain kohtaa tulisi taas kymmenen työn megapläjäyspostausta. Ja myös sen takia, että olen taas lähdössä Turkuun ja seuraava päivitysmahdollisuus olisi viikon päästä.

Sain äidiltä toissa Jouluna lahjaksi kuusi kerää turkoosia Rosea, jota olen hartaudella hillonnut lankavarastossani. Pitkään ajattelin tehdä siitä itselleni jotain, mutta en ollut saanut aikaiseksi. Nyt häiden jälkeen ajattelin käyttää kerät alta pois ja tehdä niistä kiitoslahjat kummitytöilleni, jotka olivat morsiustyttöinä (kutsukorttien väri oli hieman turkoosiin vivahtava vihreä, joten mielestäni väri sopii mainiosti):

Tikuttelin kummallekin tytölle ponchon. Puikot 5mm ja langankulutus 118g/kpl. Lankaa jäi vielä vajaa pari kerää, joten työn alla on vielä pipot settiin mukaan. Toinen pipo onkin jo valmis ja toinenkin jo puikoilla.

Kolmas valmistunut työ menee joulupukin säkkiin joko mieheni siskolle tai isoveljen avovaimolle:

Virkatun pipo ohje löytyy Ravelrysta nimellä Unforgettable hat. 5-millisellä koukulla kului Seiskaveikkaa 75 grammaa. Sain tämän valmiiksi viime lauantaina katsellessani pojan riemua erilaisissa pomppulinnoissa Saarijärvellä sijaitsevassa Puuhapuisto Veijarissa. Täytyy kyllä kehua tuota paikkaa; oli monenlaista pomppulinnaa ja muuta tekemistä sekä eläimiä. Kuulimme paikasta vasta vähän aikaa sitten ja harmittaa, ettei tänä kesänä ehditä sinne uudestaan. Mutta tosiaan tuo pipo tuli siellä valmiiksi ja ehdin aloittaa seuraavankin. Olin kyllä luvannut miehelle, etten ota neuletta mukaan, mutta kummasti oli vaatekassin pohjalle unohtunut tuo virkkuu. ;-D

Nyt täytyykin rientää pakkaamaan Turun reissua varten ja valita sinne mukaan otettavat neuleet.



Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni