Vuosi 2016 pakettiin

No nyt on aika laittaa viime vuosi pakettiin kokonaisuudessaan käsitöiden osalta. Sen verran on lankahankinnoista vielä mainittava, että unohdin viime postauksesta kaverilta saamani puuvillalangat, joita kertyi yhteensä 1012 grammaa. Hän oli puolestaan saanut ne joltain kaveriltaan, mutta lahjoitti ne sitten minulle. Sain langat joulukuussa ollessani kaverin ja tämän äidin ja siskon kanssa myymässä Järjestöjen Joulumarkkinoilla Hipposhallissa. Samassa tapahtumassa olin edellisenä vuonna yksin ja sain silloin myytyä peräti kolme virkattua pöllöä. No, tällä kertaa meni vielä kehnommin enkä saanut myytyä mitään! Vaan eipä siinä kuitenkaan pahalle mielelle jäänyt, kun sai kuitenkin kuuden tunnin ajan neuloa, jutustella mukavia ja itsekin vähän kierrellä katsomassa muita myyntikojuja ja tekemässä löytöjä.

Viime vuosi oli hyvin tuottelias omalta kannaltani. Ravelryn mukaan valmiiksi tuli 120, joihin kului lankaa 28 533 metriä eli 28,5 kilometriä! :-D Luku ei ihan tarkka ole, silllä kaikkiin töihin en pystynyt metrimäärää laittamaan, kun langan tietoja ei minulla ollut. Mutta aika kiva määrä omasta mielestäni. Eniten taisin tehdä sukkia, kiitos veteraanisukka- ja vauvasukkaprojektien. Veteraanisukkia tikuttelin 16 paria ja vauvan putkisukkia 20 paria. Muitakin sukkia, esim. piirakkasukkia tein myös. Tyynyjä tein myös, ehdottomina kohokohtina Lemmy-tyynyt, jotka laitoin isoveljilleni joulupakettiin:

Hiukan jänskätin kirjovirkkaukseen ryhtymistä, mutta Virpi Siipolan huikea malli kiinnosti kovasti ja innosti lopulta myös kokeilemaan toista mustavalkoista, itse säädettyä tyynyä:

Ja mikäpäs muukaan se voisi olla kuin Tepsi-tyyny! Kyseinen yksilö meni synttärilahjaksi serkun pojalle, joka on hiljattain ruvennut innostumaan jääkiekosta.

Kirjovirkkaus oli onnistuneesti murtamassa myös sitä korkeaa raja-aitaa, joka oli aikaisemmin minun ja kirjoneulonnan välissä. Ennen oli pitänyt langanjuoksujen tasaisiksi ja kiristämättömiksi saamista liki mahdottomana, mutta hankittuani langanohjaimen alkoi homma sujua jo ihan mukavasti. Osalta kirjoneuleen pariin innostamassa oli serkkuni, joka löysi eräästä lehdestä Kettulapasten ohjeen.

Päätinkin yllättää kyseisen serkun ja tehdä lapaset hänelle synttärilahjaksi marraskuun loppupuolelle. Tumput valmistuivatkin hyvissä ajoin, mutta synttäripäivän mentyä, hoksasasin unohtaneeni postittaa ne. Mutta hyvä tilaisuus lahjan antamiseen tulikin ennen Joulua. Serkkuni kuuluu laulyhtye Luminokseen (ne vetää muuten tosi hyvin, kannattaa tsekata!) ja olin heidän joulukonsertissaan Turun tuomiokirkossa. Annoin lapaset sitten kiitokseksi musiikkielämyksestä.

Vielä yki erityisen maininnan arvoinen työ, minkä tekemisestä huomasin kovasti nauttivani, on vauvanpeitto. Nykyään huomaankin innolla kyttääväni vauvantekoiässä olevaa lähipiiriä, että tuleeko tilaisuuksia tehdä peittoa. Ne ovat kivan kokoisia ja helppoa tehdä ja niillä tietää myös olevan oikeasti käyttöä.

Tämä peitto odottaa vielä valmiiden töiden laatikossa ystäväni vauvaa, joka on kovasti vanhempiensa toiveissa, mutta ei ole toistaiseksi vielä tullut todeksi.

Tämä ei oikeastaan ole vauvan- vaan taaperon peitto, sillä tein tämän veljentytölle joululahjaksi. Sain sopivasti pinkit ja muunkin väritset Miamit käytettyä, mutta tulipa kyseistä lankaa kesällä sitten ostettua lisääkin.

Ja suuri osa niistä kesällä ostetuista Miameista päätyi sydänpeittoon, jonka sai välipäivinä syntynyt ystäväpariskunnan pieni tyttö (jolle menee myös viime postauksessa esittelemäni sininen mekko).

Kaikenlaista olen siis väkertänyt ja sama meno jatkunee tänäkin vuonna. Ehkäpä hieman vähemmällä lankahamstraamisella, sillä viime vuoden lukemat näyttävät tältä:

• Kulutetut langat:14842g
• Ostetut / saadut langat: 30133g
• Pois annetut / myydyt langat: -375g
• Langankulutus: +14916g

Uuuups, melkein 15 kiloa lisää.  Ja jos tuohon lisää vielä vuoden 2015 tilanteen, on plussaa tullut kahdessa vuodessa vähän reilu 23 kiloa! Siitä onkin hyvä ottaa vähennytavoitetta tälle vuodelle.

Neulomisiin!

rakkaudella,

manteliMinni