Oli kuitenkin mukava päästä vähän rentoutumaan itse ja pitkästä aikaa seuraamaan KaMan peliä. Ja mielenkiintoista myöskin nähdä, kumpi joukkueista veisi pisteet, tasapisteissä kun olivat ennen eilistä. Eka jakso meni KaMalta hienosti ja päättyi lukemiin 1 - 2. Toinenkin jakso oli aika lupaavaa menoa, kunnes kakkospuolelle osui kaksi harhaheittoa peräkkäin ja molemmista kotijoukkueelle juoksu. En toki mikään huippuasiantuntija ole, mutta mielestäni molemmat harhat olisivat olleet kiinniotettavissa. Toinen jakso Kirille 4 - 3. Supervuoroon siis. Siinä Kiri ei saanut oikein mitään aikaiseksi sisällä. KaMa puolestaan taisi täräyttää läpilyönnin (Jos muistan oikein, en ole ihan varma, kun niin paljon muitakin asioita pyörii mielessä) ja kolme juoksua. Jyväskylälle siis yksi piste, Kankaanpäälle kaksi, joilla se nousi Kirin ohitse sarjataulukossa.
Ja takaisin kotiasiohin. Anoppi oli pojan meiltä hakiessaan käskenyt tarkkailla puhelinta siltä varalta, että pienelle tulisi nälkä ja häntä täytyisi lähteä syöttämään. Eli vilkuilimme kännyköitämme viiden minuutin välein, vaikka soittoa ei kuulunutkaan. Siitä huolimatta, olin nuoren äidin vaistoillani varma, että poika on nääntymässä nälkäänsä, kun oli syönyt melko huonosti ennen lähtöä. Ja mitä vielä! Oli kuulemma niin kiltisti ollut ja hymyillyt häntä viihdyttäneille naisille ja myös nukkunutkin pitkän pätkän. Kotiin päästyämmekin pikkuinen ukko vain söi ja nukahti samantien yöunille.
Joten joskus toistekin uskaltanee lähteä katsomaan pesistä, kun tietää pojan olevan hyvässä hoidossa. Haaveissa olisi vielä tämän kesän aikana reissu Kankaanpäähän, toki koko perheen voimin. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti