Tällä välin on ehditty tehdä vaikka mitä uutta ja jännää. Ensimmäinen uusi jännä juttu koettiin pari viikkoa sitten vauvauinnissa, kun Vilho pääsi sukeltamaan ekaa kertaa. Vauvauintiohjaaja sukellutti ja ilmeisesti siksi poika vähän säikähtikin ja parkui hetken aikaa. Sitten meno onneksi rauhoittui taas. Ja viime lauantaina kun kokeilimme taas sukeltamista ja poika pääsi isänsä käsiin, ei minkäänlaista itkua tullut. Ja tuon jälkeen jopa hieman uskaltauduttiin polskimaankin, joten parempaan päin ollaan menossa.
Mutta kaksi viikkoa sitten oli vieläkin jännempi paikka, ainakin näin äidin mielestä. Nimittäin eka junamatka vauvan kanssa. Olin sitä jännittänyt jo ainakin pari päivää etukäteen, mutta turhaahan se oli. Poju auton turvaistuimessa vaunuihin, vaunuihin yksi kassi ja loput kätevästi äipän ympärille ja koko helahoito junaan pyörätuoli-/lastenvaunupaikalle (johon ei onneksi tullut ketään; en ollut kehdannut varsinaisia paikkojamme varata siitä). Eihän matkakaan toki kestänyt kuin kolme ja puoli tuntia, mutta ongelmia ei juurikaan ollut. Kyllä äidin pikku murunen käyttäytyi taas niin kultaisesti. :-)
Uuden oppiminen ei tiistaina jäänyt pelkkään junamatkaan. Löysin nimittäin illalla itseni Turkuhallilta TPS:n faniseisomakatsomosta. Olimme äidin kanssa jutelleet, että voisin päästä kyseisen viikon lauantaina katsomaan peliä, mutta kun tiistain peliin oli Turun Sanomien kestotilaajan etuna saanut ilmaisia lippuja, niin puin sitten fanipaidan päälleni ja suuntasin hallille iskän ja isoveljien kanssa. Vaikka olen siellä niin monta kertaa ennenkin käynyt, oli tämä kerta aika erilainen. Oli mielenkiintoista seisoa täysillä joukkuettaan kannattavien fanien joukossa ja kokea myös se mielettömän vahvaksi kohonnut raivo, jonka tuomarin viheltämättä jättämä jäähy aiheutti. Kaksi ensimmäistä erää tunsin olevani joukossa kuin orpo piru (vaikka samaa joukkuetta kannatinkin), mutta kyllä kolmannessa erässä jo hypin ja taputin sulavasti muiden tahdissa. Suurin osa ajasta meni kuitenkin miettiessä, miten poika pärjää Muumon kanssa, kun ei ole hänen seuraansa oikein tottunut. Mutta hyvinhän se meni.
Torstaina jatkoimme uusien juttujen kavalkadia matkustamalla Perniöön. Pääsin vihdoin pitkästä aikaa syömään Perniön kebabiin, joka viime reissulla jäi väliin. Se oli luonnollisesti Vilhon eka kerta kebabissa, mutta hän ei valitettavasti saanut vielä mitään syödäkseen. Minun ja kebabin jälleennäkeminen sen sijaan oli niin suloinen, että oli haettava vielä toinenkin annos, iltapalaksi. Kebabilta jatkoimme puolestaan kummityttöni uuteen kotiin, jonne perhe nyt syksyllä muutti; en ollut siellä aiemmin käynyt.
Myös perjantai oli kiireinen. Minä, Vilho sekä Muumo ja Vaari, suunnistimme Turun Messukeskukseen, jossa oli käynnissä Kirjamessut sekä Ruoka- ja Viinimessut. Olimme siellä jokusen tunnin ja kävimme seuraamassa lukuisia kirjailijahaastatteluita. Poika oli mukana kiltisti, tosin ihmisiä ja toimintaa oli ympärillä sen verran paljon, että syöminen ei juuri kiinnostanut. Messujen jälkeen jäimme Muumon ja Vilhon kanssa vielä kaupungille, jossa tapasimme ystäväni E:n. Syy tapaamiseen oli vallan mainio: osallistuimme E:n kanssa ihan ekaa kertaa neuleaiheiseen flash mobiin! Turun Hansakorttelissa järjestettiin Roosa nauha -kampanjan puitteissa neule-flash mob, jossa kokoonnuttiin vartiksi neulomaan vaaleanpunaisissa vaatteissa tai asusteissa:
Lauantaisen lepopäivän jälkeen kävimme sunnuntaina vielä toisen kerran kirjamessuilla äidin ja Vilhon kanssa. Olin suunnitellut lepäileväni illan, mutta toisin kävi. Päädyinkin baariin ekaa kertaa pitkään, pitkään aikaan. Selvinpäin, tottakai. Isoveljilläni on ollut tapana joka toinen sunnuntai käydä turkulaisessa Bar Bristolissa musiikkiaiheisessa tietovisassa, johon minutkin saatiin houkuteltua. Juuri mitään en kylläkään tiennyt, mutta ihan hauskaa oli. Ja saipa poika taas viettää aikaa Muumon ja Vaarin kanssa. Lähdin baarista muita aikaisemmin ja kävelin sitten coolina tyttönä suoraan ulko-ovea päin. Mistä minä olisin voinut nähdä, että siinä oli lasi. :-D
Maanantaina se jännyys vasta olikin huipussaan; oli Vilhon ensimmäisen laivamatkan aika. Satamaan matkasimme bussilla, jottei tarvinnut ruveta vääntämään vaunuja autoon. Koska olimme piknik-risteilyllä, meillä ei ollut hyttiä, mutta saimme nukuttua jonkin aikaa laivan lepohuoneessa. Ja toki neulottuakin vähän. Ruokailukin sujui mallikkaasti, olihan meitä sentään kolme aikuista matkassa. Ja muutenkin meni hienosti, tosin nukkuminen ei meinannut pojua kiinnostaa, taas kun oli niin paljon ihmisiä ympärillä.
Jotakin uutta olen kokeillut myös käsityörintamalla. Sukkasadon aikana halusin tehdä yhdet tassunlämmittimet myös itselleni, mutta en mitään ihan perinteisiä sileitä sukkia, vaan pitsineuletta oli saatava. Päädyin Ullaneuleen sivuilta löytyvään Versoon, jonka myötä pääsin myös korkkaamaan oranssit Nalleni. Uutta tässä ohjeessa ei itselleni ollut suinkaan pitsineule, vaan kantapää, joka poikkeaa peruskantapäästä, jonka olen yleensä tottunut tekemään. Mutta muutos on toki positiiviseen suuntaan. Ekaa sukkaa kokeiltuani tuntuma on, että tämä toisenlainen kantapää istuu jalkaani paremmin. Toisen sukan laitan alulle, kunhan puikot eräästä toisesta sukkaparista vapautuvat.
Mutta jotta tämä ei menisi ihan uutuuksien tulvaksi, olen myös tukeutunut vanhaan ja hyväksi havaittuun:
Sunnuntaina puolestaan oli juhlittavana isoisäni, joka täytti viime viikolla 88 vuotta. Kokoonnuimme vähän isommalla porukalla juhlimaan Papan luokse Vilppulaan ja kävimme jopa syömässä ravintola Isabellassa, joka on nähty tänä vuonna Kuppilat kuntoon, Jyrki Sukula -ohjelmassa. Ilmeisesti ohjelmasta oli apua ja ruoka olikin varsin maittavaa.
Päivänsankarille minulla ei ollut lahjaa, sillä hänellä on jo oikeastaan kaikkea. Sen sijaan vein pienen pehmoisen paketin serkkuni pojalle, jonka näin ensimmäistä kertaa. Lahjoin myöskin isoveljeni avovaimoa, jolla on syntymäpäivä tällä viikolla. Hänelle annoin edellisessä postauksessa esittelemäni kettukarkkipussukan ja nämä:
Ja lopuksi katsaus lankavarastoon:
Ostetut/saadut langat:5185g
Kulutetut langat: 4576g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +509g
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti