Aivotonta menoa

Hieman hiljaista on jonkin aikaa ollut täällä blogin puolella. Syksy on ollut melko kiireinen ja tuntuu, että aivot ovat välillä sellaisessa juntturassa gradun kanssa painimisen ja lapsen hoidon jäljiltä, ettei energiaa juuri riitä kirjoittamiseen. Mutta nyt haluan hieman päivittää lankavarastoni ja valmiiden töiden tilannetta.

Lankalakko ei pitänyt tälläkään kertaa kovin kauan, yllätys yllätys:

Nämä purkukerät turkoosia Kotiväkeä tarttuivat matkaan eräältä Turun reissulta. Vaikka periaatteessa omia lankojani ovatkin, lasken ne nyt uusiksi langoiksi. Painoa näillä veijareilla on yhteensä 196 grammaa. Kuva ei muuten tee yhtään  oikeutta värille; oikeasti ovat kirkkaan turkoosinsinisiä.

Taisi olla sama Turun reissu, jolloin piti oikein varta vasten käydä Lankamaailmassa, vaikka lakkoilla yritinkin. Nimittäin avomies toivoi talvitakkiinsa sopivaa pipoa ja kun mies kerrankin toivoo jotain käsitöihin liittyvää, niin kyllähän silloin on toteltava! Novitan valikoimista ei löytynyt sopivan väristä, joten päädyin Gjestalin Janneen:

Vaikka näyttääkin kuvassa mustalta, niin on oikeasti erittäin tumma vihreä. Tätä ostin kaksi kerää, joista toinen pääsikin jo käyttöön:

Peruspipo omalla mallilla, puikot 3mm. Langankulutus 46 grammaa.

Seuraava lankaostos oli kyllä puhdas repsahdus:

Parisen viikkoa sitten lähdimme käymään Tuurissa avomiehen, avomiehen siskon ja tämän miehen kanssa. Reissu oli sovittu sunnuntaille, joten arvatkaapa, harmittiko, kun LAUANTAINA olisi seiskaveikka ollut tarjouksessa 5€/2 kerää. No, tuo ruskea oli onneksi vielä sunnuntaina 2,90€/kerä, joten nappasin neljä mukaani. Ihan suosikkivärejäni tuo ei kyllä ole, mutta ainahan seiskaveikkaa johonkin tarvitsee ja ainakin yksi ideanpoikanen on jo muhimassa.

Ja tottakai valmistakin on tullut, mahdollisimman simppeleitä ja aivottomia töitä, joihin on voinut aina silloin tällöin tarttua:

Peruskaulahuivi 2o2n Four Seasons Gründl Lisa Unista. Halusin tuon kirkuvan oranssin langan johonkin käyttää nopsasti ja siitäpä syntyikin sitten pukinkonttiin täytettä nuorempaa kummityttöä varten. Puiko 4mm ja langankulutus 71 grammaa.

Seuraaville tekeleille annoin Ravelryssa nimen Memories from Mikkeli:

Neljä virkattua röyhelöhuivia Rose Mohairista. Töiden nimi juontaa juurensa langan ostopaikasta. Parisen vuotta sitten avomiehen sisko ja hänen miehensä olivat muuttamassa Mikkelistä takaisin Jyväskylään. Olimme auttamassa muutossa ja jossain vaiheessa minut nakitettiin kadun varrella sijainneeseen Siwaan talouspaperiostoksille. Siinä sitten ahtaitten hyllyjen välissä leuka loksahti auki, kun näin ihanaa lehmuksenvihreää Rosea ja vielä 1,99€/kerä! Muistaakseni innoissani sitä kuusi kerää hamstrasin. Siitä piti tulla itselleni kesätunika. Jostain syystä tunika jäi pariksi vuodeksi kesken ja nyt syksyllä sain sen purettua, kun ajattelin, että tuskin se valmiiksikaan tulisi. Koukku kaikissa huiveissa 6mm ja langankulutus 41, 41, 42 ja 44 grammaa. Saajia näille ei ole, kun olen jo tainnut kaikki sukulaiset ja tutut tälläisilla kyllästää (Ravelryssakin laskeskelin, että nämä ovat sinne kirjaamistani järjestyksessään numerot 9,10, 11 ja 12). Voipi olla, että jäävät lahjavarastoon odottelemaan tai päätyvät hyväntekeväisyyteen.

Nämä pitsibaskerit ovat myös samaa Rose Mohairia. Tikuttelin ne siksi, että lankaa oli kohtuullisen paljon enkä ihan kaikkea viitsinyt huiveiksi vääntää. Myös tämä malli on itselleni aika mieluisa, minkä kyllä näkee:

Eli vihreiden jälkeen neuloskelin pari beigeä lätsää. Toinen lähti jo eteenpäin, 75-vuotislahjaksi anopin miehen äidille. Tuli kyllä tavattoman hyvä mieli, kun sain seuraavana päivänä anopin mieheltä tekstarin, jonka mukaan hänen äitinsä oli kovasti pitänyt lahjasta. :-) Toisenkin baskerin saaja lienee selvillä, taidan antaa sen äidille joululahjaksi. Puikot kaikissa neljässä baskerissa 4mm ja 5mm. Langankulutus 36, 36, 36 ja 38 grammaa. Niin, ja siis nämä päähineet olivat Ravelry-laskelmieni mukaan lajissaan numerot 9, 10, 11 ja 12. :-D

Ihan hieman vain aivotyötä käytin tämän Lacy Baktuksen kohdalla. Jostain syystä en vain ole innostunut tekemään valmiiksi isoveljen avovaimolle joululahjaksi aikomiani tennarisukkia, joten päätinkin, että annan hänelle alunperin anopille tekemäni Neidonkyynel-lapaset. Anopille piti sitten keksiä jotain muuta, mutta helppoa ja päädyin kaivamaan lankalaatikostani pari kerää valkoista Nallea, jota kului tähän huiviin 3,5-millisillä puikoilla 169 grammaa. Jostain kumman syystä huivista vaikuttaa tulleen hieman epäsuhtainen; toinen sivu on jotenkin pidempi kuin toinen eli kavennukset tai levennykset ovat menneet hieman sinne päin. No, huivi on kuitenkin rakkaudella tehty.


Tälläisiä tällä kertaa.

Hyvää Joulun odotusta ja neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni