Turku, tuo lankalaihdutuksen turma

Kuten jo monesti aiemminkin olen tässä blogissa todennut, ei pitäisi mennä Turkuun ollenkaan. Tai siis ainakaan Lankamaailmaan siellä. Se kun on useimmiten hyvin vahingollista lankavaraston laihduttamisen kannalta.

Lähdin perjantaina viikonlopuksi Turkuun vähän "omalle lomalle" lepäilemään eli perheen miesväki jäi kotiin kaksin; tiesin kyllä, että he pärjäisivät mainiosti. Perjantai-ilta ja lauantai kuluivat perinteisissä merkeissä lepäillen ja jääkiekkoa katsellen. Toki lauantaina kävimme äidin kanssa myös Skanssissa, mutta koska Anttilaa ei siellä enää ole, vältyimme suuremmilta lankahoukutuksilta. Mutta sitten tuli sunnuntain aamupäivä. Äiti ja iskä lähtivät jumalanpalvelukseen, mutta itse jäin heille lepäilemään. Siinä sitten selailin läppärillä Facebookia, kun silmiini osui Lankamaailman ilmoitus: 5€ ostoksen tekijälle kaksi kerää lankaa kaupan päälle. Tarjous vain tänään 30.11. Oivoi, pitäisikö tuosta ollenkaan mainita äidille?

No tietenkin mainitsin ja sumplimme aikataulut niin, että ehdimme poiketa ostoksilla ennen kuin äiti ja iskä heittivät minut juna-asemalle. Äiti löysi itselleen kivaa mustaa lankaa, jossa on seassa hopeanvärisiä, kukanmuotoisia paljetteja. Olin jo siinä vaiheessa sitä mieltä, että nyt kassalle ja menoksi. Mutta äitikulta halusi ostaa minulle pikkujoululahjan ja päädyin valitsemaan kaksi pirteän vihreää kerää Gjestalin Baby Ullia:

Koska kerät maksoivat tasan sen viisi euroa (maksoimme äidin kanssa erikseen, joten olimme erilliset asiakkaat; tarjouksen sai yksi asiakas vain yhden kerran), valitsin kaupanpäällisiksi kaksi kerää harmaata Gjestalin Emilie -vauvalankaa:

Eiköhän näistäkin jotain synny, joko lähipiirin vauvoille tai hyväntekeväisyyteen.

Mutta enhän minä nyt ihan turmiolle tuolla reissulla mennyt, vaan sain juuri valmiiksi matkaneuleeni:

Edellisestä Lacy Baktuksesta jäi päälle sellainen into, että oli tehtailtava toinen samantien. Tällä kertaa langaksi valikoitui Dropsin Safron, jota kului 3-millisillä puikoilla 153 grammaa. Tämä huivi saa odottaa saajaansa jonkin aikaa, sillä se on menossa ensi kesänä rippilahjaksi kummityttöni isosiskolle. Myös tämän tekeleen päät tuntuivat hieman epäsuhtaisilta, vaikka nyt mielestäni lisäykset ja kavennukset menivät ihan oikein. Lieneekö syynä sitten se, että työ on edetessään käynyt painavammaksi ja siksi venyttänyt loppupäätä.

Eli koska huiviin meni noinkin paljon lankaa, niin enhän minä oikeastaan ostanut kuin 47 grammaa lankaa, eiks niin? ;-)



Neulomisiin!


rakkaudella,

manteliMinni