Rauhallista ja onnellista Joulua kaikille!

Huhhuh. Joulustressiä en tänä vuonna suostunut itselleni kasaamaan, mutta Joulun valmisteleminen näin iloisin ja rennoin mielinkin voi ottaa voimille. Eilen illalla avomies suostui kultaisesti (en tosin antanut juuri vaihtoehtojakaan) nukuttamaan pojan yksin, jotta sain nauttia parista jaksosta Bonesia, joka on yksi suosikkisarjoistani. Olin ajatellut katsoa eilen Maikkarilta tulleen jakson, mutta koska siellä alkoi nyt sarjan yhdeksäs kausi ja olen Netflixistä katsomassa vasta kahdeksatta kautta, päätin avomiehen kehotuksesta katsoa niitä Netflix-jaksoja. Bonesin jälkeen oli vuorossa lahjojen pakkaaminen, jotta tälle päivälle ei kasautuisi liikaa hommaa. Jepjep. Aloitin pakkaamisen hieman kello yhdentoista jälkeen ja viimeisen paketin sain valmiiksi puoli yhden jälkeen. Oli siinä urakkaa kerrakseen.

Koti oli onneksi jo siivottu, joten sitäkään asiaa ei tarvinnut tänään enää hoitaa. Niinpä jäi kivasti aikaa käydä kunnon vaunulenkillä pojan kanssa. Vaunulenkin ensimmäinen etappi sijoittui Cittariin, josta piti hakea vielä pojalle pulkka, kun kerrankin on kunnolla lunta täälläkin Jouluna. Pulkan lisäksi ostin vielä avomiehelle ja minulle pienet limupullot illaksi, itselleni hiuslenkkejä ja italiansalaattia. Viimeksi mainittu oli eilen Prismasta loppu ja päätin, että Jouluni ei siihen kaadu, mutta toisaalta kiva, että nyt sitten sitäkin löytyy pöydästä.

Kaupan jälkeen veimme ostokset kotiin ja jatkoimme samantien parin vuoden takaiselle kesätyöpaikalleni Mäntykankaan hautausmaalle viemään kynttilöitä. Hautakynttilöitä meillä ei ollut, mutta kai vaaleanpunaiset tuikut ajavat asiansa. Vein yhden avomieheni isosedän haudalle. Hän onkin ainoa "tuttu", joka tuolla hautausmaalla lepää. Vein myös kuusi kynttilää muualle haudattujen muistomerkille. Yksi kynttilän jokaisen edesmenneen isovanhemman muistolle, yksi kummallekin serkulle, jotka kuolivat jo lapsena ennen syntymääni sekä yksi yhteinen niille lapsuuden kotipaikkakuntani vanhuksille, jotka tulivat tutuiksi äidin työn kautta. Erityisesti mieleeni on jäänyt eräs kohtalaisen omalaatuinen mies, joka aina vanhainkodilla käydessäni kyseli "Tulitko soittamaan?" Tapanani oli silloin tällöin soittaa vanhuksille pianoa. Nyt tuonkin miehen kuolemasta on jo useampi vuosi.

Hautausmaalta kotiuduttuamme yritin saada pikkumiehen syömään jotakin, melko laihoin tuloksin. Ja sitten tulikin jo Pappa eli appiukko hakemaan poikaa kyläilemään. Kiitos Papan, sain siis pari tuntia omaa aikaa, jonka käytin tehokkaasti karjalanpiirakoiden leipomiseen. Viime vuonnakin leivoin niitä aatonaattona, saapa nähdä, tuleeko siitä ihan perinne. Kun olin saanut leipomiset valmiiksi ja avomies tuli kotiin, lähdimme hakemaan poikaa ja samalla viemään joulupaketit appiukolle ja tämän vaimolle.

Joululahjojen jälkeen on jo valmistunut pari "välipalatyötä":

Eli pitsibaskerit numero 13 ja 14! Näitä ei ilmeisesti voi tehdä liikaa. Vihreän aloitin perjantaina edellisen postauksen jälkeen ja pääsin silloin jo loppukavennuksiin asti. Ruskean aloitin saatuani vihreän valmiiksi KIPakoiden tapaamisessa lauantaina. Ja ruskea myös valmistui samana päivänä. Puikot kummassakin myssyssä 4mm ja 5mm. Lankana tietenkin Rose Mohair. Vihreällä baskerilla painoa 36 grammaa ja ruskealla 34 grammaa. Näiden myötä lankavarastoni kasvu on painunut taas alle kilon, jee!! Baskereiden jälkeen laitoin puikoille taas Dropsin Safranista Lacy Baktuksen, joka valmistunee vielä tämän vuoden puolella ja vajuttaa varastoa entisestään.

Ja lankojen vähentäminen toivottavasti jatkuu mukavassa tahdissa Joulun ja uudenvuoden jälkeenkin. Tulin nimittäin taas yllyttäneeksi itseni osallistumaan Facebookissa Löysäpipoisten JyJu -15 -tempaukseen, jossa tarkoituksena on ajalla 24.12. - 30.4. aloittaa 20 vähintään 50 grammaa painavaa työtä ja saada ne valmiiksi juhannusyöhön mennessä. Hieman mietin, että ehtiikö tuollaista määrää töitä tikutella, kun opiskeluja pitäisi edistää ja ja ja... Mutta tulin siihen tulokseen, että luultavasti neuloisin tuon verran, vaikken tempaukseen osallistuisikaan. Ja onhan se välillä ihan kiva vähän haastaa itseään. :-)

Nyt lähden viettämään Joulua. Yritän kuitenkin palata blogin pariin ennen vuoden vaihdetta. Oikein lämmintä ja ihanaa Joulua kaikille blogissani käyneille sekä kaikille pakkoneuloosista "kärsiville"!

Loppuun vielä kuvan tämän päivän aikaansaannoksistani:

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.



rakkaudella,

manteliMinni