Mustasukkaisuutta

Edellisen postauksen mustat Seiskaveikat tosiaan muuntautuivat pitkiksi villasukiksi:

Serkun kaveri tilasi tällaiset, kun oli nähnyt minun neulovan kummipojan pikkusiskon synttäreillä. Nämä valmistuivatkin nopeasti; toissaviikon keskiviikkona ostin langat, saman viikon lauantaina aloitin neulomisen ja viime viikon keskiviikkona tuli valmista. Varteen katsoin ohjetta Lankahelvetti-blogista. Teräosa on puolestaan Novitan perusohjeella tehty. Lankaa kului 3,5-millisillä puikoilla tikutellen 276 grammaa.

Sukkien neulomisen vastapainoksi kaipasin jotain virkattavaa ja niinpä alkunsa sai jälleen yksi verkkokassi Dropsin Parisista:

Hyvä olikin, että aloitin tämän virkkaamisen, sillä kassi lähti jo valmistumispäivänään eteenpäin. Vein sen tuliaiseksi serkkuni ystävälle, jonka luona kävin ensimmäistä kertaa. Äiti kertoi, että serkkuni on Jyväskylässä käymässä, joten laitoin serkulle viestiä, että haluaisiko hän poikansa kanssa tulla käymään meilläkin. Serkku kuitenkin ehdotti, että tulisin käymään hänen kaverinsa luona, kaverilla kun on kaksi lasta, joten heidän olisi ollut vaikeampaa tulla meille. Mutta mikäs siinä, poika mukaan ja menoksi. Ja tulipa tutustuttua uusiin ihmisiin. :-) Lankaa tähän kassiin meni muuten 101 grammaa.

Ystävänpäivälahjomusten joukossa esittelin harmaan kaulurin, jonka saaja vaihtui lennossa. Jotta alkuperäinen saaja ei tulisi mustasukkaiseksi (2-vuotias poika varmaan lukeekin tätä blogia ahkerasti :-D), laitoin puikoille toisen samanlaisen kaulurin.

Puikot 3mm. Gjestal Emilieta kului 48 grammaa. Teimme eilen pojan kanssa oikein pitkän päiväunilenkin ja veimme kaulurin perille.

Äiti ja iskä olivat meillä käymässä viikonloppuna ja jutustelun lomassa aloin virkata luonnonvalkoisesta Seiskaveikasta pipoa kummitytön isosiskolle synttärilahjaksi.

Pipo tuli valmiiksi nopeasti ja virkkasin vielä kukankin koristeeksi. Kyseinen päähine ei päässyt edes lahjavarastoon asti, kun äiti alkoi katsella sitä sillä silmällä ja sanoi vienosti "Mun kaikki pipot on ihan hirveitä. Saisinko ton, ehditkö tehdä Saaralle uuden?" Ilomielin lahjoitin pipon äidille. Ohje löytyy Ravelrysta nimellä Unforgettable hat. Lankaa meni 83 grammaa.

Äiti otti pipon samantien käyttöön, kun lähdimme lauantai-iltana kulttuuririentoihin. Iskä vei meidät kaupungille ja käväisimme ensimmäisenä Wilhelmiinan konditoriassa. Päätimme nauttia puoliksi yhden kakkupalan ja mokkaruudun. Täytyy todeta, että jompikumpi olisi riittänyt vallan mainiosti. Oli nimittäin niin isot palat. Mutta oli kyllä hyvääkin! Suosittelen pistäytymään kyseisessä kahvilassa, jos joskus tulee asiaa Keski-Suomeen päin. Wilhelmiinasta jatkoimme kaupunginteatteriin, jossa katsoimme Yksi lensi yli käenpesän -näytelmän. Satuin yhtenä päivänä bongaamaan lehdestä ystävänpäivätarjouksen ja saimme liput puoleen hintaan. Olen yleensä käynyt katsomassa hieman kevyempiä juttuja, musikaaleja ja komedioita. Niinpä hieman mietitytti, miten tuollainen vakavampi aihe maistuisi. Yllättävän hyvin se maistui. Tarina antoi paljon ajattelemisen aihetta. Miten määritellään mielen sairauksien rajat? Kuka ne määrittelee? Ovatko Käenpesän tarinassa oikeasti hulluja potilaat vai hoitajat?

Jotta käteni eivät tulisi mustasukkaiseksi mielelleni, joka nautti näytelmästä, otin tietenkin mukaan neuleen. Jotta se ei veisi huomiotani liiaksi, aloitin taas yhden Aivot narikkaan -kaulahuivin. Tämä kuitenkin aiheutti mustasukkaisuutta teatterin katsomossa. Äidin vieressä istunut nainen nimittäin kysyi häneltä jossain vaiheessa "Voisiko hän lopettaa tuon työn?" Kun äiti kysyi, miksi ja häiritseekö se, ei nainen kuitenkaan vastannut. Joten en siis edes harkinnut lopettavani. Kummastelin kyllä kovasti tuon naisen kysymystä. Tiedostan toki, ettei teatterissa neulominen ole ehkä kaikkein fiksuinta hommaa, mutta yritin varmistaa kaikin tavoin, etten vain häiritsisi muita. Neuloin pitkien puikkojen sijaan pyöröillä, jotta puikot eivät tökkisi vieressä istuvia. Neuloin niillä myös siksi, että ääntä tulisi vähemmän (eikä sitä meinannut omiinkaan korviini kuulua; joten ei kai myös yhden penkin päässä istuneenkaan??). Valitsin myös mahdollisimman yksinkertaisen mallin, jotta minun ei hämärässä tarvitsisi ruveta mulkoilemaan neuletta ja siten aiheuttamaan häiriötä. No, kuka mistäkin mielensä pahoittaa...

Tuo kaulaliina ei tullut vielä valmiiksi, mutta aloitin eilen uuden pipon, samalla ohjeella kuin edellisen. Olen kovin tykästynyt tuohon malliin ja veikkaan, että niitä syntynee vielä vino pino lahjavarastoon ja ehkä jopa sytomyssyiksi.

Tämäkin on luonnovalkoisesta Seiskasta, jota kului tällä kertaa 80 grammaa, koska lankaa ei enää riittänyt kukkaseen. Tämän kappaleen aion antaa kummitytön isosiskolle.

Lankalaihdutus on taas lupaavalla mallilla; en ole ostanut lankaa ja näiden valmiiden töiden sekä äidille antamieni jämälankojen ansiosta lankalisäys on painunut alle viiden kilon. :-)



Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni