"Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu..." Eli mikäköhän siinä on, ettei lankalakko ole pitänyt sitten yhtään helmikuussa? Aika isolla kädellä olen nimittäin lankoja haalinut taas muutaman päivän aikana.
Mutta puolustan itseäni toteamalla, että melkein kaikille uusille langoille on suunnitelma jo valmiina.
Hamstraus alkoi keskiviikkona, kun olin matkalla kaupungille ja käväisin Minimanissa ostamassa vielä yhden satsin Seiskaveikkaa. Kaksi kerää näistä mustista langoista on jo muuntautumassa tilaustyöksi, pitkiksi villasukiksi.
Nämä syötävän suloiset karkkiväriset Woolit puolestaan löytyivät äidin kätköistä. Näistä ajattelin tikutella Baktuksen kummitytön isosiskolle synttärilahjaksi.
Äidin kätköistä löytyi myös monta purettua kerää Novitan Cannesia. Niistä aion virkkailla sytomyssyjä. Tuo yhdessä kerässä sekaisin oleva punainen on luultavasti Seiskaveikkaa, eiköhän sillekin käyttöä löydy.
Äiti antoi minulle myös kerän oranssia Rosea, josta teen kummitytön äidille baskerin. Harmittelimme, ettei oranssia Rosea ollut enempää, koska baskeri kaipaisi huivia seurakseen. Asian ratkaisimme käymällä maanantaina Lankamaailmassa, josta mukaan tarttui kolme kerää Svarta Fåretin Frejaa:
Halusin vielä jotain kivaa lankaa ilman sen kummempaa ajatusta, joten nappasin Lankamaailmasta kaksi kerää Grönhöj Garnin Carolinaa:
No niin, siinä ne nyt ovat. Eikä lankavarastokaan ole kuin reilun viisi ja puoli kiloa plussalla! Jokohan sitä IHAN AIKUISTEN OIKEASTI pystyisi lakkoilemaan??
Neulomisiin!
rakkaudella,
manteliMinni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti