Mitä jäbä tuunaa?

Jäbä tuunaa alelaarilöydöstä veljenpojalle nimpparilahjan.
Veljenpojalla sattuu olemaan nimipäivä kaksi päivää syntymäpäivän jälkeen. Tällaisessa tilanteessa ei siis välttämättä paljon nimpparilahjoja tipu, mutta samalla se on oivallinen sauma ylenmääräiselle käsityöinnostukselleni.

Löysin jokin aika sitten Prismassa käydessäni alennusosastolta harmaan 92cm-kokoisen perushupparin viidellä eurolla. Hyvin pian hahmottuikin, mitä siitä tekisin.

Huppari ennen tuunausta....

... ja tuunauksen jälkeen, kun olin silittänyt siihen käsityömessuilta ostamallani tekstiilifoliolla Turku Trojansin logon.

Ja vielä lähikuvaa tuosta logosta. Oli siinä muuten melkoinen näpertäminen; ensin etsin netistä Trojansin logon ja muokkasin siitä sopivan kokoisen. Sitten tulostin logon ja teippasin sen ikkunaan. Teippasin tekstiilifolion siihen päälle ja piirsin siihen luonnovalossa alta pilkottavan logon. Sen jälkeen aloin leikata logoa irti kynsisaksilla. Viimeisenä työvaiheena silitin logon huppariin kiinni. Lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen, oli se vaivan arvoista.

Ostin omallekin pojalle samanlaisen hupparin, luultavasti sitäkin tulen tuunaamaan jotenkin.

Jäbä tuunaa kässämessureissun mieleisekseen.
Lauantaina aamupäivällä kävimme äidin kanssa Turun kädentaitomessuilla. Oli ollut puhetta, ettei aamulla pidettäisi kiirettä, mutta niinpä vain olimmekin paikan päällä jo kymmenen minuuttia ennen messujen alkamista. Ostoslistallani oli tuo edellä nähty tekstiilifolio ja olisin mielelläni jotakin lankaakin hankkinut. Messutarjonta ei kuitenkaan minua oikein miellyttänyt. Yhdellä kojulla olisi kyllä ollut Dropsin lankoja, mutta siinä vaiheessa, kun olisin ostoksia tehnyt, oli messuilla jo niin paljon porukkaa, etten halunnut siihen tungokseen enää rynnätä.

Niinpä ehdotin äidille messuilta lähtemisen jälkeen poikkeamista Käsityökeskus Tuumassa. Dropsin lankojen keväiset värit ovat kertakaikkiaan ihania ja meinasi olla vaikea päättää mitä ottaisin, kun varsinaista tarvettahan langoille ei ole. Päädyin lopulta kolmeen kerään pinkkiä Parisia ja kolmeen kerään turkoosia Parisia:

Nämä langat päätynevät verkkokasseiksi, niitä kun on niin mukava antaa lahjoiksi.

Jäbä tuunaa sekä omaa että äitinsä lankavarastoa.
Turun reissun lopulla kävin taas perinteisesti äidin lankavarastolla. Edellisessä postauksessa mainitsinkin, että äitikin oli käynyt Tokmannilta kolme kerää Taikaa. Nämä kerät otinkin sitten huostaani samoin kuin yhden kerän luonnonvalkoista Seiskaveikkaa.

Nallet muodostuvat joko joululahjoiksi tai neulemekoksi, jonka kummitytön isosisko tilasi minulta sunnuntaina käydessään pojan synttäreillä. Valkoisesta veikasta aion puolestaan virkata serkulleni samanlaisen kukkapipon kuin äidille.

Jäbä tuunaa lauantaipäivästään yllättävän kiireisen.
Messujen jälkeen ehdimme hieman huokaista ennen kuin suuntasimme porukalla Caribiaan uimaan. Sitä oli odotettu jo pitkään, vaikka tiedossa olikin, että pikkupoikien ollessa mukana aika kuluisi enimmäkseen lastenaltaassa istuskellen. Mikäpä siinä, siellähän vesi on lämpimintä. Caribiaan tuli piipahtamaan myös serkkuni. Hän oli jo joulukuussa hankkinut itselleen lipun Jaakko Saariluoman stand up -keikalle, mutta viiden lapsen äidille tuli lapsenvahtipulmia, joten hän ei päässytkään itse sinne.

Onneksi minä sain hänen lippunsa, sillä olen jo pidemmän aikaa hinkunut katsomaan stand uppia. Menin siis suoraan Caribiasta Turun konserttitalolle keikkaa katsomaan. Se oli oikein mainio ja oli kyllä aika virkistävää, kun pääsi itsekseen kulttuuritapahtumasta nauttimaan.

Jäbä tuunaa lauantaipäivälleen ikimuistoisen loppuhuipennuksen.
Jo konserttitalon katsomoon istuessani huomasin kännykästä loppuneen akun. Asia unohtui nopeasti. Kun sitten keikan jälkeen lähdin bussilla takaisin äidin ja iskän luokse, muistin että niin joo, se akku on tietenkin edelleen lopussa. Kerrostalon alaovesta pääsisi toki numerokoodilla sisään, vaan se kun ei toimikaan enää yhdeksän jälkeen, silloin olisi käytettävä avaimia. Eikä minulla niitä äidin ja iskän luokse enää ole. Mitäpä tekee siis tämä järjenjättiläinen? Punnitsee hetken ajan eri vaihtoehtoja, mutta muistaa, että entisen huoneensa ikkunan vierestä menee palotikkaat. Eipä sitten muuta kuin tukeva ote tikkaista ja niitä pitkin kolmanteen kerroksen koputtamaan ikkunaan. Avomies oli kieltämättä aika hämmentyneen näköinen, kun avasi ikkunan. :-D No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Tapauksen ainoaksi miinuspuoleksi jäi se, että pojan nukahtaminen kesti vähän pidempään. Hän kun oli jo melkein unessa, mutta havahtui äitinsä koputukseen.


Lankaostoksista ja kiipeilystä toivuttuani (tosin Minimanissa olisi taas loppuviikosta lankaa tarjouksessa) olen tarttunut puikkoihin ja seuraavassa postauksessa on taas luvassa valmiita töitä. :-)


Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni