Vorssasta

Olen syntynyt Forssassa ja asunut ensimmäisen elinvuoteni siellä. En siis itse muista ajasta siellä mitään, mutta forssalaisuutta on sieluni sisimpään jäänyt sen verran, että mielestäni Vorsmanni on Suomen paras ravintola (harmi, että se lopetti jokunen vuosi sitten) ja että Malin poikien laulut ovat ihan parhautta. Tämän vuoksi diggaan myös erityisesti tästä Jope Ruonansuun biisistä:

Säkeet "Sain vorssalaisen vaimon ja sekin oli Vorssasta. Meil on vorssalaisia lapsia ja nekin on vorssasta" tuovat nykyään aina mieleen isoveljeni perheen. Niin isoveli kuin hänen avovaimonsakin ovat syntyjään Forssasta ja isoveljen avovaimo on viettänyt koko lapsuutensa siellä. Joten myös maailman mahtavinta veljenpoikaa Alpoa - joka on tosin syntynyt ja koko ajan asunut Turussa - voi pitää varsin vorssalaisena lapsena.

Tämä vorssalaisten jälkeläinen täytti helmikuun lopulla kaksi vuotta. Muistan vielä kuin eilisen päivän, kun puhelin soi aamulla ja kömmin silmät ristissä ja maha pystyssä vastaamaan. Arvasin kyllä, kuka soittaa. Isoveli aloitti puhelun kysymällä, joko olen itse poksahtanut. Kun vastasin ei, hän kertoi, että he ehtivät ensiksi. Minusta tuli siis täti vajaa kuukausi ennen kuin tulin äidiksi. Tätiys on tästä syystä kieltämättä jäänyt hieman äitiyden varjoon. Mutta kyllä se vaan niin liikuttavaa on, kun Alpo oli eräänä päivänä vanhempieni tullessa vahtimaan häntä hokenut "täti, täti". Awww.

Koska lapsilla yleensä leluja riittää, haluan lahjoa veljenpoikaa pehmeillä paketeilla. Tämä synttärilahja pääsee perille ensi viikonloppuna, kun reissaamme taas Turkuun:

Huppari on kahdeksastoista valmis JyJu-työ, joten enää kaksi on kesken. Ohje on Novitan Syksy 2009 -lehdestä ja lankana 7 Veljestä, jota kului 336 grammaa. Puikot 4,5mm. Siniset kukkanapit ostin syksyllä Karnaluksista.

Forssa on ollut mielessä myös bongattuani Facebookin Jämälankaideoita-ryhmästä hyväntekeväisyysprojektin, jossa eräs nuori nainen kerää virkattuja ja neulottuja tilkkuja yhdistääkseen ne peitoiksi, jotka lahjoitetaan vanhusten palvelutaloon. Purin oitis yhden harmaasta Seiskaveikasta virkkaamani ei-se-kuitenkaan-koskaan-valmistu -tekeleen ja virkkasin sen isoäidinneliöiksi. Harmaan loputtua jatkoin vaaleanpunaisella.

Jossain vaiheessa alkoi virkkaaminen puuduttaa ja vaihdoin neulottuihin dominoneliöihin. Koukku ja puikot 4,5mm. Lankaa kului tähän satsiin 135 grammaa. Ajattelin tehdä näitä lisääkin, mutta ihastuin niin tuohon hupparimalliin taas, että päätin säästä loput Seiskan vahvuiset langat seuraavaan huppariin. Onneksi Nallen jämiäkin on melko runsaasti, joten ainakin osa niistä päätynee neliöiksi. Isoveljeni avovaimo käy aina silloin tällöin äitinsä luona Forssassa, joten saan toivottavasti lykättyä nämä lappuset hänen matkaansa ja hän voi toimittaa ne perille, joten säästän postikuluissa. :-)

Tammikuussa vaadin, että äitien olisi aina vastattava puhelimeen, jotta estettäisiin lankoja koskevat heräteostokset. Tänään tulin kuitenkin siihen tulokseen, että äidille ei kyllä kannata soittaa, jos on Cittarissa tarjouslankalaarin äärellä. Eihän sieltä sitten tyhjin käsin voinut lähteä, kun toinen puhelimessa vakuuttaa, että tottakai Woolille on aina käyttöä:

Ostin sentään vain kolme kerää. Ja nekin pääsivät jo käyttöön; aloittelin niistä äidille ranteenlämmittimiä. Hänellä on niille tarve, kun kätensä ovat melko kylmät koko ajan pääasiassa sairautensa takia.

Lisää lankaostoksia kaavailen ensi viikon lauantaiksi, jolloin menemme äidin kanssa Turun kädentaitomessuille. Aluksi vähän nihkeilimme sinne menemistä, kun liputkin maksavat 14€ per nuppi. Mutta sitten järkeilimme, että eihän se ole sen kalliimpaa kuin lippu jääkiekko-otteluun. Joten innolla ensi viikkoa odottamaan.



Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni