I'm a yarnaholic on the road to recovery. JUST KIDDING. I'm on the road to the yarn store.

Noille Facebookista bongaamilleni lauseille on todellakin käyttöä, koska viimeistään nyt on lankojen haaliminen lähtenyt täysin lapasesta.

Noh, ensin oli tietenkin ihan tarve. Olin joku aika sitten vahtimassa kummipoikaani ja hänen sisaruksiaan, jolloin kummipojan 9v. isosisko näytti hänelle joskus tekemääni villatakkia, joka oli jo jäänyt pieneksi. "Tää oli mun lempivillatakki, voitko tehdä uuden?" Tuo on melkeinpä kaunein lause, jonka pakkoneulootikko voi pienen sukulaistytön suusta kuulla, joten suostuin tietenkin oikopäätä. Kotiin päästyä näkyi Minimanissa olevan taas lankaa tarjouksessa, joten suuntasin sinne.

Siis vain tuolle punaista olisin tarvinnut ja sitäkin vain neljä kerää. Mutta kun Nalle sattui olemaan tarjouksessa 3 kerää/10€, niin toki piti kaksi satsia ottaa. Ja vaaleanvihreä oli jostain syystä alennuksessa ja oli niin yksinäisen oloinen raukkaparka, että nappasin senkin mukaani.

Seuraavaksi tuli selailtua Tokmannin mainosta. Ja kas, sielläkin oli lankaa tarjouksessa! Sain jo itseni vakuutettua siitä, etten tarvitse enää yhtään kerää, mutta mies ehdottikin sitten perheen yhteistä kävelylenkkiä Tokmannille. Ja poikakin matkalla totesi "Mennään kattomaan mitäs löytyy äiti lankaa". Awwww <3

Nalle-linjalla pysyttiin edelleen, tällä kertaa valitsin kolme kerää Taikaa:

Tarkkaa ideaa ei vielä ole, että mitä näistä teen, ehkäpä sukkia tai jotain pientä kivaa serkkuni tyttövauvalle, jonka on määrä syntyä loppuvuodesta.

Seuraavat "ostokset" saavat kyllä sellaisen haikeuden valtaan, että ei ole tosikaan. Viime perjantaina oli äidin hautajaiset ja samalla reissulla kävin viimeistä kertaa äidin lankakaapilla. Ihan hyvä, että iskä oli sanonut, että kannattaa ottaa langat vasta sitten, kun ollaan autolla liikkeellä. En nimittäin olisi saanut niitä junassa tuotua, vaikka luulinkin, että kai niitä on sellainen muovikassillinen.

Muovikassillinen osoittautuikin kolmeksi muovikassilliseksi ja yhdeksi pieneksi laatikoksi.

Hjertegarnin kassista löytyi melkoinen kasa Hjertagarnin Nissegarnia:

Tummanpunaista yksi kerä, kirkkaanpunaista kahdeksan täyttä kerää ja yksi 27-grammainen kerä, vaaleanharmaata kaksi kerää ja tummanharmaata seitsemän täyttä kerää ja nöttösiä 65 grammaa. Eli yhteensä 992 grammaa.

Minimanin kassista tupsahti muutama Miami-kerä:

Yhteensä 450 grammaa.

Samaan kassiin laitoin myös pienemmän kassin, joka piti sisällään Regian Stretch Coloria ja Novitan Ipanaa:

Regiaa löytyi kaksi täyttä kerää, eli 100 grammaa

Ipanaa oli vaaleanliilana 113 grammaa ja persikkaisena 73 grammaa. Nämä Ipanat olivat muuten aluperin minun. Luultavasti päätyvät vauvaneuleiksi, kun ovat niin ihanan pehmoisia.

Cittarin kassi puolestaan piti sisällään Nallea, Seiskaveikkaa, Rosea sekä kerän Vikingin Nordlysiä.

Nallea oli kolme täyttä kerää, kuten myös Veikkaa. Rosea oli tuo yllä näkyvä täysi kerä sekä pussillinen jämiä ja muutama keskeneräinen röyhelöhuivi. En vielä ole ihan varma, mitä noilla röyhelöillä tekisin, ne kun ovat viimeisiä äidin tekemiä käsitöitä. Tuskin raaskin niitä siis purkaakaan. Muut kuvassa näkyvät jämät ovat jotain Alizen pätkävärjättyä sekä Seiskaveikkaa ja Nallea niin yksivärisenä kuin Kukkaketonakin. Painoa jämillä 641 grammaa.

Musta laatikko oli myös varsinainen aarreaitta lankojen suhteen, vielä kun keksisi mitä tuollaisilla erikoislangoilla tekisi:

Kuvasta löytyy Cewecin röyhelöhuivilankoja, Marks&Kattensin vauvalankaa, Lidlin sukkalankaa sekä Novitan vanhoja klassikoita Tango Fania ja Palmaa. Keltaisessa kassissa on erinäisiä jämiä, jotka painavat 955 grammaa.

Hupsis, tulikin lihottua kerralla 6224 grammaa!

Mutta ensi kerralla esittelen sitten taas valmiita töitä, saan jokusen sata grammaa laihdutettua varastoa. :D

Neulomisiin!

rakkaudella,

manteliMinni