Vesisateesta ja tyhmyydestä

Isäntä lähti lauantaina kalareissulle pohjoiseen ja muistutti, että sunnuntaina olisi Kirittärien matsi. Hieman kyllä arvoin, kannattaako lähteä, ottelu kun olisi merkityksetön Kirittärien jo varmistettua runkosarjan voiton. Mutta koska meillä oli vielä pari käyttämätöntä lippua ja Hippokselle pääsee ihan kivasti pyöräillen, päätin, että lähdetään. Kas siinä äidille ja pojalle kivaa yhteistä ajanvietettä! 

Monesti ylpeilen sillä, että minulla on jo 30 vuoden kokemus pesismatseissa käymisestä, mikä on koulinut varustautumaan oikein ja riittävästi. Tai niinhän sitä luulisi. Otin mukaan hieman evästä, vesipullot ja lisävaatetta kummallekin. Oiskohan pitänyt ottaa sateenvarjot? No ei sentään, vaikka kassissakin olisi hyvin tilaa...

Olimme kentällä hyvissä ajoin ja asetuimme kotipesän takana olevaan katsomoon. Pitkään emme ehtineet istua, kun järjestysmies tuli sanomaan, että pitäisi siirtyä alemmalle tai ylemmälle penkkiriville, koska koronarajoitusten puitteissa voi katsomossa istua vain joka toisessa rivissä. Eipä tuo mitään, siirryttiin toki. Ja iso peukku järkkäreille siitä, että rajoitusten noudattamista todella valvottiin ja se tehtiin positiivisessa hengessä! 

Ottelun alkua odotellessa ehdin vielä kaivaa sukankutimenkin esiin. Kauaa ei tuota lystiä ehtinyt kuitenkaan kestää, kun taivaalta tippuivat ensimmäiset epämääräiset vesipisarat. No, ei hätiä mitiä, kunhan ei enempää ala sataa. Eikä sekään vielä mitään, jos vähän enemmänkin sataa, kunhan ei täysillä tule. Jaahas. En muista, oliko matsi jo toisella jaksolla, kun se keskeytettiin kaatosateen takia. Muiden katsojien vedellessä esiin sadesuojiaan, katselin oikein hyvä äiti -moodissa, kuinka oman ja jälkikasvun lippikset tiputtelevat vettä kuin räystäät konsanaan. Eikä pyllyalusina toimineilta pyyhkeiltä (ne meillä sentään oli mukana!) ollut nouseminen, mikäli halusi säilyttää edes yhden kuivan kohdan. Onhan siinä myös toki jotain koomista ja runollistakin, kun tavallaan katselee itseään ulkopuolelta ja ajattelee, että "Siinä ne raukat istua nakottavat litimärkinä ja kotiinkin on vielä poljettava!". Ja nauraa kahta kauhemmin sisäisesti, kun hoksaa, että on itse toinen niistä raukoista. Sanoin kyllä pojalle, että voidaan jo lähteä kotiinkin, mutta hän halusi jäädä seuraamaan, jatkuuko matsi.

Matsi jatkui ja päättyi lopulta Kirittärien voittoon. Kotiin päästiin lohturuokaostosten kautta; vaatteet vaihtoon ja lämmin suihku. Mitään hätää ei onneksi ollut eikä tullut. Sukantekelekin tuli seuraavana päivänä eli eilen valmiiksi:

Ohje: Omasta päästä, ruttuvarren ohje täältä

Lanka: Novita Tähti

Puikot: 3,5mm

Langanmenekki: 132g

Ravelryssa: Ruttuset

Sitten tulikin aika hakea poika kotiin iltapäiväkerhosta. Olin päässyt sen verran kauas kotoa, ettei kannattanut enää kääntyä takaisin, kun iski oikein sellainen testataan-kuinka-pahasti-kastuu-kahdessa-sekunnissa -sadekuuro. Ja arvatkaas, oliko taaskaan sateenvarjoa mukana? Niinpä. Onneksi koululta lähtiessä sade oli jo laantunut niin, ettei tyhmyydestä tällä kertaa sakotettu kuin vain äitiä.

Blub, blumb, molskis!

Rakkaudella,

manteliMinni