No kun muutkin... eli kuinka mie romahin

Edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt pari viikkoa. Kirjoittamista olisi vaikka kuinka monen postauksen verran, mutta aika on ollut kortilla viime aikoina. Ensin olimme Turussa viikon verran (edellinen postaus kirjoitettu siellä) ja kirjaimellisesti heti kotiin palattuamme alkoi meidän perheen ensimmäinen oksennustauti. Kun pääsimme kotiin, istutimme pojan syöttötuoliin ja lämmitin hänelle mössöä. Ennen kuin ehdin antaa sitä lusikallistakaan, pikkuiselta tulivat edelliset eväät ylös. Eikä siitä tullut loppua koko iltana. Kyllä alkoi äidin sydäntä puristaa, kun edes rintamaito tai vesi eivät pysyneet sisällä. Aluksi epäilimme avomiehen kanssa, että rassukan masu oli ärsyyntynyt Ikean lihapullasta, jota sai maistaa pysähtyessämme Tampereella syömään. Mutta Keskussairaalan päivystyksessäkin vakuutettiin, että nyt on ollut mahatautia liikkeellä. Ja jo päivystyksessä avomies totesi, että hänenkin mahassaan kiertää. Ja niinpä hänkin, kun olimme yöllä jo päässeet takaisin nukkumaan, päästi pitkän "värihaukotuksen". No nyt ovat molemmat jo toipuneet ja arki on päässyt rullaamaan. Itse onneksi säästyin taudilta kokonaan, mutta oli aika raskasta, kun perheessä oli kaksi potilasta. Tosin avomiehen kunniaksi täytyy todeta, että hienosti pystyi hänkin poikaa hoitamaan, vaikka olikin aika uupunut.

Ja sitten itse asiaan, eli suureen romahdukseeni. Tammikuun ajan olin ollut tosi tyytyväinen siihen, että olin ostanut vain 300 grammaa lankaa ja senkin olin jo suurelta osin käyttänyt serkkuni tilaamiin pitkiin sukkiin. Mutta sitten alkoi pari viikkoa sitten näkyä monessakin blogissa Lidlistä ostettuja lankoja. En ole ennen niistä ollut kovinkaan kiinnostunut, mutta tällä kertaa päätin lähteä katsastamaan tarjontaa.

Mukaan tarttui kaksi pakettia tällaista hieman turkoosiin vivahtavaa, vaaleanvihreää puuvillalankaa. Tästä ajattelin itselleni kesätopin tikutella, kunhan siihen liikenee muilta neuleilta ja Gradulta aikaa.

Ja kun kerran Turun keskustassa pääsin käymään, piti tietenkin piipahtaa Lankamaailmassa, siellä kun sattui olemaan ale. Siellähän oli vaikka mitä, mutta jostain syystä villalangat eivät tällä kertaa houkutelleet yhtään, joten katselin enimmäkseen puuvillalankoja. Päädyin kuitenkin näihin:

Gjestalin Nora on 100% akryylia, mutta tuntuu puuvillaiselta. Kumpaakin väriä ostin kolme kerää, joista ensimmäiset ovat jo päässeet käyttöönkin; tarkoitus olisi virkata eräälle tutun tutulle vauvanpeitto.




Lankamaailmassa tuli käväistyä vielä uudestaan parin päivän kuluttua:

Ostin tuolla toisella kerralla yhteensä neljä kerää Gjestalin Baby Bomullia ja kolmemillisen virkkuukoukun. Ostokseni voisi laittaa otsikon "Hätä keinot keksii" alle, koska minun ei alunperin pitänyt tehdä niitä ollenkaan. Olin menossa tapaamaan kummipoikani perhettä Ruskolle, jonne menee busseja melko harvakseltaan. Olin edellisenä iltana katsonut, että sopiva bussi menee klo 14.25. Vaan kun aika tuli, selvisi että bussi ei ollutkaan menossa Ruskolle asti. Seuraava sopiva vuoro menisikin vasta reilun parin tunnin kuluttua. Joten mitä tekee pieni neuleholisti ja lukutoukka? Käy ensin ostamassa hieman lankaa ja koukun ja viettää ylimääräisen ajan kirjastossa virkaten ja naistenlehtiä lueskellen. Koska mitään ohjetta ei ollut mukana, päädyin tekemään varminta ulkoa osaamaani juttua eli isoäidin neliöitä. Ehkäpä niistä muodostuu pojalle jotain kivaa kesäksi.

Ja vielä viimeisenäkin päivänä juuri ennen kotiinlähtöä haalin lankaa. Kävimme Cittarissa ostamassa Perniön Kebabin valmisrullia (huom! tämä ei ole mainos, mutta hyviähän ne ovat ;) ) ja nappasin samalla matkaan kolme kerää kirkkaanpunaista Seiskaveikkaa.

Mutta näiden puolustuksesi voin sanoa, että käyttötarkoitus on jo olemassa. Serkkuni tilasi nimittäin lapsilleen syksyksi neulotut tonttulakit. Siinä saakin kilkutella tovin, lapsia on nimittäin viisi. :)

Ja joskus lankoja ei vaan voi estää:

Kävi nimittäin niin hyvä tuuri, että voitin Sukkasadon Ravelry-ryhmän arvonnassa ja niinpä postihenkilö toi eräänä päivänä paketin, joka sisälsi kaksi kerää ihanaa Wetterhoffin Sivilla-lankaa, jossa on 30% Tussah-silkkiä ja 70% villaa. Nämä vyyhdit muodostunevat, sitten joskus kun on aikaa, paketin mukana tulleen ohjeen mukaisiksi unisukiksi ihan omaan jalkaan. Vaikka nykyään teenkin mieluummin muille kuin itselleni, niin pehmoinen lanka kyllä oikein houkuttelee hemmottelemaan itseä. Ja huomasin viime yönä oikeasti tarvitsevani lämmikettä tassuihini, joita jopa palelsi hieman.

Aloin kirjoittaa tätä tiistaina ja nyt on jo perjantai, joten lisää vahinkoa on ehtinyt tapahtua. Kävin pojan kanssa päivällä Lidlissä ja siellä olisi ollut vielä muutamia lankapaketteja jäljellä. En kuitenkaan langennut houkutukseen ja kehuskelin moisella saavutuksella avomiehelleni. Mutta sitten lähdimme kauppaan ja taas oli todettava, että Palokan Prisma on meikäläiselle vaarallinen paikka. Katselin lankaosaston läpi eikä siellä ollut onneksi tarjouksia ja luulin jo selvinneeni. Mutta sitten tulimme alueelle, jossa oli koreja täynnä alennustavaraa ja avomies huomautti, että yhdessä oli lankaa poistohintaan. Nonni.

Sädettä ei minulla ole aikaisemmin ollutkaan ja jostain syystä olen vältellyt sitä. Mutta nyt se oli vain 2€/kerä ja nuo siniset olivat jotenkin niin houkuttelevan värisiä, että ne oli pakko napata. Saapa nähdä, mitä niistä vielä tulee. En ainakaan suoralta käsin osaa sanoa, että olisi ketään tuttua, jolle tuollainen väri sopisi.

Toki on myös jotain valmiiksikin saatu.

Serkkuni tilasi itselleen pitkät, raidalliset polvisukat, koska hänen eräällä ystävälläänkin oli sellaiset. Tästä työstä olen erityisen ylpeä, koska valmista ohjetta ei ollut, vaan laskeskelin silmukkamääriä parin eri ohjeen mukaan ja raidoitusta sekä kerrosmääriä laskin serkun lähettämän kuvaviestin avulla. Kuten viime postauksessa mainitsin, eka varsi oli liian lyhyt, mutta lisäsin sitten toiseen versioon joka raitaan kolme kerrosta lisää ja varren pituus kasvoi mukavasti. Lankana Seiskaveikka ja puikot 3,5mm. Langankulutus 215 grammaa.
  Sukat pääsivät jo perille silloin, kun kävin kummipoikaa moikkaamassa (serkkuni on siis kummipoikani äiti). Niitä oli niin mukava kilkutella, että ne aiheuttivat suorastaan sukkahädän (kyseisestä taudista voi käydä lukemassa MariJ:n blogista). Oli siis saatava äkkiä lisää sukkaa puikoille. Niinpä sitten valmistuivat nämä:

Eli ihan perussukat Novitan ohjeella 7 Veljestä Nostalgiasta. Olin niin tohkeissani silmukoita luodessani, että loin silmukat koon 46 mukaan, vaikka piti tehdä koko 42. Tein sitten loput sukista pienemmän koon mukaan. Tuli kuitenkin sen verran tilavat, että olivat sekä avomiehen että toisen isoveljen jalkaan hieman liian isot. Ehkä nämä menevätkin hyväntekeväisyyteen, esimerkiksi Joulupata-keräykseen. Puikot 3,5m; lankaa kului 146 grammaa.

Ja koska sukatti vielä, tein myös yhdet junasukat Seiskaveikasta:

Näiden oli tarkoitus päätyä kolehtiin Turun Henrikin seurakunnan lastenjumalanpalveluksessa, jonne meidän piti äidin kanssa mennä, kun olin Turussa. Mutta äiti oli sen verran flussainen, että jäimmekin äidin ja isän luokse ja katsoimme TV-jumalanpalvelusta. Tai itse siis nukahdin kesken saarnan, mutta sehän on tuttua puuhaa minulle, heh heh. Sukat kaiketi löytävät joskus perille ja olipahan kerrassaan mahtava idea, että lapsille suunnatussa jumalanpalveluksessa kerättiin kolehtina villasukkia päiväkotilapsille.


Tuolta sivun oikeasta laidasta on taas nähtävissä, että vähentymisen kannalta lankavarastoni tilanne ei ole kovin positiivista luettavaa. Mutta minkäs teet, langat on lankoja ja Minni on Minni.



Hyvää ystävänpäivää kaikille neulojille ja blogin lukijoille! :-)

Peiton paikka

Se oli valmiina jo viimeksi tänne kirjoittaessani, mutta mielestäni ansaitsee ihan oman postauksensa. Aloitettu 9.7.2013 ja saatu valmiiksi 23.1.2014. Yksitoista kerää Novita Isoveljeä ja seitsemän kerää Katia Tirolia, yhteensä 1766 grammaa. Kuusimilliset, lämmetessään omituiselta tuoksuvat muovipuikot. Ei sentään verta hikeä ja kyyneleitä, mutta toisinaan hieman pakonomaista puurtamista, kun muut työt olisivat houkutelleet enemmän. Se on siinä:

Eli äitini 60-vuotislahjapeitto. Suokaa anteeksi puutteelliset kuvaajantaitoni, en saanut noin isoa tekelettä mahtumaan kovin siististi yhteen kuvaan.

Toivottavasti äiti pitää lahjasta, ainakin hän käsitöiden harrastajana tietää, kuinka paljon vaivaa olen tuon eteen nähnyt. Annoin muuten Ravelryssa projektille nimeksi Muumo on numero yksi, koska äitihän on ihan paras. <3 En muista, olenko täällä blogissa kertonut tuon Muumo-nimityksen taustaa. Mutta se juontaa juurensa kirjeeseen, jonka sain mummoltani päästessäni ripille vuonna 2002. Hän oli tuolloin jo sen verran huonossa kunnossa, ettei itse jaksanut saapua paikalle, mutta lähetti minulle Papan mukana kirjeen. Kuoressa luki allekirjoituksena Muumo. Tuo suloinen kirjoitusvirhe on jäänyt sitten meidän perheessä elämään ja rupesimme äitiä nimittämään muumoksi jo kauan ennen kuin lapsenlapsia oli ilmaantunut. Johtunee hänen hopeanharmaista hiuksistaan ja siitä, että yleensä kotiin tullessaan hän vaihtaa kotivaatteet (minun ja toisen isoveljeni kielenkäytössä muumopuvun) päälleen alta aikayksikön.

Osittain tuon peittoprojektin innoittamana aloitin siitä myös hieman pienemmän version, joka menee ystäväni vauvalle (samalle, joka tulee saamaan toukkapussin) ristiäislahjaksi. Tämän peiton taisin aloittaa samana päivänä, kun kuulin, että pienokainen on tulossa maailmaan.

Lankana Novitan Veera, jota meni yhteensä 287 grammaa. Puikot 4,5mm. Se pieni eroavaisuus isompaan peittoon on, että reunaan virkkasin kahden kiinteäsilmukkakerroksen lisäksi vielä rapuvirkkausta. Tulevat vanhemmat eivät itsekään vielä tiedä, onko vauva tyttö vai poika, mutta mielestäni vihreä ja sininen sopivat kummalle tahansa.

Postauksen otsikko tulee muuten Eppu Nuotion mainiosta kirjasta Peiton paikka. Siihen liittyy itselläni hyviä muistoja. Viime vuosikymmenen alkupuolella olin perheen kanssa lomamatkalla Savonlinnassa ja kävimme ostamassa paikallisesta Cittarista iltapalaa. Jostain syystä minulla ei ollut mitään luettavaa mukana. Onneksi kaupassa oli kuitenkin tarjous, jossa sai pokkarin kaupan päälle, kun osti kolme suklaapatukkaa. Eli siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Siihen aikaan pidin erityisesti Brejk-patukoista ja valitsin niiden seuraksi Peiton paikan. En ollut aiemmin Nuotion tuotantoon tutustunut enkä tuollaista "vakavaa aikuisten kirjallisuutta" lukenut, mutta teos kyllä upposi minuun hyvin ja luin sittemmin sen molemmat jatko-osatkin. Trilogian keskimmäiseen osaan, Neitsytmatkaan, liittyy vieläpä aivan erityisiä muistoja. Luin sen nimittäin uudestaan viime vuoden maaliskuussa, ollessani sairaalassa odottamassa synnytyksen käynnistymistä. Aikaa oli ja paras keino sen kuluttamiseen lukeminen. Osaston oleskeluhuoneen kirjavalikoima ei kovin suuri ollut, mutta onneksi sieltä löytyi sentään jo kertaalleen hyväksi havaittu teos. Ja nyt kun tulin asiaa miettineeksi, olihan tuo aika sairaalassa itsellenikin varsinainen neitsytmatka; ensimmäinen kerta sairaalassa yötä, ensimmäinen leikkaus ja ensimmäinen synnytys.

Pipoja ja perheleiriä

Terveissi Turuust! Tällä kertaa emme poikkeuksellisesti olleet vanhempieni luona, vaan vietimme viikonloppua perheleirin merkeissä Kristillisellä opistolla. Olen noille leireille osallistunut ennenkin, mutta nyt ekaa kertaa oman perheen kanssa. Leiriä veti kummityttöni äiti ja kun meidän ja kummitytön perheen lisäksi mukana oli vain yksi perhe, olimme siellä siis melkeinpä "omalla porukalla".
   Koska olimme viikonlopun reissussa, emme päässeet sunnuntaina Vilhon pikkuserkun 3-vuotissynttäreille, mutta onneksi sain edes lahjan valmiiksi. Ja sen myötä sain myös yhden UFon korin pohjalta liikenteeseen. Tämä työ oli tekeillä melkein pari vuotta ja sen piti aluperin mennä päivänsankarin isoveljelle. Muistan sitä tuolloin neuloneeni hiki hatussa päivänä, jolloin kyseisen pojan synttärijuhlat olivat, mutta aika vain loppui kesken ja työ hautautui käsityökorin pohjalle kädentieresoreita vaille valmiina.

Ohje löytyy Novitan Talvi 2010 -lehdestä ja on alunperin Seiskaveikalle, mutta itse toteutin sen Miamista 110cm-kokoisena. Puikkojen kokokin on jo päässyt unohtumaan. Lankaa kului 143 grammaa, mutta en nyt laske sitä lankavarastoni laihdutukseen mukaan, kun on kyse niin vanhasta työstä.

Yhden lahjan toki tarvitsin matkallekin mukaan. Isälläni nimittäin oli sunnuntaina nimipäivä ja tein hänelle valmiiksi KaMa-pipon, joka myös oli pitkään tekeillä:

Annoin pipon iskälle sunnuntaina, ennen kuin hän lähti töihin. Ja tottakai vaarin piti heti kokeilla, miten päähine istui tyttärenpojan päähän. Siksi siis alimmassa kuvassa Vilhon poseerausnäyte. :-)

Nyt ei mene töiden esittely kyllä aikajärjestyksessä, sillä seuraava työ tuli valmiiksi ennen kahta edellä mainittua. Mutta kun nyt pipojen makuun päästiin:

Parissakin eri blogissa olen tainnut nähdä Kalastajan vaimo -blogista bongatun ohjeen mukaan tehtyjä Beanieita. Omastakin mielestä malli alkoi näyttää houkuttelevalta, joten tikuttelin sitten sellaisen. Tosin muokkasin ohjetta sen verran, että neuloin pyörönä (pieneen päähäni ei oikein mahdu se, että miksi tällainen simppeli pipo pitäisi neuloa tasona), loin silmukoita 94:n sijasta 90 ja tein alkuun neljä kerrosta 1o1n resoria jotta reuna ei rullaudu (näin oli joku toinenkin blogisti tehnyt). Eikä lankakaan ollut sama. Alkuperäisessä pipossahan oli käytetty Rowanin Angora Hazea, joka maksaa kuulemma liki 10€/kerä eli ei mahdu tämän mamman budjettiin. Mutta ihan hyvin onnistui myöskin kotoisasta Rose mohairista. Puikot 4mm ja langankulutus 33 grammaa. Oli kiva ja joutuisa tehdä, näitä varmasti tulee lisää. Varsinkin, kun tämä ensimmäinen yksilö ei jää omaan päähän, vaan menee avomiehen siskolle synttärilahjaksi keväällä.

Ja sitten on vielä kolmannen päähineen vuoro.

Aloitin nyt kevätlukaudella uudestaan Graduseminaarin, jota ehdin ennen äitiyslomaa käydä syyslukauden ajan vuonna 2012. Koska parilla ekalla kerralla olen ollut paikalla hyvissä ajoin, olen varustautunut tietenkin käsityöllä. Mukaan nappasin joulupäivänä aloittamani virkkauksen, jonka aion kesällä antaa kummitytölle synttärilahjaksi. Ensin meinasin tehdä vaan tavallisen pipon, mutta koska tuota kovan onnen Samos Lollipopia tuntui riittävän, lisäilin silmukoita pieneksi lieriksi. Ja reunaan vielä Gjestal Shinya, niin myssy sopii hyvin tytölle joululahjaksi tekemääni huiviin. Tai sopisihan se hyvin itsellekin, kuten voitte huomata allekirjoittaneen ihastuneesta ilmeestä kuvassa. :-D

Eikä muuten tuolla viime viikonlopun leirilläkään jääty vaille käsitöitä. Ohjelmassa ei tosin ollut neulomista tai virkkausta, vaan mosaiikkitöitä. Ennen töiden aloittamista keskityimme omaan napaamme ja piirsimme niillä kahdeksikkoja ilmaan. Sitten jokaisen piti miettiä oma "napakuvansa", siis sellainen juttu, jonka voisi vaikka tatuoida navan viereen. Eipä tarvinnut itse montaa hetkeä miettiä, mikä se voisi olla, hehheh:

Eli lankakerä ja puikothan ne siinä ovat. Avomies taiteili mosaiikeista jääkiekkomailan kuvan ja itse vielä askartelin pojalle kuvan, joka esittää tissiä. Sen ympärillä kun pikkuisen elämä vielä kuitenkin osittain pyörii. Olisin muuten tuon oman kuvani halunnut laittaa blogini taustakuvaksi, mutta kun kokeilin, siitä tuli niin järkyttävän iso, että otin sen pois. Pitänee kokeilla paremmalla onnella myöhemmin.

Lankavarastollenikin kuuluu muuten hyvää. Se on edelleen pienenemään päin, vaikka jouduinkin jo käymään lankaostoksilla ekan kerran tänä vuonna. Serkkuni nimittäin tilasi minulta pitkät villasukat ja niitä varten nappasin Prismasta kerät valkoista ja mustaa Seiskaveikkaa. Aloitin sukanvarren matkalla Turkuun ja täytyy kyllä todeta, että hyvin näkee perusresoria ja sileää oikeaa neuloa pelkkien ohi vilahtavien katulamppujen ja kännykän valossa. Sainkin opistolla ollessa ensimmäisen varren valmiiksi, mutta siitä tuli liian lyhyt ja päättelin sen nilkkaresorin jälkeen joko käytettäväksi säärystimenä tai purettavaksi myöhemmin. Sunnuntaina loin uudet silmukat ja tänään sain ensimmäisen sukan valmiiksi ja loin silmukat toista varten. Saapa nähdä saanko sukat valmiiksi, kun ensi viikolla lähdemme taas pojan kanssa Turkuun ja olisi tarkoitus myös käydä serkkua moikaamassa.

Loppuun olen yleensä laittanut lankavarastoni tilanteen, mutta nyt tein sellaisen uudistuksen, että se löytyy jatkossa tuolta oikeasta laidasta. Ja lisäsin sinne myös linkit muutamaan suosikkiblogiini. :-)


Neulomisiin!

Vuoden ensimmäiset

Loppiainenkin sitten tuli ja meni ja nyt on Joulu lopullisesti ohi. Nyt, kun yöunet ovat olleet kohtalaisen harvinaista herkkua ja luntakaan ei ole ollut, jäi jotenkin erityisesti kaipaamaan joulunaikaa ja siihen liittyvää jännittävää odotusta. Väsyneenä ja kiukkuisenakin saattoi ajatella, että onneksi on sentään Joulu tulossa.
   Mutta mitäpä siitä, enää 50 viikkoa jäljellä seuraavaan Jouluun. Ja hah, onhan sitä muutakin ihanaa elämässä. Kevät ja kesä taas edessäpäin, saa nähdä kuinka poika oppii koko ajan uutta. Olympialaisetkin ensi kuussa tulossa. Ja tietysti käsityöt. Niitä valmistuikin vuoden ensimmäisen viikon aikana muutama.

Viime postauksessa esittelin tummanpunaisen Rose-kerän, josta kerroin tekeväni isoveljen avovaimon äidille baskerin. Ja tuossa yllä olevassa kuvassa on lopputulos. Ohje Novita Talvi 2008, löytyy myös Novitan nettisivuilta. Puikot 4mm ja 5mm. Langankulutus 35 grammaa.

Pitkäaikaisin ystäväni, joka on myös poikani kummitäti, saa maaliskuussa vauvan ja tuota muksua varten neuloin toukkapussin. Ohjeita pussiin löytyy varmasti montakin erilaista, tämä tein ohjeella, joka oli Keskisuomalaisen Kaupunkilainen-liitteessä. Oli helppo ja nopea tehdä. Itse tosin poikkesin ohjeesta sen verran, että poimin silmukat jämälangasta virkkaamastani ketjusilmukkaketjusta, jonka purin lopussa pois. Silmukat päättelin sitten kolmen puikon päättelyllä. Näin tein myös hupun saumalle. Puikot 4mm, lanka 7 Veljestä, jota meni 103 grammaa.

Tiistaina sain valmiiksi yhden jo viime vuoden puolella aloitetun projektin, sytomyssypläjäyksen:

Svarta fåret Candy ja Mayflower cotton 8. Langankulutus 41 grammaa.

Mm. Marks&Kattens M&K Sommargarn ja Novita Tennessee. Langankulutus 44 grammaa.

Mm. Novita Miami, Novita Luxus Cotton, Novita Tennessee. Langankulutus 49 grammaa.

Mm. Four Seasons Gründl Cotton Fun ja Mayflower Cotton 8. Langankulutus 46 grammaa.

Four Seasons Gründl Cotton Fun ja Katia New Orleans. Langankulutus 58 grammaa.

Mayflower Cotton 8. Langankulutus 40 grammaa.

Osa pipoista matkusti kesällä ystäväni E:n mukana Turkuun, jossa hän vei ne TYKSin syöpäosastolle. Äitini puolestaan nappasi mustavalkoisen kukkapipon itselleen. Keltainen on uusin näistä ja on vielä kaapissa odottamassa uutta kohdettaan. Näitä teen varmasti lisää tämän vuoden aikana, mutta nyt on toistaiseksi muiden töiden aika.

Pirteästi on siis käsityövuosi lähtenyt käyntiin ja koska en ole uusia lankoja tänä vuonna vielä ostanut, varastoni tilanne näyttää näinkin valoisalta:

Ostetut/saadut langat: -

Kulutetut langat: 416g

Pois annetut langat: -

Langankulutus: -416g

Ja lopuksi vielä loppukevennys:

Teimme Vilhon kanssa torstaina uuden aluevaltauksen ja kävimme leffassa! Kyseessä oli Vauvakino-näytös, jossa esitettiin Bettien matka -elokuva, jota en ehkä kyllä muuten olisi mennyt katsomaan. Mutta olipahan hauska kokemus ja vaihtelua arkeen. Ja melkeinpä koko päivän reissu; lähdimme kaupungille 9.30 ja tulimme kotiin 14.40. Huhhuh!

Neulomisiin,

manteliMinni

Voi Joulupukki, minkä teit!

Valkoparta vanha ukki oli taas meilläkin päin liikkeellä jouluaattona. Häntä ei tosin varsinaisesti näkynyt, poika ei ehkä moisesta mitään vielä ymmärtäisi, pelästyisi vain. Mutta itsekin sain aika kivasti paketteja. Niitä kotona paikoilleen laittaessa tuli kyllä sellainen fiilis, että vähempikin riittäisi ja ensi jouluna voisin itsekin ihan hyvin ottaa vastaan edellisessä postauksessa kuvailemani kaltaisia lahjoja. Tai sitten vain lankoja nuttujen ja myssyjen tekoon. Nimittäin harmittaa hieman, että Nallea ei suositella nuttulangaksi, se kuulemma kutittaa ihoa vasten. Sitä kun varastossani olisi runsaasti ja suositeltavaa Woolia ei ollenkaan. No, kai tästä sitten jossain vaiheessa vuotta voisi lankakauppaan piipahtaa. ;-)
   Viimeistään Pukin antimet romuttivat lankavarastoni laihdutuksen lopullisesti. Sain lahjaksi edellisessä pidemmässä postauksessa mainitsemani langat ja vielä hieman lisää:

Tämä oli kyllä lahjoista suloisin. Ihan itse nämä kerät bongasin Prisman alelaarista ja käskin avomiehen laittaa pakettiin. Pakettitarraan hän oli sitten kirjoittanut "Hei beibi nyt neulotaan T:Pojat" Awww. <3

Sain äidiltä ja iskältä joululahjaksi ihanan Marimekon laukun ja sen sisään oli piilotettu kuusi kerää turkoosia Rosea. Näistä voisi tehdä jotain kivaa ihan vain itselle.

Sain vielä yhden kerän Rose mohairia, kivan näköistä vanhaa roosaa, jolle kuva ei oikein tee oikeutta. Tästä ajattelin neuloa avomiehen siskolle synttärilahjaksi pipon.

Turussa ollessani pohdimme äidin kanssa, mitä tekisimme lahjaksi isoveljen avovaimon äidille, joka täyttää tässä kuussa 60 vuotta. Päädyimme siihen, että äiti virkkaa röyhelöhuivin ja minä neulon baskerin. Langaksi valikoitui äidin varastosta tummanpunainen Rose:

Tälle kerälle on sentään siis käyttötarkoitus jo olemassa, jee. :-D Tulipa muuten jännän taiteellinen otos, kun otin kuvan mustaa tuolia vasten salamalla.

Toivoin isoveljeltäni joululahjaksi Ravelrysta Happypotamus-ohjetta. Sainkin sitten kansion, jossa oli tuo ohje tulostettuna; yli kolmekymmentä sivua, huhhuh! Veli hieman epäili, saisinko ohjeesta mitään tolkkua. Mutta yritän yllättää hänet ensi Jouluna ja tehdä veljenpojalle lahjaksi iloisen hipon. Sitä varten pitikin sitten Cittarista (tarjouksesta tietenkin) ostaa tummanvihreää Pikkusiskoa:

Pikkusiskon seuraksi ajattelin käyttää Minikeriä, jotka sain viime Jouluna lahjaksi.

Vuoden viimeiset lankaostokset tein eilen, vuoden viimeisenä päivänä:

Olen tekemässä äidille 60-vuotislahjaksi Dominoneuleista peittoa ja sitä varten piti ostaa vielä muutama kerä ruskeaa Isoveljeä. Kävimme moikkaamassa anoppia hänen työpaikallaan Palokan Prismassa ja siellä olikin alennettu joitakin lankoja, mutta tarvitsemaani Isoveikkaa olikin vain enää yksi kerä. Toki se lähti mukaan, mutta sitten piti vielä tehdä lenkki Seppälän Prisman kautta, josta ostin kolme kerää lisää. Toivottavasti nyt riittää; peitosta on jo viides kaistale menossa.

Lahjoihin vielä palatakseni, ehdoton helmi oli kyllä tänä Jouluna tämä:

Sain äidiltä turkoosista Rosesta neulotun villapaidan! Tämä oli ihana yllärilahja, vaikka jotain aavistelinkin, kun lueskelin äidillä lainassa ollutta Novita Kevät 2011 -lehteä, johon hän oli tehnyt ohjeen kohdalle muistiinpanoja. Aika hyvin oli äippä onnistunut; juuri sopivan kokoinen ilmaan mitään sovituksia tai mittauksia.

Toki olen pari pientä juttua saanut valmiiksikin, ettei varaston laihduttaminen ihan hunningolla sentään ole:

Kun olin saanut joululahjat valmiiksi (tai siis jättänyt yhden kesken; yritän tehdä sen valmiiksi tänä vuonna, joskus) pari päivää ennen aattoa, oli nälkää tehdä jonkinlainen pieni välipalatyö. Jonkin aikaa olin katsellut sillä silmällä lankakorin pohjalla pyörinyttä vajaata kerää Novita Cristalia. Siitä virkkasin sitten Novita Kevät 2011- lehdestä löytyneellä ohjeella pipon, joka menee kummityttöni isosiskolle synttärilahjaksi keväällä. Luulin, että olisin saanut tästä ajanvietettä välipäiviksikin, mutta mokoma valmistuikin kahdessa päivässä. Koukku 5mm, langankulutus 57 grammaa.

Isäni aloitti pari päivää sitten kahden kuukauden työpätkän kirkkoherran viransijaisena eräässä seurakunnassa ja päätin tehdä hänen edeltäjälleen, nyt eläkkeelle jääneelle kirkkoherralle, pipon lahjaksi jo hyvin tutuksi tulleella Cousteau-ohjeella. Lankana Nalle, puikot 3mm. Langankulutus noin 56 grammaa. Jouduin hieman arvioimaan tuota langankulutusta, sillä tein pipon vanhempieni luona Turussa, eikä heillä ole vaakaa, jolla olisin voinut työn punnita. Joten punnitsin yli jääneen langan nyt kotona. Vaaka näytti 44 grammaa, joten sadan gramman kerästä on kulunut 56 grammaa.

Lopuksi vielä lyhyt yhteenveto vuodesta 2013 käsitöiden osalta:

- Ravelryn mukaan aloitin 90 työtä, joista sain valmiiksi 79 (tähän ei lasketa niitä töitä, jotka aloitin ja olen sittemmin jo purkanut)

- Kulutin lankaa 5949 grammaa

- Annoin pois lankaa 285 grammaa

- Ostin/sain lankaa 8685 grammaa

- Lankavarastoni kasvoi siis 2451 grammalla!


Tästä onkin hyvä lähteä uuteen neulevuoteen 2014. Tarkoitus olisi taas jokunen kuukausi pitää langanostolakkoa. Ja onneksi nyt voin nollata tuon laskurini, siis siten että lähtökohta on 0 grammaa ostettua lankaa ja jokainen valmis työ saattaa varastoa miinukselle. Toki varasto on melkein 2,5 kiloa suurempi kuin vuosi sitten. :-D Aion kuitenkin jossain vaiheessa myös verrata viime vuoteen, että missä vaiheessa varasto on pienentynyt myös siihen verrattuna.

Neulerikasta ja puikkojen kilinän täyttämää vuotta kaikille!


rakkaudella,

manteliMinni

Erilainen "erilainen lahja"

Joulu on pulkassa ja viimeisetkin lahjat avattu tänään täällä Turussa (avomies lähti Ouluun katsomaan lätkää; tulimme pojan kanssa piipahtamaan muumolassa). Vaikka itsetehtyjä paketteja onkin mukava antaa ja niillä yleensä on varmasti käyttöä, sama pulma meinasi vaivata kuin aikaisempinakin vuosina: mitä lahjaksi ihmisille, joilla on jo paljon kaikkea, kun tavaraa on jo liikaakin? No, jokunen villasukka ja pipo vielä jonnekin mahtuu, mutta entä sitten, kun nekin on tehty?
   Tuota pulmaa mietin käydessäni eilen nukkumaan. Ja sain päähäni niin mainion idean, että sitä piti hetki makustella, ennen kuin Nukkumatti uskalsi saapua paikalle. Voi toki olla, että joku on jo aikaisemmin saanut saman idean, mutta itselle se tuli vasta nyt mieleen.
   Jo useiden vuosien ajan netistä on voinut tilata ns. erilaisia lahjoja. Siis vaikka lehmiä, lampaita tai puita, jotka annetaan niitä kipeästi tarvitsevaan kohteeseen esim. Afrikkaan. Poikanikin sai tänä jouluna kummitädiltään lahjaksi "koulupuvun". Erilaisia lahjoja mainostavat nettisivuillaan ainakin Kirkon ulkomaanapu, Kepa ja World Vision. Itsekin olen joinakin vuosina tällaisia lahjoja harkinnut, mutta en ole vielä saanut tartuttua toimeen. Yksi syy on se, että haluaisin kuitenkin tehdä lahjoja konkreettisesti itse. Ja toinen on se, että vaikka lahjoja on eri hintaisia, jotenkin en raaski rahojani käyttää sellaiseen, josta lahjan saajalle ei jää käteen muuta kuin kortti, jossa kerrotaan lahjoituksesta. Tiedän, ei mikään hyvä peruste.
   Joten miten siis yhdistää itse tekeminen ja rahojen "parempi hyötykäyttö" järkeväksi lahjaksi? Ajattelin, että voisin pitkin ensi vuotta neuloa ja virkkailla Etiopia-nuttuja ja sytomyssyjä. Näistä ottaisin valokuvia, joiden mukaan liittäisin pienen selostuksen kyseisten käsitöiden käyttötarkoituksesta. Valokuvat vain kirjekuoriin Jouluna ja saatteeksi teksti, jossa kertoisin, että olen lahjan saajan puolesta neulonut tai virkannut kyseisen vaatekappaleen ja lahjoittanut sen syöpäklinikalle tai nuttukeräykseen.
   Eihän toki lahjansaaja saa edelleenkään enempää kuin kortin, mutta koen voivani näin auttaa konkreettisemmin apua tarvitsevia, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Ja myssyjä ja nuttuja tarvitaan aina. Enkä tosiaan tiedä, onko ideani ainutlaatuinen, mutta haluan todeta blogissani poikkeaville Putous-hahmo Samppa Linnan sanoin: "Saa käyttää hei, mut ei oo pakko!" :-)

Hiiri kissalle räätälinä

Uskon, että lähes jokaisella kanssaneulojalla on varastoissaan lanka, jonka kanssa on käynyt kuin vanhassa eläinsadussa: "Ei tullut takkia, tulee housut. Ei tullut housuja, tulee liivit..."jne. Omalla kohdallani tuollainen lanka oli vaaleanpunakirjava Novita Samos Lollipop. Vuosikausia sitten, kun kyseistä lankaa vielä valmistettiin, piti siitä tulla takki kummitytölle. Muistaakseni sain jo takakappaleen ja etukappaleetkin valmiiksi, mutta sitten se jäi. Tyttökin kasvoi jo ohi 110cm-koosta. Seuraavaksi langasta piti tulla mekko toiselle kummitytölleni. Mekosta sain yläosan ja jonkin matkaa helmaa valmiiksi. Työ hautautui taas vuosiksi keskeneräisten käsitöiden joukkoon. Tänä vuonna kaivoin sen taas esiin ajatuksena virkata siitä sytomyssyjä. Olin jo muutaman kerroksen ehtinyt tehdä, kunnes päätin, että lankaa on niin paljon, että siitä voisi kuitenkin saada jonkin isommankin kokonaisuuden tehtyä. Päätin jättää asian vielä hautumaan ja palata siihen joululahjojen yhteydessä. Keksin, että voisin tehdä siitä pienen liivin nuoremmalle kummitytölle. Liivin ohje oli alunperin Seiskaveikalle, mutta ajattelin, että se soveltuisi Samoksellekin puikkokokoa hieman muuttamalla. Liiviäkin sain jonkin matkaa neulottua, kunnes epäilys iski. Jotenkin alkoi vaikuttaa siltä, että liivistä tulisi mahdottoman leveä, eikä lanka edes riittäisi; purkuun vaan. Etsin toista ohjetta ja päädyin liivimekkoon, jollaisen olin jo pari vuotta aikaisemmin tytölle neulonut. Voi raukkaa, kun kummitäti on niin mielikuvitukseton... Mutta sitten aloin epäillä langan riittävyyttä tähänkin projektiin. Eli jälleen kerran purkaminen ja uuden ohjeen pohdinta. Jospa Seiskaveikan ohjeella tehty slipoveri onnistuisi. Mutta ei siinä vielä kaikki! Kesken neulomisen aloin taaaaas pelätä, että lanka loppuisi. Katselin jo Ravelrysta sopivia myytävänä olevia stasheja, mutta en ottanut yhteyttä keneenkään. Hieroin aivosolujani yhteen oikein urakalla keksiäkseni työn, johon lanka riittäisi ja joka myös ilahduttaisi kuusivuotiasta tyttöstä. Lopulta ratkaisu oli niin helppo, että jälkeenpäin ihan naurattaa: Baktus!!

Lopputuloksena tämä:

Eli Baktus, lankana Novita Samos lollipop ja reunassa Gjestal Shiny. Puikot 5mm ja reunassa koukku 5mm. Lankaa kului 170 grammaa. Samosta jäi vielä kohtuullinen nöttönen, ehkä siitä sitten virkkailen pipon.

Otsikon alle mahtuu muutakin:

Ei tullut joululahjaa, tuli UFO. Ei tullut UFOa, tuli kaikenlaista säätöä.

Vietin toissa viikon vanhempieni luona Turussa. Olin pakannut mukaan erinäisiä valmiita ja myös keskeneräisiä joululahjaksi meneviä käsitöitä, sillä en käy Turussa enää ennen Joulua. Valmiiden töiden kanssa ei toki ollut mitään muuta hätää kuin niiden paketoiminen. Mutta keskeneräisten kanssa jouduin hieman pohdiskelemaan ja tekemään muutoksia.

Päätin virkata äidilleni joululahjaksi sytomyssyn (ei ehkä kaikkein piristävin lahja, mutta meillä toimii; huumorilla mennään) varastoni kätköistä löytyneestä Samos Lollipopista. Yksinäinen kerä ei kuitenkaan aivan riittänyt, joten ajattelin käydä Cittarissa ostamassa kerän valkoista Miamia, sehän on hieman ohuempaa kuin Samos, mutta muuten samaa lankaa. No, eihän sitä kesälankaa tietenkään enää joulukuun alussa kaupan hyllystä löytynyt. Siispä työ odottamaan ensi kesää. Näytin keskeneräisen myssyn jo äidillekin, että "tällaisen olisit saanut, jos lanka olisi riittänyt". Vaan kuinkas sitten kävikään... Yhtenä päivänä kävimme äidin kanssa Tarjoustalossa ja toki pyörähdin lankaosaston kautta. Ja sieltä löytyi kolme kerää beigeä Miamia tarjouksessa 2€/kerä. Vaikka en tarvinnutkaan kuin yhdestä kerästä vähäsen, en voinut tietenkään jättä niitä kahta muuta itkemään toverinsa perään. Niistähän saa vaikka lisää myssyjä. Ja nyt valmista työtä katsellessa omasta mielestäni beige sopiikin tähän myssyyn paljon paremmin kuin valkoinen. Se, että äiti näki lahjansa jo etukäteen, harmittaa vain ohuesti, sillä emme ole vuosikausiin pystyneet ostamaan toisillemme yllätyslahjoja, vaan olemme ne yleensä valinneet yhdessä. No ainakin lahjan saaja on saanut, mitä on halunnut. :-)
   Ja myssy on muuten virkattu 5mm koukulla. Langankulutuksesta ei ole tarkkaa tietoa, koska en ehtinyt punnita myssyä. Mutta koska Samosta meni lähes koko kerä ja Miami-kerä painaa käytön jälkeen 36 grammaa, sanoisin, että lankaa on mennyt n. 64 grammaa.

Tämän työn kanssa ei sinällään ollut muuta ongelmaa kuin että se vei yllättävän kauan. Kuten kuvasta näkyy, on kyseessä KaMan logolla varustettu pipo. Kuvion olen katsonut KaMa-kaulahuivista, en siis ole sitä itse suunnitellut. Itse pipon olen neulonut jo viime vuoden keväällä istuessani Kognitiivisen kielitieteen viimeisimpiä suuntauksia -luennolla. Kuvion kirjoin nyt marras-joulukuussa silmukoita jäljitellen. Tämän piti valmistua jo viime jouluksi isoveljelleni, mutta jotenkin silloin vain oli muita kiireitä ja pipo pääsi pukinkonttiin vasta nyt. Säätöä tähän liittyen oli siinä, että minulla on odottamassa toinen samanlainen, mutta tummansininen pipo, joka minun piti kirjoa iskälle joululahjaksi. Mutta koska on niin paljon muuta puuhaa ja kirjominen tosiaan vei aikaa yllättävän paljon, päätin yrittää saada pipon valmiiksi iskän nimipäiväksi, joka on 19.1.
   Lankana pipossa oranssi ja tummansininen Seiskaveikka, valkoinen lanka on Viking Vilmaa. Tästä ei ole ollenkaan langanmenekkitietoja, sillä työ on niin vanha, etten laske sitä mukaan lankavaraston vähentämiseen.

Minun piti neuloa veljenpojalle joululahjaksi villatakki; täytyyhän pojan saada tädiltään jotain itse tehtyä ensimmäisenä joulunaan. Olinkin saanut simppeliä ainaoikein-neuleista takkia neulottua jo melkein kainaloihin saakka ja toisen hihankin olin tehnyt. Otin keskeneräisen tekeleen mukaan Turkuun ja kuvittelin neulaisevani sen tuotapikaa valmiiksi. Mutta kun eräänä iltana poikani jo nukahdettua istahdin sohvalle neulomaan toista hihaa, tajusin ettei ole mitään järkeä yrittää paahtaa villatakkia hiki hatussa valmiiksi, kun on paljon muutakin tehtävää. Siispä käyttöön suunnitelma B. Olin suunnitellut tekeväni MMVP:lle (maailman mainioin veljenpoika) synttärilahjaksi helmikuussa paidan, johon tekisin tekstiilifoliolla Prince-symbolin. Veljeni on nimittäin Prince-fani. Mutta nyt vaihdoin suunnitelmat päikseen; villatakin yritän saada helmikuuhun mennessä valmiiksi ja pakettiin sujahtikin tällainen luomus:

Paita on ostettu Kappahlista ja on kokoa 86/92cm. Vaikka lahjan saaja lieneekin vasta hieman yli 70-senttinen, oli pakko ostaa reilusti isompi paita, sillä lukuisista yrityksistä huolimatta en löytänyt kaupoista pienempää paitaa, jossa ei olisi minkäänlaista valmista printtiä ja joka olisi kokonaan musta. Kyllä pienen lapsen vanhempana hieman kummeksuttaa ja ärsyttääkin, ettei ihan pienille löydy mustia vaatteita. Onhan se toki synkkä väri, mutta saahan sen tarvittaessa muilla vaatteilla ja asusteilla iloisemmaksi. Ja musta olisi mielestäni hyvä perusväri pienenkin lapsen vaatekaapissa.

Seuraavan työn kanssa säätö oli niin pieni, ettei se jäänyt edes oikeastaan harmittamaan:

Neuloin kummipojalle joululahjaksi pirtsakan oranssin setin, johon kuuluu kauluri ja pipo. Kaulurin ohje löytyy Ravelrysta nimellä Simple Neck Warmer. Ohje oli kyllä tosi kiva ja suht helppo, mutta kaulurin reuna jäi ikävästi rullalle, hieman vielä silittämisen jälkeenkin, mikä näkyy kuvassa. Pipo on puolestaan tehty Novitan ohjeella, joka löytyy muistaakseni Kevät 2009 -lehdestä. Ihan kiva ohje sekin, ensin neulottiin vuoroin neljä kerrosta oikein ja neljä kerrosta nurin. Muodostuneen kaitaleen päät neuloin yhteen kolmen puikon päättelyllä. Sen jälkeen kaitaleen toisesta reunasta poimittiin silmukoita, joista sitten kavennettiin joka toisella kerroksella. Pipon päälle olisi kuulunut vielä tupsu, mutta se nyt jäi kaikessa kiireessä tekemättä. Eipä tuo taida haitata. :-)
   Setti on neulottu 3mm puikoilla. Lankaa meni kauluriin 93 grammaa ja pipoon 62 grammaa eli yhteensä 155 grammaa.

Mutta on joululahjojen joukossa myös ihan ongelmattomiakin tapauksia:

Isoveljelle (MMVP:n isälle) neuloin mustasta Nallesta Baktuksen. Puikot 3,5mm. Langankulutus 92 grammaa.

Syyskuussa esittelin avomiehen siskolle ja tämän miehelle virkkaamani koristetyynyn ja nyt virkkasin sille parin; molemmat menevät nyt pakettiin:

Koukku 3,5mm. Lankana Viking Vilma, jota jostain kumman syystä meni tähän toiseen tyynyyn 192 grammaa, kun ensimmäiseen meni vain 172 eli peräti 20 grammaa vähemmän, vaikka samoilla mitoilla ja samankokoisella koukulla tein.

Koristetyynyjä virkkasin pukin matkaan toisenkin, hieman eri väreissä:

Tämä yksilö menee tädilleni, jolle en meinannut aluksi keksiä mitään lahjaa, hänelle kun olen jo sukkia ja huiveja neulonut ja äitini on piponkin tainnut tehdä. Joten ei niitä. Sitten keksi, että joulunvärinen koristetyyny voisi ilahduttaa.
   Koukku 3mm. Langankulutus 115 grammaa. Lankana Hjertegarnin Nissegarn, josta päästäänkin seuraavaan asiaan:

Ei tullut laihtunutta lankavarastoa, tuli iso repsahdus.

Kaikki alkoi jo edellisellä Turun reissulla marraskuun puolivälissä. Kun vanhempani tulivat hakemaan minua ja poikaa rautatieasemalta, päätimme äidin kanssa mennä heille bussilla, jotta vaunuja ei tarvitsisi ruveta runttaamaan autoon. Sanoin äidille vaivihkaa, että "Harmi, kun ei tämän sateen takia taida jaksaa poiketa Lankamaailmassa..." Äiti totesi, että eihän se niin isoa mutkaa matkaan tee ja se on kyllä totta. Reittimme Kauppatorin bussipysäkille kulkee samaa katua kuin jolla Lankamaailma sijaitsee.
   Meidän ei kuitenkaan ollut tarkoitus ostaa mitään, katsella vähän vain. Tai oikeastaan olin ajatellut hankkia yhdet kerät Vilmaa, jotta tekisin tädille samanlaisen musta-valko-harmaan tyynyn. Mutta sitten huomasimme alennuskorin, jossa oli Nissegarnia 0,90€/kerä. No siitä sitten tietenkin rohmuamaan kädet täyteen lankoja. Tietenkin kaikille oli jo käyttötarkoituskin mietittynä. ;-) Otin noista langoista kaksi kerää kutakin tarvitsemaani väriä mukaan kotiin ja sain jopa palautettua yli jääneet langat äidille.

Mutta eipä lankojen ostelu tuohon jäänyt. Yhtenä aamuna marraskuun loppupuolella vilkaisin nopsasti Keskisuomalaista. Ja sielläpä oli, etusivulla, Löytötexin mainos: Nalle luontopolku 3 kerää kympillä. Sinä päivänä päiväkävely suuntatuikin sitten Löytötexin lankahyllyille. Mukaan lähti kuusi kerää; kolme kerää Kanerva-värissä ja kolme kerää väriä Kaarna.

Kuvassa Kanerva, Kaarnasta en saanut kuvaa, koska kamerasta tyhjeni taas akku. Plääh.

Repsahdus syveni entisestään, kun menin käymään taas Turussa. Kävin nimittäin eräänä iltana tapaamassa Vilhon kummitätiä kauppakeskus Skanssissa, josta äitini tuli sitten kävellen hakemaan. Ennen kuin lähdimme, kävimme Cittarissa ostoksilla. Siellähän oli Seiskaveikka tarjouksessa, taisi olla 3 kerää kympillä. Valitsin vaaleanvihreän, vaaleanpunaisen ja valkoisen kerän. Niistä ajattelin tehdä kaverini maaliskuussa syntyvälle vauvalle toukkapussin. Koska sukupuoli ei ole tulevilla vanhemmillakaan tiedossa, taidan ottaa varman päälle ja tehdän pussin vihreästä ja valkoisesta.
   Seuraavana päivänä menimme käymään Tarjoustalossa, kuten jo edellä mainitsinkin. Sieltä tarttui mukaan Miamin lisäksi kolme kerää Nallea. No mutkun.... kympillä sai.

Eiiiikä siinä vielä kaikki. Viime viikolla, taisi olla torstaina, menin ihan vain kävelylle pojan kanssa. Päätin poiketa Minimaniin kuolaamaan joulukarkkeja. Siellä kun sitten olin, sain päähäni ihan vain vilkaista, vieläkö vihreäsävyiset Novita Nostalgiat olisivat tarjouksessa. Voi pahus, olivathan ne. Soitin vielä äidille saadakseni hommaan järjen äänen ja arvaahan sen, miten kävi:

Mutta mitäpä näistä, onpahan ainakin jotain, mistä lahjoja ensi Jouluksi.

Niin, ja yhden lahjankin olen vielä saanut valmiiksi:

Ravelrysta löytyvällä Woolly Ball -ohjeella tehty pallo Vilholle. <3
Lankana Novita Samos ja Samos Lollipop. Vihreät ompeleet ovat Novita Miamia. Puikot 3,5mm. Langankulutus 63 grammaa.

Jospa nyt ulkaltaisi kurkata lankavaraston puolelle:




Ostetut/saadut langat:7685g
Kulutetut langat: 5836g
Pois annetut langat: 285g
Langankulutus: +1564g




 Tulipas taas melkoinen monsteripostaus. Ei ole kovin paljon ollut tilaisuuksia kirjoitella. Tai jos on ollutkin, niin yleensä on silloin väsyttänyt niin paljon, ettei ole jaksanut naputella. Sellaista se on elämä pikkumiehen kanssa. :-) Tätäkin postausta kirjoitin puolitoista viikkoa. Mutta yritän tehdä sellaisen uudenvuodenlupauksen, että kirjoitan tänne säännöllisemmin.


Ihanaa ja rauhallista Joulua kaikille!


rakkaudella,

manteliMinni