Ranuan reissu, josta viime podcast-jaksossa hölisin meni hyvin. Lähtö tosin venyi miehen töiden vuoksi iltakahdeksaan, joten perillä oltiin noin kolmen aikaan yöllä. Vaan mikäs siinä, kun poikakin nukkui ja hoksasin, että pystyin katsomaan padilla Netflixistä Gilmoren tyttöjä. Yritin samalla neuloakin, mutta liki pilkkopimeä auto, fingering-vahvuinen lanka ja 2,25-milliset puikot eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä.
Lähtöpäivän aamuna minulla oli menoa kaupungilla (haastattelu harjoittelupaikkaan, jota en saanut). Tuon menon jälkeen kello oli vasta puoli kymmenen, joten soitin miehelle, että olen tulossa seuraavalla bussilla kotiin, vaikka mieli tekisi käydä Neuloosissa, joka aukeaa vasta kymmeneltä. Mies tuntee minut kuitenkin tosi hyvin ja sain suostuteltua hänen avustuksellaan itseni jäämään kaupungille vielä vähäksi aikaa ja poikkeamaan sitten lankakaupoille. Enpä kyllä sitten tiedä, oliko se kovinkaan järkevä ajatus, koska:
Älkää antako kuvien hämätä! Vaikka kuvissa onkin vaan yhdet kerät, ostin kumpaakin väriä kolme kerää. Kello kymmentä odotellessa ehdin nimittäin poiketa Tokmannilla, jossa oli tuolloin Nalle tarjouksessa 10€/3 kerää. Nämä menevät kuitenkin hyvään tarkoitukseen, sukiksi suomalaisille veteraaneille Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.
Vihdoin oli kello tarpeeksi ja suuntasin kohti Neuloosia. Puotihan aukesi hiljattain uudessa osoitteessa, Kilpisenkadulla. Keväällä auenneessa paikassa kun sattui iso vahinko taloyhtiön remontin yhteydessä. Oli kiva päästä vähän juttelemaan kauppiaan kanssa ja rohkaista häntä; toivottavasti annoin tarpeeksi selkeästi ymmärtää, että kyllä minusta varmasti vakiasiakas tulee. Titityytä tietenkään unohtamatta; kauppiaat kuulemma yhdessä pyrkivätkin siihen, etteivät myy samoja lankoja. Varmasti molemmille riittää siis asiakkaita. Tyhjin käsin en tuoltakaan lähtenyt; ostin silmukkamerkkejä, virkkuukoukun sekä kerän pellenoksennuksen väristä Alize Superwashia, joka reissuun lähtöä odotellessa ehti jo muotoutua kämmekkääksi. Parinkin sain sille tehtyä reissussa, mutta laitan kuvaa vasta sitten, kun toinenkin pari on valmis. Tämä siksi, että ne muodostavat yhdessä yhden KyJy-työni.
Matkaan pakkasin kassillisen lankoja, vaikka hyvin tiesinkin, etten todellakaan kaikkia ehdi kuluttaa viikossa. Otin mukaan veteraanisukkalankoja ja keskeneräisiä kyjyjä, aikomuksenani tehdä sekä sukkia että muita töitä tasapuolisesti. Mutta sukat veivät niin mennessään, ettei muita töitä valmistunut.
Ohje: Villasukat veteraaneille, Suomi 100 vuotta- Facebook-ryhmä / Jaana Willman
Lanka: Nordia Produkter Vilma
Puikot: 3mm
Langankulutus: 103g
Ravelryssa: Oi kallis Suomenmaa 2
Ohje: Villasukat veteraaneille, Suomi 100 vuotta- Facebook-ryhmä / Jaana Willman
Lanka: Nordia Produkter Vilma
Puikot: 3mm
Langankulutus: 95g
Ravelryssa: Oi kallis Suomenmaa 3
Ohje: Villasukat veteraaneille, Suomi 100 vuotta- Facebook-ryhmä / Jaana Willman
Lanka: Nordia Produkter Vilma
Puikot: 3mm
Langankulutus: 94g
Ravelryssa: Oi kallis Suomenmaa 4
Reissussa sain valmiiksi nuo kolme paria (tosin kolmannen langat päättelin vasta koton). Mikäs siinä oli tikutellessa, kun muut reissukaverit viettivät suurimman osan päivästä kalassa. Minua ei heidän saamiensa hauenvonkaleiden kanssa samaan veneeseen olisi saanutkaan! Yhtenä päivänä tosin minäkin hylkäsin puikot joksikin aikaa ja lähdin pojan, mieheni ja appiukon kanssa pienelle päiväretkelle Korouoman upeisiin maisemiin. Jos joskus liikutte tuolla päin, suosittelen paikkaa lämpimästi! Samalle päivälle osui myös Naisten Superpesiksen neljäs finaali ja onneksi ei Korouomalla nettiyhteys puhelimessa juurikaan toiminut. Sen verran sain kuitenkin yhteyttä, että sain katsottua netin kautta teksti-tv:stä, että Kirittäret ottivat kuuden vuoden tauon jälkeen mestaruuden. Ja itselleni osui muuten taannoin arpaonni, jonka myötä omistan aika mageen muistoesineen mestarijoukkueeseen liittyen; taidan esitellä sen seuraavassa podcast-jaksossa. :-D
Kotiin paluun jälkeenkin on sukkia valmistunut vielä kolme paria lisää:
Ohje: Villasukat veteraaneille, Suomi 100 vuotta- Facebook-ryhmä / Jaana Willman
Lanka: Nordia Produkter Vilma
Puikot: 3mm
Langankulutus: 80g
Ravelryssa: Oi kallis Suomenmaa 5
Ohje: Villasukat veteraaneille, Suomi 100 vuotta- Facebook-ryhmä / Jaana Willman
Lanka: Nordia Produkter Vilma
Puikot: 3mm
Langankulutus: 78g
Ravelryssa: Oi kallis Suomenmaa 6
Ohje: Villasukat veteraaneille, Suomi 100 vuotta- Facebook-ryhmä / Jaana Willman
Lanka: Nordia Produkter Vilma
Puikot: 3mm
Langankulutus: 76g
Ravelryssa: Oi kallis Suomenmaa 7
Jotta muut käsityöt eivät jäisi ihan hunningolle, olen pyrkinyt pitämään itselleni sääntöä, että saan aloittaa uuden veteraanisukkaparin vasta, kun olen saanut yhden keskeneräisen työn valmiiksi. Niipä kaksi kyjyä onkin päätynyt valmiiden töiden laatikkoon:
Ohje: Vauvan pipo / Arja Viitala (Novita kevät 2009)
Lanka: Grönhöj Garn Carolina
Puikot: 3mm
Langankulutus: 67 g
Ravelryssa: Pienii pipoi
Näiden pipojen neulomisen tarkoituksena oli lähinnä päästä parista päämäärättömästä lankakerästä eroon. Saajaa näille ei vielä ole, mutta esim. Facebookin kautta uskon löytyvän jonkun keräyksen, johon pipoja tarvitaan.
Ohje: Lapsen neulottu kerhokassi / Minna Metsänen (Novita Kesä 2011)
Lanka: Novita Miami
Puikot: 4mm
Langankulutus: 79g
Ravelryssa: Tyynynen 2
Tämän tyynyn aloitin puhtaasti jämälankojen tuhoaminen mielessä. Enpä kyllä tiedä, miten hyvin tavoite onnistui, kun tuota keltaista tuli ostettua kesälomalla reipas kasa. Tyyny kuitenkin onnistui kivasti ja luulen, että se pääsee joululahjapakettiin veljentytölle.
Eikä tämä olisi manteliMinnin postaus eikä mitään, jos en lopuksi vielä toteaisi: Eiiiiikä siinä vielä kaikki! Ranualta paluuta seuranneena päivänä käväisin pojan kanssa Citymarketin Mammuttimarkkinoilla. Tämä ei ollut mikään vahinko, vaan ihan tarkoituksella lankaa lähdin hamstraamaan. Novitan 7 Veljestä Aapo oli tarjouksessa ja kahmaisin sitä 12 kerää. Lisäksi ostin myös ihan normia Seiskaveikkaa raitaväreiksi:
Näistäkin langoista on tarkoitus tulla veteraanisukkia, kunhan saan kaikkia Vilmat ja Nallet kudottua ensin. Laskin, että olen veteraanisukkalankoihin käyttänyt rahaa sata euroa. Niistä saa kuitenkin aika monta paria vielä tehtyä ja rahat ovat peräisin pappani perinnöstä. Viime vuoden heinäkuussa kuollut pappani oli myös veteraani ja on kiva tällä tavoin tavallaan kunnioittaa hänen muistoaan. Se muisto ei tosin minun sydämestäni koskaan muutenkaan katoa. <3
Lankalaatikot tulvivat yli äyräidensä, mutta sainpa sentään yhden kerän myytyäkin. Facebookissa eräs nainen kyseli vaaleanlilan Veikan perään. Olin sitä(kin) hamstrannut Cittarista jokunen aika sitten, joten ihan mielelläni luovuin yhdestä kerästä. Eilen laitoin paketin pakettiautomaattiin ja jo tänään se oli päässyt perille. Hienoa, Posti! :-)
Tällaista täällä. Ensi kerralla taas podcastia.
Neulomisiin!
rakkaudella,
manteliMinni
