Pienille kullannupuille

No höhpöh. Olin niin tohkeissani saatuani viime postauksen kirjoitettua, että unohdin esitellä yhden valmiin työn. Mutta tässä se nyt tulee:

 Tämä pirteän värinen pöllökaveri lennähti synttärilahjaksi kummipoikani 4-vuotiaalle pikkuveljelle. Ajattelin, että eiköhän poika siitä edes jonkin verran pidä, mutta kyllä siinä sydän ihan suli, kun serkkuni, poikien äiti siis, kertoi, että pöllö oli päässyt kainaloon unileluksi ja oli poika jopa todennut, että se on kaikkein paras. No, tuon ikäisten mielihän voi muuttua aika nopeasti, mutta ilahduin kyllä suuresti moisesta palautteesta. Painoa tälle linnulle kertyi 71 grammaa. Lankana taas Miami.

Pätkis-haalarit ovat tänä vuonna olleet varsin trendikkäitä ja niitä on ainakin Facebookin käsityöryhmissä näkynyt paljon. Itse asiassa sain heinäkuussa miehen siskolta tilauksen tällaisesta ja samana päivänä appiukkokin vinkkasi, että juuri miehen siskonpojalle voisi tällaisen tehdä. :-D Tämä kummitätihän innostui oitis ja hankki langat samantien. Mielelläni pienelle suloiselle kummipojalle tätä neuloin, mutta olipa siinä kuitenkin melkoinen urakka, varsinkin kun tuossa vartalo-osuudessa piti langat aina kiepauttaa toisiinsa kiinni selän keskellä. Mutta kyllä työ tekijäänsä kiittää ja mieltä lämmittää, kun tänään sain puhelimeen kuvan, jossa puku oli saajansa päällä. Lankana on Seiskaveikka, jota kului yhteensä 273 grammaa. Sovelsin Dropsin haalariohjetta, josta korvasin nappilistan ja hupun reunuksen joustimen ainaoikealla. Tämän soveltamisidean bongasin Facebookista Noran nurkka -nimiseltä sivulta. En tosin saanut Pätkis-tekstiä mahtumaan poikittain, joten päätin laittaa sen tuolla lailla pitkittäin. Ei siis ollut luova ratkaisu, vaan lähinnä pakon sanelema juttu.

Haalarista jäi kivasti lankaa yli, joten tikuttelin toukkapussin. Ohjeen löysin aikanaan Keskisuomalaisesta. Hiukan pieneltähän tuo vaikuttaa muihin toukkapusseihin verrattuna, mutta tein tuollaisen ystäväni vauvalle puolisentoista vuotta sitten ja hyvin kuulemma toimi. Kuvassa pussi vauvanuken kanssa ja ilman. En tiedä, onko mielikuvitukseni jotenkin erityisen härski, mutta tuossa alemmassa kuvassa ennemminkin siltä välineeltä, jolla estetään vauvojen tulo. ;-D Lankana taas Seiskaveikka, jota kului 110 grammaa. Puikot 4mm. Pussin matkustaa piakkoin Turkuun, jossa se pääsee lämmittämään veljeni perheenlisäystä, joka syntynee noin kuukauden sisällä. Minusta tulee siis kohta täti toisen kerran! <3

Viime viikolla oli syysloma ja sen kunniaksi kummityttöni isosisko tuli meille kylään pariksi päiväksi. Tiistaina mietimme kivaa tekemistä ja päädyimme HopLopiin, jossa tyttö ahkerasti viihdytti poikaani (Tästä annoinkin hänelle palkinnoksi edellisen postauksen Seiskaveikka-mekon, joka sopi tytölle kuin nakutettu). Minulle jäi siis välillä aikaa istua ja tehdä käsityötä. En halunnut ottaa mukaan mitään kovin monimutkaista, joten päädyin virkkaamaan jälleen kerran röyhelöhuivin Rosesta.

Sopivan yksinkertainen työ, jonka voi jättää tarvittaessa kesken eikä mene sormi suuhun jatkaessakaan. Koukku 7mm ja langankulutus tasan 50 grammaa. Hyvin tuli siis käytettyä äitini jäämistöstä saamani kerä.

Kummitytön isosisko on muuten jo jonkin verran innostunut virkkaamisesta, joten sain tyrkytettyä hänelle 351 grammaa sinisävyisiä lankoja omasta varastostani:

Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä valmiina työnä esitttelen ystäväni pojalle neulomani joululahjan:

Tämän tein jämälangoista ja jossain vaiheessa totesin että voi poikaparka. Mutta onneksi värit kuitenkin sopivat ihan kivasti yhteen ja valkoinen reuna tasapainottaa kokonaisuutta sopivasti. Ohje on Novitan Syksy 2009 -lehdestä. Ruskea, punainen ja valkoinen lanka ovat Seiskaveikkaa, oranssi Gründlin Lisaaa ja punakirjava jotain Red Heartin akryylia, jonka nimeä en enää muista. Lankaa tämä huppari söi 323 grammaa.

Aika hulppeasti olisi tullut varastoa vajutettua, ellen olisi "joutunut" taas lankakaupoille. Kävin  tiistaina miehen isovanhempien luona ja kun olin päässyt sisään, oli miehen pappa jo etsimässä mittanauhaa. Hän nimittäin halusi tilata itselleen samanlaisen slipoverin kuin tein hänen vaimolleen (vaaleanpunainen slipoveri edellisessä postauksessa). Mikäs siinä, helpohko tv-neule ja työstä saatava rahallinen korvaus kelpaavat aina. Värin sain päättää taas itse ja ajattelin heti, että farkunsininen olisi ihan omiaan tähän työhön. Niinpä sitten illalla vielä piipahdus Minimaniin (siellä Seiskaveikka on pikkasen alle neljä euroa per kerä, ainakin oman tuntuman mukaan halvinta Jyväskylässä):

Näistä keristä huolimatta varasto vähentyi kuitenkin jonkin verran ja onpahan sitten tähänkin slipoveriin uppoavat grammat "kotiin päin".



Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni