UFOja mä metsästän

Tiedättekö sen tunteen, kun Ravelry-projektit ovat ajantasalla ja siellä ei ole yhtään ufoutunutta tekelettä vaan kaikki wipit ovat ainakin tietyin väliajoin työn alla?

En minäkään. Tältä nimittäin näytti projekti-sivuni perjantaina:

Kahdeksantoista keskeneräistä, joista vain nuo kolme ensimmäiset ovat sellaisia, joita olen ajatellut työstää lähiaikoina. Eli viisitoista muuta työtä. Kai ne sitten UFOja ovat (jos joku ei sitä vielä tiedä, puhutaan nyt UnFinished Objecteista. Maapallon ulkopuolisista häiskistä minulla ei ole tietoa eikä mielipidettä.).

Ja mikä vielä hauskempaa, kaikkien noiden unholaan jääneiden tekeleiden sijainnistakaan minulla ei ole täyttä varmuutta. Joten käyn niitä tässä postauksessa selvittämään.

Kaikkia viittätoista en jaksanut kerralla lähteä jäljittämään, joten kuvassa näkyvät nyt viisi vanhinta ufoa. Nämä ovat oikeasti jo vuosien takaa.

Tapaus 1:

Exploration Station -huivi, joka, kuten kuvasta näkyy on aloitettu heinäkuussa 2016. Kuvasta näkyy myös, että siitä on myös 100% valmiina. Mikä sitten muka mättää? Kolme sanaa: viimeistely, viimeistely, viimeistely. Todennäköisesti olen neulonut huivin valmiiksi jo samana vuonna, mutta langapäät ovat päättelemättä ja pingottaminen tekemättä. Toki silloin minulla ei tainnut olla vielä edes kunnon pingotusalustaa.

Huivintekelettä yritin etsiä ensin asunnon sisältä mahdollisista jemmapaikoista. Mutta koska sitä ei siellä näkynyt, lähdin katsastamaan häkkivarastoa:

Kyllä, jossain tuolla jääkiekkokypärän takana saatatte nähdä vilahduksen harmaasta muovilaatikosta, jonka kansi pullistelee. Sieltä ovat monet ufoutuneet projektit ja lankamyttyrät saaneet kivan kodin.

Laatikko oli niin sekainen, että oli pakko ottaa se sisälle lähempään tarkasteluun. Ja sieltähän se karkulainen sitten löytyi:

Eihän se viimeistely kovi paljoa vaatisi, joten ehkä tämän kevään aikana pääsen esittelemään valmista tuotosta täällä blogissa tai Instagramissa.

Tapaus 2:

V-neck Boxyyn ostin langat Titityystä, silloin kun se oli vielä "toisella puolella" eli nykyisten tilojen naapurirakennuksessa. Olimme kaverini Epen kanssa silloin lankaostoksilla ja kotiin päästyä taisin jo heti aloittaakin neuleen. Ylisuuri laatikkoneule osoittautui silloin ylivoimaiseksi vastukseksi syystä tai toisesta. Paljosta valmistuminen ei kuitenkaan ole kiinni:

Helma ja toinen hiha ovat valmiina, enää puuttuisi toisesta hihasta osa ja pääntien viimeistely. Ja tietenkin lankojen päättely ja pingottaminen. Ei mahdotonta, eihän?

Paita löytyi muuten samasta harmaasta laatikosta kuin huivi. Keskeneräisenä se tarvitsi vielä oman projektipussukan, joten pistin sen majailemaan viime vuoden festareiden kassiin.

Jotta postaus ei veny aivan ylipitkäksi, jätän loput kolme ufoa seuraavaan kertaan.

Mutta totta kai ufojen vastapainoksi tarvitaan myös todisteita siitä, että valmiitakin töitä on olemassa.

Ohje: Neulotut tossut

Lanka: Novita 7 Veljestä

Puikot: 3,5mm

Langankulutus: 42g

Ravelryssa: Pikku-tassu 10

Esimerkiksi kuukauden takaisesta postauksesta tuskin jäi kenellekään epäselväksi, että olen kovasti tykästynyt tähän Novitan tossumalliin. Aiemmin tein niitä vain aikuisten koolla, mutta kun TYKSin lasten syöpäosastolla kuulemma oli pulaa villasukista, kokeilin myös lasten kokoa. Tikuttelin kymmenen paria (tulevat tosi nopeasti valmiiksi) ja perjantaina lähti paketti kohti Lietoa, josta Eppe vie ehtiessään tossut perille.

Ohje: Lankahelvetin ruttusukka-ohjetta mukaillen
Lanka: Novita 7 Veljestä Raita
Puikot: 3,5mm
Langankulutus: 130g
Ravelryssa: Ruttusäärystimet

Tähän projektiin liittyy kaksi tekemääni uuden vuoden tavoitetta. Ajattelin tehdä kaikille kummilapsille joululahjaksi pipot ja säärystimet, vieläpä ajoissa, ettei lahjastressiä pääsisi syntymään. Toinen tavoite, jota en muistanut kirjata ylös, oli se, että kokeilisin tänä vuonna ainakin yhtä uutta käsityötekniikkaa, liittyen neulomiseen, virkkaamiseen tai ihan johonkin muuhun.

Ruttuvartisen sukat/säärystimet ovat kiehtoneet minua pitkään, mutta vasta nyt sain tartuttua malliin. Onpas hauska ja koukuttava, onneksi näitä "täytyy" tehdä ainakin kuudet lisää! Nämä nyt valmiiksi tulleet eivät nimittäin päädy pakettiin, vaan omalle pojalle. Kun näitä joululomareissulla Turussa aloittelin, poika kysyi vienosti "Voisitko äiti tehdä mullekin joskus säärystimet?" No äitihän tekee vaikka samantien.


Nähdään taas pian seuraavien UFO-havaintojen merkeissä!



Rakkaudella,

manteliMinni