Parasta mitä housut jalassa (tai ilman) voi tehdä

Minä teen sitä jatkuvasti, päivittäin. Mitä useammin, sen parempi. Jotkut saattaisivat jopa sanoa, että minulla on siihen addiktio. Voin tehdä sitä missä vain; sängyssä, sohvalla, keittönpöydän ääressä, junassa, bussissa, you name it. Välillä on kiva vaihdella välineitä, ettei touhu käy yksitoikkoiseksi. Ja ihan parasta tietysti on, jos saa tehdä sitä kavereiden seurassa!

Ai mitä tämä maailman ihanin asia sitten on? Kaksimielisyydet sikseen, kyse on tietenkin neulomisesta. Ajatus on peräisin Titityyn virtuaalivierailu-videolta. Jos ette ole sitä vielä nähneet, niin tästä pääsette kurkkaamaan tuonne aarreaittaan, jonne aion kyllä laukata pää kolmantena jalkana heti, kunhan olosuhteet palautuvat edes jotenkuten normaaleiksi. Poikkeusolot ovat kyllä avanneet silmiäni sikäli, että on tullut mietittyä, miten ihanaan yhteisöön neuleharrastuken myötä saan kuulua. Ja miten laaja se yhteisö onkaan; livetapaamisten puuttuessa netissä on aktivoiduttu monin tavoin ja esimerkiksi Ravelryn Lovin´ the freebies -ryhmässä on ketju, josta löytyy kymmenittäin rajoitetun ajan ilmaiseksi saatavilla olevia ohjeita, joilla kannustetaan neulojia pysymään kotosalla.

Tosiaan, neule- ja virkkausaika on lisääntynyt itselläkin huomattavasti ja olen sen ottanut ilolla ja kiitollisuudella vastaan (mitenkään toki sairastuneiden kärsimystä ja esim. hoitajien työtaakkaa väheksymättä). Tuloksena on ollut muunmuassa kohtalainen kasa virkattuja verkkokasseja:



Ohje: Grocery Bag / Haley Waxberg
Lanka: Novita Rento ja Novita Cotton Soft Color
Koukku: 4mm ja 3,5mm
Langanmenekki: yhtensä 385g
Ravelryssa: Kassinen, Kassinen 2, Kassinen 3, Kassinen 4 ja Kassinen 5

Kasseilla ei ole selkeää päämäärää vielä, mutta niitä on vain niin kiva tehdä. Novitan Rennosta aloin tehdä kasseja lähinnä sen takia, että saisin viimekesäisen heräteostokseni kulutettua johonkin järkevään. Neljän kassin jälkeen lankaa ei enää riittänyt seuraavaan, joten kokeilin tehdä Cotton Soft Colorilla ja puoli milliä pienemmällä koukulla. Hyvä tuli siitäkin ja kuudes kassi on jo hyvässä vauhdissa. Vähän toki tuumin, että onko kasseille käyttöä, mutta kai näitä voisi ainakin lahjoiksi antaa.

En ole toki kokonaan unohtanut jämälankahuivejakaan:

Ohje: Omasta päästä

Lanka: Alize Superwash, Novita Venla ja Schachenmayr Regia

Puikot: 4mm

Langanmenekki: 205g

Ravelryssa: Kolmari 5

Edelleen hinku sekä jämälankojen tuhoamiseen että huivien tikuttamiseen on kova, mutta jottei homma kävisi puuduttavaksi, seuraavaan huiviin kokeilen erilaista muotoa; tarkoitus olisi tehdä puoliympyrän muotoinen kolmion sijaan.

Kiitos isojen lankavarastojeni, on ostolakko ollut helppo pitää näissäkin olosuhteissa. Marin kässäpäivis -ryhmässä pidettävässä langanostolakkokisailussa otettiin kuitenkin käyttöön korona-oljenkorsi. Tämä tarkoittaa sitä, että lankaostoksia saa tehdä, kunhan samalla tukee kotimaisia pienyrittäjiä. Koska samaan aikaan oli käynnissä Dropsin sukkalanka-ale, päätin tilata vähän lisää lankaa kummilasten joululahjapipoja varten. Selailin parin eri lankakaupan valikoimia netissä ja kriteeriksi muodostui lopulta se, että kaikkia tarvitsemiani värejä oli heti saatavilla.

Päädyin tekemään tilaukseni Vyyhdistä, joka on minulle uusi tuttavuus. Tämä eka kerta tuskin tulee jäämään viimeiseksi, sillä olen kyllä todella tyytyväinen. Piti oikein tilausvahvistuksesta tarkistaa, että olin tilauksen tehnyt varttia vaille kuusi tiistai-iltana. Ja jo torstaina sain paketin haettua pakettiautomaatista. Aika nopeaa toimintaa sekä kaupalta että Postilta!

Yksi keristä pääsi jo käyttöönkin (kaksi kerää minulla oli jo ennestään):

Ohje: Oslo hat / Petiteknit

Lanka: Drops Nord

Puikot: 3,5mm

Langanmenekki: 116g

Ravelryssa: Jouluksi Osloon 2

Siis eikö olekin ihana! Tein toki taas pienenpieniä modauksia, mutta ne eivät lopputulokseen juurikaan vaikuta. Koska Nord on ohjeessa käytettyä Arwettaa paksumpaa, tein pipon pienimmällä silmukkamäärällä saadakakseni aikuisten kokoisen lopputuloksen. Ohje on kuitenkin sen verran simppeli, että uskon pienempienkin kokojen onnistuvan helposti. Käännöksen kiinnittämisen tein jo heti neuloessa; poimin aloitusreunasta aina muutaman silmukan sukkapuikolle ja neuloin pyöröpuikolla olevien silmukoiden kanssa yhteen. Omasta mielestäni näin on kätevämpää, koska VIHAAN saumojen ompelemista ja yritän välttää sitä, jos suinkin voin. Toinen inhokkini on peräkkäin tulevat kavennukset, joita en saa onnistumaan ilman, että niiden väliin muodostuu rako. Siksi toteutinkin kavennukset keskitettyinä kahden silmukan kavennuksina, mistä tuli kivan siisti lopputulos.

Nyt on ainakin yksi kummilasteni pipoista varmasti valmis. Yksihän toki oli jo ennestään valmiina, mutta ehkä teen vielä siitäkin uuden version pienemmällä silmukkamäärällä. Joka tapaukessa aion tänään laittaa uuden pipon "tulille".

Keep calm and knit on!

Rakkaudella,

manteliMinni