UFOja mä metsästän, osa 2

Ufojen metsästys jäi viime kuussa kesken, joten nyt lienee korkea aika jatkaa sitä. Seuraava tapaus on ollut työn alla kohta jo kolme vuotta:

Olen yhden Kapan aikanaan neulonut valmiiksi ja tätä toista aloittelin muistaakseni Neulefestarit-teemaisen KALin puitteissa. Syystä tai toisesta lace-vahvuisen langan tikuttelu kolmosen puikoilla ei jaksanut kovin kauaa kiinnostaa. Tekele on ehtinyt hautautua varmaankin useampaankin wippi-kasaan, mutta nyt yhytin sen samasta harmaasta laatikosta kuin edellisenkin ufopostauksen työt.

On sitä kuitenkin jo niin pitkälti valmiina, etten raaskisi purkaakaan. Pinkin kerän jälkeen olisi vuorossa tuo liilahtava, minkä jälkeen mahdollisesti keltaista ja tummanvihreää. Siis edellyttäen, että löydän kyseiset kerät jostakin. :D

Huiviputkelo pääsi majailemaan itse ompelemaani projektipussukkaan.

Harmaa laatikko osoittautui varsinaiseksi runsaudensarveksi, sillä myös seuraava tapaus löytyi sen kätköistä.

Näiden sukkien aloituspäivämäärää en ole näköjään merkannut ylös, mutta tagien mukaan se ajoittuu parin vuoden taakse. Tarkemmin sanottuna se on ollut touko-kesäkuussa, koska olen toukokuussa 2018 ostanut kyseisen ohjeen.

Paljon ei olisi enää tehtävää, toisesta sukasta varsi vain. Lanka houkuttelisi tällä hetkellä enemmän neulomaan huiveja (yllätys yllätys), mutta ei kyllä taida olla mitään järkeä lähteä yhtä jo valmista sukkaa purkamaan.

Myös tämän ufon vangitsin omatekoiseen pussukkaan.

Kolmas tämän postauksen tapauksista olikin sitten "erilainen nuori", sillä hän oli kätkeytynyt vallan eri paikkaan kuin muut. Tämän kyllä muistinkin metsästysretkeäni aloitellessa:

Olohuoneen nurkassa olevan laatikoston alalaatikossa majailee kohtalaisen epämääräinen sakki lankaa ja mitälie. Uskalsin silti mennä lähemmäksi:

Ja tadaa, kohde näkyvissä! Kyseessä siis tuo turkoosinkirjava mytty tuossa vasemmalla. Huolimatta siitä, että kyseessä on yksi lempiohjeistani, on tekele saanut ufoutua jo puolentoista vuoden ajan:

Marika Lepistön Babetten kaurapuuro -kauluri on mielestäni sikanopea tehdä, mutta jotenkin se jäi nyt alkutekijöihinsä:

Kodin tämä silmiähivelevän väriyhdistelmän omaava yksilö sai hupaisasta kalapussukasta. Plup, plump, molskis.

Nyt on viisi Ravelry-projektieni vanhinta UFOa esitelty. Toistaiseksi ne majailevat yhdessä olohuoneen ison hyllykön laatikoista. Jahka saan jonkun tai jotkut niistä valmiiksi, lähden uudestaan metsälle. Ei ne hyvin marinoituneet tekeleet nimittäin vielä tähän loppuneet.

Huivihullutukseni ei ole vieläkään mennyt täysin ohi, tosin nyt olen aloittelemassa myös taas sytomyssyjen virkkaamista. Niistä sitten seuraavalla kerralla.


Neulomisiin!



Rakkaudella,

manteliMinni