Lahjomuksia eskariopeille

Niin vain on pojan eskarivuosi tullut lopuilleen. Kaiken kaikkiaan aika tuntuu menneen silmän räpäyksessä; pienen, äidin itkemään jääneen kiharapään tilalle on tullut isompi kiharapää, joka rientää aamulla leikkimään kavereiden kanssa niin vikkelästi, että tuskin ehtii edes heippaa äidille sanoa. Ja syksyllä tuo on jo koululainen, ohhoh!

Aiempina vuosina kesäloman alkaessa olen jättänyt päiväkodin tätien lahjomisen suosiolla muille. Osittain siksi, etten ole keksinyt sopivaa lahjaa, osin siksi, että henkilökunnassa on ollut aina jonkin verran vaihtuvuutta, joten en ole ollut täysin varma, ketkä kaikki ovat juuri minun lastani hoitaneet. Nyt, kun päiväkotitaival on kaikkinensa ihan kohta ohi, halusin kuitenkin muistaa pojan eskariopeja, jotka ovat olleet aivan ihania. Koko vuoden ajan on ollut se tunne, että lapsesta ja hänen hyvinvoinnistaan sekä oppimisestaan välitetään todella. Myös näin poikkeuksellisena keväänä on eskarista pyritty pitämään yhteyttä. Jotenkin tuntuu, että pelkät kiitokset eivät nyt riitä.

Langanostolakkoa olen yrittänyt pitää yllä mahdollisimman hyvin, joten lähtökohtana lahjojen tekemiselle toimi lankavarastoni sisältö. Pitäisi löytyä samaa lankaa riittävästi kolmeen samanlaiseen työhön. Aikaakaan ei ihan mahdottomasti ollut, joten kovin monimutkaista ohjetta en halunnut valita. Lopulta päädyin yhteen luotto-ohjeistani, yksinkertaiseen virkattuun kolmiohuiviin:

Ohje: Kärjestä ylöspäin virkattu huivi / Bente Myhrer ja Lily Secilie Brandal (Kirjassa Virkkaus -  

           Vanha konsti, uudet mallit)    

Lanka: Drops Nord

Koukku: 4mm

Langanmenekki: Yhteensä 525g

Ravelryssa: Thanks for the memories, Thanks for the memories 2 ja Thanks for the memories 3

Dropsin Nordia löytyi kotoa tarpeeksi monessa värissä. Toki vaihtoehtona olisi ollut esimerkiksi Novitan Nalle, mutta sitä olisi ollut tarpeeksi vain ruskeana, joten ajattelin että ns. kakkaväri ei ehkä viestisi kiitollisuudestani oikealla tavalla. Sen verran jouduin kyllä joustamaan, että kahteen alimpaan huiviin kävin ostamassa eilen lisää lankaa, jotta sain hapsut valmiiksi. Mutta enpä ostanut kuin juuri tarvitsemani määrän, eli yhden kerän kumpaakin väriä! (Hyvä minä, melkein olisi paraatin paikka tässä.)

Mielestäni jokaisen omatekoisen lahjan mukaan pitää laittaa jotain hyvää syötävää (äiti-vainaalta peritty päähänpinttymä). Koska en eskariopejen mieltymyksistä karkin suhteen tiedä, päädyin ostamaan levyt tummaa suklaata. Jos se ei sellaisenaan maistu, voi sitä käyttää vaikka leivontaankin.

Lopuksi laitoin lahjat paperikasseihin...

... ja paperikassit vielä itse virkkattuihin verkkokasseihin:

Poika piirsi viikonloppuna itse kortit opeille, joten nyt lahjat ovat valmiina vietäviksi perjantaina, kun haemme pojan eskarista. Veikkaanpa, että ainakaan itsellä eivät silmäkulmat kuivina pysy.

Kesää kohti! Knit on!

Rakkaudella,

manteliMinni