KyJy-startti

Voi että, kyllä olin täpinöissäni torstai-iltapäivällä, kun auton nokka kääntyi kohti Jämsänkoskea Juhannuksen viettoa varten. Mukaan oli hyvän ruoan lisäksi tietenkin pakattu käsityökassi erinäisine lankakerineen. Mutta voi sitä odottamisen tuskaa! Vielä kolme ja puoli tuntia, puolitoista tuntia, puoli tuntia... Kun kello alkoi lähestyä puolta, halailin rakastani innokkaasti ja kuiskuttelin, että "Kohta saa ottaa koukun käteen!" Paikalla ollut poikaystävän siskon poikaystävä veti lausahduksesta tietenkin omat johtopäätöksensä, hmm. (joillakin on sitten likainen mielikuvitus, ei minulla vaan. :-D) Kun perjantaita oli sitten viimein noin viitisen minuuttia ehtinyt kulua ja aloittelimme leffan katsomista (mikä kyllä keskeytettiin jo aika alkupuolella, kun silmät alkoivat kaikilla lupsua pahaenteisesti) otin virkkuukoukun käteen ja pääsin aloittamaan oman KyJy-urakkani virkkaamalla Tico ticosta neliön, josta kavereineen pitäisi aikanaan tulla lukunuttu.

Kunhan yö oli saatu nukuttua, aloitin toisenkin työn, Etiopia-nutun keltaisesta Nalle Kukkakedosta. Tuo työ ehtikin jo sitten seuraavana päivänä valmiiksi:

Nuttu menee kotipaikkakunnalleni Särkisaloon, eräälle tuttavaperheelle, jonne on kuulemma loppuvuoden puolelle haikara lennähtämässä.

Lauantaina aloitin kolmannenkin työn, virkatun nutun Nallesta ystäväni vauvalle, joka saapui maailmaan 8.6. Ja kunhan kotiuduimme Jyväskylään lauantai-illalla, aloitin vielä toisenkin Etiopia-nutun, senkin Nallesta.

Yhteensä KyJy-aloituksia on tähän mennessä syntynyt kuusi, joista yksi on jo siis valmistunutkin. Kauheasti on vielä ideoita ja lankaa sitäkin enemmän. Tästä se lähtee! :-)

Tässä tämänhetkistä listaa töistä:

1) Virkattu lukunuttu Novita Tico ticosta (aloitettu 22.6.)
2) Etiopia-nuttu Novita Nalle Kukkakedosta (aloitettu 22.6. valmis 23.6.)
3) Virkattu vauvan nuttu Novita Nallesta (aloitettu 23.6.)
4) Etiopia-nuttu Novita Nallesta (aloitettu 23.6.)
5) Virkattu toppi Four seasons Cotton funista (aloitettu 25.6.)
6) Virkattu pikkulaukku Four seasons Cotton funista (aloitettu 25.6.)

Luksusviikonloppu

Shampanjaa ja vaahtokarkkeja? Huristelua limusiinilla? Äkkilähtö etelään? Ei mitään edellämainituista, vaan nukkumista yhteentoista, puolentoista tunnin päiväunet puolitoista tuntia heräämisen jälkeen, leffaan oman kullan kanssa. :) Aika paljon enemmän viikonloppuja on oppinut arvostamaan nyt, kun on viikolla säännöllisessä työssä.

Ja luksusta ainakin itselleni oli myöskin muistaa viideltä, että tunnin päästä alkaa pesäpallomatsi ja vielä ehtiä siihen hyvin. Eipä ennen tällaista mahdollisuutta juuri ollut; asuinpaikkakunnalta kun saattoi olla peliin kolmekin tuntia matkaa.

Mutta se eilinen peli, Kiri - Kossu sitten. Jeah. Kiri tuli ensimmäiselle jaksolle aiempaa huomattavasti pirteämmällä otteella ja onnistuneita kotiutuksiakin saatiin aikaiseksi kolme kappaletta. Kossulla ei ollut mitään jakoa, etenijät palaa napsahtelivat tasaiseen tahtiin ja jakso päättyikin 3 - 0. Tämä antoi tietenkin toivoa toista jaksoa ja ekaa kolmen pisteen voittoa ajatellen. Kuinkas sitten kävikään. Melkeinpä voisi sanoa asetelmien kääntyneen päälaelleen. Juoksut 1 -2 ja superiin. Superissa Kiri saikin sitten kaksi juoksua ja olo tuntui jokseenkin turvatulta. Ei Kossu varmaankaan saisi kahta juoksua tehtyä yhdessä vuorossa. Ajotilanne kuitenkin syntyi ja meinasin juuri todeta poikaystävälleni, että tästä nyt palo tai kaksi, tai sitten Kossu tekee ajokunnarin. Joo-o, täytyis vaan pitää pensselit piilossa ja olla maalaamatta piruja seinille. Takarajan tuntumaan singahtanut lyönti hämmensi Kirin molemmat kopparit, joilta pallo pääsi pahasti ohi. Juoksut 2 - 4 ja Kirille vain yksi piste.

Eipä näytä Kirin tulevaisuus kovin ruusuiselta. Seitsemän peliä, neljä pistettä ja pudotuspeliviiva jo kuuden pisteen päässä. Enkä usko, että tilanne huomennakaan helpottuu, kun matkustavat Kankaanpäähän. ;D

Viimeksi taisin ihmetellä sitä, etten ollut aikaisemmin käynyt pesismatsissa yksinäni. Nyt on toinenkin harvinainen tapaus kohdallani pesiksen suhteen. Kesäkuu on jo ehtinyt neljänteen päivään, enkä oo kuluvalla kaudella nähnyt vielä ainuttakaan KaMan peliä! Iiks. Enkä vielä huomennakaan pääse helpottamaan tilannetta. Kankaanpäähän kun on kolmen tunnin matka ja työt loppuu vasta varttia yli kolme. No, toivottavasti pääsen peliin lauantaina (KaMa - SoJy) tai viimeistään ensi viikon tiistaina, kun KaMa saapuu tänne Jyskylään. Sitä matsia en aio missata. Poikaystävän kanssa on jo nyt kovat väittelyt käynnissä siitä, kumpi joukkue sen pelin voittaa.

Käsityörintamalle puolestaan kuuluu ihan normaalia. Kovasti mieli polttelisi jo KyJy-töitä tekemään. Uusia töitäkään ei viitsi nyt ennen tempausta aloittaa, mutta onneksi muutama keskeneräinen on vielä tuskaa helpottamassa. :) Tällä viikolla pitäisi saada valmiiksi ja pakettiin anopille 50-vuotislahjaksi vaaleansinisestä Rose mohairista villatakki. Sen jälkeen taidan käydä kaverin YO-lahjan, virkatun huivin, kimppuun. Sitten olisi vielä 110cm -kokoinen slipoveri poikaystävän serkun pojalle 5-vuotislahjaksi sekä tunika Rose mohairista ihan vaan omaksi iloksi. Eli hommaa riittää. Ja voihan sitä myöskin pitää pienen käsityöpaaston. ;)

Ihanaa, kohta pääsee taas kyjyilemään! :)

Ilmoittauduin juuri äsken tämän vuoden KyJyyn eli Kesäyöstä Jouluyöhön -tempaukseen. Tavoitteena on siis aloittaa 20 uutta käsityötä aikavälillä 23.6. - 6.8. ja saada ne valmiiksi viimeistään 24.12. Eipä kovin pahalta kuulosta.

Osallistuin KyJyyn jo viime vuonna ja tykkäsin kovasti. Tuolloin töitä piti tehdä 24. Kaikki aloitukset sain kyllä tehtyä, mutta valmiita töitä taisi tulla vain 16. Koska lankavarastoa on taas vuoden aikana kertynyt kiitettävästi, aloin haikailla tämänvuotisen tempauksen perään. Tarkkailin viime vuoden KyJy-blogia, mutta siellä ei näkynyt infoa asiasta. Mutta tänään bongasin Novitan sivuilta Miä kuon -blogista tämän napin. Jeee!

Nappiin pitäisi saada jotenkin linkitettyä KyJy2012 -blogin osoite, mutta en sitä osaa. Mutta kyseinen blogi löytyy siis osoitteesta http://www.kyjy2012.blogspot.com/.

Nyt vaan sitten väsäämään listaa tehtävistä käsitöistä ja puikot ja koukut tanaan juhannusaattoa varten. :D

Kerta se on ensimmäinenkin

Jopas jotakin. On pitänyt tähän ikään (huimat 24,5 vuotta) elää, että tämäkin tapahtuu. Tänään oon nimittäin menossa ekaa kertaa ihan yksikseni pesismatsiin. Kun rupesin asiaa miettimään, niin aina on ollut joku seurana. Koko perhe, iskä tai äiti (kyllä, kerran matkustimme äipän kanssa kahdestaan bussilla Turusta Jokioisille pelkästään katsomaan KaMan matsia) kaveri tai poikaystävä. Mutta tänään poikaystävällä sattuu olemaan sählyssä harjoituspeli samaan aikaan eikä mulla ole täällä Jyväskylässä vielä sellaisia kavereita, joita voisi houkutella mukaan. Onhan se vähän harmi, mutta toisaalta, liputkin olivat ilmaiset. K-kauppa tarjosi niitä asiakkailleen. Hieno homma. :)

Mutta täytyy siis tyytyä omaan hohdokkaaseen seuraansa, napata suklaapatukka ja pillimehu evääksi ja suunnata Hippokselle katselemaan Kirittärien ja Rauman Lukon välistä ottelua. :)

Miten tällaista voi tapahtua? :(

Lauantai-aamupäivällä olin lähdössä Kipakoiden neuletapaamiseen Mäki-Matin perhepuistoon (Oli muuten kivaa, suosittelen julkisilla paikoilla neulomista ja neuletapaamisia kaikille!) ja päätin nopeasti vilkaista uutiset netistä. Molempien iltapäivälehtien etusivuilla kerrottiin Hyvinkäällä perjantaiyönä tapahtuneesta ammuskelusta, jossa oli kuollut yksi henkilö, nuori nainen, ja loukkaantunut useita. Mielessä kävi silloin, että Hyvinkäähän on pesäpallokaupunki (useita pelejä olen itsekin käynyt Pihkalassa katsomassa), mutta siihen se ajatus sitten jäikin.
    Kahden maissa sain sitten poikaystävältä tekstarin, että ammuskelussa oli kuollut toinenkin ihminen, Tahkon pelaaja ja että myös loukkaantuineiden joukossa oli kaksi pelaajaa; joukkue oli ollut juhlimassa kauden alkua. Veti kyllä mielen äkkiä aika vakavaksi. Vaikka en uhreja tunnekaan, murhe tuli lähemmäksi, kun se koskettaa itselleni niin rakasta lajia ja sen harrastajia. Ja tietenkin täytyy myös muistaa, että yksikin kuolonuhri on liikaa. Toivottavasti niitä ei enää enempää tämän tapauksen jäljiltä tule.
    Kaksi nuorta elämää päättyi aivan liian aikaisin järjettömän, selittämättömän teon seurauksena. Elämät, joiden seuraavana kohokohtana olisi ollut valmistuminen ammattikoulusta ensi perjantaina. Toivon enkeleitä uhrien omaisille ja läheisille sekä erityisesti myös ampujan perheelle, joka on joutunut keskelle aivan kamalaa tilannetta.
    Kävin äsken adressit.com:issa allekirjoittamassa adressin Topi Koistisen muistolle. Lepää rauhassa.

Hehkuttelua

Ai että. Toinen työpäivä on ohi (hauikset huutaa hoosiannaa kahdeksan tunnin haravoinnin jälkeen), ruoka on kohta valmista ja syömisen jälkeen nokka kohti Hipposta, jonne katsomaan pesiskauden eka peli Kirittäret - Ylihärmä! Kyllä tätä on odotettukin. Niin pesäpallokautta kuin kesätöitäkin. :D

Se on siinä!

Tässä Suomi - Slovakia peliä (onpa taas aika nihkeä matsi) toisella silmällä seuratessa onkin hyvin aikaa laittaa tänne kuva kokoelmasta, joka on viimeinkin täydellinen. Jess! Rahaa siihen kyllä meni ja useita kymmeniä avattuja pääsiäismunia. :D Niinkuin aiemmin taisi tulla mainittua, täydellisyys oli kiinni lähinnä tuomareiden runsaudesta ja tepsi-ukkeleiden lähes mystisestä vähyydestä. Mutta päivänä muutamana pääsiäisen jälkeen eräässä karkkikaupassa SM-liiga -munat olivat tarjouksessa ja kolme niitä lähti mukaani. Tässä vaiheessa kokoelmasta puuttui enää kaksi hahmoa, TPS ja SaiPa. Mahtoi olla kanssamatkustajilla bussissa ihmettelemistä, kun tällainen muuten suht fiksun näköinen humanistiopiskelija kaivaa kassistaan suklaamunan ja avaa sen innoissaan saman tien. Ja tadaa, tepsihän se siellä oli, vihdoin ja viimein! Oli jopa jäätävä bussista kesken matkan pois, jotta pääsin kertomaan uutisen töihin menossa olleelle äidillenikin. :D Perille päästyäni avasin toisen munan ja sieltä taisi tulla Kärpät. Voisikohan jäljellä olevassa munassa olla viimeinen puuttuva osa? Kyllä, Lappeenrannan ylpeyden logolla varustettu muovihemmohan siellä lymyili.

Kieltämättä tuli hieman tyhjä olo, kun tajusi, että intensiivinen keräilyurakka olikin sitten ohi. Joopa joo, ikäähän meillä keräilijöillä ei olekaan kuin vasta 24 ja 28 vuotta. Mutta lapsi on terve, kun se leikkii. Hehheh.

Nyt takaisin telkkarin ääreen ja anopin synttärisukkia neulomaan.