Sama pää kesät talvet

Siltä kyllä jokseenkin tuntui keskiviikkona, kun olin graduseminaariin menossa. Yleensä meillä on seminaari maanantaisin, mutta proffan kiireiden takia se oli tällä viikolla siirtynyt keskiviikolle. Sain tietää siitä viime viikolla ihan istunnon lopussa; siitä oli kerrottu edellisellä kerralla, jolloin olin poissa. No, tohkeissani ja ihan hieman jännittyneenä (olisi minun vuoroni esitellä aineistoani) tarvoin Fennicumille puoli neljän maissa, seminaari kun on ollut aina neljältä. Istuin odottelemaan muita ja siinä odotellessani tietenkin neuloin. Mutta kun kello tuli lähemmäs neljää eikä ketään kuulunut, aloin jo ihmetellä. Vielä kymmentä yli oli ihan yksikseni, joten keräsin kamppeeni ja lähdin pois. Mikäli oikein ymmärsin luentosalin varauskalenteria, seminaari olikin alkanut jo kahdelta. D'oh! Olisihan se alkamisaika pitänyt jostain tarkistaa, kun päiväkin oli poikkeava. Vaan kun on lahopää, niin sitten on. Toivottavasti siitä ei ollut muille seminaarilaisille kauheasti haittaa. Ja tulipahan lähdettyä kotoa kaupungille. Poikakin oli onneksi hyvässä hoidossa, seuraili kotona Pappansa kanssa Suomen urheilun superpäivää; mitalihiihtoja ja Leijonien voittoa Venäjästä.

Keskiviikon jälkeen olikin hyvä, että pääsin torstaina noutamaan Postista itselleni uuden pään. Kyllä!

Tässä hän siis on, perheemme uusin jäsen: Neiti Pääkkönen, strategiset mitat: päänympärys 58cm. Serkkuni tilasi hänet minulle palkkioksi hänelle tekemistäni pitkistä raitasukista, jotka esittelin viime postauksessa. Idean pään tilaamiseen sain Pipon ytimestä -blogista, jonka kirjoittaja Sini oli tilannut syksyllä itselleen lasisen pään Lohikari Oy:ltä. Tämäkin pää siis kyseisen firman nettikaupasta.

Ja kyllä heti helpottui pipojen kuvaaminen:

Tässä neiti on saanut päähänsä lierillisen sytomyssyn, jonka virkkasin äidilleni beigestä Novita Miamista. Koukku 4mm, langankulutus 75 grammaa. Ohje ihan siitä omasta, lahosta päästä.

Poseeraamisen päätteeksi Pääkkönen pääsi palaamaan omalle paikalleen olohuoneen vitriinikaapin päälle, päässään vuosia sitten Novita Malibusta neulomani pipo.

Pään lisäksi on myös muuta esiteltävää:

Pienenä välityönä valmistui tähtipatalappu, jonka ohjeen olen bongannut Eilen tein -blogista. Ohje on ihanan yksinkertainen, mutta lopputulos kuitenkin näyttävän ja monimutkaisen näköinen. Koukku 3,5mm. Lankana Seiskaveikka, jota kului 41 grammaa. Lanka on muuten jämiä niistä serkun raitasukista; purin ensimmäisen varren ja käytin tähän.

Seiskaveikasta tuli tänäänkin väkerrettyä, peräti kaksin kappalein:

Eeeh... ne eivät ole neulottuja varmuusvälineitä, vaikka ainakin omasta mielestäni siltä hieman näyttävätkin. Varsinainen käyttötarkoitus selviää seuraavista kuvista.

Nimesin nämä olutsukiksi. Ohje löytyy Ravelrysta nimellä knitted beer cozy. Ohjeesta poiketen käytin kolmemillisiä puikkoja, jolloin sain neuleesta mukavan napakan. Lankaa kului ylempään tekeleeseen 11 ja alempaan 12 grammaa. Nämä menevät lahjaksi anopin miehelle, kun olemme huomenna menossa anoppilaan syömään ja katsomaan Leijonien pronssipeliä.

Yksi isompikin projekti on valmistunut, nimittäin ristiäislahja serkkuni tytölle, joka saa sunnuntaina nimen. Harmittavasti meidän aikatauluihin eivät ristiäiset nyt sopineet, mutta pikku tyllerö saa lahjansa sitten, kun seuraavan kerran suuntaamme Turun seudulle. Tämän peiton kanssa oli muuten melkoista säätämistä. Lopullinen työ oli kolmas malli, jota kokeilin. Kaksi edellistäkin olivat kyllä ihania, mutta totesin, etteivät aika ja kärsivällisyys millään riittäisi niiden toteuttamiseen.

Lankana Novita Nalle Luontopolku Kanerva ja reunassa yksivärinen beige Nalle. Niitä kului yhteensä 281 grammaa. Puikot 4mm ja reunassa koukku 3,5mm. Ohje löytyy Novitan nettisivuilta. Ohjeesta poikkesin jättämällä koristetupsut pois, sillä omasta mielestäni ne ovat vauvan peitossa melko tarpeettomat ja ehkä hieman vaaralliset.

Koska uusia lankoja ei ole varastooni ilmestynyt, on lankalaihdutus humpsahtanut taas komeasti yli kiloon. Jee!

No kun muutkin... eli kuinka mie romahin

Edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt pari viikkoa. Kirjoittamista olisi vaikka kuinka monen postauksen verran, mutta aika on ollut kortilla viime aikoina. Ensin olimme Turussa viikon verran (edellinen postaus kirjoitettu siellä) ja kirjaimellisesti heti kotiin palattuamme alkoi meidän perheen ensimmäinen oksennustauti. Kun pääsimme kotiin, istutimme pojan syöttötuoliin ja lämmitin hänelle mössöä. Ennen kuin ehdin antaa sitä lusikallistakaan, pikkuiselta tulivat edelliset eväät ylös. Eikä siitä tullut loppua koko iltana. Kyllä alkoi äidin sydäntä puristaa, kun edes rintamaito tai vesi eivät pysyneet sisällä. Aluksi epäilimme avomiehen kanssa, että rassukan masu oli ärsyyntynyt Ikean lihapullasta, jota sai maistaa pysähtyessämme Tampereella syömään. Mutta Keskussairaalan päivystyksessäkin vakuutettiin, että nyt on ollut mahatautia liikkeellä. Ja jo päivystyksessä avomies totesi, että hänenkin mahassaan kiertää. Ja niinpä hänkin, kun olimme yöllä jo päässeet takaisin nukkumaan, päästi pitkän "värihaukotuksen". No nyt ovat molemmat jo toipuneet ja arki on päässyt rullaamaan. Itse onneksi säästyin taudilta kokonaan, mutta oli aika raskasta, kun perheessä oli kaksi potilasta. Tosin avomiehen kunniaksi täytyy todeta, että hienosti pystyi hänkin poikaa hoitamaan, vaikka olikin aika uupunut.

Ja sitten itse asiaan, eli suureen romahdukseeni. Tammikuun ajan olin ollut tosi tyytyväinen siihen, että olin ostanut vain 300 grammaa lankaa ja senkin olin jo suurelta osin käyttänyt serkkuni tilaamiin pitkiin sukkiin. Mutta sitten alkoi pari viikkoa sitten näkyä monessakin blogissa Lidlistä ostettuja lankoja. En ole ennen niistä ollut kovinkaan kiinnostunut, mutta tällä kertaa päätin lähteä katsastamaan tarjontaa.

Mukaan tarttui kaksi pakettia tällaista hieman turkoosiin vivahtavaa, vaaleanvihreää puuvillalankaa. Tästä ajattelin itselleni kesätopin tikutella, kunhan siihen liikenee muilta neuleilta ja Gradulta aikaa.

Ja kun kerran Turun keskustassa pääsin käymään, piti tietenkin piipahtaa Lankamaailmassa, siellä kun sattui olemaan ale. Siellähän oli vaikka mitä, mutta jostain syystä villalangat eivät tällä kertaa houkutelleet yhtään, joten katselin enimmäkseen puuvillalankoja. Päädyin kuitenkin näihin:

Gjestalin Nora on 100% akryylia, mutta tuntuu puuvillaiselta. Kumpaakin väriä ostin kolme kerää, joista ensimmäiset ovat jo päässeet käyttöönkin; tarkoitus olisi virkata eräälle tutun tutulle vauvanpeitto.




Lankamaailmassa tuli käväistyä vielä uudestaan parin päivän kuluttua:

Ostin tuolla toisella kerralla yhteensä neljä kerää Gjestalin Baby Bomullia ja kolmemillisen virkkuukoukun. Ostokseni voisi laittaa otsikon "Hätä keinot keksii" alle, koska minun ei alunperin pitänyt tehdä niitä ollenkaan. Olin menossa tapaamaan kummipoikani perhettä Ruskolle, jonne menee busseja melko harvakseltaan. Olin edellisenä iltana katsonut, että sopiva bussi menee klo 14.25. Vaan kun aika tuli, selvisi että bussi ei ollutkaan menossa Ruskolle asti. Seuraava sopiva vuoro menisikin vasta reilun parin tunnin kuluttua. Joten mitä tekee pieni neuleholisti ja lukutoukka? Käy ensin ostamassa hieman lankaa ja koukun ja viettää ylimääräisen ajan kirjastossa virkaten ja naistenlehtiä lueskellen. Koska mitään ohjetta ei ollut mukana, päädyin tekemään varminta ulkoa osaamaani juttua eli isoäidin neliöitä. Ehkäpä niistä muodostuu pojalle jotain kivaa kesäksi.

Ja vielä viimeisenäkin päivänä juuri ennen kotiinlähtöä haalin lankaa. Kävimme Cittarissa ostamassa Perniön Kebabin valmisrullia (huom! tämä ei ole mainos, mutta hyviähän ne ovat ;) ) ja nappasin samalla matkaan kolme kerää kirkkaanpunaista Seiskaveikkaa.

Mutta näiden puolustuksesi voin sanoa, että käyttötarkoitus on jo olemassa. Serkkuni tilasi nimittäin lapsilleen syksyksi neulotut tonttulakit. Siinä saakin kilkutella tovin, lapsia on nimittäin viisi. :)

Ja joskus lankoja ei vaan voi estää:

Kävi nimittäin niin hyvä tuuri, että voitin Sukkasadon Ravelry-ryhmän arvonnassa ja niinpä postihenkilö toi eräänä päivänä paketin, joka sisälsi kaksi kerää ihanaa Wetterhoffin Sivilla-lankaa, jossa on 30% Tussah-silkkiä ja 70% villaa. Nämä vyyhdit muodostunevat, sitten joskus kun on aikaa, paketin mukana tulleen ohjeen mukaisiksi unisukiksi ihan omaan jalkaan. Vaikka nykyään teenkin mieluummin muille kuin itselleni, niin pehmoinen lanka kyllä oikein houkuttelee hemmottelemaan itseä. Ja huomasin viime yönä oikeasti tarvitsevani lämmikettä tassuihini, joita jopa palelsi hieman.

Aloin kirjoittaa tätä tiistaina ja nyt on jo perjantai, joten lisää vahinkoa on ehtinyt tapahtua. Kävin pojan kanssa päivällä Lidlissä ja siellä olisi ollut vielä muutamia lankapaketteja jäljellä. En kuitenkaan langennut houkutukseen ja kehuskelin moisella saavutuksella avomiehelleni. Mutta sitten lähdimme kauppaan ja taas oli todettava, että Palokan Prisma on meikäläiselle vaarallinen paikka. Katselin lankaosaston läpi eikä siellä ollut onneksi tarjouksia ja luulin jo selvinneeni. Mutta sitten tulimme alueelle, jossa oli koreja täynnä alennustavaraa ja avomies huomautti, että yhdessä oli lankaa poistohintaan. Nonni.

Sädettä ei minulla ole aikaisemmin ollutkaan ja jostain syystä olen vältellyt sitä. Mutta nyt se oli vain 2€/kerä ja nuo siniset olivat jotenkin niin houkuttelevan värisiä, että ne oli pakko napata. Saapa nähdä, mitä niistä vielä tulee. En ainakaan suoralta käsin osaa sanoa, että olisi ketään tuttua, jolle tuollainen väri sopisi.

Toki on myös jotain valmiiksikin saatu.

Serkkuni tilasi itselleen pitkät, raidalliset polvisukat, koska hänen eräällä ystävälläänkin oli sellaiset. Tästä työstä olen erityisen ylpeä, koska valmista ohjetta ei ollut, vaan laskeskelin silmukkamääriä parin eri ohjeen mukaan ja raidoitusta sekä kerrosmääriä laskin serkun lähettämän kuvaviestin avulla. Kuten viime postauksessa mainitsin, eka varsi oli liian lyhyt, mutta lisäsin sitten toiseen versioon joka raitaan kolme kerrosta lisää ja varren pituus kasvoi mukavasti. Lankana Seiskaveikka ja puikot 3,5mm. Langankulutus 215 grammaa.
  Sukat pääsivät jo perille silloin, kun kävin kummipoikaa moikkaamassa (serkkuni on siis kummipoikani äiti). Niitä oli niin mukava kilkutella, että ne aiheuttivat suorastaan sukkahädän (kyseisestä taudista voi käydä lukemassa MariJ:n blogista). Oli siis saatava äkkiä lisää sukkaa puikoille. Niinpä sitten valmistuivat nämä:

Eli ihan perussukat Novitan ohjeella 7 Veljestä Nostalgiasta. Olin niin tohkeissani silmukoita luodessani, että loin silmukat koon 46 mukaan, vaikka piti tehdä koko 42. Tein sitten loput sukista pienemmän koon mukaan. Tuli kuitenkin sen verran tilavat, että olivat sekä avomiehen että toisen isoveljen jalkaan hieman liian isot. Ehkä nämä menevätkin hyväntekeväisyyteen, esimerkiksi Joulupata-keräykseen. Puikot 3,5m; lankaa kului 146 grammaa.

Ja koska sukatti vielä, tein myös yhdet junasukat Seiskaveikasta:

Näiden oli tarkoitus päätyä kolehtiin Turun Henrikin seurakunnan lastenjumalanpalveluksessa, jonne meidän piti äidin kanssa mennä, kun olin Turussa. Mutta äiti oli sen verran flussainen, että jäimmekin äidin ja isän luokse ja katsoimme TV-jumalanpalvelusta. Tai itse siis nukahdin kesken saarnan, mutta sehän on tuttua puuhaa minulle, heh heh. Sukat kaiketi löytävät joskus perille ja olipahan kerrassaan mahtava idea, että lapsille suunnatussa jumalanpalveluksessa kerättiin kolehtina villasukkia päiväkotilapsille.


Tuolta sivun oikeasta laidasta on taas nähtävissä, että vähentymisen kannalta lankavarastoni tilanne ei ole kovin positiivista luettavaa. Mutta minkäs teet, langat on lankoja ja Minni on Minni.



Hyvää ystävänpäivää kaikille neulojille ja blogin lukijoille! :-)

Peiton paikka

Se oli valmiina jo viimeksi tänne kirjoittaessani, mutta mielestäni ansaitsee ihan oman postauksensa. Aloitettu 9.7.2013 ja saatu valmiiksi 23.1.2014. Yksitoista kerää Novita Isoveljeä ja seitsemän kerää Katia Tirolia, yhteensä 1766 grammaa. Kuusimilliset, lämmetessään omituiselta tuoksuvat muovipuikot. Ei sentään verta hikeä ja kyyneleitä, mutta toisinaan hieman pakonomaista puurtamista, kun muut työt olisivat houkutelleet enemmän. Se on siinä:

Eli äitini 60-vuotislahjapeitto. Suokaa anteeksi puutteelliset kuvaajantaitoni, en saanut noin isoa tekelettä mahtumaan kovin siististi yhteen kuvaan.

Toivottavasti äiti pitää lahjasta, ainakin hän käsitöiden harrastajana tietää, kuinka paljon vaivaa olen tuon eteen nähnyt. Annoin muuten Ravelryssa projektille nimeksi Muumo on numero yksi, koska äitihän on ihan paras. <3 En muista, olenko täällä blogissa kertonut tuon Muumo-nimityksen taustaa. Mutta se juontaa juurensa kirjeeseen, jonka sain mummoltani päästessäni ripille vuonna 2002. Hän oli tuolloin jo sen verran huonossa kunnossa, ettei itse jaksanut saapua paikalle, mutta lähetti minulle Papan mukana kirjeen. Kuoressa luki allekirjoituksena Muumo. Tuo suloinen kirjoitusvirhe on jäänyt sitten meidän perheessä elämään ja rupesimme äitiä nimittämään muumoksi jo kauan ennen kuin lapsenlapsia oli ilmaantunut. Johtunee hänen hopeanharmaista hiuksistaan ja siitä, että yleensä kotiin tullessaan hän vaihtaa kotivaatteet (minun ja toisen isoveljeni kielenkäytössä muumopuvun) päälleen alta aikayksikön.

Osittain tuon peittoprojektin innoittamana aloitin siitä myös hieman pienemmän version, joka menee ystäväni vauvalle (samalle, joka tulee saamaan toukkapussin) ristiäislahjaksi. Tämän peiton taisin aloittaa samana päivänä, kun kuulin, että pienokainen on tulossa maailmaan.

Lankana Novitan Veera, jota meni yhteensä 287 grammaa. Puikot 4,5mm. Se pieni eroavaisuus isompaan peittoon on, että reunaan virkkasin kahden kiinteäsilmukkakerroksen lisäksi vielä rapuvirkkausta. Tulevat vanhemmat eivät itsekään vielä tiedä, onko vauva tyttö vai poika, mutta mielestäni vihreä ja sininen sopivat kummalle tahansa.

Postauksen otsikko tulee muuten Eppu Nuotion mainiosta kirjasta Peiton paikka. Siihen liittyy itselläni hyviä muistoja. Viime vuosikymmenen alkupuolella olin perheen kanssa lomamatkalla Savonlinnassa ja kävimme ostamassa paikallisesta Cittarista iltapalaa. Jostain syystä minulla ei ollut mitään luettavaa mukana. Onneksi kaupassa oli kuitenkin tarjous, jossa sai pokkarin kaupan päälle, kun osti kolme suklaapatukkaa. Eli siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Siihen aikaan pidin erityisesti Brejk-patukoista ja valitsin niiden seuraksi Peiton paikan. En ollut aiemmin Nuotion tuotantoon tutustunut enkä tuollaista "vakavaa aikuisten kirjallisuutta" lukenut, mutta teos kyllä upposi minuun hyvin ja luin sittemmin sen molemmat jatko-osatkin. Trilogian keskimmäiseen osaan, Neitsytmatkaan, liittyy vieläpä aivan erityisiä muistoja. Luin sen nimittäin uudestaan viime vuoden maaliskuussa, ollessani sairaalassa odottamassa synnytyksen käynnistymistä. Aikaa oli ja paras keino sen kuluttamiseen lukeminen. Osaston oleskeluhuoneen kirjavalikoima ei kovin suuri ollut, mutta onneksi sieltä löytyi sentään jo kertaalleen hyväksi havaittu teos. Ja nyt kun tulin asiaa miettineeksi, olihan tuo aika sairaalassa itsellenikin varsinainen neitsytmatka; ensimmäinen kerta sairaalassa yötä, ensimmäinen leikkaus ja ensimmäinen synnytys.

Pipoja ja perheleiriä

Terveissi Turuust! Tällä kertaa emme poikkeuksellisesti olleet vanhempieni luona, vaan vietimme viikonloppua perheleirin merkeissä Kristillisellä opistolla. Olen noille leireille osallistunut ennenkin, mutta nyt ekaa kertaa oman perheen kanssa. Leiriä veti kummityttöni äiti ja kun meidän ja kummitytön perheen lisäksi mukana oli vain yksi perhe, olimme siellä siis melkeinpä "omalla porukalla".
   Koska olimme viikonlopun reissussa, emme päässeet sunnuntaina Vilhon pikkuserkun 3-vuotissynttäreille, mutta onneksi sain edes lahjan valmiiksi. Ja sen myötä sain myös yhden UFon korin pohjalta liikenteeseen. Tämä työ oli tekeillä melkein pari vuotta ja sen piti aluperin mennä päivänsankarin isoveljelle. Muistan sitä tuolloin neuloneeni hiki hatussa päivänä, jolloin kyseisen pojan synttärijuhlat olivat, mutta aika vain loppui kesken ja työ hautautui käsityökorin pohjalle kädentieresoreita vaille valmiina.

Ohje löytyy Novitan Talvi 2010 -lehdestä ja on alunperin Seiskaveikalle, mutta itse toteutin sen Miamista 110cm-kokoisena. Puikkojen kokokin on jo päässyt unohtumaan. Lankaa kului 143 grammaa, mutta en nyt laske sitä lankavarastoni laihdutukseen mukaan, kun on kyse niin vanhasta työstä.

Yhden lahjan toki tarvitsin matkallekin mukaan. Isälläni nimittäin oli sunnuntaina nimipäivä ja tein hänelle valmiiksi KaMa-pipon, joka myös oli pitkään tekeillä:

Annoin pipon iskälle sunnuntaina, ennen kuin hän lähti töihin. Ja tottakai vaarin piti heti kokeilla, miten päähine istui tyttärenpojan päähän. Siksi siis alimmassa kuvassa Vilhon poseerausnäyte. :-)

Nyt ei mene töiden esittely kyllä aikajärjestyksessä, sillä seuraava työ tuli valmiiksi ennen kahta edellä mainittua. Mutta kun nyt pipojen makuun päästiin:

Parissakin eri blogissa olen tainnut nähdä Kalastajan vaimo -blogista bongatun ohjeen mukaan tehtyjä Beanieita. Omastakin mielestä malli alkoi näyttää houkuttelevalta, joten tikuttelin sitten sellaisen. Tosin muokkasin ohjetta sen verran, että neuloin pyörönä (pieneen päähäni ei oikein mahdu se, että miksi tällainen simppeli pipo pitäisi neuloa tasona), loin silmukoita 94:n sijasta 90 ja tein alkuun neljä kerrosta 1o1n resoria jotta reuna ei rullaudu (näin oli joku toinenkin blogisti tehnyt). Eikä lankakaan ollut sama. Alkuperäisessä pipossahan oli käytetty Rowanin Angora Hazea, joka maksaa kuulemma liki 10€/kerä eli ei mahdu tämän mamman budjettiin. Mutta ihan hyvin onnistui myöskin kotoisasta Rose mohairista. Puikot 4mm ja langankulutus 33 grammaa. Oli kiva ja joutuisa tehdä, näitä varmasti tulee lisää. Varsinkin, kun tämä ensimmäinen yksilö ei jää omaan päähän, vaan menee avomiehen siskolle synttärilahjaksi keväällä.

Ja sitten on vielä kolmannen päähineen vuoro.

Aloitin nyt kevätlukaudella uudestaan Graduseminaarin, jota ehdin ennen äitiyslomaa käydä syyslukauden ajan vuonna 2012. Koska parilla ekalla kerralla olen ollut paikalla hyvissä ajoin, olen varustautunut tietenkin käsityöllä. Mukaan nappasin joulupäivänä aloittamani virkkauksen, jonka aion kesällä antaa kummitytölle synttärilahjaksi. Ensin meinasin tehdä vaan tavallisen pipon, mutta koska tuota kovan onnen Samos Lollipopia tuntui riittävän, lisäilin silmukoita pieneksi lieriksi. Ja reunaan vielä Gjestal Shinya, niin myssy sopii hyvin tytölle joululahjaksi tekemääni huiviin. Tai sopisihan se hyvin itsellekin, kuten voitte huomata allekirjoittaneen ihastuneesta ilmeestä kuvassa. :-D

Eikä muuten tuolla viime viikonlopun leirilläkään jääty vaille käsitöitä. Ohjelmassa ei tosin ollut neulomista tai virkkausta, vaan mosaiikkitöitä. Ennen töiden aloittamista keskityimme omaan napaamme ja piirsimme niillä kahdeksikkoja ilmaan. Sitten jokaisen piti miettiä oma "napakuvansa", siis sellainen juttu, jonka voisi vaikka tatuoida navan viereen. Eipä tarvinnut itse montaa hetkeä miettiä, mikä se voisi olla, hehheh:

Eli lankakerä ja puikothan ne siinä ovat. Avomies taiteili mosaiikeista jääkiekkomailan kuvan ja itse vielä askartelin pojalle kuvan, joka esittää tissiä. Sen ympärillä kun pikkuisen elämä vielä kuitenkin osittain pyörii. Olisin muuten tuon oman kuvani halunnut laittaa blogini taustakuvaksi, mutta kun kokeilin, siitä tuli niin järkyttävän iso, että otin sen pois. Pitänee kokeilla paremmalla onnella myöhemmin.

Lankavarastollenikin kuuluu muuten hyvää. Se on edelleen pienenemään päin, vaikka jouduinkin jo käymään lankaostoksilla ekan kerran tänä vuonna. Serkkuni nimittäin tilasi minulta pitkät villasukat ja niitä varten nappasin Prismasta kerät valkoista ja mustaa Seiskaveikkaa. Aloitin sukanvarren matkalla Turkuun ja täytyy kyllä todeta, että hyvin näkee perusresoria ja sileää oikeaa neuloa pelkkien ohi vilahtavien katulamppujen ja kännykän valossa. Sainkin opistolla ollessa ensimmäisen varren valmiiksi, mutta siitä tuli liian lyhyt ja päättelin sen nilkkaresorin jälkeen joko käytettäväksi säärystimenä tai purettavaksi myöhemmin. Sunnuntaina loin uudet silmukat ja tänään sain ensimmäisen sukan valmiiksi ja loin silmukat toista varten. Saapa nähdä saanko sukat valmiiksi, kun ensi viikolla lähdemme taas pojan kanssa Turkuun ja olisi tarkoitus myös käydä serkkua moikaamassa.

Loppuun olen yleensä laittanut lankavarastoni tilanteen, mutta nyt tein sellaisen uudistuksen, että se löytyy jatkossa tuolta oikeasta laidasta. Ja lisäsin sinne myös linkit muutamaan suosikkiblogiini. :-)


Neulomisiin!

Vuoden ensimmäiset

Loppiainenkin sitten tuli ja meni ja nyt on Joulu lopullisesti ohi. Nyt, kun yöunet ovat olleet kohtalaisen harvinaista herkkua ja luntakaan ei ole ollut, jäi jotenkin erityisesti kaipaamaan joulunaikaa ja siihen liittyvää jännittävää odotusta. Väsyneenä ja kiukkuisenakin saattoi ajatella, että onneksi on sentään Joulu tulossa.
   Mutta mitäpä siitä, enää 50 viikkoa jäljellä seuraavaan Jouluun. Ja hah, onhan sitä muutakin ihanaa elämässä. Kevät ja kesä taas edessäpäin, saa nähdä kuinka poika oppii koko ajan uutta. Olympialaisetkin ensi kuussa tulossa. Ja tietysti käsityöt. Niitä valmistuikin vuoden ensimmäisen viikon aikana muutama.

Viime postauksessa esittelin tummanpunaisen Rose-kerän, josta kerroin tekeväni isoveljen avovaimon äidille baskerin. Ja tuossa yllä olevassa kuvassa on lopputulos. Ohje Novita Talvi 2008, löytyy myös Novitan nettisivuilta. Puikot 4mm ja 5mm. Langankulutus 35 grammaa.

Pitkäaikaisin ystäväni, joka on myös poikani kummitäti, saa maaliskuussa vauvan ja tuota muksua varten neuloin toukkapussin. Ohjeita pussiin löytyy varmasti montakin erilaista, tämä tein ohjeella, joka oli Keskisuomalaisen Kaupunkilainen-liitteessä. Oli helppo ja nopea tehdä. Itse tosin poikkesin ohjeesta sen verran, että poimin silmukat jämälangasta virkkaamastani ketjusilmukkaketjusta, jonka purin lopussa pois. Silmukat päättelin sitten kolmen puikon päättelyllä. Näin tein myös hupun saumalle. Puikot 4mm, lanka 7 Veljestä, jota meni 103 grammaa.

Tiistaina sain valmiiksi yhden jo viime vuoden puolella aloitetun projektin, sytomyssypläjäyksen:

Svarta fåret Candy ja Mayflower cotton 8. Langankulutus 41 grammaa.

Mm. Marks&Kattens M&K Sommargarn ja Novita Tennessee. Langankulutus 44 grammaa.

Mm. Novita Miami, Novita Luxus Cotton, Novita Tennessee. Langankulutus 49 grammaa.

Mm. Four Seasons Gründl Cotton Fun ja Mayflower Cotton 8. Langankulutus 46 grammaa.

Four Seasons Gründl Cotton Fun ja Katia New Orleans. Langankulutus 58 grammaa.

Mayflower Cotton 8. Langankulutus 40 grammaa.

Osa pipoista matkusti kesällä ystäväni E:n mukana Turkuun, jossa hän vei ne TYKSin syöpäosastolle. Äitini puolestaan nappasi mustavalkoisen kukkapipon itselleen. Keltainen on uusin näistä ja on vielä kaapissa odottamassa uutta kohdettaan. Näitä teen varmasti lisää tämän vuoden aikana, mutta nyt on toistaiseksi muiden töiden aika.

Pirteästi on siis käsityövuosi lähtenyt käyntiin ja koska en ole uusia lankoja tänä vuonna vielä ostanut, varastoni tilanne näyttää näinkin valoisalta:

Ostetut/saadut langat: -

Kulutetut langat: 416g

Pois annetut langat: -

Langankulutus: -416g

Ja lopuksi vielä loppukevennys:

Teimme Vilhon kanssa torstaina uuden aluevaltauksen ja kävimme leffassa! Kyseessä oli Vauvakino-näytös, jossa esitettiin Bettien matka -elokuva, jota en ehkä kyllä muuten olisi mennyt katsomaan. Mutta olipahan hauska kokemus ja vaihtelua arkeen. Ja melkeinpä koko päivän reissu; lähdimme kaupungille 9.30 ja tulimme kotiin 14.40. Huhhuh!

Neulomisiin,

manteliMinni

Voi Joulupukki, minkä teit!

Valkoparta vanha ukki oli taas meilläkin päin liikkeellä jouluaattona. Häntä ei tosin varsinaisesti näkynyt, poika ei ehkä moisesta mitään vielä ymmärtäisi, pelästyisi vain. Mutta itsekin sain aika kivasti paketteja. Niitä kotona paikoilleen laittaessa tuli kyllä sellainen fiilis, että vähempikin riittäisi ja ensi jouluna voisin itsekin ihan hyvin ottaa vastaan edellisessä postauksessa kuvailemani kaltaisia lahjoja. Tai sitten vain lankoja nuttujen ja myssyjen tekoon. Nimittäin harmittaa hieman, että Nallea ei suositella nuttulangaksi, se kuulemma kutittaa ihoa vasten. Sitä kun varastossani olisi runsaasti ja suositeltavaa Woolia ei ollenkaan. No, kai tästä sitten jossain vaiheessa vuotta voisi lankakauppaan piipahtaa. ;-)
   Viimeistään Pukin antimet romuttivat lankavarastoni laihdutuksen lopullisesti. Sain lahjaksi edellisessä pidemmässä postauksessa mainitsemani langat ja vielä hieman lisää:

Tämä oli kyllä lahjoista suloisin. Ihan itse nämä kerät bongasin Prisman alelaarista ja käskin avomiehen laittaa pakettiin. Pakettitarraan hän oli sitten kirjoittanut "Hei beibi nyt neulotaan T:Pojat" Awww. <3

Sain äidiltä ja iskältä joululahjaksi ihanan Marimekon laukun ja sen sisään oli piilotettu kuusi kerää turkoosia Rosea. Näistä voisi tehdä jotain kivaa ihan vain itselle.

Sain vielä yhden kerän Rose mohairia, kivan näköistä vanhaa roosaa, jolle kuva ei oikein tee oikeutta. Tästä ajattelin neuloa avomiehen siskolle synttärilahjaksi pipon.

Turussa ollessani pohdimme äidin kanssa, mitä tekisimme lahjaksi isoveljen avovaimon äidille, joka täyttää tässä kuussa 60 vuotta. Päädyimme siihen, että äiti virkkaa röyhelöhuivin ja minä neulon baskerin. Langaksi valikoitui äidin varastosta tummanpunainen Rose:

Tälle kerälle on sentään siis käyttötarkoitus jo olemassa, jee. :-D Tulipa muuten jännän taiteellinen otos, kun otin kuvan mustaa tuolia vasten salamalla.

Toivoin isoveljeltäni joululahjaksi Ravelrysta Happypotamus-ohjetta. Sainkin sitten kansion, jossa oli tuo ohje tulostettuna; yli kolmekymmentä sivua, huhhuh! Veli hieman epäili, saisinko ohjeesta mitään tolkkua. Mutta yritän yllättää hänet ensi Jouluna ja tehdä veljenpojalle lahjaksi iloisen hipon. Sitä varten pitikin sitten Cittarista (tarjouksesta tietenkin) ostaa tummanvihreää Pikkusiskoa:

Pikkusiskon seuraksi ajattelin käyttää Minikeriä, jotka sain viime Jouluna lahjaksi.

Vuoden viimeiset lankaostokset tein eilen, vuoden viimeisenä päivänä:

Olen tekemässä äidille 60-vuotislahjaksi Dominoneuleista peittoa ja sitä varten piti ostaa vielä muutama kerä ruskeaa Isoveljeä. Kävimme moikkaamassa anoppia hänen työpaikallaan Palokan Prismassa ja siellä olikin alennettu joitakin lankoja, mutta tarvitsemaani Isoveikkaa olikin vain enää yksi kerä. Toki se lähti mukaan, mutta sitten piti vielä tehdä lenkki Seppälän Prisman kautta, josta ostin kolme kerää lisää. Toivottavasti nyt riittää; peitosta on jo viides kaistale menossa.

Lahjoihin vielä palatakseni, ehdoton helmi oli kyllä tänä Jouluna tämä:

Sain äidiltä turkoosista Rosesta neulotun villapaidan! Tämä oli ihana yllärilahja, vaikka jotain aavistelinkin, kun lueskelin äidillä lainassa ollutta Novita Kevät 2011 -lehteä, johon hän oli tehnyt ohjeen kohdalle muistiinpanoja. Aika hyvin oli äippä onnistunut; juuri sopivan kokoinen ilmaan mitään sovituksia tai mittauksia.

Toki olen pari pientä juttua saanut valmiiksikin, ettei varaston laihduttaminen ihan hunningolla sentään ole:

Kun olin saanut joululahjat valmiiksi (tai siis jättänyt yhden kesken; yritän tehdä sen valmiiksi tänä vuonna, joskus) pari päivää ennen aattoa, oli nälkää tehdä jonkinlainen pieni välipalatyö. Jonkin aikaa olin katsellut sillä silmällä lankakorin pohjalla pyörinyttä vajaata kerää Novita Cristalia. Siitä virkkasin sitten Novita Kevät 2011- lehdestä löytyneellä ohjeella pipon, joka menee kummityttöni isosiskolle synttärilahjaksi keväällä. Luulin, että olisin saanut tästä ajanvietettä välipäiviksikin, mutta mokoma valmistuikin kahdessa päivässä. Koukku 5mm, langankulutus 57 grammaa.

Isäni aloitti pari päivää sitten kahden kuukauden työpätkän kirkkoherran viransijaisena eräässä seurakunnassa ja päätin tehdä hänen edeltäjälleen, nyt eläkkeelle jääneelle kirkkoherralle, pipon lahjaksi jo hyvin tutuksi tulleella Cousteau-ohjeella. Lankana Nalle, puikot 3mm. Langankulutus noin 56 grammaa. Jouduin hieman arvioimaan tuota langankulutusta, sillä tein pipon vanhempieni luona Turussa, eikä heillä ole vaakaa, jolla olisin voinut työn punnita. Joten punnitsin yli jääneen langan nyt kotona. Vaaka näytti 44 grammaa, joten sadan gramman kerästä on kulunut 56 grammaa.

Lopuksi vielä lyhyt yhteenveto vuodesta 2013 käsitöiden osalta:

- Ravelryn mukaan aloitin 90 työtä, joista sain valmiiksi 79 (tähän ei lasketa niitä töitä, jotka aloitin ja olen sittemmin jo purkanut)

- Kulutin lankaa 5949 grammaa

- Annoin pois lankaa 285 grammaa

- Ostin/sain lankaa 8685 grammaa

- Lankavarastoni kasvoi siis 2451 grammalla!


Tästä onkin hyvä lähteä uuteen neulevuoteen 2014. Tarkoitus olisi taas jokunen kuukausi pitää langanostolakkoa. Ja onneksi nyt voin nollata tuon laskurini, siis siten että lähtökohta on 0 grammaa ostettua lankaa ja jokainen valmis työ saattaa varastoa miinukselle. Toki varasto on melkein 2,5 kiloa suurempi kuin vuosi sitten. :-D Aion kuitenkin jossain vaiheessa myös verrata viime vuoteen, että missä vaiheessa varasto on pienentynyt myös siihen verrattuna.

Neulerikasta ja puikkojen kilinän täyttämää vuotta kaikille!


rakkaudella,

manteliMinni

Erilainen "erilainen lahja"

Joulu on pulkassa ja viimeisetkin lahjat avattu tänään täällä Turussa (avomies lähti Ouluun katsomaan lätkää; tulimme pojan kanssa piipahtamaan muumolassa). Vaikka itsetehtyjä paketteja onkin mukava antaa ja niillä yleensä on varmasti käyttöä, sama pulma meinasi vaivata kuin aikaisempinakin vuosina: mitä lahjaksi ihmisille, joilla on jo paljon kaikkea, kun tavaraa on jo liikaakin? No, jokunen villasukka ja pipo vielä jonnekin mahtuu, mutta entä sitten, kun nekin on tehty?
   Tuota pulmaa mietin käydessäni eilen nukkumaan. Ja sain päähäni niin mainion idean, että sitä piti hetki makustella, ennen kuin Nukkumatti uskalsi saapua paikalle. Voi toki olla, että joku on jo aikaisemmin saanut saman idean, mutta itselle se tuli vasta nyt mieleen.
   Jo useiden vuosien ajan netistä on voinut tilata ns. erilaisia lahjoja. Siis vaikka lehmiä, lampaita tai puita, jotka annetaan niitä kipeästi tarvitsevaan kohteeseen esim. Afrikkaan. Poikanikin sai tänä jouluna kummitädiltään lahjaksi "koulupuvun". Erilaisia lahjoja mainostavat nettisivuillaan ainakin Kirkon ulkomaanapu, Kepa ja World Vision. Itsekin olen joinakin vuosina tällaisia lahjoja harkinnut, mutta en ole vielä saanut tartuttua toimeen. Yksi syy on se, että haluaisin kuitenkin tehdä lahjoja konkreettisesti itse. Ja toinen on se, että vaikka lahjoja on eri hintaisia, jotenkin en raaski rahojani käyttää sellaiseen, josta lahjan saajalle ei jää käteen muuta kuin kortti, jossa kerrotaan lahjoituksesta. Tiedän, ei mikään hyvä peruste.
   Joten miten siis yhdistää itse tekeminen ja rahojen "parempi hyötykäyttö" järkeväksi lahjaksi? Ajattelin, että voisin pitkin ensi vuotta neuloa ja virkkailla Etiopia-nuttuja ja sytomyssyjä. Näistä ottaisin valokuvia, joiden mukaan liittäisin pienen selostuksen kyseisten käsitöiden käyttötarkoituksesta. Valokuvat vain kirjekuoriin Jouluna ja saatteeksi teksti, jossa kertoisin, että olen lahjan saajan puolesta neulonut tai virkannut kyseisen vaatekappaleen ja lahjoittanut sen syöpäklinikalle tai nuttukeräykseen.
   Eihän toki lahjansaaja saa edelleenkään enempää kuin kortin, mutta koen voivani näin auttaa konkreettisemmin apua tarvitsevia, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Ja myssyjä ja nuttuja tarvitaan aina. Enkä tosiaan tiedä, onko ideani ainutlaatuinen, mutta haluan todeta blogissani poikkeaville Putous-hahmo Samppa Linnan sanoin: "Saa käyttää hei, mut ei oo pakko!" :-)