Kaunis pieni ihminen

"...sä olet ainutlaatuinen.
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan."
(Johanna Kurkela: Ainutlaatuinen)


Eilen saimme sukuun uuden, ainutlaatuisen ihmisen. Avomiehestäni tuli eno; hänen siskonsa sai miehensä kanssa pienen pojan. Kun saimme tiedon, että tulevat vanhemmat olivat menneet sairaalaan ja siellä synnytyssaliin, alkoi ihan hirveästi neulotuttaa ja oli pakko laittaa puikoille lämmintä tulokasta varten.

Koska koko on vastasyntyneelle, valmista tulikin jo eilisen illan aikana:

Villatakki on edestä avoin, jotta pikkuisen pulautukset eivät pääse sitä sotkemaan. Ohje löytyy Ravelrysta nimellä Newborn Vertebrae. Puikot 3mm ja 3,5mm. Alizen Baby Wool Batikia kului reilu kerä, 63 grammaa.

On se jännää ajatella, että vain jokusen kilometrin päässä on uusi pieni lähimmäinen, jonka elämään saan kuulua, mutta jota en ole vielä tavannut. Siihen mennee vielä jonkin aikaa, sairaalaan kun pääsevät vierailulle vain vauvan isovanhemmat.

Siihen asti katselen tuoreen äidin lähettämää pienokaisen kuvaa avomiehen kännykästä. Ja suunnittelen, minkälaisia suloisia vauvaneuleita voisin toteuttaa lähiaikoina. <3


Suukkoja ja haleja!



rakkaudella,

manteliMinni

Love is in the air

Kevät ja kesä ovat tunnetusti rakkauden aikaa. Erityisesti tänä vuonna, kun tiedossa ovat kolmet häät. Ensimmäiset niistä ovat hyvän ystäväni, joka on myös poikani kummitäti. Viime viikonloppuna sain kunnian osallistua hänen polttareihinsa Turun seudulla.

Päivä alkoi polttarivalalla, jossa morsian lupasi mm. totella polttariporukkaa vailla omaa tahtoa 24 tunnin ajan. Sitten jatkoimme lauantaibrunssille ravintola Samppalinnaan (suosittelen lämpimästi kaikille; oli täysin melko korkean hintansa väärti!). Brunssin jälkeen siirryimme Rymättylään vuokramökille, jossa ohjelmana oli vaimokoe, johon kuului mm. nalkutusnäytteen antaminen, sukkien parittamista ja kerman vatkaamista. Vaimokokeen päätyttyä oli morsiussaunan vuoro. Illan päätteeksi päätimme pelata vielä Afrikan tähteä, mikä kestikin peräti kaksi minuuttia, koska tähti löytyi tietenkin heti ekasta paikasta.

Halusin muistaa ystävääni omatekoisella lahjalla ja päädyin neulomaan tiskirättejä. Aluksi tarkoituksena oli neuloa niihin härskejä kuvia, mutta ne eivät mielestäni erottuneet neuloksessa tarpeeksi hyvin, joten purin tekeleet ja neuloin rätteihin sydämiä:

Jämälankalaatikossani pyörineestä Novitan vanhasta Bambusta sain aikaan kolme rättiä. Ohjeina Ravelrysta löytyvät Be My Discloth, Kitchen Dishcloth ~ 2015 with Heart sekä LOVE Dishcloth. Puikot kaikissa räteissä 3mm ja langankulutus 24, 24 ja 16 grammaa eli yhteensä 64 grammaa.

Rakkautta on välillä mukava jakaa myös sellaisille ihmisille, joita ei ole itse vielä tavannutkaan. Molemmat isoveljeni sekä vanhemman veljen avovaimo ja poika olivat käymässä meillä Pääsiäisenä. Meiltä he olivat menossa tapaamaan ystäväperhettään, johon syntyi viime syksynä toinen lapsi. Sain päähäni ruveta tekemään tuolle pienokaiselle pipoa. Onneksi on Ravelry ja sen valtavat ohjearkistot, josta tällä kertaa valitsin veikeän tonttupipon:

Lankana Drops Paris ja Novita Miami. Koukku 5mm. Tein pipon taapero-koon mukaan, mutta epäilen silti, mahtaako tuo pienokaisen päähän mahtua, jotenkin vaikutti aika pieneltä. Lankaa kului 65 grammaa.

Pipo oli niin hauska ja nopea tehdä, että päätin samantien tehdä toisen samanlaisen. Isäni on menossa kastamaan erään tuttavani lapsen tässä kuussa ja tuo pikkuprinsessa saa minulta lahjaksi pipon:

Samat langat kuin tuossa ensimmäisessäkin pipossa, eri väreissä tosin. Nyt vaihdoin koukun 6-milliseksi, hieman vaikutti tulevan löysemmän oloinen päähine. Lankaa kuluikin koukkukoosta johtuen pari grammaa enemmän, eli 67 grammaa.

Rakkaudentyö on myös tämän postauksen viimeisenä esiteltävät sukat:

Neuloin näitä unisukkia myös viikonlopun polttarihumussa. Käyttötarkoitus ei tosin ole yhtä iloinen. Tein nämä nimittäin ruumissukiksi parantumattomasti sairaalle äidilleni. Onneksi hänen viimeinen matkansa ei ole kuitenkaan vielä koittanut ja hopeareunuksena sysimustalle pilvelle äiti pyysi, että saisiko hän nämä jo ennakkoon. Joten annan nämä äidille äitienpäivälahjaksi. ^_^
Lankana Wetterhoffin Sivilla, jota kului 2,5-millisillä puikoilla 58 grammaa.


Onnellista ja rakkaudentäyteistä kevättä kaikille!



rakkaudella,

manteliMinni
(Tai Svantelle HP, kyllä sä tiedät ;) )

Huhtikuun tytöt

Pakkoneulootikolle on eduksi, jos on monta kummilasta. Ja jos näillä kummilapsilla on isot perheet. Tässä kuussa synttäreitään viettävät kummmitytön äiti ja isosisko. Kun kävin heillä helmikuussa, kummitytön äiti tilasi itselleen samanlaisen baskerin kuin olin tehnyt kummitytön toiselle isosiskolle. Samanvärinen huivikin olisi ollut kiva, mutta oranssia Rosea minulla oli enää yksi kerä, eikä sitä löytynyt enää kaupasta. Joten päädyin tekemään Baktuksen Svarta Fåretin Frejasta.

Baskerin tiedot ovat samat kuin kaikissa aiemmissakin eli puikot 4mm ja 5mm, langankulutus 37 grammaa.

Huivin kilkuttelin 4,5-millisillä puikoilla. Lankaa kului 144 grammaa. Se on sataprosenttista akryylia ja tuntui alkuun aika muoviselta neuloa. Työn edetessä tuntuma kuitenkin muuttui ja pehmoinen lanka tuntui myös aika lämpimältä.

Kummitytön isosiskolle olin aikonut neuloa myös Baktuksen, mutta kun kyselin häneltä lahjatoivetta, hän toivoi sukkia. Yritin aluksi tehdä piirakkasukkia, mutta jostain syystä en saanut kuvion toisen puolen "harjanteita" nousemaan ollenkaan. Niinpä päätin säästää itseni ylimääräiseltä stressiltä ja neuloin ihan vain perussukat:

Onneksi erikoinen lanka tekee tavallisestakin mallista mielenkiintoisen. Puikot 3mm ja lankana Nalle Taika, jota kului 59 grammaa.

Kaiken neulomisen jälkeen tarvitsin "paletinpuhdistajaa" ja virkkasin näille synttärilahjoille verkkokassin Novita Hangosta:

Käytin kassiin loput tummanvihreästä langasta ja jatkoin vaaleanvihreällä, jota ostin helmikuussa Minimanista. Tulin varmaankin avanneeksi jonkinlaisen Pandoran lippaan, sillä päätin samantien jatkaa vihreiden Hanko-kerien kuluttamista ja virkkasin nekin kasseiksi:

Tadaa, seitsemän kassia neljässä päivässä! :-D Lankaa jäi vielä, joten tein pari kännykkäpussia:

Vaaleanvihreät työt virkkasin 7-millisellä koukulla, kaksivärisen 6-millisellä. Lankaa kului seuraavasti: 115, 120, 120, 117, 118, 120, 118, 106, 26 ja 27 grammaa. Yhteensä 987 grammaa. Töitä punnitessani törmäsin melkoiseen mysteerin. Ravelryn mukaan lankaa oli jäljellä 53 grammaa, mutta itselläni oli vain pieni nöttönen, 6 grammaa. Yritin kuumeisesti etsiä puuttuvaa lankaa ja miettiä, olinko jossain vaiheessa jemmannut vajaan kerän jonnekin, vaikka olin melko varma, että kulutin aina kerän loppuun ennen uuden aloittamista. Lopulta tulin siihen tulokseen, että ostamani kerät vain sattuivat olemaan hieman vajaita. Loppujen lopuksi vajausta ei kuitenkaan ole kuin 4,7 grammaa per kerä. Ja pääasia on, että sain tehtyä yhtä monta kassia kuin olin laskenutkin saavani tehtyä tuosta määrästä keriä.

Nyt olen siis saanut kaikki Hankoni kulutettua ja lankavaraston painoa pudotettua reippaasti yli kilon tämän postauksen töiden myötä.

Minun piti laatia tämä kirjoitus jo pitkäperjantaina, mutta muut puuhat veivät aikani. Vaikka päivämäärät eivät olekaan samoja, pitkäperjantai tuo nykyään mieleeni elämänkaaren ääripäät. Yksitoista vuotta sitten pitkäperjantaina ukkini ei vastannutkaan isän puhelinsoittoon. Ajattelimme ensin, että hän ei vain kuullut puhelinta tai oli mennyt vaikka kävelylle. Jonkin ajan kuluttua saimme kuitenkin tiedon, että hän oli saanut sydänkohtauksen ja kuollut. Samana iltana olin isän ja äidin kanssa Salossa seuraamassa Ristintie-näytelmää. Katselin tummaa tähtitaivasta ja ajattelin, että ukin oli nyt hyvä olla siellä. Myöhemmin veljeni totesi, että kai pappismiehelle oli sopivaa lähteä juuri Pääsiäisen aikaan. <3

Kaksi vuotta sitten olin puolestaan uuden elämän ihmeen äärellä. Olin synnyttänyt poikani palmusunnuntaina ja pitkäperjantaina pääsimme sairaalasta. Pääni oli vielä hieman pyörällä, mutta oli kyllä ihanaa päästä kotiin aloittamaan perhe-elämä. Ja nyt poika on jo kaksivuotias vesseli, jota rakastan yli kaiken. <3

Rauhallista ja onnellista pääsiäisaikaa kaikille!



rakkaudella,

manteliMinni

Oops! I did it again

No eipä olekaan vielä tässä postauksessa valmiita töitä. Mutta lankaa sen sijaan olisi. Vaan lieneekö se enää mikään yllätys? :-D

Minimani avasi tänään uudistuneen ruokaosastonsa ja sen kunniaksi oli myös lankaa tarjouksessa. Pitkään arvoin, menenkö sinne tänään ollenkaan vai vasta huomenna, mutta niin vain huomasin pukevani poikaa ja itseäni ja suuntaavani Minimanille jo ennen puoli kymmentä (kauppa aukesi kymmeneltä). Olimme perillä noin kymmenen minuuttia ennen aukeamisaikaa. Kun ovet vihdoin avattiin, kävin nopeasti ruokapuolelta pari tarjoustuotetta ja sitten vauhdilla lankaosastolle. Useitakin Novitan lankoja olisi ollut tarjolla, mutta en niin innostunut erikois- ja efektilangoista, vaan valitsin Seiskaveikan O(p)i villasukka -version vaaleanpunaisena. Sitä kahmin tarjouslaarin pohjalta kymmenen kerää:

Eli ihan lapasesta lähti taas. Mutta kun se oli 1€/kerä! Ja onneksi on lähipiirissä monta pikkutyttöä, joille vaaleanpunaiset neuleet vielä kelpaavat.

Puolitoista kiloa tuli siis plussaa taas. Näin kolmen kuukauden jälkeen lienee turvallista sanoa, että lankalaihdutus on tältä vuodelta menetetty tapaus. Vaan mikäpä siinä, kun on laatikot täynnä ihania lankoja. ^_^


Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni

Mitä jäbä tuunaa?

Jäbä tuunaa alelaarilöydöstä veljenpojalle nimpparilahjan.
Veljenpojalla sattuu olemaan nimipäivä kaksi päivää syntymäpäivän jälkeen. Tällaisessa tilanteessa ei siis välttämättä paljon nimpparilahjoja tipu, mutta samalla se on oivallinen sauma ylenmääräiselle käsityöinnostukselleni.

Löysin jokin aika sitten Prismassa käydessäni alennusosastolta harmaan 92cm-kokoisen perushupparin viidellä eurolla. Hyvin pian hahmottuikin, mitä siitä tekisin.

Huppari ennen tuunausta....

... ja tuunauksen jälkeen, kun olin silittänyt siihen käsityömessuilta ostamallani tekstiilifoliolla Turku Trojansin logon.

Ja vielä lähikuvaa tuosta logosta. Oli siinä muuten melkoinen näpertäminen; ensin etsin netistä Trojansin logon ja muokkasin siitä sopivan kokoisen. Sitten tulostin logon ja teippasin sen ikkunaan. Teippasin tekstiilifolion siihen päälle ja piirsin siihen luonnovalossa alta pilkottavan logon. Sen jälkeen aloin leikata logoa irti kynsisaksilla. Viimeisenä työvaiheena silitin logon huppariin kiinni. Lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen, oli se vaivan arvoista.

Ostin omallekin pojalle samanlaisen hupparin, luultavasti sitäkin tulen tuunaamaan jotenkin.

Jäbä tuunaa kässämessureissun mieleisekseen.
Lauantaina aamupäivällä kävimme äidin kanssa Turun kädentaitomessuilla. Oli ollut puhetta, ettei aamulla pidettäisi kiirettä, mutta niinpä vain olimmekin paikan päällä jo kymmenen minuuttia ennen messujen alkamista. Ostoslistallani oli tuo edellä nähty tekstiilifolio ja olisin mielelläni jotakin lankaakin hankkinut. Messutarjonta ei kuitenkaan minua oikein miellyttänyt. Yhdellä kojulla olisi kyllä ollut Dropsin lankoja, mutta siinä vaiheessa, kun olisin ostoksia tehnyt, oli messuilla jo niin paljon porukkaa, etten halunnut siihen tungokseen enää rynnätä.

Niinpä ehdotin äidille messuilta lähtemisen jälkeen poikkeamista Käsityökeskus Tuumassa. Dropsin lankojen keväiset värit ovat kertakaikkiaan ihania ja meinasi olla vaikea päättää mitä ottaisin, kun varsinaista tarvettahan langoille ei ole. Päädyin lopulta kolmeen kerään pinkkiä Parisia ja kolmeen kerään turkoosia Parisia:

Nämä langat päätynevät verkkokasseiksi, niitä kun on niin mukava antaa lahjoiksi.

Jäbä tuunaa sekä omaa että äitinsä lankavarastoa.
Turun reissun lopulla kävin taas perinteisesti äidin lankavarastolla. Edellisessä postauksessa mainitsinkin, että äitikin oli käynyt Tokmannilta kolme kerää Taikaa. Nämä kerät otinkin sitten huostaani samoin kuin yhden kerän luonnonvalkoista Seiskaveikkaa.

Nallet muodostuvat joko joululahjoiksi tai neulemekoksi, jonka kummitytön isosisko tilasi minulta sunnuntaina käydessään pojan synttäreillä. Valkoisesta veikasta aion puolestaan virkata serkulleni samanlaisen kukkapipon kuin äidille.

Jäbä tuunaa lauantaipäivästään yllättävän kiireisen.
Messujen jälkeen ehdimme hieman huokaista ennen kuin suuntasimme porukalla Caribiaan uimaan. Sitä oli odotettu jo pitkään, vaikka tiedossa olikin, että pikkupoikien ollessa mukana aika kuluisi enimmäkseen lastenaltaassa istuskellen. Mikäpä siinä, siellähän vesi on lämpimintä. Caribiaan tuli piipahtamaan myös serkkuni. Hän oli jo joulukuussa hankkinut itselleen lipun Jaakko Saariluoman stand up -keikalle, mutta viiden lapsen äidille tuli lapsenvahtipulmia, joten hän ei päässytkään itse sinne.

Onneksi minä sain hänen lippunsa, sillä olen jo pidemmän aikaa hinkunut katsomaan stand uppia. Menin siis suoraan Caribiasta Turun konserttitalolle keikkaa katsomaan. Se oli oikein mainio ja oli kyllä aika virkistävää, kun pääsi itsekseen kulttuuritapahtumasta nauttimaan.

Jäbä tuunaa lauantaipäivälleen ikimuistoisen loppuhuipennuksen.
Jo konserttitalon katsomoon istuessani huomasin kännykästä loppuneen akun. Asia unohtui nopeasti. Kun sitten keikan jälkeen lähdin bussilla takaisin äidin ja iskän luokse, muistin että niin joo, se akku on tietenkin edelleen lopussa. Kerrostalon alaovesta pääsisi toki numerokoodilla sisään, vaan se kun ei toimikaan enää yhdeksän jälkeen, silloin olisi käytettävä avaimia. Eikä minulla niitä äidin ja iskän luokse enää ole. Mitäpä tekee siis tämä järjenjättiläinen? Punnitsee hetken ajan eri vaihtoehtoja, mutta muistaa, että entisen huoneensa ikkunan vierestä menee palotikkaat. Eipä sitten muuta kuin tukeva ote tikkaista ja niitä pitkin kolmanteen kerroksen koputtamaan ikkunaan. Avomies oli kieltämättä aika hämmentyneen näköinen, kun avasi ikkunan. :-D No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Tapauksen ainoaksi miinuspuoleksi jäi se, että pojan nukahtaminen kesti vähän pidempään. Hän kun oli jo melkein unessa, mutta havahtui äitinsä koputukseen.


Lankaostoksista ja kiipeilystä toivuttuani (tosin Minimanissa olisi taas loppuviikosta lankaa tarjouksessa) olen tarttunut puikkoihin ja seuraavassa postauksessa on taas luvassa valmiita töitä. :-)


Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni

Ei mainoksia, kiitos

Välillä tekisi mieli laittaa oveen mainokset kieltävä tarra. Nimittäin sunnuntaina luukusta putkahti taas Tokmannin mainos. Ja tietenkin siellä mainostettiin lankaa: Nalle Taika 3 kerää kympillä. Ja koska tuosta Taiasta on kovaa vauhtia tulossa suosikkini (vaikka en ole sitä vielä metriäkään neulonut), oli sitä saatava. Onneksi tarjous alkoi vasta tänään, muuten olisin jo maanantaina laukannut pää kolmantena jalkan Tokmannille.

Tarjouksessa oli kolme sävyä, punakirjava, lilakirjava ja kelta-viherkirjava. Itse tykästyin aluksi jälkimmäiseen sävyyn, mutta avomieheni huomautti sen näyttävän keitetyltä parsakaalilta. Ja kuka muka sitten haluaa keitetyn parsakaalin väriset villasukat? Niinpä. Onneksi sitä sävyä sitten ollutkaan lähimmällä Tokmannilla, joten otin kolme punaista kerää, joista voisi neuloa vaikka sukkia jouluksi:

Maltoin ottaa sentään vain kolme kerää! Johtui ehkä siitäkin, että myös äiti kävi tänään ostamassa kolme punaista kerää, joista minä saan ainakin osan.

Lankaostosten vastapainoksi on taas muutama valmistunut työ.

Viime viikolla esittelmästäni Woolista neuloin äidille ranteenlämmittimet. Ihan perus 3o3n-joustineuletta ja peukalon kohdalla vain muutama silmukka päätelty. Ohje löytyy Suuri Käsityö -lehdestä 9/2007. Tein näistä hieman ohjetta lyhyemmät ja jätin myös pörrölangan pois. Puikot 3,5mm ja 3mm. Langankulutus 54 grammaa.

Äiti toivoi myös kaulassa pidettävää kännykkäpussia, koska iskä valittaa koko ajan, että äidin kännykkä on aina eri paikassa kuin äiti. :-D Jämälankalaatikosta löytynyt Samos Lollipop sopi tähän tarkoitukseen kuin nenä päähän. Ohjetta ei ollut, virkkasin vaan alkuun 12 ketjusilmukkaa, jonka ympäri virkkasin 24 kiinteää silmukkaa. Tätä jatkoin vielä 21 kerrosta. Hihnaksi virkkasin 90 ketjusilmukkaa, joihin virkkasin yhden kerroksen kiinteitä silmukoita. Koukku oli 5-millinen ja langankulutus 21 grammaa. Lankaa jäi vielä toisen pussukan verran, täytynee toteuttaa se jossain sopivassa välissä. Oli muuten todella nopea työ; virkkasin sen melkein kokonaan valmiiksi sunnuntaina sillä välin, kun avomies oli viemässä poikaa mummilaan.

Äidin rannekkeet olivat niin kivat ja nopeat tehdä, että päätin tehdä samantien toisetkin:

Nämä menevät synttärilahjaksi kummitytön isosiskolle (lahjaksi ensin aikomani pipo menikin muuhun tarkoitukseen), joka täyttää tässä kuussa viisitoista. Turkoosi väri on muuten aika näpsäkkä, sopii niin kuusikymppiselle kuin teinillekin. :-D Tiedot ovat samat kuin ekoissakin rannekkeissa.

Lähdemme huomenna viikonloppureissulle Turkuun ja siellä on tarkoitus viettää pojan 2-vuotissynttäreitä. Juhliin on kutsuttu myös pojan kummitäti, jonka oma poika täytti juuri muutama päivä sitten vuoden. Tälle hymypojalle neuloin lahjaksi kaulurin, jollaisia olen tehnyt jo pari aikaisemmin:

Lankana taas Gjestal Emilie, jota kului 3-millisillä puikoilla 46 grammaa. Kerästä jäi niin pieni ja solmulle mennyt nöttönen, että heitin sen roskiin, en jaksa akryylilankaa ruveta muutaman gramman takia selvittelemään.

Vuosia täyttää lähiaikoina myös iskän serkun mies, jolle haluan lähettää pipon lahjaksi.

Nallesta neuloin ihan vain perus-Cousteaun. Siitä tuli kohtalaisen iso, koska loin silmukoita 120. Mutta eipähän ainakaan pipo kiristä, ehheh. Puikot 3mm ja langankulutus 49 grammaa.

Neuleiden lisäksi pääsin tänään askartelemaan pitkästä aikaa:

Hyödynsin avomiehen tilaamaa Pelaaja-lehteä ja saksin viime vuoden toukokuun numerosta osuvia ilmauksia veljenpojan synttärikorttiin. Kierrätystä harrastin myös kortin taustamateriaalin suhteen: se on peräisin paitapakkauksesta jonka ostin pojalleni.

Valmiiden töiden ansiosta lankavarasto ei lihonut kuin vajaan 80 grammaa, hiphei! Mutta nyt iltatoimien pariin ja sitten aloittelemaan seuraavia neulomuksia.


Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni

Facebook-ostoksilla

Netin kautta yksityishenkilöiltä tehdyistä ostoksista kuulee välillä melkoisia kauhukertomuksia. Mutta joskus kaupat sujuvat kuin tanssi. Onneksi itselläni on kokemusta vain jälkimmäisestä. Olen jo jonkin aikaa kuulunut Facebookissa Lankojen vaihto- ja myyntirinki -nimiseen ryhmään, jossa nimensä mukaisesti myydään ja vaihdetaan lankoja sekä niihin liittyviä tarvikkeita. Joka päivä käyn katsomassa, mitä muilla ryhmäläisillä on myynnissä, mutta koska varastoni langat tuntuvat lisääntyvän kuin itsestään, en ole vielä houkutuksiin langennut. Perjantaina silmiini osui kuitenkin sellaista, minkä halusin ehdottomasti itselleni. Tai no ehkä vähän aikaa harkitsin, mutta sitten huomasinkin jo sopineeni myyjän kanssa kaupoista.

Täytyy kyllä kehua, miten nopeasti homma hoitui. Perjantaina aamupäivällä maksoin tavaran ja myyjä pisti sen samantien SmartPostiin. Ja maanantaina hain paketin lähi-Cittarista. Tadaa:

Kiitos Sirpalle Somerolle, nyt nämä aarteet ovat minun! :-) Vanhoja Novita-lehtiä, niitä numeroita, joita minulla ei jostain syystä vielä ollut. Ja vieläpä erittäin hyvässä kunnossa. Eikä hintakaan mielestäni päätä huimannut; postikuluineen kuusi lehteä yhteensä 24,90. Olen selannut nuo lehdet läpi ja kyllä sieltä käyttökelpoisia ideoita löytyy.

Löytöjä voi tehdä myös omasta kirjahyllystä. Sunnuntaina siirsimme kirjahyllymme eri huoneeseen ja löysin samalla nämä jo unohtamani aarteet:

Sain nämä virkkauskirjat avomieheni isoäidiltä, joka sanoi, että voisin antaa ne jollekin kaverilleni, jos en itse tarvitse. Vai että luopuisin Mary Oljen kirjoista ja kahdesta muusta oikein mainiosta opuksesta? No way, José! En ole tosin pitkään aikaan pitsiä virkannut, mutta voisihan senkin taidon elvyttää jossain vaiheessa.

Tälläista aarteenmetsästystä tällä kertaa. Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni