Oikein leppoisaa ja armollista pääsiäismaanantaita kaikille!
Armollisuus kannattaa muuten aloittaa ihan omasta itsestä. Sain siitä muistutuksen toissapäivänä (sopivasti
lankalauantaina). Lähdin tuolloin pienelle pyörälenkille saadakseni raitista ilmaa, kotiin oli tarkoitus palata sopivasti ennen
Masked Singerin alkua. Vaan kuinkas sitten kävikään; tulin taas vaihteeksi ammentaneeksi idiotismin pohjattomasta kaivosta oikein isolla kauhalla.
Poljin ihan hyvissä fiiliksissä Vaajakosken keskustaan, jonne ei meiltä ole kuin muutama kilometri. Kävin vähän asioilla ja päätin jatkaa vielä Vaajakosken ABC:lle, ihan vain kokeillakseni, millainen matka sinne olisi. Apsi löytyi moitteettomasti, mutta siitä se "hauskuus" vasta alkoikin. Kauniisti sanottuna, olen perinyt äitini suuntavaiston ja nohevana päätin, että kun lähden tuohon suuntaan, tie palaa jossain vaiheessa kaupunkiin.
Poljin eteenpäin enkä juurikaan ihmetellyt, että maantie ei osoittanut minkäänlaisia merkkejä isommaksi tieksi muuttumisesta. Sitten vastaan tuli kyltti "Toivakka 15". WhaaAAT?? Siinä vaiheessa
Maskedin alkuunkin oli enää 45 minuuttia, joten soitin miehelleni ilmoittaakseni, että hakoteillä ollaan. Mies totesi, että kyllähän sieltä polkee kotiin ennen ohjelman alkua. Itse en ollut siitä niinkään varma (BTW, minä olin oikeassa [vaikka ei se kyllä varsinainen ilon aihe ollutkaan]).
Eipä siinä sitten oikein auttanut muu kuin niellä vähätkin jäljellä olleesta ylpeydestä ja kääntä pyörä ympäri. Olin lenkille lähtiessä ajatellut, että saisin sen aikana kuunneltua äänikirjan loppuun (
Eppu Nuotion Ellen Lähteen tutkimuksia -sarjan kolmas osa,
Elämänlanka). Niin sainkin, mutta siinä vaiheessa olin vasta takaisin ABC:n kohdalla. Koska en halunnut heti perään aloittaa uutta äänikirjaa, napautin auki Spotifyn ja sieltä uusimman
soittolistani.
Kun nyt viime viikkoina on tullut vietettyä aikaa kotona tavallista enemmän, olen päässyt pitkästä aikaa kunnolla musiikin kuuntelun makuun. Aika lailla tajunnanvirran mukana tuntuu kappaleiden valinta menevän ja varsinkin mies välillä pyörittelee päätään (vissiin jotain muutakin voisi välillä kuunnella kuin Malin veljeksiä). Mielessä onkin kehkeytynyt idea jäsennellä biisejä soittolistoiksi ja avata blogissa syitä sille, miksi juuri nämä kappaleet ovat minulle tärkeitä. Tein muuten soittolistat sekä
Youtubeen että Spotifyhin, ihan jo siksikin, että kaikkia biisejä en löytänyt molemmista palveluista. Siksi listoissa on siis pieniä eroavaisuuksia.
Saa kuunnella hei, ei oo pakko:
Elämäni ääniraita
Ensimmäiseen soittolistaan olen koonnut kappaleita, jotka muistuttavat minua tavalla tai toisella paikkakunnista, joissa olen asunut. Mukaan mahtuu myös pari "bonusraitaa".
Forssa/Koijärvi
- Mika ja Turkka Mali:
Tyykikylään takaisin
- Mika ja Turkka Mali:
Mää ja hiljanen Viljanen
* Olen päästänyt ensiparkaisuni Forssan sairaalassa ja asunut ensimmäisen vuoteni Koijärvellä.
Vaikka muutimmekin pois minun ollessani pieni, taitaa se olla niin, että tytön saa pois Vorssasta,
mutta Vorssaa ei saa pois tytöstä. Siksi kai Malin veljesten laulut ovat aina näpäyttäneet jotain
erityistä kieltä sydämessäni. Ja jo ekaluokalla koulussa ilmoitin heidän olevan suosikkibändini. :D
-
Bonusraita: Jope Ruonansuu:
Vorrsasta
* Myös Jope Ruonansuuta tuli kuunneltua paljon kultaisella 90-luvulla. Erityisesti tämä biisi
kuuluu edelleen vakiokappaleisiini. Vaikka Ruonansu tunnetaankin erityisesti imitaattorina ja
vitsinvääntäjänä, on
Vorrsasta mielestäni hieno kunnianosoitus ja kieltämättä kyllä kiteyttää
Malien tuotannon yhteen biisiin hienosti.
Kankaanpää
- Bryan Adams:
We're gonna win
- Popeda:
Onhan päivä vielä huomennakin
* Äkkiseltään googlettamalla en löytänyt Kankaanpäästä kertovia lauluja, joten turvauduin asiaan,
joka Kankaanpäässä vietetyistä parista vuodesta on jäänyt elämääni. Ja sehän on tietenkin
pesäpallo. Sekä tuo Bryan Adamsin biisi että Popedan versio alunperin Fredin kappaleesta
ovat olleet KaMan sisääntulobiiseinä. Ne ovat minulle tunnelmannostattajia, joiden myötä palaan
ajatuksissani Pohjanlinnan stadionin katsomoon jännittämään ottelun alkua. Pieni huomautus
Youtube-soittolistan suhteen: en löytänyt
We're gonna winistä muuta kelvollista versiota, joten
jouduin valitsemaan Pelicansin maalilaulu -videon, vaikka se hieman raastoikin mustavalkoista
sydäntäni.
-
Bonusraita: Antti Tuisku:
Peto on irti
* Mitenkäs Rollon suuren pojan hitti liittyy muka Pohjois-Satakuntaan? No, tässä kohtaa on
aasinsilta yllättävän tukeva. Musiikkivideon ohjauksesta ja taiteellisesta ilmeestä ovat nimittäin
vastanneet Huuskan sisarukset, nuo Kankaanpään lahjat suomalaiselle kulttuurille. Sisaruksista Tapio tunnetaan ehkä paremmin taiteilijanimellä Cristal Snow. Ekan kerran biisin kuullessani ja videon nähdessäni huudahdin spontaanisti: V.M.P! Sittemmin olen kyllä nöyrtynyt ja todennut, että P:nkin voi toteuttaa hyvin ja antaumuksella kieli poskessa. Ja onhan siinä jotain runollistakin,
kun polkee sormet ja varpaat kohmeessa sekä jättimäinen
kyr tatti otsassaVaajakosken
keskustasta kotiin päin tämän tahdissa.
Nöyrimmät anteeksipyyntöni niille ohikulkijoille, jotka mahdollisesti ovat ihmetelleet, miksi tuo
kolmekymppinen mamma heiluttaa takamustaan pyörän selässä.
Särkisalo
- Eija Merilä:
Yö saaristossa
- Arja Havakka:
Lokki
* Särkisalosta kertovia kappaleita en tiedä muita kuin veljeni kyhäämän punk-biisin. Mutta koska
kyseinen (ex-)kunta sijaitsee saaristossa, on luontevaa valita saaristoon liittyviä lauluja.
Yö saaristossa on yksi lempitangoistani (siis musiikin, ei vaatetuksen saralla, huom!).
Lokin taas
valitsin siksi, että lokkeja Särkisalossa riittää. Onneksi kanadanhanhista ei sentään ole taidettu
lauluja tehdä. Niiden ja niiden jätösten väistely kun oli tosi "hupia" uimarannan laiturille
mennessä.
-
Bonusraita: Markus:
Kaikki tytöt ovat varattuja
* Särkisalossa kävin esikoulun ja ala-asteen, ryhmät olivat mukavan pieniä ja opettajilla oli oikeasti
aikaa. Yläasteelle ja lukioon oli mentävä naapurikuntaan Perniöön, jossa eivät ryhmäkoot
myöskään päätä huimanneet. Koulussa kaikki lienevät tunteneet toisensa ainakin ulkonäöltä ja
rehtorikin muisti jokaisen oppilaan nimen tuosta vaan. Markus on pari vuotta vanhempi, joten
emme olleet koulukavereita, mutta laitoin biisin soittolistalle siksi, että mielestäni se tavoittaa
hyvin pikkupaikkakunnan tunnelman ja siitä tulee Perniö mieleen.
Turku
- Kevyt Jee:
Tämmöttisbiisi
- Erkki Liikanen:
Hunajata
* Kun isäni jäi eläkkeelle, tuli muutto pois Särkisalosta ajankohtaiseksi. Turku oli luonnollinen
vaihtoehto, olihan kaupunki vuosien varrella tullut tutuksi minkä muunkaan kuin urheilun kautta.
Olen joskus tänne blogiinkin kirjoittanut fanittavani Tepsiä eikä se asia tule muuksi muuttumaan.
Turussa asuessa tuli myös käytyä katsomassa Turku-Pesiksen matseja ja siellä kuulin ekaa kertaa
helmen nimeltä
Tämmöttisbiisi. Aivan mahtava räppipläjäytys, jota kuunnellessani tunnen suurta
kotiseutuylpeyttä. Ainakin omassa mielessäni myös
Hunajata liittyy lähtemättömästi
turkulaisuuteen. Tässä kohtaa on muuten huomautettava, että biisi löytyy kummastakin soitto-
listasta, mutta erilaisina versioina. Aikanaan, alettuani käyttää Spotifyta, päätin huvikseni
tarkistaa, löytyisikö Tepsin ikoninen kannatusbiisi sieltä. Ja löytyihän se, tai ainakin luulin niin.
Yllätys oli nimittäin melkoinen, kun painoin playta. MIKÄ TÄMÄ ON?? Eipä ollut ennen tullut
mieleen, että Tepsi-kappale ei ollut suinkaan ensimmäinen versio. o_O
Jyväskylä
- FP:
Jypinkylä II
- Poju:
Poika saunoo
- Kalevauva.fi:
Jyväskylä
* Turusta matka jatkui tänne Jyväskylään, rakkauden perässä totta kai. Sopeutumista on vuosien
saatossa helpottanut se, että täälläkin pelataan pesistä ja lätkää. Siksi niin
Jypinkylä II kuin myös
Poika saunoo ovat listalle päätyneet. Ja sinne kuuluu ehdottomasti myös
Jyväskylä, jonka
Aihe vapaalta kerätyt sanoitukset ovat niin elävästä elämästä kuin olla voi. Kyllä, en lakkaa
ihmettelemästä, miten joka paikkaan voi olla ylämäki. Kyllä, olen opiskellut täällä humanisimia.
Kyllä, olen vieläkin opiskelija. Kyllä, puhun ainakin välillä
jyväääskylää. Haluaisin tosin
huomauttaa, että täällä on useampikin järvi, johon voi kävellä. Nih! :D
Soittolistan loppuessa olin jo melkein kotona ja ankarasta henkisestä
vi ketutuksesta huolimatta päätin lopulta olla itselleni armollinen ja ottaa asian huumorilla. Ja sopivasti näiden biisien jälkeen alkoi vielä soida Tiktakin
Sankaritar:
Tämän iän piti olla parempi
ja olotilan jotenkin tyyni
- -
Mä näen tyhjän taistelukentän
Pahimman vastustajani tiedän
Minusta itsestäni sen löydän
Ei, en pysty lopettamaan, mä huidon pimeän taa - -
Tällainen on siis allekirjoittaneen elämän ääniraidan ensimmäinen osa. Olisi kiva kuulla muidenkin vastaavia. Mutta nyt puikot käteen.
Stay safe, stay healthy!
Rakkaudella,
manteliMinni
