Sukka irti...

... mä neuloin päivin öin, tikutin vaan kotiduunit laiminlöin! Ei, vitsi vitsi. Mutta reiluun pariin viikkoon ei ole puikoilta irronnut juuri muita käsitöitä kuin pieniä sukkia. Niitä syntyikin ehkä sitäkin enemmän.

Appiukon vaimo linkitti syyskuussa Facebookiin Keskisuomalaisen jutun, jossa kerrottiin, että myös Keski-Suomen keskussairaalaan kerätään vastasyntyneille pipoja ja sukkia. Idea oli kuulemma lähtenyt Tampereen seudun kampanjasta. No, päätin hyödyntää jämälankapussieni aarteita ja tarttua puikkoihin. Tässä tulos:

Kaksitoista paria pikkuisia tassunlämmittimiä Novitan ohjeella tehtynä. Puikot 3mm, lankana Nalle, Nalle Kukkaketo ja Nalle luontopolku. Vasemmalla näkyvät persikkaiset kirjavat sukat sekä punaisten sukkien kärjessä näkyvä kirjava punainen ovat Woolia, jonka olen itse värjännyt mehujauheella. Punaisten sukkien varressa näkyvä vaaleanpunainen taitaa olla Siljaa. Lankaa kului yhteensä 313 grammaa.

Jämiä meni siis ihan mukavasti, mutta vielä niitä jäikin ja koska keräys jatkuu 22.11. asti, voipi olla, että muutaman parin vielä pyöräytän. Nyt on kuitenkin välillä muiden tuotosten aika.

Nämä sukat vein muuten jo tänään Titityyhyn, matkalla tapaamaan graduohjaajaani. Tavoitteena olisi saada tutkielma valmiiksi vielä tämän vuoden puolella ja onneksi ohjaajakin oli samaa mieltä ja totesi "kyllä tästä vielä gradu saadaan".



Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni

Ipanoita äidille

Turku Kirjamessuineen on taas nähty ja käyty. Ihmisiä kuhisevan messutunnelman lisäksi käteen jäi tietenkin lankaa:

Menomatkalla vein neulomani kuusi pipoa Orituvan ABC:lle ja sain vastineeksi kuusi kerää Ipana-lankaa. Vaikka olisin ilman noita lankojakin pärjännyt tai vähempikin olisi riittänyt, niin tuli kyllä erittäin hyvä mieli. Yksi pipo ei edes vienyt läheskään yhden kerän verran lankaa, joten jäin itse asiassa tässä vaihdossa plussalle. Kun soitin asiasta äidille, hän tokaisi "Olisit sanonut niille, että antaisivat toiset kuusi, muumo neuloo myös!" Äitikin siis ihastui näihin lankoihin kovasti ja niinpä nämä kerät jäi asumaan Turkuun. Itselläni ei olisi ollutkaan pitkään aikaan aikaa neuloa näistä mitään.

Mutta en tietenkään tyhjin käsin jäänyt, "Vierailtuani äidin lankavarastolla...":

Nämä nöttöset saivat nyt kodin täältä Jyväskylästä ja oikeastaan kaikki ovatkin peräisin omista projeksteistani. Takana olevat ruskeat ovat Rose Mohairia, ruskeakirjava Samosta, sininen Kotiväkeä ja vaaleanpunaiset, oranssit ja keltaiset Novitan vanhaa Bambua. Roseista on tulossa baskereita, muista langoista luultavasti sytomyssyjä. Varmasti niistä saisi tehtyä kaikenlaista muutakin kivaa, mutta koska halu lankavaraston tyhjentämiseen on kova ja myös halu tehdä hyväntekeväisyyttä, ovat sytomyssyt erinomainen vaihtoehto. Painoa näillä kerillä on muuten yhteensä 378 grammaa.

Lankalakkoni pitää edelleen; en ole ostanut uutta lankaa sen jälkeen, kun lakon itselleni julistin. Ja nämä kuvassa näkyvät nöttöset jäänevät näillä näkymin viimeisiksi lisäyksiksi varastoon (joopa joo, joko kuuluu naurismaan aitojen naurua??), ellei lasketa tuon sinisen Kotiväen nöttösiä, joita luulen jääneen vielä pari Turkuun.

Tällaista tällä kertaa.



rakkaudella,

manteliMinni

Liikkuu se lanka toiseenkin suuntaan

Yleensä täältä saa aina Turun-reissujeni jälkeen lukea jotain tämän tyylistä: "Vierailtuani äidin lankavarastolla omani on kasvanut x grammaa..." Huomenna on taas reissu edessä ja tiedän, että tuon tapainen lause löytyy taas sen jälkeisestä postauksesta. Mutta nyt on kerrankin myös toisin päin!

Joskus olen maininnut, että Rose Mohair on minun ja äidin yhteinen heikko kohta. Ai, sitä on jossain alennuksessa? Tänne tänne tänne!!! Äidille on kertynyt ihan kivasti Rosen jämiä ja hän on päättänyt tehdä niistä itselleen huivin. Sitä varten olisi kuulemma tarve valkoiselle langalle ja lupasinkin tuoda oman jämänöttöseni. Eilen kuitenkin äiskä pyysi katsomaan, olisiko minulla muitakin värejä. Jaa, että onko:

Kuvassa taitaa olla kymmentä eri sävyä, yhteensä 158 grammaa. Ja kotiin jää vielä ainakin neljä eri väriä: pinkistä ja mustasta tulee pipo itselle, vaaleanruskeasta baskereita ja lehmuksenvihreästä jotain joskus. :-D

Näin ne jämälangat vähenevät kuin itsestään. Mutta niin kuin jo totesin, on tännekin päin taas tulossa lankaa; viime kerralla jätin vielä erinäisiä jämiä odottamaan äidin ja iskän luokse, että päästään autoillen hakemaan (ei niitä niin paljon ole, mutta en halunnut junassa raahata mitään ylimääräistä). Huomenna olisi myös tarkoitus viedä neulomani pipot Tampereelle ja niistäkin saa lankaa vastineeksi. Että ei tässä ihan heti materiaali pääse loppumaan.




Neulomisiin!


rakkaudella,

manteliMinni