"Maila juoksun toi...

...ei vastustaja mitään voi. Katsomossa tähän malliin kohta voitonlaulu soi." Tätä KaMan vanhaa tunnuslaulua olisimme voineet eilen äidin kanssa lauleskella. Jos siis olisimme sitä sorttia, joka puhkeaa laulamaan julkisella paikalla vieraiden ihmisten edessä. Mutta ehkä on parempi, että tyydymme vain taputtamaan urheilusuorituksille. :-D

Aihetta taputuksille löytyi eilen ihan kivasti. Nimittäin Kankaanpää nappasi jo toisen kolmen pisteen voittonsa tämän kauden aikana! Ja tällä kertaa kohteena oli Kiri. Viime postauksessa mainitsinkin meneväni ottelua katsomaan. Veimme avomieheni kanssa pojan mummin hyvään hoitoon ja suuntasimme Hippokselle, jossa vanhempani jo odottelivat. Ja voi ihmettä, ehdimme paikalle pelin alkuun! Yleensähän meillä on ollut tapana, hyvistä aikomuksista huolimatta, ollut missata vähintäänkin ensimmäinen vuoro tai vuoropari.

Pelin alku ei ollut kovinkaan lupaava. KaMan ulkokenttä haparoi ja erityisesti kakkospuolen raja tuntui vuotavan. Se onkin kyllä Hippoksella paha paikka; siitä kun pääsee läpi, niin useimmiten "all hell breaks loose". Kunnon pessimistinä ajattelin, että meillä oli sentään anopin tutun kautta saadut ilmaisliput, joten ei moisesta tarvinnut edes maksaa. Onneksi jakson loppupuolella Kankaanpää sai kuitenkin läpilyönnin ja voitti jakson 3 - 4.

Kuten tämän päivän Keskisuomalaisessakin todettiin, niin Kiri ei tainnut tuosta läpilyönnistä enää toipua pelin aikana. Jyväskyläläistenkin ulkokenttä nimittäin hörppi aika taidokkaasit muutaman lyönnin. Tuloksena KaMalle oikein sievoisesti juoksuja ja jaksovoitto numeroin 3 - 9.

Peli oli siis juoksujen ja täyden pistepotin valossa oikein mainio. Tosin ehkä voisi todeta, etten ole oikein varma, oliko voitto joukkueen omaa hyvyyttä vai vastustajan huonoutta. Ulkopeli kun ei kummallakaan ollu kohdallaan ja Kiri sai peräti kaksi juoksua KaMan lukkarin vääristä syötöistä johtuneilla vapaataipaleilla. Mutta kolme pistettä on kuitenkin aina kolme pistettä.

KaMa sisävuorossa. Nyt muuten muistin ottaa usemmankin kuvan ottelusta. :-D

Kirin vuoro koittaa onneaan sisällä.

Sain myös napattua kuvan avomiehestäni KaMa-kaulahuivi kaulassa. Kyseessä on lavastus, laitoin huivin hänelle ihan vain kuvaa varten. Ilmeestä näkee, kuinka mielellään Kirin kannattaja tuota vaatekappaletta pitää.

Ja sokerina pohjalla:

Ottelun jälkeen Mummilasta löytyi pieni telkkarintuijottaja (tiedämme kyllä, etteivät pienet lapset saisi katsoa tv:tä, mutta noin pieni kuitenkaan tuskin siitä vielä kovin paljon ymmärtää). Menossa oli tenniksen Wimbledon-turnauksen miesten loppuottelu, jota poika seurasi niiiin tarkkaavaisen oloisena.