maanantai 22. heinäkuuta 2013

Vilho reissaa

Viime torstai 18.7.2013 oli jännä päivä. Se alkoi normaalisti; höpsöttelin äidin kanssa, join maitoa ja nukuin. Mutta sitten isi tulikin pari tuntia aikaisemmin töistä kotiin ja aloimme valmistautua lähtemään reissuun. Hieman ennen kello kolmea pakkauduimme autoon ja suuntasimme kohti Kankaanpäätä, paikkaa, jossa en vielä ollut käynytkään!

Minähän tykkään melko paljon autolla matkustamisesta, siinä kun nukuttaa niin makeasti. Tällä kertaa jaksoin taistella väsymystä vastaa kohtalaisen pitkään. Silmät taisivat painua kiinni vasta hieman Keljon jälkeen:

Heräsin vasta Parkanossa, kun pysähdyimme huoltoasemalla:

Pääsimme perille Pohjanlinnan kentän parkkipaikalle (ylhäällä kuvassa äidin ottama kuva matkan varrelta Kankaanpäästä) ja join vielä maitoa evääksi, jotta jaksaisin makoilla vaunuissani pelin ajan. Sitten isi kokosi vaunut ja lähdimme katsomoita kohti. Siellä odottivat muumo, vaari sekä molemmat enoni.

Vietin suurimman osan ajasta vaunuissa muumon työntelemänä, joten pelistä en itse osaa sanoa juuri mitään. Mutta vaarin ja muun porukan murahteluista päätellen se ei kovin kaksinen ollut. Kummaltakaan joukkueelta. Ensimmäisellä jaksolla KaMa oli kuulemma juuri sen verran parempi, että voitto irtosi, juoksuin 1 - 0.


 KaMa sisävuorossa.







Äidin raportin mukaan toinenkaan jakso ei sen parempi ollut. KaMan ulkokenttä ei aina ollut parhaimmillaan. Kiri sai taas yhden juoksun vapaataipaleella ja eräs juoksuista syntyi, kun pallo lipsahti lukkarin räpylästä juuri ratkaisevalla hetkellä. Äiti sanoi kyllä, että Kankaanpää kiri juoksueroa umpeen hienosti, mutta se ei ihan riittänyt, vaan Kiri voitti toisen jakson 3 - 4. Ai niin, meille sattui hauska juttu toisen jakson alkupuolella. Äiti ja muumo veivät tauolla minut autolle syömään, mutta en ollutkaan siihen kovin halukas. Kun lähdimme takaisin kentälle, minulle tuli jostain syystä, en enää muista mistä, paha mieli ja aloin huutaa. Kentän laidalla ollut järjestysmies tokaisi, että "Kertokaa sille, että KaMa johtaa, niin se rauhoittuu." Siihen äiti ja muumo joutuivat toteamaan, että kyseessä on kylläkin jyväskyläläinen vauva. Mutta äiti lisäsi myös, että kyllä minusta yritetään KaMa-fania kasvattaa. Enpä tiedä, onnistuuko moinen. :-D
Kiri ulkona.

Kiri sisällä.

KaMa juhlii voittoa.


Koska Jyväskylä voitti siis toisen jakson, peli jatkui supervuoropariin. En päässytkään vielä kotimatkalle, höh! Onneksi sentään vältyttiin kotiutuslyöntikilpailulta, kun Kiri ei vuoronsa aikana saanut juoksuja ja KaMa puolestaan onnistui juuri tarvitun yhden juoksun verran.


 Isin sylissä lohtua hakemassa.





Sitten olikin jo kotimatka edessä. Muumo, vaari ja enot saattelivat meidät autolle. Minä vielä vähän tankkasin maitoa, vaikka aluksi siitä ei meinnanut tulla mitään. Mielestäni olisi ollut paljon hauskempaa vain pelleillä. Mutta lopulta uskoin äitiä ja iskää, etten jaksaisi kolmen tunnin kotimatkaa tyhjällä vatsalla.

Tyhjentynyt kenttä ja katsomot.

Pysähdyimme vielä Parkanossa vaihtamassa vaipan. Mutta sen jälkeen nukuin taas lähes koko matkan oikein makoisasti. Jossain Petäjäveden kohdalla hieman heräilin ja huutelin, mutta äiti antoi minulle tuttia ja rauhoitteli, niin loppumatkakin sujui ongelmitta.



Olipa se melkoinen reissu, ensimmäinen pesismatsini. Toivottavasti näitä tulee ensi kesänä monta lisää! :-)


Rakkaudella,

Äidin ja isin vaippakakkiainen




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti