Sulo Vilén iskee jälleen

"Ostin, kun halvalla sain..." Joopa joo. Milloin, oi milloin opin, että kun Turkuun menen, en kannattais mennä lähellekään Lankamaailmaa? Tuli vietettyä taas viikko äidin ja iskän luona ja maanantaina lähdimme äidin kanssa kaupungille. Ensin käytiin Tyksissä, jossa äidillä oli toiseksi viimeinen sädehoitokerta. Joitakin kuukausia menee, ennen kuin saadaan tietää, onko hoito tehonnut. Nyt ei voi muuta tehdä, kuin pitää käsiä ristissä. Hoidon jälkeen kipitimme reippaina naisina Lankamaailmaan, jos siellä vaikka olisi lankoja tarjouksessa. Noooh.... Taaimmassa huoneessa on lankoja myynnissä pusseissa ja sieltä bongasimme Hjertegarnin Nissegarnia puoleen hintaan. Äiti oli siitä tehnyt veljenpojalleni viime jouluksi tonttupuvun ja tilasin nyt omalle pojalle ensi jouluksi samanlaisen. Kiertelimme vielä etuhuoneesa jonkin aikaa ja äiti sanoi, että "ota nyt itsellesikin jotain". Podin hieman runsaudenpulaa, kun kaikki langathan siellä ovat niiiin houkuttelevia. Eniten silmille pomppivat kuitenkin jostain kumman syystä neonvärit ja päädyin kahteen kerään oranssia Four Seasons Gründlin Lisa Unia:

Äitini (Liisa nimeltään) piti kovasti langan nimestä. :-D En ole vielä päättänyt mitä tästä teen, mutta joitakin ajatuksia on jo muhimassa.

No, ei nämä ostokset vielä mitään. Tuijottelin tiistaina äidin ja iskän luona edellisenä päivänä ostettuja Nisegarneja ja hoksasin, että niistähän saisi ihanan pehmoisen torkkupeiton. Olen nimittäin sellaista suunnitellut tädilleni, joka ensi vuonna täyttää 70. Kun siis keskiviikko koitti ja olin menossa kaupungille tapaamaan pojan kummitätiä, kävin nopsasti taas Lankamaailman kautta ja kahmaisin mukaani 30(!) kerää Nisseä. Onneksi hintakaan ei mikään päätähuimaava ollut; 25,50 €. Koska palasimme kotiin junalla, langat jäivät vielä odottamaan Turkuun. Peittoprojekti tosin pääsi jo alulle sen verran, että toinen dominopala on aloitettu.

Toki edullisia lankaostoksia pystyy tekemään myös ihan kotimaisemissa. Yleensä ruokakaupassa käydessä on tapanani käydä lankaosastollakin vilkaisemassa, olisiko siellä keriä, jotka tahtovat kotiin kanssani. Yhtenä päivänä Cittarin lankahyllyillä olikin sitten yksinäinen Softy-kerä, jossa oli vieläpä houkutteleva tarjouslappu:

Pakkohan se oli kärryihin nakata. Kotiin palattuamme avomies tosin huomasi, että kassa olikin ottanut täyden hinnan: 6,25 euroa. Asia onneksi selvisi sillä, että kävin seuraavana päivänä kaupan neuvonnassa ja sain ylimääräiset rahat takaisin. Tällä kerällä on onneksi jo käyttötarkoitus, Joulupukin konttiin on täytettä tulossa.

KYHäily kääntyy jo loppusuoralle ja itselläni on enää kolme työtä kesken. Viime postauksen jälkeen olen saanut kolme työtä valmiiksi.

Kyh#9 Baktus. Lankana Novita Wool, jota meni 155 grammaa. Puikot 3,5mm. Tämäkin lanka on Marimekon kassin aarteita. Siitä piti alunperin tulla Sagittaria-huivi äidille ja pitkävartiset, palmikkokuvioiset sormikkaat tädille. Mutta koska innostusta noihin tekeleisiin ei enää ollut, purkuun menivät. Lähempää katsottuna puretun langan epätasaisuus näkyy, mutta ei mielestäni häiritsevästi. Tämän ajattelin sujauttaa joulupakettiin pojan kummitädille tossujen kaveriksi (taas on yllätys pilalla, Helinä!).

Kyh#7 Pikkulapsen pipo. Lankoina Novita Miami, Novita Luxus Cotton, Novita Bambu ja Gjestal Shiny, joita kului 43 grammaa. Koukku 4mm. Sama, omasta päästä kehitelty ohje kuin edellisessä vastaavassa pipossa. Tämän sai Turun reissulla päähänsä veljenpoika.

Kyh#2 Vauvan peitto isoäidinneliöistä. Lankoina Novita 7 Veljestä, Gjestal Janne sekä joku Red Heartin keinokuitulanka, jonka nimeä en enää muista. Ohje löytyy Novitan Kesä 2011 -lehdestä. Tämä on oikein kunnon stashbuster: lankaa meni 443 grammaa! Uutta jouduin ostamaan vain yhden mustan seiskaveikkakerän verran, muut langat löytyivät jämävarastostani. Aloitin työn vailla selkeää ajatusta saajasta, mutta nyt olen päättänyt, että peiton saa ristiäislahjaksi serkkuni nuorimmainen, joka syntyy marraskuussa.

Hupsistarallaa, lankavarastossa on nyt yli kilo plussaa! Pitäisköhän ruveta etsimään huonosti menestyvää huoltoasemaa ohikulkutien varrelta...


Nou hätä, tää on tätä.


rakkaudella,

manteliMinni

Kädet ylös, tämä on ryöstö!

Rahat, terve järki ja itsehillintä tänne! Eli kuinka "eksyin" taas lankakaupoille.

Avomiehellä oli kesälomaa viikko ennen ja viikko jälkeen Juhannuksen. Tuon jälkimmäisen viikon torstaina anoppi otti pojan hoitoon ja pääsimme miehen kanssa kahdestaan päiväksi reissuun. Ja mihinkäs tuo kahdenkeskinen irtiotto suuntautui? No tietenkin romanttisen rakkauden mekkaan, eli Tuuriin. :-D Meillä Tuurin reissu on ollut jokakesäinen perinne ja yleensä sieltä on lankaa tarttunut meikäläisen matkaan. Niin tänäkin vuonna. Olin jo jonkin aikaa fiilistellyt Keskisen lankaosastoa ja oli kyllä hienoinen pettymys, että langat eivät olleet juurikaan edullisempia kuin lähimarketeissakaan. Valikoima on toki hieman isompi. Silti teki jotain mieli:

Näistä Miameista olisi tarkoitus väsäillä monsteripipon kaavaa noudatellen pari Minion-pipoa (tiedättehän ne keltaiset otukset Itse ilkimys -elokuvassa?). Samoihin päihin ovat menossa kuin monsteritkin. Tuurista tarttui mukaan myös paketillinen Novitan värikkäitä muovikoukkuja, jotka osoittautuivat olevan äidin pikku kultamurun mieleen. Tällä hetkellä sentään vain yksi on kateissa.

Mutta ei tuo reissu vielä mitään. Viime elokuussa kirjoittelin ystäväni E:n ja minun seikkailusta Poppelissa. Tiistaina tuo seikkailu sai jatkoa, kun suuntasimme puotiin uudestaan Dropsin kesä-alen houkuttelemina. Ja kyllä rysähti:

Kuvassa on yksitoista kerää Parisia, mutta oikeastihan keriä oli neljätoista. Kääk! Eipä toisaalta maksanutkaan kuin parikymppiä. Ja kolme kerää on päässyt jo käyttöönkin; tarkoitus on saada tikuteltua itselle February Lady. Kiva oli taas pitkästä aikaa käydä oikein lankakaupassa. Harmi vain, että huhun mukaan Poppeli olisi lopettamassa. :-(

Eilen oli E:n aika lähteä taas Turkuun. Reippaina tyttöinä kävelimme Matkakeskukseen ja itse kävelin vielä pojan kanssa kotiinkin. Paluumatkalla kävimme Minimanin kautta, josta ostin kerän mustaa Seiskaveikkaa KYH-peittoani varten.

Kävin ensin katselemassa lankaa Anttilassa ja Cittarissa, mutta lievästi kyllä pöyristytti hinta. 4,49€, huhhuh! Vertailu kannatti, Minimanista kerän sai hintaan 3,95€.

Kun tuohon kasaan lisää vielä nimpparilahjaksi ostattamani kerän vaaleanvihreää Pikkusiskoa ja E:ltä saamani pari nöttöstä Dropsin Alpacaa, niin onhan siinä taas kerä poikineen. Varasto paukahtaa nyt plussan puolelle, mutta valmiita töitäkin on sentään muutama.

Kyh#20 Neulottu pitsibaskeri, Novita Rose. Aloitettu 19.6. valmis 24.6. Ohje Novitalta. Puikot 4mm ja 5mm. Langankulutus 34 grammaa. Lahjavaraston täytteeksi menee.

Kyh#19 Virkattu ostoskassi, Novita Luxus Cotton. Aloitettu 19.6. valmis 25.6. Ohje Ravelrysta. Koukku 4mm, langankulutus 65 grammaa. Eipä ole tälläkään osoitetta vielä.

Kyh# 11 Virkatut tossut, Novita 7 Veljestä. Aloitettu 10.6. valmis 29.6. Ohje jälleen kerran Bente Myhrerin ja Lilly Secilie Brandalin Virkkaus vanha konsti uudet mallit -kirjasta. Koukku 4mm, langankulutus 83 grammaa. Lahjavarastoon toistaiseksi.

Kyh#12 Virkatut tossut, Novita 7 Veljestä. Aloitettu 10.6. valmis 29.6. Ohje sama kuin edellisessä. Koukku 4mm, langankulutus 77 grammaa. Taidan antaa nämä pojan kummitädille joululahjaksi. (Siispä, Svante, jos luet tätä, yllätys on pilalla. Nih!)


Näin täällä tällä kertaa.


Neulomisiin!


rakkaudella,

manteliMinni

Hullutuksia hullutusten perään

 Jee, olen päässyt Kesäyön hullutus -urakassani puoleenväliin, kymmenen työtä on jo valmiina!

Kyh#17 Virkattu röyhelöhuivi. Aloitettu 18.6. valmis 22.6. Lankana Novita Rose, jota kului tasan 50 grammaa. Valmistui mukavasti automatkalla Turusta Jyväskylään. Valmistumisen olen merkannut eiliselle lähinnä sen takia, että sain vasta silloin langat pääteltyä. Ohje on Novitan vanha ja hyväksi havaittu; näitä olen värkkäillyt jo kasapäin. Ongelmana vain on se, että kohta alkavat loppua ystävät ja tutut, joille en ole vielä röyhelöä virkannut.

Kyh#18 Neulottu pitsibaskeri. Aloitettu 18.6. valmis 22.6. Tässäkin lankana Rose, kulutus 34 grammaa. Tämäkin ohje Novitan. Näitäkin on tullut jokunen jo tikuteltua ja kohta sama ongelma edessä kuin noiden huivienkin kanssa. Tälle ei siis ole vielä saajaa tiedossa, vaan jää odottamaan lahjavarastoon yhdessä huivin kanssa.

Kyh#5 Villasukat. Aloitettu 4.6. valmis 22.6. Novita Nallea kului 83 grammaa. Novitan perusohjeella tehdyt. Nämä ovat itseasiassa tämän vuoden ensimmäinen joululahja! Pukinkontista nämä menevät lämmittämään isäni jalkoja. Iskälle on kiva neuloa, hän kun pitää villasukkia varmaankin ympäri vuoden, jopa kesäkeleillä, kyllä! :-D

Myös Kyh#14 Vauvan kypärämyssy tuli valmiiksi jo 13.6., mutta siitä en valitettavasti muistanut ottaa kuvaa, ennen kuin lähetin sen eteenpäin uudelle omistajalleen. Tai siis omistajan vanhemmille, pikku pallero kun ei ole vielä syntynyt. Nuoremman kummityttöni eno vaimoineen saa vauvan elo- tai syyskuussa ja pikkuista varten tikuttelin myssyn sekä junasukat, jotka valmistuivat jo ennen Kyhiä. Myssyyn meni vaaleansinistä Anttilan Minniä 26 grammaa. Sukat neuloin Novitan Santorinista ja juuri hoksasin, että taisin unohtaa punnita ne.

Mutta eipä hullutukset vielä tähän loppuneet! Juhannusta edeltävänä viikonloppuna matkustimme taas Turkuun vanhempieni luokse. Reissussa ei juuri ehtinyt levätä, melkein joka päivälle oli ohjelmaa. Ensin sunnuntaina kummitytön isosiskon rippijuhlat ja sitten maanantaina retki Korkeasaareen. Tuolla retkellä meitä oli yhdeksän henkeä, aika iso lössi, vaikka oltiin ihan vain omalla porukalla (meidän perhe, isoveljen perhe, äiti, iskä ja toinen isoveli) liikkeellä. Sää ei ollut paras mahdollinen, oli aika kylmä ja Esteri revitteli hanuriaan kuuroluontoisesti. Kivaa oli silti. Itse olisin halunnut vielä käväistä Linnanmäellä, mutta kurja keli ja yleinen väsymys torppasivat tuon aikeen. "Lohdutukseksi" äiti lupasi, että saisin ratsata hänen lankalaatikkonsa. Ihan mukavan kokoinen saalis sieltä lähtikin mukaan. Huiviin ja baskeriin käyttämäni Roset olivat äidiltä peräisin. Rosea otin myös kaksi muuta kerää, valkoisen ja petroolin. Petroolin onkin päässyt puikoille  ja siitä tulee mikäpä muukaan kuin baskeri. Rosejen lisäksi otin kerän lehmuksenvihreää Woolia ja kerän vaaleanvihreää pikkusiskoa. Täysien kerien lisäksi saaliini sisälsi jämäkerät pinkkiä ja persikkaa Softya sekä jämäkerät Novita Siljaa sekä jotain Red Heartin keinokuitulankaa.

Ja tänään hulluttelin sitten lisää. Kävin kaupungilla hoitamassa asioita ja ajattelin, täysin viattomasti (hah!) käväistä Anttilassa katsomassa, oiskohan lankoihinkin iskenyt kesä-ale. Ja voivoi:

Miami oli 2€/kerä, joten pelastin nämä pinkit seitsemän kerää mukaani. Näiden lisäksi ostin yhden lehmuksenvihreän Woolin äidiltä nappaamani seuraksi.

Näillekin langoilla on kuitenkin jo käyttöä, sillä olin sitten niin kaistapäinen, että päätin ilmoittautua Ravelryssa järjestettävään JYHiin eli Jouluyön hullutukseen. Eli puuhaa riittää koko loppuvuodeksi. Mutta sen puitteissa ajattelin tehdä suurimman osan joululahjoista.

Kunhan poika menee höyhensaarille, laitan taas hihat ja puikot heilumaan.


Neulomisiin!


rakkaudella,

manteliMinni

Ei-niin-hyvä idea

"Kulta, kun käyt kellarivarastossa hakemassa talouspaperia, toisitko samalla mulle sen Marimekon muovikassin? Siinä on vissiin pari-kolme UFOa." Joopa joo. Muistin kyllä, että kassi itsessään oli melko kookas, mutta melkein meinasi leuka kolahtaa lattiaan hämmästyksestä, kun avomies raahasi esille säkin, joka suorastaan pursuili keskeneräisiä töitä ja jämälankanyssäköitä. Siinä olivat melkein kaikki "aarteeni" ajalta, kun asuin vielä Turussa. Eli yli kahden vuoden takaa. Otin äsken koko komeudesta pari kuvaakin, mutta tyypilliseen tapaan kamerasta loppui akku juuri, kun olisin ruvennut siirtämään kuvia koneelle. Ehkä muistan laittaa niitä myöhemmin. Ja sen voin todeta ilman kuviakin, että ihan hetkeen ei tarvitse haaveilla lankakaupassa käymisestä, UFOjen purkamisesta ja jämälankojen kuluttamisesta riittää hupia vielä pitkäksi aikaa. Plus tietenkin niistä kokonaisista, käyttämättömistä keristä, jotka ovat omassa laatikossaan. :-D

Mutta onneksi tässä päässä muodostuu joskus hyviäkin ideoita näiden ei-niin-hyvien vastapainoksi. Pitkin toukokuuta etsiskelin epätoivoisesti tämänvuotista KyJy-blogia, mutta sitä ei löytynyt. Viime vuonnahan tempaus jäi välistä viettäessäni pikkuvauva-aikaa. Tänä vuonna olisi taas neulehammasta kolottanut ankarasti ja yritin Ravelrystakin kysellä, onko KyJyä ollenkaan. Eräässä ryhmässä vastaaja arveli, että viime vuoden emo on tänä vuonna liian kiireinen lähteäkseen hommaan ja toisessa ryhmässä kehotettiin minua ilmoittautumaan KYHiin eli Kesäyön hullutukseen, mitä olin jo harkinnutkin. Vastasin kuitenkin kehottajille, että KYHin aikataulu on liian kiireinen, koska minulla on pieni lapsi ja gradukin työn alla. Mutta sitten aloin puhua itseäni ympäri eikä se kovin vaikeaa ollut. Niinpä lähdin tänä vuonna ekaa kertaa hulluttelemaan!

Tavoitteena on siis aloittaa ajalla 1.6. - 20.6. joka päivä yksi työ ja saada kaikki aloitetut työt valmiiksi heinäkuun loppuun mennessä. Oma listani näyttää tähän mennessä tältä:

Kyh#1 Jämälankasytomyssy, Novita Miami. Aloitettu 1.6. valmis 2.6.
Kyh#2 Vauvan peitto isoäidinneliöistä, Novita 7 Veljestä. Aloitettu 2.6.
Kyh#3 Raidallinen sytomyssy, Novita Miami ja Crelando Spring. Aloitettu 2.6. valmis 3.6.
Kyh#4 Virkattu ostoskassi, Novita Malibu ja Novita Tahiti. Aloitettu 3.6. valmis 4.6.
Kyh#5 Villasukat, Novita Nalle. Aloitettu 4.6.
Kyh#6 Pikkulapsen pipo, Novita Miami, Novita Luxus Cotton, Novita Bambu ja Gjestal Shiny Aloitettu 5.6. valmis 10.6.
Kyh#7 Pikkulapsen pipo, Novita Miami. Aloitettu 5.6.
Kyh#8 Virkattu pipo, Novita Kide. Aloitettu 6.6. valmis 6.6.
Kyh#9 Baktus, Novita Wool. Aloitettu 8.6.
Kyh#10 Virkattu ostoskassi, Novita Luxus Cotton. Aloitettu 8.6. valmis 9.6.
Kyh#11 Virkatut tossut, Novita 7 Veljestä. Aloitettu 10.6.
Kyh#12 Virkatut tossut, Novita 7 Veljestä. Aloitettu 10.6.
Kyh#13 Vauvan nuttu UFOsta FUFOksi, Novita Santorini ja Anttila Minni. Aloitettu 11.6.
Kyh#14 Vauvan kypärämyssy, Anttila Minni. Aloitettu 11.6.

Kuten listasta näkyy, kuusi työtä on ehtinyt jo valmistuakin:

Kyh#1. Koukku 4mm, langankulutus 41 grammaa. Tähän työhön upotin jämä-Miameitani; sininen ja beige loppuivat kokonaan.

Kyh#3. Koukku 4mm, langankulutus 38 grammaa. Tähän yritin saada kulumaan lopun vihreän Miamin, mutta sitä jäi vieläkin pienin nöttönen. Tämän, kuten edellinenkin, pääsee joku kaunis päivä koristamaan jonkun syöpäpotilaan päätä, joko TYKSin tai Keski-Suomen keskussairaalan kautta.

Kyh#4. Koukku 4mm, langankulutus 112 grammaa. Luulin saaneeni kulutettua tähän kaiken Malibun, joka jopa loppui kesken, minkä takia parissa viimeisessä kerroksessa ja kahvassa käytin Tahitia. Vaan kuinka ollakaan, eikös sen Marimekko-säkin uumenista löytynytkin vielä kimalteleva nöttönen! Tämä kassi on jo jatkanut matkaa; meni synttärilahjaksi turkoosista väristä pitävälle anopille.

Kyh#8. Koukku 4,5mm, langankulutus 57 grammaa. Virkkasin tällaisen juuri ennen Joulua viime vuonna. Lankaa jäi tuolloin 38 grammaa eli se ei olisi riittänyt toiseen pipoon. Mutta tässäpä jätti-säkkini tulikin avuksi. Sieltä löytyi vielä nöttönen. Innoissani punnitsin löytöni toivoen sen painavan ainakin 19 grammaa, jolloin lankaa olisi juuri riittävästi. Ja löytämäni nöttönen painoi tasan 19 grammaa! Koska lukema oli noin eksakti, en ollut vieläkään varma langan riittävyydestä. Niinpä päätin tehdä pipon puolta milliä pienemmällä koukulla kuin edellisessä versiossa. Ja kyllä kannatti, lankaa nimittäin jäi vain nelisen senttiä. Aika nappiin kulutettu siis. Tämä menee luultavasti kummityttöni isosiskolle, jolla oli syntymäpäivä jo helmikuussa, mutta jolle en ollut vielä lahjaa tehnyt.

Kyh#10. Koukku 4mm, langankulutus 62 grammaa. Tätä tehdessä tuli lähes nostalginen olo. Ostin luonnonvalkoista Luxus Cottonia kesällä 2010. Oli minun ja avomieheni ensimmäinen kokonainen kesä yhdessä (oi nuorta lempeä ja tietenkin myös sitä rakkautta, mikä meillä tänä päivänä on <3) ja menossa oli jalkapallon MM-kisat. Koska itse en niin paljon futiksesta perusta, mutta voin sitä katsoa, jos on käsillä jotain puuhaa, aloin tehdä itselleni kesäkassia. Nyt, neljä vuotta myöhemmin, kassi on edelleen kesken. Koska uudet kisat ovat aivan nurkan takana (alkavat huomenna) on aika tehdä tuollekin UFOlle jotakin. Tulos: osittainen purkutuomio. Jäljellä ollut käyttämätön lanka on käytetty ylläolevaan ostoskassiin, neljä vuotta sitten virkkaamistani palasista tulossa ehkä pari pikkulaukkua lahjavarastoon. Saajaa tälle tekeleelle ei ole vielä tiedossa. Ei ehkä jää omaan käyttöön, vaan menee lahjavarastoon.

Kyh#6. Koukku 4mm, langankulutus 43 grammaa. Tässä kohtaa täytyy hieman kehaista itseäni. Tämä on nimittäin niitä harvoja töitäni, jotka ovat ihan omia luomuksiani. Olen siis tehnyt tämän pipon ihan ilman ohjetta. Jee! Samalla tavalla virkattu kuin nuo kaksi tässä postauksessa näkyvää sytomyssyä (eli nekin ovat siis omalla ohjeella tehtyjä). Silmät tein samalla tavalla kuin pipon kaksi ekaa kerrosta. Tämän saa painaa päähänsä oma pikku höpömönkkärini. Veljenpojalle on valmistumassa samanlainen, vielä pitäisi jaksaa ommella silmät paikalleen ja virkata kulmakarvat. Mietin muuten pitkään, mihin käyttäisin tämän langan, sillä kun oli erityistä tunnearvoa. Siispä pipot aivan erityisiin päihin. <3



Enää kuusi aloitusta tehtävänä, niistäkin suurimpaan osaan on jo idea valmiina.


Lämpimiä ja kesäisiä neulepäiviä!



rakkaudella,


manteliMinni

Voitonpäivä

Tiistaina saatiin sitten kiinni kesän urheilutarjonnasta myös täällä kotopuolessa. Kyseessä oli tietenkin Hippoksen pesäpallostadionin uuden tekonurmen vihkiäisottelu, jossa Kirillä oli vastustajana Kouvola. Avomiehen ja pojan lisäksi mukana oli myös appiukko eli pappa, joka ei tosin pelistä tainnut kovin paljon nähdä, pikkuinen herra työnjohtaja kun oli sitä mieltä, että kävely on paljon jännempää kuin pesis.

Hippokselle oli tosiaan saatu täksi kaudeksi uusi tekonurmi ja jo oli aikakin. Edellinen taisi olla liki kaksikymmentä vuotta vanha ja kuulemma jopa hengenvaarallinen. Keväällä oli useampaankin kertaan ollut Kirin Facebook-sivuilla kutsu kenttätalkoisiin ja oikein kyllä harmitti, kun aikataulut eivät natsanneet enkä päässyt yksiinkään mukaan. Lajin hartaana fanina kun olisin mielelläni ollut auttamassa. Mutta kovasti olivat talkoolaiset ahertaneet tiistai-aamuun asti ja kentän yleisilme olikin kyllä positiivinen yllätys.

Ensimmäinen plussa siitä, että vihdoin oli saatu sisäänkäynnin ja lipunmyynnin paikkaa vaihdettua. Ennenhän lipunmyynti sijaitsi katsomon alla, liki mäntypusikossa, josta sitä oli vaikea edes huomata, jos ei tiennyt, mistä etsiä. Nyt oli parempi paikka löytynyt kolmospuolen katsomon vierestä. Toinen plussa tietenkin uudesta, upeasta tekonurmesta.

Kolmas plussa siitä, että myös koko katsomo oli maalattu! Ei tainnut olla aivan pieni urakka. Toki pelkällä maalillakaan ei voida ihmeitä tehdä. Ainakin allekirjoittaneen silmin katsomolla ei kovin montaa elinvuotta taida olla edessään, lautojakin on jostain kohtaa mennyt jo poikki. Ja on se nyt kumma, että nykypäivänä kentällä, jossa pelaa ei vain yksi, vaan KAKSI, superpesisjoukkuetta, ei ole katettua katsomoa! Sitä häviävän pientä liparetta kakkospuolella ei juuri voi katokseksi sanoa. Tietenkin ymmärrän, että rahastahan se on hyvin pitkälti kiinni. Tuollaiset investoinnit ovat aina jostain muualta pois. Mutta silti.

Mitä itse peliin tulee, olisi suonut osan talkoolaisten tarmosta tarttuvan myös Kiriin. Lyöntipeli oli melko onnetonta ja ulkokentästäkin vuoti hieman liian helposti. Yhden juoksun sentään saivat toisella jaksolla, mutta sekin tuli täysin lahjana Koplan lukkarin yritettyä kauhaista palloa, joka ei jäänytkään räpylään, vaan kimmahti takaisin etukentälle. Ottelu meni siis puhtaasti 0 - 2 (0 - 3, 1- 7).

Mutta valoa omaan päivääni toi asia, josta olin haaveillut jo vuosikausia. Pääsin nimittäin tauolla pojan kanssa kävelemään kentälle. Aiemmin olen aina ihaillut siellä vipeltäviä lapsosia ja heidän iloaan. Ja voi sitä riemua, mikä Vilhonkin kasvoista kuvastui, kun pääsi hiekalla tepsuttelemaan ja näki isojen poikien (n.5-vuotiaiden) viilettävän ohitse. Tänä kesänä kun vielä pääsisi kävelyttämään kentällä myös Kankaanpäässä, tämän äidin riemu olisi rajaton. :-)

Ja kuten jo mainitsin, oli pikkumiehellä varsin paljon muuta puuhaa pelin seuraamisen ohessa. Papan kanssa oli pakko päästä kävelemään ja niiltä reissuilta tarttui matkaan pari kohtalaisen kokoista käpyä. Elävästi tuli mieleen Kummeli Stories -elokuvan "pidetty liikunnan ja uskonnon opettaja", joka aamunavauksessaan tokaisi, että "Meidän tulisi kerätä elämän käpyjä elämän varastoon". Juuri tästä on ylläolevassa kuvassa mielestäni kyse.

Eilen olikin toisen suosikkilajini vuoro. Täytyy tunnustaa, että aiempien pelien perusteella en alkuunkaan uskonut Leijonien menestykseen Kanadaa vastaan. Takaraivossa kuitenkin kyti pienenpieni ajatus "entä jos?". Kukaanhan ei ole voittamaton, ei edes jääkiekkoilun emämaa. Koska peli alkoi verrattain myöhään, vietin puolet siitä makuuhuoneessa imettämässä, avomiehen ja kyläilemään tulleen isoveljeni istuessa olohuoneessa telkkarin ääressä. Toki makkarissakin telkkari on, mutta katsoin aivan muita ohjelmia. Voi että, miten melkein unen partaalla ollut poika säikähti, kun isi ja eno rupesivat huutamaan ilosta Suomen tasoitettua pelin. Onneksi uni oli juuri tullut silloin, kun johtomaali syntyi. Siinä vaiheessa itseltäni petti hermot ja pakenin jännitystä saunaan, lukemaan kirjaa. Avomies tosin huomautti, että pääsin kuitenkin tunnelmaan, kun sain istua lauteella hänen vienosti hieltä tuoksuvien jääkiekkovarusteidensa joukossa. :-D

Toivotaan, että myös tänään olisi voitonpäivä. Illalla on nimittäin tarkoitus taas suunnata Hippokselle, jossa Kirin vieraana on KaMa! KaMa-lippu messiin, mieli korkealle ja äänijänteet valmiiksi.

rakkaudella,

manteliMinni

Kirjoittaminen kirjoittaminen blaa blaa blaa

Jahas, onkin päässyt jo puolitoista kuukautta vierähtämään edellisestä kirjoituksesta. Käsitöitä olen tehnyt entiseen tahtiin (siis ainakin aloittanut uusia), mutta syy taukoon on ollut selvä. En vain ole jaksanut kirjoittaa mitään ylimääräistä. Ja se puolestaan johtuu siitä, että olen vihdoinkin päässyt aloittamaan tosissani gradun kirjoittamisen, jee! Poika on ollut useana päivänä mumminsa luona hoidossa, jolloin olen itse päässyt raahautumaan yliopistolle tai kotona koneen ääreen. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää, toivottavasti syksyyn mennessä on tutkimukseni valmis ja kansien välissä. :-)

Paljon on jäänyt raportoimatta tauon vuoksi, esimerkiksi äidin kanssa tehty ihanan virkistävä reissu Tampereelle, jossa kävimme katsomassa Les Miserablesin, joka on ehdottomasti suosikkimusikaalini. Rakastuin siihen nähtyäni sen pari vuotta sitten Åbo Svenska Teaterissa. Nyt on sitten nähty suomenkielinenkin näyttämöversio ja tietenkin elokuvan kävin katsomassa viime vuonna ja blu-ray löytyy leffahyllystä. Vielä jos jaksaisi tarttua Victor Hugon alkuperäisteokseen.

Toinen tärkeä tapahtuma oli kauan odotettu miesten Superpesiksen kauden avaus. Kiitos Varsinais-Suomen Pesiksen, pääsimme nauttimaan siitä Turussa. Ja mikä vielä parempaa, sattui niin sopivasti, että ottelussa pelasi KaMa. Koska suuri osa viimevuotisista pelaajista ja pelinjohtaja lähtivät muihin seuroihin, on joukkue uudistunut melkoisesti ja rakentuu enemmän omien kasvattien varaan. Urheilumediassa on tullut rankkaa, joskin realistista arviota Mailan sijoituksesta tällä kaudella; hännänhuipuksi on jäämässä ehdottomasti, vahvuuksia ei ole, heikkouksia senkin edestä. Mutta onneksi arviot ovat vain arvioita ja se nähtiin hienolla tavalla 10.5. Nimittäin KaMahan otti ja voitti Hyvinkään Tahkon 2 - 1 (4 - 3, 0 - 3, 1 - 0). Jos toisella jaksolla ei olisi tullut karmeaa harhaheittoa, olisi varmasti kolmekin pistettä ollut ihan otettavissa. Kyllähän siitä riemu repesi ja tämäkin mamma heilutti vanhaa KaMa-lippua kentän laidalla kuin heikkopäinen. :-D Toki on vielä pitkä kausi edessä, joten saa nähdä, saavatko kankaanpääläiset yllätysmomentin uudestaan päälle eli nouseeko Maila kuin feeniks. Ehheh.

Mutta noita edellisiäkin tärkeämpää on ollut nähdä oman lapsen kehittyminen. Meillä ei selvästikään ole enää vauvaa, vaan touhukas taapero. Kävelemäänkin on opittu eikä poju muuta haluaisi tehdäkään. Vielä emme ole yhtään yötä viettäneet erossa, mutta merkittävä askel otettiin tuon Tampere-reissun yhteydessä. Teimme niin, että menin Vilhon kanssa junalla Jyväskylästä Tampereelle. Äitini tuli puolestaan Turusta isoveljeni kanssa. Tampereella teimme sitten vaihdon ja pojat jatkoivat samantien Turkuun. Eli olin koko päivän erossa pikkumiehestä. Yllättävän hyvin sujui. Kun vihdoin pääsimme äidin kanssa Turkuun ja muumolan ovesta sisään, poika katseli ihan ilmeettömänä. Mutta heti, kun olin menossa vessaan eli pois näkyvistä, alkoi itku. Äidin pikkuinen rakas. <3

Ja nyt käsitöiden pariin:

Avomies täytti viime kuussa 30 vuotta, enkä keksinyt muuta lahjaa, joten tikuttelin hänelle sukat Nalle luontopolku Kaarnasta. Pari pipoa kyseisestä langasta hänellä jo onkin. Ohjeena Novitan perussukkaohje, puikot 3mm, langankulutus 81 grammaa.

Samasta langasta jo edellisessä postauksessa mainitsemani lappuhousut ystäväni vauvalle. Pojan ristiäisiä juhlittiin Tampere-reissun jälkeisenä lauantaina, minkä takia Turkuun matkustinkin. Mainion ja miehekkään nimen sai. Ohje löytyi Suuresta käsityölehdestä, 3/2007. Puikot 3mm ja 3,5mm. Langankulutus 107 grammaa. Tykätyt ovat olleet ja sain jopa kännykkääni hellyttävän kuvan pojasta vaunuissaan neulomani vaatteet yllään.

Ja mihinkäs tiikeri raidoistaan pääsee eli jälleen Baktus, tällä kertaa tosin pitsisenä versiona. Tämä menee lahjaksi kummityttöni isosiskolle, joka pääsee kesäkuussa ripille. Lankana Butterfly Threadsin Standard Metallic, jota kului 72 grammaa. Puikot 3,5mm.

Tämä kaulahuivi on puolestaan alkuviikon tuotos. Istuin maanantaina ja tiistaina suuressa graduseminaarissa, jossa suomen kielen oppiaineen opiskelijat esittelivät gradujaan. Koska seminaari kesti maanantaina kahdeksan ja tiistaina neljä tuntia, oli esityksiä kuunnellessa myös runsaasti aikaa neuloa. Annoin projektille Ravelryssa nimen Aivot narikkaan, koska kyseessä on ihan vain perushuivi. 40 silmukkaa, 2o2n  n.180cm. Halusin neulottavaksi mahdollisimman yksinkertaisen työn, jotta keskittymiseni esityksiin ei häiriintyisi, nehän kuitenkin olivat pääasia. Puikot 4,5mm. Lanka 7 Veljestä Nostalgia, langankulutus 192 grammaa. Ihan vain huvin vuoksi en tätä neulonut, tämä menee lahjaksi isoveljelleni, joka täyttää 30. Hänen syntymäpäivänsä on tosin vasta marraskuussa, joten melko ajoissa. olen.

Isoveljen avovaimon serkku on saamassa tässä kuussa lapsen ja halusin tätäkin muksua muistaa jotenkin. Päätin tehdä peiton ja yksinkertaisten töiden makuun päästyäni päädyin isoon isoäidin neliöön, kokoa tuli noin 65x65cm. Reunassa kerros kiinteitä silmukoita ja rapuvirkkausta. Tähän sain upotettua lähes kaiken Turusta ostamani Gjestal Noran; langankulutus 289 grammaa. Koukku 3,5mm.

Valmistuneiden töiden myötä tämän lankavarasto on taas reippaasti yli kilon miinuksella, vaikka nappasinkin äidiltä 463 grammaa erinäisiä jämälankakeriä, enimmäkseen Seiskaveikkaa. Toki myös jätin Turkuun viime reissulla 117 grammaa Novita Sädettä, joiden on määrä jossain vaiheessa kulkeutua ystävälleni Epelle.



Tällaista täällä tänään. Toivottavasti blogihiljaisuus ei veny yhtä pitkäksi tällä kertaa.



Neulomisiin!


Rakkaudella,

manteliMinni

Messuilua ja muuta mukavaa

Kovin ihmeellisiä asioita ei ole käsityörintamalla tapahtunut, startiitti meinaa vaivata edelleen. Mieli tekee tehdä vain pieniä ja nopeasti valmistuvia töitä, mihinkään suurempaan ei tunnu keskittymiskyky tai aika riittävän. Ja kun on jonkun työn aloittanut ja sitä jonkin aikaa tikutellut, muistuukin mieleen jokin vieläkin mielenkiintoisempi ja kiireellisempi neulottava. Ja siinä sitä taas ollaan; Ravelryn mukaan kaksitoista projektia on kesken ja laatikoiden kätkössä on jokunen mytty, joita en ole jaksanut Ravleryyn edes kirjata.
 
Mutta kolme työtä olen kuitenkin saanut valmiiksi, jokainen lahjaksi:

Ystäväni Eppe vihjaili, että hänellä on sinisestä Novita Crystalista neulottu tuubihuivi, joka voisi kaivata seurakseen ostamastani sinisestä Säteestä tehtyä pipoa. Niinpä tekaisin ihan perus-beanien, näyttävä lanka ei monimutkaista ohjetta tarvitse. Ravelryssa annoin työlle nimeksi Tähdet tähdet, koska neulepinta muistutti kovasti tähtitaivasta. Puikot 4mm, langankulutus 33 grammaa.

Seuraava työ herättää minussa erityisen helliä tunteita:

Sain nimittäin kaksi viikkoa sitten maailman ihanimman tekstiviestin. Pitkäaikaisin ystäväni, joka on myös poikani kummitäti, oli saanut poikavauvan. Samana päivänä laitoinkin puikoille Nalle Luontopolkua Kaarna-sävyssä, joka muodostui Garter Yoke Baby Cardiksi (Puikot 3,5mm; langankulutus 90 grammaa). Tälle kyseiselle muksullehan olen jo tehnyt toukkapussin ja dominopeiton. Ja koska lanka oli vauvan äidin mielestä niin kivan väristä, nyt on puikoilla lappuhousut pienokaiselle tuosta Kaarnasta.

Avomiehen ystävä ja tämän avovaimo ovat siinä suhteessa selvästi samanlaisia kuin me, että eivät kuulemma jaksa järjestää juhlia kovinkaan usein. Mutta nyt saimme kutsun ja tekaisinkin jo parille kihlajais-tupari-synttäri-synttäri-valmistujais-valmistujaislahjaksi pannulaput:

Näistä tuli mukavan paksut, sillä kummassakin lapussa on kaksi isoäidinneliötä, jotka on yhdistetty kerroksella kiinteitä silmukoita. Reunassa viimeistelin vielä rapuvirkkauksella. Koukku 4mm, lankana Novita Veera ja Seitsemän Veljestä, joita kului yhteensä 106 grammaa. Idean sain pannulapusta, jonka voitin kerran eräästä blogiarvonnasta.

Ja jotta lankavarasto ei suotta pääsisi laihtumaan, on tehtävä pikainen katsaus ostoksiin. Ja samalla todettava, ettei pidä mennä Tokmannille. Tai Turkuun. Tai minnekään, missä myydään lankaa. Tokmannista ostettu lanka tosin tuli ihan tarpeeseen, serkun lasten tonttulakkeihin tarvitsin lisää lankaa ja Tokmannilla oli taannoin Seiskaveikka tarjouksessa 7€ / 2 kerää.

Mutta sitten lähdin taas käymään Turussa vanhempieni luona. Ja juuri silloin sattui myös olemaan Cittarin Mammuttimarkkinat. Minun ja äidin perinne on ollut käydä niillä, vaikka hyviä tarjouksia tai mitään järkevää ostettavaa ei olisikaan. Tällä kertaa järkeviä ostoksia oli toki neljän Nalle-kerän verran (5€ / 2 kerää). Tai siis järkeviä ja järkeviä; valmiiksi mietittyä käyttötarkoitusta kerillä ei ollut.

Myös toinen tapahtuma osui reissuni kanssa samaan aikaan. Olin jo kotiin saanut mainoksen Kädentaitomessuista ja alustavasti päättänyt hyvin epäneuloottiseen tapaan olla menemättä. Mutta kun mainitsin messuista äidille, hän tuntui kovasti olevan sitä mieltä, että voisin sinne mennä. Joku kyllä vahtisi poikaa. Loppujen lopuksi päädyimme kuitenkin molemmat lähtemään messuille ja otimme poitsun mukaan. Muuten reissu meni kyllä hyvin, mutta parituntisen kiertelyn päätteeksi pikkumussukka alkoi olla kovin väsynyt ja kiukkuinen. Messukeskuksessa oli niin paljon hälinää ja ihmisiä, ettei rassukka pystynyt nukahtamaan päikkäreille. Reippaasti jaksoi kuitenkin pitkän aikaa. :-)

Enkä poistunut messuiltakaan tyhjin käsin. Vaikka opiskelijaäiti-budjetti rajoittikin ostoksia, mukaan lähti pari kivaa juttua:

Kolme arkkia tekstiilifoliota. Sillä saa aikaan vaikka minkälaisia kivoja juttuja, aikaisempia tuotoksiani olen esitellyt blogin alkuaikoina.

Ja tottakai myös lankaa! En ollut pariin vuoteen messuilla käynyt ja nyt ainakin oman tuntumani mukaan siellä oli aiempaa enemmän lankaa tarjolla. Käyskentelimme kojujen seassa ilman sen kummempia suunnitelmia ja päädyimme kojulle, jossa huomioni kiinnitti suloisen pehmoinen lanka, jossa oli mukana aitoa jakkia. Kivoja lankoja näytti olevan enemmänkin. Vasta sitten katsoin paikan nimikylttiä. Poppeli, niinpä tietysti! Päädyin lopulta ostamaan jakin sijasta kolme kerää todella ihkun väristä Drops Alpacaa:

Näistä keristä olisi tarkoitus tehdä jotain mukavaa pientä itselle, malli on vielä vähän harkinnassa. Onneksi Eppe lupasi lahjoittaa jämänöttösensä. Mutta kuinka monelle oikeasti käy näin: tulee Turun Kädentaitomessuille Jyväskylästä asti ja päätyy ostamaan lankaa jyväskyläläisen lankakaupan kojulta? Poppelin kivijalkakauppaan pääsyhän vaivaisikin jopa keskustaan suuntaavan bussimatkan verran. :-D

Uusista aarteista huolimatta miinuksella ollaan edelleen.


Neulomisiin!


Rakkaudella,

manteliMinni