Kävin eilen pääkirjastossa hakemassa muutaman kurssikirjan. Heti ovesta tullessa katseeni osui kirjaston Bookcrossing-hyllyyn. En tiedä, kuinka monelle tuo termi on tuttu, mutta kyse on siis kirjoista, jotka on laitettu kiertoon. Ne voi poimia mukaansa kuka tahansa, ilmaiseksi. Lukemisen jälkeen kirjat on tarkoitus vapauttaa taas kiertoon, seuraavaa lukijaa varten. Kirjojen matkaa voi seurata nettisivulta www.bookcrossing.com.
Opiskeluaikoina, taisi olla varmaankin heti ensimmäisenä vuonna bongasin yliopistolta ja jostain muualtakin pari bookcrossing-kirjaa, joita en kylläkään tainnut muistaa vapauttaa. Tein silloin itselleni myös tunnukset tuonne sivustolle, mutta se unohtui melko nopeasti. Nyt innostuin uudelleen jutusta ja minut löytää sieltäkin tästä eteenpäin nimimerkillä manteli-Minni (jostain syystä en saanut luotua tunnusta ilman tuota väliviivaa).
Ja tällaiset herkut bongasin hyllystä mukaani:
Thomas Harrisin Punaisesta Lohikäärmeestä kiinnostuin, koska luin viime kesänä Uhrilampaat ja pidin siitä kovasti. Dan Brownin Da Vincin -koodin poimin taas, koska se kuuluu 100 kirjan listaan, josta pyrin silloin tällöin lukemaan jotain; Uhrilampaathan oli myös tuolla listalla. Ja satuin löytämään vieläpä englanninkielisen version; onpa taas pitkästä aikaa tilaisuus vetreyttää kielitaitoaan.
Toivottavasti joku tämän postauksen lukeva innostuisi myös bookcrossingista. Ainakin omasta mielestäni se vaikuttaa kirjaston idean villiltä ja vapaalta serkulta! :-D
Lukemisiin!
rakkaudella,
manteliMinni
perjantai 15. huhtikuuta 2016
lauantai 9. huhtikuuta 2016
Melkein vaivan arvoinen
Ajattelin näin pari viikkoa Pääsiäisen jälkeen päivittää pääsiäislomalle mukaan ottamieni käsitöiden tilannetta.
Ohje: ET-kassi
Lanka: Drops Safran
Koukku: 2,5mm
Langankulutus: 154g
Ravelryssa: Maisterin V:n kesäveska
Tämä kassi meinasi Ranuan reissulla jäädä Lemmy-tyynyn ja Kapan jalkoihin, mutta kun sain vihdoin tartuttua koukkuun kunnolla, se valmistuikin sutjakasti. Ja on muuten juuri tänään siirtynyt uudelle omistajalleen; olen vierailulla Turussa ja palasin vähän aikaa sitten kahvittelemasta ystäväni Epen kanssa. Kassia tein pitkälti silkasta virkkaamisen ilosta, mutta sainpa siitä kivan palkkionkin; Eppe osti minulle Hitofude- ja Still light -ohjeet. Kovasti polttelisi aloittaa jompikumpi, mutta onneksi ei ole sopivia lankoja reissussa mukana.
Ohje: Kodin Kuvalehti / Virpi Siipola
Lanka: Novita Miami
Koukku: 3mm
Langankulutus: 275g
Ravelryssa: Lemmy
En ole koskaan ollut Motörhead-fani enkä luultavasti koskaan tule olemaankaan. En ole myöskään koskaan aiemmin kokeillut kirjovirkkausta. Nyt täytyy kuitenkin todeta, että olen iiihan lovena. Törmäsin netissä tähän huippuhienoon ohjeeseen ja vaikka arvelinkin, ettei siitä mitään tule, oli langat hankittava. Ensin etenin maltillista kymmenen kerroksen päivävauhtia, mutta lopulta suorastaan ahmin kerroksia eteenpäin. Haluaisin sanoa, että se oli kaiken sen vaivan arvoista, mutta kun tämän työn suhteen ei ollut vaivaa ollenkaan! Ostin jo lisääkin lankaa ja toisen tyynyn kuviopuoli on enää pariakymmentä kerrosta vajaa. Tyynyt menevät joululahjoiksi isoveljilleni, mutta en kuitenkaan malttanut pitää niitä salassa siihen asti, vaan vilautin kuvia jo ennakkoon. Tyynyn onnistuminen on jo innostanut suunnittelemaan toista mustavalkoista virkkausprojektia, tällä kertaa enemmän "omasta päästä". Mutta sen aika lienee sitten, kun toinenkin Lemmy on valmis.
Myös Kapalle kuuluu hyvää; pääsin Ranualla harmaaseen raitaan asti ja nyt on jo eka vaaleanpunainenkin kerä käytetty. Toisestakin kuluukin vain pieni osa, sillä päätin, etten jaksa neuloa huivia kaksimetriseksi asti, vaan olen jo aloittanut helmaresorin.
Neulomisiin!
rakkaudella,
manteliMinni
keskiviikko 23. maaliskuuta 2016
Pääsiäissuunnitelmia
Kuten edellisen postauksen lopussa ennustin, täydensin vielä tällä viikolla lankavarastoani muutamalla kerällä:
Minimanissa oli Miami tarjouksessa 1,95€/kerä. Itse en olisi sinne päässyt, mutta onneksi mies oli eilen niin ystävällinen, että kävi työpäivän jälkeen hakemassa kerät minulle. Kahdesta valkoisesta ja neljästä mustasta kerästä pitäisi saada yksi Lemmy-tyyny tehtyä. Itse asiassa se on jo aloitettukin, kun noita värejä löytyi vähän vielä varastostanikin. Ihan mielenkiintoista jälkeä tulee, vaikka en olekaan kirjovirkkausta pahemmin harrastanut tätä ennen.
Nämäkin kerät pääsevät mukaani pääsiäislomalle, yhdessä muutaman muun kerän kanssa:
Minimanissa oli Miami tarjouksessa 1,95€/kerä. Itse en olisi sinne päässyt, mutta onneksi mies oli eilen niin ystävällinen, että kävi työpäivän jälkeen hakemassa kerät minulle. Kahdesta valkoisesta ja neljästä mustasta kerästä pitäisi saada yksi Lemmy-tyyny tehtyä. Itse asiassa se on jo aloitettukin, kun noita värejä löytyi vähän vielä varastostanikin. Ihan mielenkiintoista jälkeä tulee, vaikka en olekaan kirjovirkkausta pahemmin harrastanut tätä ennen.
Nämäkin kerät pääsevät mukaani pääsiäislomalle, yhdessä muutaman muun kerän kanssa:
Miameista on tosiaan tarkoitus tehdä tyyny, Safraneista kesäkassi ystävälleni Epelle, Coastit pääsevät Kappaan ja oransseista Nalleista voisi tehdä vaikka sukkia. Kaikkea en tietenkään muutaman päivän aikana ehdi neuloa ja virkata, mutta valinnanvaraa on hyvä olla. Lähdemme nimittäin huomenna reissuun Ranualle miehen isotädin luokse. Kerran kun olimme siellä, kesällä 2012 olympialaisten aikaan, kävi niin, että minulta loppui lanka! Sitä virhettä en päästä toiste tapahtumaan. :-D
Vielä pitäisi tämän illan aikana pakata muut tavarat. Hyvää ja rauhallista Pääsiäisen aikaa kaikille!
rakkaudella,
manteliMinni
tiistai 22. maaliskuuta 2016
Outo olo
Ensiksi täytyy todeta, että postauksen alku on aikalailla suoraa jatkoa edelliselle. Nimittäin hain lauantaina Postista paketin, jonka ystäväni lähetti kiitokseksi piirakkasukista. Olin toivonut palkkioksi Kismet-palloja ja ajatellut, että kyse on yhdestä pussista. Pakettikortin mukaan paketilla oli kuitenkin painoa 1,1 kiloa. Ja yksi pussi palloja painaa 160 grammaa. O-ou. Paketista paljastuikin sitten neljä pussia Kismet-palloja, Geisha-levy, paketti Kinder-patukoita ja kolme pääsiäisaiheista suklaatikkaria.
Kannattaa siis todellakin varoa, mitä toivoo. Kiitos Riikkis! <3
PS. Nyt mulla on sun osoite. Varo vaan! ;-)
Ja sitten varsinaiseen aiheeseen. Perjantaina se alkoi. Puolenpäivän maissa appiukko tuli hakemaan pojan yökyläilemään. Melko pian oven sulkeuduttua kömmin sänkyyn päiväunille. Kukaan ei potkinut, könynnyt kylkeen kiinni kaivamaan napaa tai vaatinut lisää kaakaota. Eihän siinä meinannut osata nukkuakaan.
Kun sitten päiväunien ja suklaan mussuttamisen jälkeen sain noustua ylös, laitoin Les Miserables -blurayn pyörimään ja aloitin samalla Huldan takin vihreästä Coastista. Jossain vaiheessa mies tuli töistä ja toi kananpoika-kotzonen. Ei hän kauaa ehtinyt kotona olla, kun kiirehti työkaverinsa kanssa katsomaan Jypin peliä ja sieltä vielä omiin treeneihin. Jatkoin siis iltaa ihan itsekseni katsomalla leffan loppuun ja sitten ainakin kolme jaksoa Pukumiehiä Netflixistä. Oli niin pitkä pätkä omaa aikaa, että meinasi melkein jopa käydä aika pitkäksi. Illan kruunasi se, että pääsin nukkumaan oman kullan kainaloon. Poika kun yleensä kyllä käy nukkumaan omaan sänkyynsä, mutta kömpii aina jossain vaiheessa meidän viereen.
Lauantaina nukuimme pitkään, minkä jälkeen aloin kerätä tavaroita kasaan lähteäkseni Käsityömuseoon neulomaan Kipakoiden kanssa. Bussissa matkalla keskustaan ihmettelin oloani. Oli sellainen elämä on ihanaa, kaikki on ihanaa, lallallaa -olo. Kuin humalassa, ilman minkäänlaisia nautintoaineita. Sitten tajusin, että outo olo oli sitä, että olin levännyt ja rentoutunut. Olin saanut omaa aikaa oikein olan takaa, tehdä juuri sitä, mitä haluan ja nukkua ihan niin pitkään kuin haluan. Ja tiedossa oli vielä kolme tuntia lisää käsitöitä.
Tämänkertaista neuletapaamista oli museon sivuilla mainostettu neuleklinikkana, mutta eipä siellä potilaita juuri näkynyt. Siispä neuloimme ja juttelimme keskenämme. Eräs nainen poikkesi luonamme kysymässä, ottaisimmeko vastaan hänen äidiltään jääneitä lankoja, kankaita ja puikkoja. Minä sitten innokkaana melkein muidenkin puolesta lupasin, että toki otamme.
Langat olivat niin sekalaista sakkia, että aloimme miettiä niistä jonkinlaista hyväntekeväisyysprojektia. Se innoittamana katselin jo omiakin jämiäni sillä silmällä, että niistäkin irtoaisi hommaan melkoinen kasa.
Tällaiset otin itselleni:
Ohuehkoja puuvillalankoja 95 grammaa.
Näiden koostumuksesta en ole varma, mutta lienevät sekä keinokuitua että villaa. 438 grammaa. Molemmat lankasatsit majailevat nyt pakastimessa jonkin aikaa ihan varmuuden vuoksi.
Ihana outo olo saatteli minut saamaan myös pari työtä valmiiksi:
Kannattaa siis todellakin varoa, mitä toivoo. Kiitos Riikkis! <3
PS. Nyt mulla on sun osoite. Varo vaan! ;-)
Ja sitten varsinaiseen aiheeseen. Perjantaina se alkoi. Puolenpäivän maissa appiukko tuli hakemaan pojan yökyläilemään. Melko pian oven sulkeuduttua kömmin sänkyyn päiväunille. Kukaan ei potkinut, könynnyt kylkeen kiinni kaivamaan napaa tai vaatinut lisää kaakaota. Eihän siinä meinannut osata nukkuakaan.
Kun sitten päiväunien ja suklaan mussuttamisen jälkeen sain noustua ylös, laitoin Les Miserables -blurayn pyörimään ja aloitin samalla Huldan takin vihreästä Coastista. Jossain vaiheessa mies tuli töistä ja toi kananpoika-kotzonen. Ei hän kauaa ehtinyt kotona olla, kun kiirehti työkaverinsa kanssa katsomaan Jypin peliä ja sieltä vielä omiin treeneihin. Jatkoin siis iltaa ihan itsekseni katsomalla leffan loppuun ja sitten ainakin kolme jaksoa Pukumiehiä Netflixistä. Oli niin pitkä pätkä omaa aikaa, että meinasi melkein jopa käydä aika pitkäksi. Illan kruunasi se, että pääsin nukkumaan oman kullan kainaloon. Poika kun yleensä kyllä käy nukkumaan omaan sänkyynsä, mutta kömpii aina jossain vaiheessa meidän viereen.
Lauantaina nukuimme pitkään, minkä jälkeen aloin kerätä tavaroita kasaan lähteäkseni Käsityömuseoon neulomaan Kipakoiden kanssa. Bussissa matkalla keskustaan ihmettelin oloani. Oli sellainen elämä on ihanaa, kaikki on ihanaa, lallallaa -olo. Kuin humalassa, ilman minkäänlaisia nautintoaineita. Sitten tajusin, että outo olo oli sitä, että olin levännyt ja rentoutunut. Olin saanut omaa aikaa oikein olan takaa, tehdä juuri sitä, mitä haluan ja nukkua ihan niin pitkään kuin haluan. Ja tiedossa oli vielä kolme tuntia lisää käsitöitä.
Tämänkertaista neuletapaamista oli museon sivuilla mainostettu neuleklinikkana, mutta eipä siellä potilaita juuri näkynyt. Siispä neuloimme ja juttelimme keskenämme. Eräs nainen poikkesi luonamme kysymässä, ottaisimmeko vastaan hänen äidiltään jääneitä lankoja, kankaita ja puikkoja. Minä sitten innokkaana melkein muidenkin puolesta lupasin, että toki otamme.
Langat olivat niin sekalaista sakkia, että aloimme miettiä niistä jonkinlaista hyväntekeväisyysprojektia. Se innoittamana katselin jo omiakin jämiäni sillä silmällä, että niistäkin irtoaisi hommaan melkoinen kasa.
Tällaiset otin itselleni:
Ohuehkoja puuvillalankoja 95 grammaa.
Näiden koostumuksesta en ole varma, mutta lienevät sekä keinokuitua että villaa. 438 grammaa. Molemmat lankasatsit majailevat nyt pakastimessa jonkin aikaa ihan varmuuden vuoksi.
Ihana outo olo saatteli minut saamaan myös pari työtä valmiiksi:
Ohje: Piirakkasukat/Novita
Lanka: Novita 7 Veljestä
Puikot: 3,5mm
Langankulutus: 103g
Ravelryssa: Piirakkasukat 3
Nämä sukat aloitin Turun reissulla, kun satuin vielä löytämään lankaa äitini jäljiltä. Tein nämä pikaisesti valmiiksi perjantaina, jotta pääsin aloittamaan Huldan. Saaja ei ollut vielä tiedossa, mutta taidan viedä nämä miehen isotädille, jonka luokse matkustamme toivottavasti torstaina.
Ohje: Ihan omasta päästä
Lanka: Novita 7 Veljestä
Puikot: 3mm
Langankulutus: 60g
Ravelryssa: Kolmas ihan KaMa-la pipo
Tämä pipo on keskeneräisten töiden laatikkoni aarteita. Ravelry-muistiinpanojen mukaan olen aloittanut tämän elokuussa 2014, eli aikaa on vierähtänyt puolisentoista vuotta. Pipon itsessään taisin saada aika nopeasti valmiiksi, mutta kirjominen ei tainnutkaan napata. Pipo saa pitkälti kiittää valmistumisestaan lauantaista hyvää fiilistä ja kanssaneulojien rentouttavaa seuraa. Oli niin mukavaa silmukoita jäljentäessä, ettei yhtään harmittanut, vaikken kolmituntisen tapaamisen aikana ehtinyt varsinaisesti neuloa ollenkaan. Olen jo aiemmin tehnyt kaksi vastaavaa pipoa, isälleni ja isoveljelleni. Tämän kolmannen saa toinen isoveljeni, jolla ei tällaista vielä siis ole. Vaikka talvi alkanee kohta lähestyä loppuaan, onneksi Suomen kesä on leuto ja vähäluminen; varsinkin pesäpallokatsomossa saattaa hyvinkin tarvita lämmintä päällepantavaa.
Lankavarastoon tuli siis taas hieman lisäystä, mutta miinuksella ollaan edelleen. Voi tosin olla, että tämän viikon aikana tulee vielä jokunen kerä hankittua, bongasin nimittäin Kodin Kuvalehden sivuilta tosi hienon Lemmy-tyynyn ohjeen ja sellaiset olisi kiva värkätä isoveljille vaikka joululahjoiksi.
Neulomisiin!
rakkaudella,
manteliMinni
torstai 17. maaliskuuta 2016
Be careful what you wish for
Tapaus 1. Helmikuun lopulla esittelemäni villatakki serkun tytölle.
Takkiin toivottiin vähän kasvunvaraa, joten tein ohjeen mukaisen koon 146cm. Kasvun varaa tulikin hippasen verran enemmän, koska takki menikin serkkuni päälle! Hänkin on toki suht pienikokoinen, mutta ihan hetkeen ei takki taida 9-vuotiaalle tytölle vielä sopia. :-D
Tapaus 2.
Takkiin toivottiin vähän kasvunvaraa, joten tein ohjeen mukaisen koon 146cm. Kasvun varaa tulikin hippasen verran enemmän, koska takki menikin serkkuni päälle! Hänkin on toki suht pienikokoinen, mutta ihan hetkeen ei takki taida 9-vuotiaalle tytölle vielä sopia. :-D
Tapaus 2.
Ohje: Piirakkasukat/Novita
Lanka: Novita 7 Veljestä
Puikot: 3,5mm
Langankulutus: 104g
Ravelryssa: Piirakkasukat 2
Kun olin esitellyt täällä blogissa edelliset piirakkasukat ja laittanyt postauksesta linkin Facebookiin, eräs ystäväni kommentoi siihen, että piirakkasukat olisivat ihanat. Varoitin häntä, että saatanpa neuloa hänellekin sellaiset. Hän innostui ideasta ja niinpä tikuttelin tämän parin. On kyllä vaan niin ihana malli ja paksusta langasta neuloutuukin melkein itsestään. Sain sukat valmiiksi Turun reissun aikana ja ne jäivät iskän luokse odottamaan perille toimittamista (ystäväni on iskän entinen työkaveri).
Tapaus 3.
Ohje: Chevron Baby Blanket / RachelC Creations
Lanka: Novita Miami
Koukku: 5mm
Langankulutus: 596g
Ravelryssa: Raitainen 2
Edellistä siksak-peittoa oli niin mukava virkata, että halusin heti laittaa alulle toisen. Koska päävärinä olevaa pinkkiä oli jemmassa seitsemän kerää, toivoin saavani aikaan hieman pidemmän peiton. Ja kyllä siitä taisi tulla melkein kolmekymmentä kerrosta pidempi. Vaikka aikaa tekemiseen ei mennytkään kuin vajaa pari viikkoa, alkoi kyllä jossain vaiheessa jo puuduttaa tosi pahasti. Ja ei tee kyllä mieli virkatakaan vähään aikaan. Eivätkä Miamitkaan kuluneet loppuun; pinkkiä jäi vielä vajaa kerä ja beigeäkin kerä. Jos olisin nekin vielä tuohon laittanut, olisi peitto venähtänyt liian pitkäksi leveyteen nähden. Tämä menee hyväksi aikaa valmiiden neuleiden laatikkoon odottamaan pääsyä joko veljentytön synttäri- tai joululahjapakettiin.
Tapaus 4.
Ohje: Oh! You pretty things / Maria Saarinen
Lanka: Novita Wool, Novita Ipana, Butterfly Threads Standard Metallic ja Lane Cervnia Le Fibre Nobili Merino Extra Fine
Puikot: 3mm
Langankulutus: 170g
Ravelryssa: Oh you pretty awful things!
Turussa käydessäni tapasin myös hyvää ystävääni Svantea (hän on kyllä tyttö; Svante on lempinimi, jonka tausta vain harvat muistavat/tietävät) ja hänellä oli kaulassaan tekemäni Baktus. Vitsailin, että häneen voisinkin kokeilla kaikkia kivoja huiviohjeita. Svante tokaisi tarvitsevansa huivin, jota voisi käyttää remontoidessa. Siihen saisin käyttää kaikki hirveimmät jämälankani. Nämä eivät kyllä ole läheskään hirveimmät jämäni, mutta poikkeavat melkoisesti Svanten värimaailmasta ja luovat näin yhdistettynä melkoisen keijunoksennuksen. Ohje löytyy muuten uusimmasta Ullasta. On muuten sangen vekkuli ohje. Värien arpominen on hauskaa ja helppoakin, kun vain tekee alkujärjestelyt ja lukee ohjeen huolella. Taidanpa joskus tehdä toisenkin samanlaisen putkilon, mutta ehkä hieman ohuemmasta langasta. Ohje on fingering-vahvuisille ja itse käytin lähinnä sporteja.
Tapaus 5.
Cascade Heritage Sock Yarn, väri 5628 (Cotton Candy)
Kävin eilen taas neuleillassa Titityyssä. Jo edellisenä iltana mieheni kysyi, meinaanko ostaa sieltä lankaa. Vastasin, että en, koska varsinaista tarvetta ei ole. Mutta kaupalle päästyä ajattelin pakkoneuloottisen naisen logiikalla, että jos mies oikein kysyy, niin kyllä silloin varmaankin pitää ostaa. Tällä kertaa mukaan tarttui kaksi kerää ihan minun väristäni (kuvainnollisesti siis) Cascade Heritagea. Aluksi meinasin ottaa vain yhden ja tehdä siitä vaikka sukat. Sitten aloin kuitenkin pohtia, että tuosta saisi kyllä kivan huivin, mutta yksi vyyhti ei välttämättä riitä. Hain vielä vahvistusta kanssaneulojilta ja yksi heistä totesikin, että yhden vyyhdin kanssa on kuin yhden suklaapalan: ei tule kuin vihaiseksi. Ostin myös Knitpron Zing-pyöröpuikot koska minulla oli pakottava tarve 3,5-millisille pyöröille. Otin ne jo heti illalla käyttöön ja täytyy vain todeta, että ah! Mutta niistä tarkemmin joskus toiste.
sunnuntai 13. maaliskuuta 2016
Kun saapuu taas saaliineen hän
Minä en tosin tuo matkoiltani saaliiksi kalaa, vaan lankoja. Eipä se taida olla kenellekään enää yllätys. :-D
Jokunen viikko sitten mies oli parin päivän lomareissulla pohjoisessa, joten kun satuin olemaan pojan kanssa kaksin, teimme retken keskustaan. Olin pyytänyt serkultani palkkioksi tytölleen tekemästäni villatakista lahjakortin Titityyhyn ja se piti päästä heti käyttämään. Olin jo edellisellä kerralla jotenkin niin ihastunut Coastiin, että sitä piti nytkin saada:
Tällä kertaa värinä Crab Apple. Ostin nämä langat mielessäni Boxy, mutta toisaalta kyllä Huldan takkikin houkuttelisi kovasti.
Saalista kertyi myös Turusta, jonne reissasin pojan kanssa viime lauantaina. Sain Joulupukilta lahjakortin Käsityökeskus Tuumaan. Jonkin aikaa podin jonkinsorttista lanka-pläähiä, kun yritän tänä vuonna lankaostokset sovittaa tarpeen mukaan ja tuntui, ettei sopivaa tarvetta tule mieleen. Onneksi ystäväni Eppe toivoi samanlaista raidallista kassia kuin jollaisen virkkasin tädilleni. Eppe tuli mukaani lankoja valitsemaan ja päädyimme tällaisiin:
Eli perusvarmaa Dropsin Safrania sinisenä ja ruskeana. Tai ainakin luulen, että tuo alempi on ruskeaa, vaikka sinisen rinnalla näyttääkin kohtalaisen paljon lilalta.
Ja kyllähän se lanka-plääh aika nopeasti väistyi. Tilalle tuli tosin sitten runsauden pula Tuuman kaikkien Drops-herkkujen edessä. Lopulta voiton vei pehmeä vaaleanpunainen:
Hulppeat kymmenen kerää Drops Baby Merinoa. Lähdin kaupasta ajatuksenani tehdä näistä Traveller Tunic, mutta Ravelrya selattuani alkoi myös Helmi kiinnostaa aika paljon.
Mutta sain sentään Turun reissun aikana myös myytyä yhden kerän omasta stashistani. Bongasin perjantaiaamuna Facebookin Lankahamsterit-ryhmässä ilmoituksen, jossa etsittiin valkoista Viking Alpaca Sportia. Ostaja asui sopivasti Kaarinassa, joten sain langan toimitettua ilman postia.
Tämä kerä lähti siis parempaan käyttöön. :-)
Vaikka tämä saalis houkuttaakin käymään kimppuunsa, yritän nyt jonkin aikaa pysyä nahoissani ja tikutella keskeneräisiä töitä valmiiksi ja tuhota joitakin jämkeriä myös.
Neulomisiin!
rakkaudella,
manteliMinni
Jokunen viikko sitten mies oli parin päivän lomareissulla pohjoisessa, joten kun satuin olemaan pojan kanssa kaksin, teimme retken keskustaan. Olin pyytänyt serkultani palkkioksi tytölleen tekemästäni villatakista lahjakortin Titityyhyn ja se piti päästä heti käyttämään. Olin jo edellisellä kerralla jotenkin niin ihastunut Coastiin, että sitä piti nytkin saada:
Tällä kertaa värinä Crab Apple. Ostin nämä langat mielessäni Boxy, mutta toisaalta kyllä Huldan takkikin houkuttelisi kovasti.
Saalista kertyi myös Turusta, jonne reissasin pojan kanssa viime lauantaina. Sain Joulupukilta lahjakortin Käsityökeskus Tuumaan. Jonkin aikaa podin jonkinsorttista lanka-pläähiä, kun yritän tänä vuonna lankaostokset sovittaa tarpeen mukaan ja tuntui, ettei sopivaa tarvetta tule mieleen. Onneksi ystäväni Eppe toivoi samanlaista raidallista kassia kuin jollaisen virkkasin tädilleni. Eppe tuli mukaani lankoja valitsemaan ja päädyimme tällaisiin:
Eli perusvarmaa Dropsin Safrania sinisenä ja ruskeana. Tai ainakin luulen, että tuo alempi on ruskeaa, vaikka sinisen rinnalla näyttääkin kohtalaisen paljon lilalta.
Ja kyllähän se lanka-plääh aika nopeasti väistyi. Tilalle tuli tosin sitten runsauden pula Tuuman kaikkien Drops-herkkujen edessä. Lopulta voiton vei pehmeä vaaleanpunainen:
Hulppeat kymmenen kerää Drops Baby Merinoa. Lähdin kaupasta ajatuksenani tehdä näistä Traveller Tunic, mutta Ravelrya selattuani alkoi myös Helmi kiinnostaa aika paljon.
Mutta sain sentään Turun reissun aikana myös myytyä yhden kerän omasta stashistani. Bongasin perjantaiaamuna Facebookin Lankahamsterit-ryhmässä ilmoituksen, jossa etsittiin valkoista Viking Alpaca Sportia. Ostaja asui sopivasti Kaarinassa, joten sain langan toimitettua ilman postia.
Tämä kerä lähti siis parempaan käyttöön. :-)
Vaikka tämä saalis houkuttaakin käymään kimppuunsa, yritän nyt jonkin aikaa pysyä nahoissani ja tikutella keskeneräisiä töitä valmiiksi ja tuhota joitakin jämkeriä myös.
Neulomisiin!
rakkaudella,
manteliMinni
keskiviikko 2. maaliskuuta 2016
Huhuu, maaliskuu!
Tätä vuotta on ehtinyt kulua jo kaksi kokonaista kuukautta, joita ajattelin nyt tässä postauksessa hieman tarkastella.
Alkuvuonna olen saanut luettua kolme kirjaa. Kaikki tuttua ja taattua laatua jo paljon lukemiltani kirjailijoilta. Kathy Reichsin Kaivojen vainajat sijoittuu tuttujen Charloten ja Montrealin kaupunkien sijaan enimmäkseen Guatemalaan. Ihan en itse tästä asetelmasta kovin paljon innostunut, mutta kirja oli kuitenkin viihdyttävää luettavaa. Kaari Utrion Paperiprinssi ei mielestäni edusta kirjoittajansa tuotannon kirkkainta huippua, itse olisin ainakin kaivannut päähenkilöiden tarinaan hieman isompaa konfliktia ja sen kärjistämistä vielä tiukemmin. Ei tämäkään teos silti huono ollut ja läsnä olivat kuitenkin Utriolle ominainen taito herättää historia henkiin ja kuvata vanhoja tapoja ja tottumuksia hyvin mielenkiintoisesti ja elävästi. Taas voi todeta, että onneksi en ole nuori aatelisneito 1800-luvun Suomessa. Minulla ei olisi käytännössä omaa elämää ollenkaan; aina joku muu päättäisi puolestani, joko miespuolinen sukulainen tai aviomies. Pidemmän päälle tällaista tyhjyyttä elämässä pystyivät tuskin hienoimmatkaan tanssiaismekot tai tukkalaitteet täyttämään. Kolmas kirja, Tess Gerritsenin Mefisto-klubi oli myös ihan kelpo luettavaa. Tämän kirjan kohdalla kiinnitin erityisesti huomiota siihen, miten sanoilla voidaan luoda kokonaisia maailmoja ja näyttämöjä ihmisen mieleen. Eteeni piirtyi ahdistaviakin kuvia runnelluista ruumiista ja kuolemaisillaan olevista ihmisistä. Ja siltikin ne kuvat välittyvät mieleeni vain kirjasta lukemieni sanojen kautta. Ihmeellistä. Gerritseniä olen tykännyt lukea tekstin sujuvuuden ja mukaansatempaavuuden kautta. Kohta vain taidan olla tilanteessa, että olen kahlannut läpi kaikki kaupunginkirjaston Gerritsenit. :-D
Puikkoja ja koukkuakin on tullut heiluteltua varsin tiuhaan tahtiin. Jyjyjen viimeinen aloituspäivä oli toissapäivänä, mutta itse sain aloitukset tehtyä jo tammikuussa. Ja nyt ei ole keskenkään enää kuin yksi! Sain nimittäin toiseksi viimeisen keskeneräisen valmiiksi eilen:
Alkuvuonna olen saanut luettua kolme kirjaa. Kaikki tuttua ja taattua laatua jo paljon lukemiltani kirjailijoilta. Kathy Reichsin Kaivojen vainajat sijoittuu tuttujen Charloten ja Montrealin kaupunkien sijaan enimmäkseen Guatemalaan. Ihan en itse tästä asetelmasta kovin paljon innostunut, mutta kirja oli kuitenkin viihdyttävää luettavaa. Kaari Utrion Paperiprinssi ei mielestäni edusta kirjoittajansa tuotannon kirkkainta huippua, itse olisin ainakin kaivannut päähenkilöiden tarinaan hieman isompaa konfliktia ja sen kärjistämistä vielä tiukemmin. Ei tämäkään teos silti huono ollut ja läsnä olivat kuitenkin Utriolle ominainen taito herättää historia henkiin ja kuvata vanhoja tapoja ja tottumuksia hyvin mielenkiintoisesti ja elävästi. Taas voi todeta, että onneksi en ole nuori aatelisneito 1800-luvun Suomessa. Minulla ei olisi käytännössä omaa elämää ollenkaan; aina joku muu päättäisi puolestani, joko miespuolinen sukulainen tai aviomies. Pidemmän päälle tällaista tyhjyyttä elämässä pystyivät tuskin hienoimmatkaan tanssiaismekot tai tukkalaitteet täyttämään. Kolmas kirja, Tess Gerritsenin Mefisto-klubi oli myös ihan kelpo luettavaa. Tämän kirjan kohdalla kiinnitin erityisesti huomiota siihen, miten sanoilla voidaan luoda kokonaisia maailmoja ja näyttämöjä ihmisen mieleen. Eteeni piirtyi ahdistaviakin kuvia runnelluista ruumiista ja kuolemaisillaan olevista ihmisistä. Ja siltikin ne kuvat välittyvät mieleeni vain kirjasta lukemieni sanojen kautta. Ihmeellistä. Gerritseniä olen tykännyt lukea tekstin sujuvuuden ja mukaansatempaavuuden kautta. Kohta vain taidan olla tilanteessa, että olen kahlannut läpi kaikki kaupunginkirjaston Gerritsenit. :-D
Puikkoja ja koukkuakin on tullut heiluteltua varsin tiuhaan tahtiin. Jyjyjen viimeinen aloituspäivä oli toissapäivänä, mutta itse sain aloitukset tehtyä jo tammikuussa. Ja nyt ei ole keskenkään enää kuin yksi! Sain nimittäin toiseksi viimeisen keskeneräisen valmiiksi eilen:
Ohje: Chevron Baby Blanket / RachelC Creations
Lanka: Novita Miami
Koukku: 5mm
Langankulutus: 402g
Ravelryssa: Raitainen
Tämä peitto matkustanee jossain vaiheessa lämmittämään kaverin vauvaa, joka syntyi tammikuussa. Sain tähän työhön kivasti upotettua Miamin jämiä, joita oli jäänyt varsinkin viime syksyn pöllö-projektista. Ja tuo yläreunassa näkyvä leveä vihreä raita taisi olla ihan ensimmäistä Miamia, jonka olen ikinä ostanut. Siitä piti aikoinaan tulla Angry Birds -possu, mutta päätin nyt, että olkoon. Kiva oli tällä selkeällä ohjeella virkkailla ja vaikka jossain vaiheessa se toki tuntui puuduttavaltakin, niin kaivoin jo varastostani langat seuraavaa varten. Jokunen vuosi sitten hamstrasin pinkkiä Miamia tarkoituksenani tehdä itselleni takki, mutta eilen huomasin, ettei sen ohje ollutkaan enää saatavilla. Joten peitoksi siis ja hieman taas lisää tilaa lankalaatikoihin.
Kun nyt Jyjyt ja muut keskeneräiset ovat aika hyvällä mallilla, voi tehdä jo välipalatöitä listan ulkopuoleltakin. Miehen mummolla oli eilen syntymäpäivä ja kuultuani siitä sunnuntaina päätin laittaa jotain lämmintä puikoille. Hetken mietin, mitä se voisi olla. Huivin ja baskerin olin jo hänelle tehnyt, joten päädyin sukkiin. Aikaa ei ollut kovin paljon, joten langankin pitäisi olla paksua. Perussukkaa ei tällä kertaa tehnyt mieli tehdä, joten pitkästä aikaa tikuttelin vanhat kunnon piirakkasukat:
Ohje: Piirakkasukat / Novita
Lanka: Novita 7 Veljestä
Puikot: 3,5mm
Langankulutus: 110g
Ravleryssa: Piirakkasukat
Näitä oli oikein mukava ja koukuttava tehdä. Niin koukuttava, että menin maanantain ja tiistain välisenä yönä nukkumaan vasta kahdelta, kun sukat oli iiiiihan pakko saada valmiiksi. Tämän ei-välttämättä-kovin-fiksun ratkaisun tajusi kyllä sitten aamulla, kun piti nousta ylös yhdessä pojan kanssa. Mutta kivat näistä tuli, pitäisi varmaan tehdä muutamat lahjavaraston täytteeksi.
Lankavaraston tilanne näyttää edelleenkin aika hyvältä:
Kulutetut langat: 3200g
Ostetut / saadut langat: 725g
Pois annetut / myydyt langat: -
Langankulutus: - 2475g
Päivittelen tilannetta tuonne sivupalkkiin, mutta ajattelin sen nyt laittaa tähän talteen itselleni, että voin joskus tarkistaa, millainen tilanne on ollut näin maaliskuun alussa.
Neulomisiin!
rakkaudella,
manteliMinni
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)