Pitkätossu

Mitään kovin ihmeellistä ei ole täällä tapahtunut sitten viime näkemän, tavallista perhearkea vain. Niin, ja räkätautia. Eihän se kovin paha juttu ole, mutta onhan se kinkkistä, kun kaikki kolme köhivät, rohisevat ja valuvat räkää yhtäaikaa. Minä ja poika olemme jo melkolailla tervehtyneet, mutta avomies vielä jatkaa.
   Viime viikkoina tuota Turun reissua lukuunottamatta on meidän perheessä ollut uni kortilla. Olisikohan tuo räkäisyys ja tulossa olevat hampaat vaikuttaneet, mutta kovin montaa tuntia per yö ei ole saatu levättyä. Pikkuinen on rauhoittunut parhaiten sillä, että on päässyt tissille äidin ja iskän väliin sänkyyn. Siinä ei sitten kumpikaan vanhemmista ole saanut nukuttua kunnolla. Viime viikonloppuna sitten kokeilimme anopin neuvosta laittaa pojan nukkumaan auton turvakaukalossa pinnasänkyyn. Sillä tavoin vauva on hieman pystymmässä asennossa ja hengittäminenkin helpompaa. Ja voi pojat, kuinka nukuttiin! Ainakin kuusi tuntia putkeen. Kyllä sitä unen kestoa pitkän tauon jälkeen ihmetteli ja välillä nousin jopa katsomaan, onko pojalla kaikki kunnossa, kun on niin hiljaista. Kaukalossa nukutettiin myös seuraava yö ja hyvin sujui silloinkin. Mutta sunnuntai-maanantai-yöksi laitettiin jo pelkkään pinnasänkyyn; eihän puoli-istuvassa asennossa nukkuminen ole vauvan selälle hyväksi pidemmän päälle.
   Käsityörintamalla meno on suht tasaista, pientä takapakkiakin on tosin tullut:

Taas sain muistuttaa itselleni, että ikinä ikinä IKINÄ ei saisi jättää bambuisia sukkapuikkoja sohvalle. Siirsin sohvalla ollut sukankudinta nopsasti pois tieltä ja luulin, että kaikki puikot olivat siinä mukana. No eivätpä olleet. Avomies astui yhden puikon päälle ja poikkihan se napsahti. Onneksi sukkaa voi tehdä myöskin neljällä puikolla ja uudet puikotkin kävin jo ostamassa. :-)

Sukkasadon loppu lähestyy ja yritän nopsasti saada loppuja tekeleitä valmiiksi. Pari olen nyt viikon sisällä saanut tehtyä ja kaksi on vielä jäljellä. Niistä toisen aloitan uudestaan, mutta niiden lisäksi en aio aloittaa yhtään uutta. Kyllä kymmenen paria saa riittää.

Taas vaihteeksi tempaisin Joustimot, tällä kertaa 7 Veljestä O(p)i villasukka -langasta. Puikot 3,5mm ja langankulutus 102 grammaa. Nämä menevät kummitytölle joululahjaksi.

 Näitä sukkia voisi sanoa Sukkasato-töideni kruununjalokiveksi. Nimittäin näiden parissa vierähti liki puolitoista kuukautta, toki siinä oli muitakin töitä välissä. Pojan kummitäti toivoi joululahjaksi todella pitkiä sukkia ja pääti tehdä ylipolvensukat Novita Tico ticosta. Ohje Novitan Syksy 2010 -lehdestä. Puikot 3mm ja langankulutus 172 grammaa. Näitä oli kyllä hauska tikutella, mutta en ole lopputulokseen täysin tyytyväinen. Ainakaan omaan jalkaan eivät istu täydellisesti enkä tiedä, miten nämä pysyvät ylhäällä. Mutta ainakin nämä on rakkaudella tehty ja ajatushan on tärkein, eiks niin? :-)


Lankavarastokin lähestyy jälleen lupaavasti nollapistettä:

Ostetut/saadut langat:5185g
Kulutetut langat: 4850g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +235g


Tälläisia täällä tällä kertaa. Neulomisiin!


Rakkaudella,

manteliMinni

Uutta oppimassa

Tasan kolme viikkoa eli melkoisen pitkä aika on kulunut edellisestä postauksesta. Osasyy siihen on se, että vietimme Vilhon kanssa viikon reissussa Turussa ja oli niin paljon tekemistä ja koettavaa, ettei koneen ääreen juuri ehtinyt istua.

Tällä välin on ehditty tehdä vaikka mitä uutta ja jännää. Ensimmäinen uusi jännä juttu koettiin pari viikkoa sitten vauvauinnissa, kun Vilho pääsi sukeltamaan ekaa kertaa. Vauvauintiohjaaja sukellutti ja ilmeisesti siksi poika vähän säikähtikin ja parkui hetken aikaa. Sitten meno onneksi rauhoittui taas. Ja viime lauantaina kun kokeilimme taas sukeltamista ja poika pääsi isänsä käsiin, ei minkäänlaista itkua tullut. Ja tuon jälkeen jopa hieman uskaltauduttiin polskimaankin, joten parempaan päin ollaan menossa.

Mutta kaksi viikkoa sitten oli vieläkin jännempi paikka, ainakin näin äidin mielestä. Nimittäin eka junamatka vauvan kanssa. Olin sitä jännittänyt jo ainakin pari päivää etukäteen, mutta turhaahan se oli. Poju auton turvaistuimessa vaunuihin, vaunuihin yksi kassi ja loput kätevästi äipän ympärille ja koko helahoito junaan pyörätuoli-/lastenvaunupaikalle (johon ei onneksi tullut ketään; en ollut kehdannut varsinaisia paikkojamme varata siitä). Eihän matkakaan toki kestänyt kuin kolme ja puoli tuntia, mutta ongelmia ei juurikaan ollut. Kyllä äidin pikku murunen käyttäytyi taas niin kultaisesti. :-)

Uuden oppiminen ei tiistaina jäänyt pelkkään junamatkaan. Löysin nimittäin illalla itseni Turkuhallilta TPS:n faniseisomakatsomosta. Olimme äidin kanssa jutelleet, että voisin päästä kyseisen viikon lauantaina katsomaan peliä, mutta kun tiistain peliin oli Turun Sanomien kestotilaajan etuna saanut ilmaisia lippuja, niin puin sitten fanipaidan päälleni ja suuntasin hallille iskän ja isoveljien kanssa. Vaikka olen siellä niin monta kertaa ennenkin käynyt, oli tämä kerta aika erilainen. Oli mielenkiintoista seisoa täysillä joukkuettaan kannattavien fanien joukossa ja kokea myös se mielettömän vahvaksi kohonnut raivo, jonka tuomarin viheltämättä jättämä jäähy aiheutti. Kaksi ensimmäistä erää tunsin olevani joukossa kuin orpo piru (vaikka samaa joukkuetta kannatinkin), mutta kyllä kolmannessa erässä jo hypin ja taputin sulavasti muiden tahdissa. Suurin osa ajasta meni kuitenkin miettiessä, miten poika pärjää Muumon kanssa, kun ei ole hänen seuraansa oikein tottunut. Mutta hyvinhän se meni.

Torstaina jatkoimme uusien juttujen kavalkadia matkustamalla Perniöön. Pääsin vihdoin pitkästä aikaa syömään Perniön kebabiin, joka viime reissulla jäi väliin. Se oli luonnollisesti Vilhon eka kerta kebabissa, mutta hän ei valitettavasti saanut vielä mitään syödäkseen. Minun ja kebabin jälleennäkeminen sen sijaan oli niin suloinen, että oli haettava vielä toinenkin annos, iltapalaksi. Kebabilta jatkoimme puolestaan kummityttöni uuteen kotiin, jonne perhe nyt syksyllä muutti; en ollut siellä aiemmin käynyt.

Myös perjantai oli kiireinen. Minä, Vilho sekä Muumo ja Vaari, suunnistimme Turun Messukeskukseen, jossa oli käynnissä Kirjamessut sekä Ruoka- ja Viinimessut. Olimme siellä jokusen tunnin ja kävimme seuraamassa lukuisia kirjailijahaastatteluita. Poika oli mukana kiltisti, tosin ihmisiä ja toimintaa oli ympärillä sen verran paljon, että syöminen ei juuri kiinnostanut. Messujen jälkeen jäimme Muumon ja Vilhon kanssa vielä kaupungille, jossa tapasimme ystäväni E:n. Syy tapaamiseen oli vallan mainio: osallistuimme E:n kanssa ihan ekaa kertaa neuleaiheiseen flash mobiin! Turun Hansakorttelissa järjestettiin Roosa nauha -kampanjan puitteissa neule-flash mob, jossa kokoonnuttiin vartiksi neulomaan vaaleanpunaisissa vaatteissa tai asusteissa:

Huomatkaa erityisesti pipo! ;-D


Lauantaisen lepopäivän jälkeen kävimme sunnuntaina vielä toisen kerran kirjamessuilla äidin ja Vilhon kanssa. Olin suunnitellut lepäileväni illan, mutta toisin kävi. Päädyinkin baariin ekaa kertaa pitkään, pitkään aikaan. Selvinpäin, tottakai. Isoveljilläni on ollut tapana joka toinen sunnuntai käydä turkulaisessa Bar Bristolissa musiikkiaiheisessa tietovisassa, johon minutkin saatiin houkuteltua. Juuri mitään en kylläkään tiennyt, mutta ihan hauskaa oli. Ja saipa poika taas viettää aikaa Muumon ja Vaarin kanssa. Lähdin baarista muita aikaisemmin ja kävelin sitten coolina tyttönä suoraan ulko-ovea päin. Mistä minä olisin voinut nähdä, että siinä oli lasi. :-D

Maanantaina se jännyys vasta olikin huipussaan; oli Vilhon ensimmäisen laivamatkan aika. Satamaan matkasimme bussilla, jottei tarvinnut ruveta vääntämään vaunuja autoon. Koska olimme piknik-risteilyllä, meillä ei ollut hyttiä, mutta saimme nukuttua jonkin aikaa laivan lepohuoneessa. Ja toki neulottuakin vähän. Ruokailukin sujui mallikkaasti, olihan meitä sentään kolme aikuista matkassa. Ja muutenkin meni hienosti, tosin nukkuminen ei meinannut pojua kiinnostaa, taas kun oli niin paljon ihmisiä ympärillä.

Jotakin uutta olen kokeillut myös käsityörintamalla. Sukkasadon aikana halusin tehdä yhdet tassunlämmittimet myös itselleni, mutta en mitään ihan perinteisiä sileitä sukkia, vaan pitsineuletta oli saatava. Päädyin Ullaneuleen sivuilta löytyvään Versoon, jonka myötä pääsin myös korkkaamaan oranssit Nalleni. Uutta tässä ohjeessa ei itselleni ollut suinkaan pitsineule, vaan kantapää, joka poikkeaa peruskantapäästä, jonka olen yleensä tottunut tekemään. Mutta muutos on toki positiiviseen suuntaan. Ekaa sukkaa kokeiltuani tuntuma on, että tämä toisenlainen kantapää istuu jalkaani paremmin. Toisen sukan laitan alulle, kunhan puikot eräästä toisesta sukkaparista vapautuvat.

Mutta jotta tämä ei menisi ihan uutuuksien tulvaksi, olen myös tukeutunut vanhaan ja hyväksi havaittuun:

Viime lauantaina vietimme avomieheni isotädin 80-vuotispäiviä ja tein hänelle tällaisen setin lahjaksi. Molemmat Novitan ohjeilla, lankana Rose mohair. Baskerissa puikot 4mm ja 5mm, langankulutus 34 grammaa. Huivissa koukku 8mm, langankulutus 53 grammaa.

Sunnuntaina puolestaan oli juhlittavana isoisäni, joka täytti viime viikolla 88 vuotta. Kokoonnuimme vähän isommalla porukalla juhlimaan Papan luokse Vilppulaan ja kävimme jopa syömässä ravintola Isabellassa, joka on nähty tänä vuonna Kuppilat kuntoon, Jyrki Sukula -ohjelmassa. Ilmeisesti ohjelmasta oli apua ja ruoka olikin varsin maittavaa.

Päivänsankarille minulla ei ollut lahjaa, sillä hänellä on jo oikeastaan kaikkea. Sen sijaan vein pienen pehmoisen paketin serkkuni pojalle, jonka näin ensimmäistä kertaa. Lahjoin myöskin isoveljeni avovaimoa, jolla on syntymäpäivä tällä viikolla. Hänelle annoin edellisessä postauksessa esittelemäni kettukarkkipussukan ja nämä:

Eli taas vaihteeksi tein Joustimot. Tällä kertaa Nalle Aloe verasta, jota meni 93 grammaa. Puikot 3mm.

Ja lopuksi katsaus lankavarastoon:
Ostetut/saadut langat:5185g
Kulutetut langat: 4576g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +509g

Makeaa mahan täydeltä

Yleensä otsikon kuvailemasta tilanteesta ei ole kovin hyvät seuraukset, mutta itselleni jäi kyllä viime viikonlopusta erittäin hyvä olo. Lauantai käynnistyi taas aamuisella vauvauinnilla, joka sujui oikein mukavasti, vaikka poika ei vielä ole innostunut polskimaan. Mutta ainakaan huutoparkua ei vesielementti ole saanut aikaan, joten hyvin menee.
   Uinnin jälkeen menimme kotiin odottamaan, että poika herää päiväuniltaan, joille oli nukahtanut heti hallista päästyämme. Sitten vain syöttö ja miehet lähtivät viemään tätä mammaa kaupungille. Kohteenani oli ihanalla Toivolan vanhalla pihalla sijaitseva Kahvila Muisto ja KiPakoiden neuletapaaminen eli muutama tunti keskeytyksetöntä puikkojen heiluttelua. Aloitin siellä Sukkasadon kuudennen työni, junasukat serkkuni vauvalle, joka syntyy tammikuussa:

Puikot 3mm ja lankana Viking Vilma, jota kului 54 grammaa. Näistä tuli aika isot, eli ihan pienelle pirpanalle eivät sovi. Sukissa on myöskin havaittavissa hienoinen väriero, koska ovat eri nöttösiltä neulotut. Toinen nöttönen löytyi ihan omasta varastosta ja toinen ystävältäni Epeltä, joka vieraili Jyväskylässä heinäkuussa.

Sunnuntainakin sain viettää äidin omaa aikaa, peräti reilut viisi tuntia. Osallistuin nimittäin Jyvälän kansalaisopiston kurssille, jossa ommeltiin pussukoita karkkipapereista. Se osoittautui oikein hauskaksi ja kohtuullisen helpoksi puuhaksi.

Tässä tuotokseni tuolta kurssilta. Vähän juosten kustun näköisiähän nämä ovat (ainakin kun vertaa muiden kurssilaisten töihin), mutta nyt on alkuun päästy ja toiveena olisi jossain vaiheessa saada vanhempieni luona majaileva ompelukoneeni tänne, jotta pussukoita voisi väsäillä enemmänkin. Voisi rauhassa hajoittaa vain oman koneensa neuloja (yksi meni kurssin koneesta poikki vetoketjun vierestä surautellessa) ja saisi hyvän tekosyyn syödä pussitolkulla karkkeja. :-D Ei tämä väsäily näihin töihin jää, lisää on tehtävä.

Ollessani kurssilla perheen miehet olivat viettäneet laatuaikaa keskenään ja hyvin oli kuulemma mennyt. Kun he tulivat autolla hakemaan, hyppäsin iloissani takapenkille ja lepertelin pojalle, että äiti on tullut. Poju vain tuijotti ilmeettömänä takaisin. Kun yritin uudestaan, hän tuijotti pienen hetken, sulki silmänsä ja nukahti. No, sellaista se välillä on. :-D


Ostetut/saadut langat:5185g
Kulutetut langat: 4396g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +689g

Vihreä senkin vihreä

Sukkasatoillessa ja vauvan kanssa touhutessa on taas mennyt viikko. Nykyään päivät tuntuvat menevän ihan älyttömän kovaa vauhtia; koko ajan tuntuu olevan maanantai, jolloin käymme pojan kanssa ekavauva-ryhmässä. Tosin eilen emme sinne päässeet, sillä saimme vieraita Turusta. Äiti, isä ja isoveli potivat niin kovaa ikävää, että päättivät tulla kylään. Mikäpä siinä, kyllä meille aina vieraat kelpaavat. Tai minulle ainakin, Vilho on alkanut jo vierastaa ja koska näkee minun puoleni sukulaisia suht harvoin, niin meni pitkä tovi pohtiessa, että voikos noille vieraille ihmisille edes hymyillä. Mutta siitä se sitten alkoi vähitellen sujua ja pieni mies uskalsi jopa ottaa päiväunet vaarin kanssa.

Vierailun myötä lankavarastoni sai taas hieman täydennystä, mutta ihan kyllä viime postauksessa asettamani lakon rajoissa. Äiti toi minulle yhteensä 150 grammaa Vilmaa, joista virkkaan toisen koristetyynyn edellisen seuraksi. Tuosta lisäyksestä huolimatta varasto on kuitenkin laihtunut reilut kolmekymmentä grammaa:

Toiset säärystimet. Tiedot muuten ihan samat kuin edellisissäkin, paitsi että näihin meni lankaa vain 96 grammaa eli neljä vähemmän. Aika jännä, kun silmukkamäärä ja pituuskin olivat aivan samat. Olisikohan käsialan sitten hieman tiukentunut?

Näistä tossuista koko postaus sai otsikkonsa. Ohje jälleen kerran Bente Myhrerin ja Lilly Secilie Brandalin kirjasta Virkkaus vanha konsti uudet mallit. Koukku 4mm, langankulutus 87 grammaa. Lankana tummanvihreä Rose mohair, johon ihastuin aikanaan kovasti, ehkä osittain siksi, että se sattui olemaan alennuksessa. :-D Mutta pidin myöskin värin tummuudesta ja hamstrasin lankaa ties kuinka monta kerää. Neuloin siitä ison pitsihuivin ja baskerin (jotka ajattelin lahjoittaa eräälle ystävälleni; eivät ole ihan minun väriseni kuitenkaan) sekä viime vuoden KyJyyn mekon. Silti sitä oli vielä yksi täysi ja yksi hieman vajaa kerä jäljellä. Luulin saavani tuhottua ne nyt näihin tossuihin ja melko pienet nöttöset jäikin. Mutta kun olin laittamassa nöttösiä jämälankapussiin, huomasin käsityökorin pohjalla vielä kolmannenkin pienen kerän! Krääh. Saisi jo loppua, jotta pääsisin raikkaampien värien pariin.

Ihan itse en toki otsikkoa keksinyt, vaan se viittaa Eve Hietamiehen romaaniin Tarhapäivä, jonka sain luettua loppuun viikonloppuna. Siinä päähenkilön viisivuotiaalla pojalla on pehmoleludinosaurus, jonka nimi on Vihreä senkin vihreä. Suosittelen muuten tuota kirjaa ja sitä edeltävää Yösyöttöä lämpimästi kaikille. Sujuvasti kirjoitettua ja joutuisaa luettavaa. Itse luin sen kuudessa päivässä, vaikka lukuhetkiä ei niin paljon välttämättä olekaan. Nyt kun itsellänikin on lapsi, pystyin hyvin samaistumaan päähenkilön, yksinhuoltajaisän, tuntemuksiin vanhemmuudesta, vaikka en samanlaisessa tilanteessa olekaan. Lapsesta on jatkuva huoli, vaikka kaikki olisikin hyvin ja melko harvoin pystyy tuntemaan itsensä täydellisen onnistuneeksi vanhemmaksi. Silti pieninkin hymy tai kehityksen edistysaskel on kultaakin kalliimpaa eikä lastaan antaisi pois enää mistään hinnasta.
   Kirjat käsittelivät myös aiheita, joita ei kovin usein julkisuudessa näe. Yleensä esiin tuodaan se, kuinka (periaatteessa) helppoa isän on lähteä lätkimään ja jättää nainen huolehtimaan lapsesta, josta itse ei piittaa tuon taivaallista. Mutta entä silloin, kun äiti on se, joka ei välitä ja jonka psyyke ei kestä? Kun miehen on hoidettava yksin kaikki, alusta alkaen, vaikka olisi aivan hukassa pientenkin käytännön asioiden suhteen. Kun isän vastuulle jäävät yösyötöt, sairastelut sekä tarhapäivät ynnä muut.
   Itse olenkin kiitollinen siitä, että rinnallani on avomies, joka myös on lapsellani hyvä ja läsnäoleva isä. Nostan hattua kaikille yh-äideille ja -isille, jotka jaksavat ja pystyvät niin moneen asiaan yksin.


Ostetut/saadut langat:5185g
Kulutetut langat: 4342g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +743g

   

Sadonkorjuun ensimmäiset ja dieettipäätös

Ohhoh, onpas siitä taas vierähtänyt aikaa, kun olen viimeksi ehtinyt kunnolla tänne kirjoitella käsitöistä. No, onpa jotain valmista näytettävääkin.

Sukkasato pyörähti runsas viikko sitten käyntiin ja olen saanut valmiiksi jo kaksi paria käpälänlämmittimiä. Mutta ennen sitä on hyvä esitellä muut valmiit tuotokset:

Avomiehelle neuloin elokuussa nimipäivälahjaksi Cousteau-pipon Nalle Luontopolku Kaarnasta. Olin aiemmin jo yhden pipon tuosta langasta tehnyt, mutta tein nyt toisenkin, vähän pidemmän. Puikot 3mm, langankulutus 35 grammaa.

Seuraavaksi valmistui Turku-postauksessa esittelemistäni langoista koristetyyny avomiehen siskon ja hänen miehensä uuteen asuntoon, johon pääsivät muuttamaan elokuun lopussa. Avomieskin oli mukana remontoimassa kämppää, mikä olikin melkoinen urakka. Mutta nyt on melkein valmista ja nuoripari saa viettää syksyä hienossa kodissa. Ja varmasti käymme myös pojan kanssa vierailulla tädin luona monta kertaa. :-)

Lankana Viking Vilma, langankulutus 172 grammaa. Koukku 3,5mm. Sisällä Ikeasta ostettu Kråkris-tyyny.




Avomies kävi parisen viikkoa sitten tapaamassa koulukavereitaan kaupungilla ja koska toisella kavereista on poikaamme noin kuukauden verran nuorempi poika, tein pikkuiselle pienet sukat jämälangoista:

Lankana Seiskaveikka ja jokin hieman tuntemattomampi keinokuitulanka, muistaakseni Madame Tricote -merkkinen. Kyseistä lankaa kulutin jo reippaasti Ilosaari-tilkkuihin ja luulinkin saaneeni käytettyä mokoman langan kokonaan. Mutta sitäpä löytyikin jämälankojen joukosta vielä reilun kokoinen nöttönen. Näihin sukkiin sain sitä onneksi mukavasti upotettua. Langankulutus 33 grammaa. Ohje Novitan nettisivuilta.



Nyt päästäänkin jo itse asiaan eli Sukkasato-saaliiseeni:

Aloitin nämä miehen perussukat Seiskaveikasta (ohje löytyy Novitan nettisivuilta) heti syyskuun ensimmäisenä päivänä. Tarkoitus oli alunperin luoda silmukat heti puolenyön jälkeen, mutta harvinaista kyllä, olinkin jo siihen aikaan unten mailla. Poika oli nukahtanut hyvissä ajoin ja olimme itsekin niin väsyneitä, että kömmimme petiin jo yhdeltätoista. Mutta herättyäni pääsin sitten heiluttamaan puikkoja, jotka olivat 3,5-milliset. Lankaa kului 126 grammaa. Nämä menevät synttärilahjaksi anopin miehelle, joka eräänä päivänä leikillään valitti, etten koskaan tee hänelle mitään. Mitä nyt joskus olen pipon ja vessapaperitelineenkin väsännyt. :-D


Seuraavaksi jo joulupukin töihin, joiden parissa taitaakin loppuvuosi melko pitkälti vierähtää:

Säärystimet Madame Tricote Dora Simistä Ullaneuleesta löytyvällä Joustimo-ohjeella. Puikot 3,5mm ja langankulutus tasan 100 grammaa; niin pienet pätkät jäi kerästä jäljelle, ettei niistä olisi mitään saanut enää tehtyä, joten heitin pois. Sainpa kerrankin tehokkaasti käytettyä kerän, kun ensin punnitsin sen ja jaoin puoliksi. Alunperin olin muuten ajatellut tehdä tästä langasta Baktuksen, mutta siitä olisi tullut ehkä turhan pieni. Onneksi Sukkasato tuli ja ratkaisi ongelmani. Nämä lämmikkeet menevät joululahjaksi kummityttöni isosiskolle. Toiset samanlaiset, turkoosista langasta, ovat jo puikoilla. Ne menevät sitten kummityttöni toiselle isosiskolle.


Lankavaraston tyhjentäminen on taas lupaavassa vauhdissa:

Ostetut/saadut langat:5035g
Kulutetut langat: 4159g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +776g

Ja tuossa vauhdissa se saisi pysyäkin. Nimittäin otsikon lupailema dieettipäätös koskee juuri lankavarastoani. Aion nimittäin nyt julistaa, että olen ainakin Sukkasadon ajan eli lokakuun loppuun asti ehdottomalla lankadieetillä eli en osta yhtään lankaa! Luultavasti jatkan lakkoani myös sen jälkeen. Ehdottomuus ei tosin koske keskeneräisiä töitä eli jos niihin täytyy lankaa hankkia, sallin sen itselleni. Mutta muuten pyrin pitämään päätökseni, lanka kun ei ihan heti tästä taloudesta kuitenkaan lopu. No jaa, vannomatta paras, saapa nähdä, kirjoitanko jo seuraavassa postauksessa repsahtaneeni. :-D


Neulomisiin,


manteliMinni

Käpälänlämmitin-talkoot

Kesän alussa harmittelin sitä, että tänä vuonna ei ollut omalla kohdallani mahdollista osallistua KyJyyn, johon olin kahtena edellisenä vuotena ottanut osaa. 20 työtä välillä Juhannus - Joulu ei vain ole realistista vauvakiireiden johdosta ja jos haluan joskus myöskin valmistua eli sitä graduakin pitäisi väsäillä. Enkä edes tiedä, mihin olisin saanut kaikki keskeneräiset työt tungettua. :-D

Mieli kuitenkin teki kovasti osallistua johonkin käsityötempaukseen, sillä pidän siitä yhteisöllisyydestä, jota KyJyssäkin on tavallaan ollut. Onneksi apuun tuli alkava syksy ja sunnuntaina starttaava Sukkasato, jonka bongasin sattumalta Blogilistaa selatessani. Tempauksen ideana on neuloa sukkia ynnä muita käpälänlämmittimiä (tossuja, säärystimiä) aikavälillä 1.9. - 31.10. Mitään tavoitemäärää töille ei ole asetettu eikä kyseessä ole myöskään kilpailu. Sukkia saa tehdä ihan vain omaan käyttöön tai myöskin lahjoittaa hyväntekeväisyyteen; kohteista onkin tempauksen blogissa lista.

Itseänin houkutteli Sukkasadon vaapamuotoisuus ja laitoin sitten ilmoittautumissähköpostia tempauksen emännälle. Sain kutsun Heinälato-alablogiin, pitäisi vielä muistaa käydä siellä kirjoittamassa esittely itsestäni. Tavoitteenani on saada tämän parin kuukauden aikana neulottua yhdet miesten sukat, yhdet junasukat sekä virkattua muutamat tossut Rose Mohairin jämistä, joita nurkissa pyörii ihan kiitettävät määrät. Toki olisi kiva sukat tehdä itsellekin pitkästä aikaa; minulla taitaa olla vain yhdet Seiskaveikasta kilkutellut perussukat.

Eli tällaisia terveisiä tällä kertaa. Valmiita töitäkin on taas muutama, yritän muistaa ne tässä joku päivä esitellä, kunhan saan yhdestä vielä kuvan napattua. On se jännä, miten yhden kuvan ottamista voi vitkutella päiväkausia. :-D


rakkaudella,


manteliMinni

Terveissi Turuust

Kuten tulin viime postauksessa ohimennen maininneeksi, emme menneet Kankaanpäästä kotiin, vaan vanhempieni luokse Turkuun. Muumo ja Vaari olivat luonnollisesti myös seuraamassa peliä. Tulomme Kankaanpäähän oli heille yllätys eikä äiti edes huomannut meitä kuin vasta siinä vaiheessa, kun isoveljeni kysyi häneltä "Pitikö sen olla yllätys?". Eli hyvin onnistui. :-) Paluumatkalle otimme äidin kyytiin meidän autoomme. Toki oli pakko pysähtyä lapsuudenperheessäni lähes legendaariseksi taukopaikaksi muodostuneessa Huittisten Härkäpakarin Hesessä, jossa murkinoimme pahimpaan v***tukseen. Vaihdomme myöskin pojun vaipan lastenhoitohuoneessa ja jostain syystä vesihana oli kovin pelottavan kuuloinen ja sitä piti ruveta itkemään. Voi pientä.

Turussa käymisessä on yleensä se hankala puoli, että päivät täyttyvät helposti kaikenlaisesta ohjelmasta, niin ettei levätä juuri ehdi. Käydä kun ehtii niin harvoin ja sukulaiset ja tutut haluavat toki nähdä. Mutta keskiviikkona oli kuitenkin laiskotuspäivä. Äiti keksi meille hauskan ja erikoisen aamupalapaikan, nimittäin Raision Ikean! Siellä oli kesätarjouksessa aamupala (sämpylä, kinkkuleikkele, juusto, kananmuna, puuro ja tuoremehu sekä kahvi tai tee) 0,50€. Olipa ihan hauska elämys tuokin. Ja erittäin iso plussa Ikealle lapsimyönteisyydestä! Ravintolan puolelta nimittäin löytyi imetysnurkkaus, joka tulikin sitten testattua. Hyvin toimi. Syötyämme kiersimme kaupan, mutta mukaan ei tällä kertaa tarttunut kuin pieni nalle pojalle ja kolme tyynyä virkkauskokeiluani varten.

Kun olimme lähdössä Ikeasta, oli alkanut sataa oikein kaatamalla. Poikakin oli jo väsynyt ja nukahti heti, kun pääsimme autoon. Alunperin tarkoituksenamme oli lähteä käymään Perniön Kebabissa, josta ainakin omasta mielestäni saa Suomen parhaat kebabit (anteeksi tämä pienoinen mainostus). Niitä aina kaipaan täällä Keski-Suomessa. Mutta koska sääkin oli mitä oli, järjen ääni eli avomieheni ehdotti reissun väliin jättämistä. Ehkäpä n. 80km suuntaansa on jopa meillekin hieman liian pitkä matka pelkän kebabin takia. Siispä retki Perniöön vaihtukin kaupasta haettuihin kebabrulliin ja päiväuniin isovanhempien vahtiessa poikaa. Sää ei iltaankaan mennessä parantunut, joten jouduimme myös jättämään väliin Turku Pesiksen ja Kirittärien välisen ottelun.

Torstaina kaipasin jo vähän tekemistä ja sellaiseksi kelpasi käväisy kaupungilla. Mainiosti sain siihen yhdistettyä myös ystäväni E:n tapaamisen. Kävimme ensin askartelukaupassa, josta ostin jonkinlaista kangasta, jolle voi tulostaa. Sen varalle minulla on askarteluprojekti mielessä, en vain tiedä, miten sen toteutan, kun meillä ei omaa tulostinta ole. Askartelukaupan jälkeen suuntasimme -tadaa!- Lankamaailmaan. Tällä kertaa ihan tarpeeseen. Ostin nimittäin langat Ikeasta hankittuja tyynyjä varten:

Eli Viking of Norwayn Vilmaa kolmea eri väriä, kaksi kerää kutakin. Kylläpä äitiä ja E:tä huvitti kovasti, kun pitelin näitä keriä sylissäni ja hoin tarjouslankapussien ääressä, etten tarvitse kuin nämä langat, joille minulla on jo käyttötarkoituskin. Taas tuli siis lisäystä varastoon.

Mutta olen sentään yhden työn saanut jo valmiiksikin:

Nämä villasukat tein serkulleni, joka astui armeijan harmaisiin viime kuussa. Samainen serkku sai kesäkuussa ylioppilaslahjaksi neulomani pipon. Ajattelin, että on vähän lisälämmikettä intissä. Näiden seuraksi ostin vielä Royal-suklaalevyn, josta tulee aina mummo-vainaani mieleen. Myös hän oli ahkera käsitöiden tekijä ja saimme häneltä muun muassa jouluisin sukkia ja lapasia, joihin oli laitettu sisälle juuri Royal-patukoita. Yritän siis vähän pitää suvun perinteitä yllä. ;-) Lankana sukissa on muuten Seiskaveikka, puikot 3,5mm ja langankulutus 123 grammaa.

Sunnuntaina (poika kävi muuten ekaa kertaa myös Tuomiokirkossa) palasimme sitten pojan kanssa Muumon ja Vaarin kyydillä Jyväskylään. Alunperin suunnitelmissa oli tulla junalla, mutta sitten pesäpallo otti voiton. Eli siis Hippokselle katsomaan Kiri - KaMa. Eka jakso meni KaMalta juuri niin hyvin kuin tarvitsikin eli 0 - 1. Toinenkin jakso näytti pitkään hyvältä, mutta suli lopulta kankaanpääläisten jäätävään hölmöilyyn. Supervuorossa puolestaan Kiri sitten puristi juuri sen verran, että voitto irtosi. Höh.

Onneksi KaMa otti keskiviikkona reilun voiton Kankaanpäässä ja ottelusarja oli ennen eilistä 2 - 1. Olin torstaina avomiehelle harmitellut, että "voi voi, kun ei päästä sinne peliin". Mies sitten ihmetteli, että miten niin. Itse ajattelin, että kun ei ole lapsenvahtia eikä muutenkaan hermot kestäisi niin jännittävää peliä. Mutta sitten eilen iltapäivällä rupesi tekemään mieli kentälle ja kun vielä äitikin sanoi, että menkää nyt (itse eivät Turusta lähteneet), niin soitto avomiehelle töihin eikä onneksi kauheasti suostuttelua tarvittu. Poika otettiin toki mukaan Hippokselle, hän kun oli siellä ollut jo edellisessäkin matsissa. Ja voi että, täytyy kyllä taas kehua äidin pikku kullanmurua! Niin hienosti hän oli koko ajan; nukkui koko ekan jakson ja toisellakin katseli kentän tapahtumia kiinnostuneena isänsä sylissä. Ja kun sääkin oli todella mainio, ei ihan niiiiiin paljon harmittanut KaMan suht niukka tappio.

Nyt on sarja sitten tasan 2 -2 ja huomenna katkolla kummalle vaan. Toivotaan nyt, että KaMan kausi päättyy voittoisasti kotikentällä ja että Kiri sitten selvittää karsinnat Ykköspesiksen kakkosta vastaan kunnialla. Niin, ja nythän sitten KaMan ja Kirin keskinäisten ottelujen määrä tällä kaudella on 11! :-D

Ostetut/saadut langat:5035g
Kulutetut langat: 3693g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +1242g