Joulu on pulkassa ja viimeisetkin lahjat avattu tänään täällä Turussa (avomies lähti Ouluun katsomaan lätkää; tulimme pojan kanssa piipahtamaan muumolassa). Vaikka itsetehtyjä paketteja onkin mukava antaa ja niillä yleensä on varmasti käyttöä, sama pulma meinasi vaivata kuin aikaisempinakin vuosina: mitä lahjaksi ihmisille, joilla on jo paljon kaikkea, kun tavaraa on jo liikaakin? No, jokunen villasukka ja pipo vielä jonnekin mahtuu, mutta entä sitten, kun nekin on tehty?
Tuota pulmaa mietin käydessäni eilen nukkumaan. Ja sain päähäni niin mainion idean, että sitä piti hetki makustella, ennen kuin Nukkumatti uskalsi saapua paikalle. Voi toki olla, että joku on jo aikaisemmin saanut saman idean, mutta itselle se tuli vasta nyt mieleen.
Jo useiden vuosien ajan netistä on voinut tilata ns. erilaisia lahjoja. Siis vaikka lehmiä, lampaita tai puita, jotka annetaan niitä kipeästi tarvitsevaan kohteeseen esim. Afrikkaan. Poikanikin sai tänä jouluna kummitädiltään lahjaksi "koulupuvun". Erilaisia lahjoja mainostavat nettisivuillaan ainakin Kirkon ulkomaanapu, Kepa ja World Vision. Itsekin olen joinakin vuosina tällaisia lahjoja harkinnut, mutta en ole vielä saanut tartuttua toimeen. Yksi syy on se, että haluaisin kuitenkin tehdä lahjoja konkreettisesti itse. Ja toinen on se, että vaikka lahjoja on eri hintaisia, jotenkin en raaski rahojani käyttää sellaiseen, josta lahjan saajalle ei jää käteen muuta kuin kortti, jossa kerrotaan lahjoituksesta. Tiedän, ei mikään hyvä peruste.
Joten miten siis yhdistää itse tekeminen ja rahojen "parempi hyötykäyttö" järkeväksi lahjaksi? Ajattelin, että voisin pitkin ensi vuotta neuloa ja virkkailla Etiopia-nuttuja ja sytomyssyjä. Näistä ottaisin valokuvia, joiden mukaan liittäisin pienen selostuksen kyseisten käsitöiden käyttötarkoituksesta. Valokuvat vain kirjekuoriin Jouluna ja saatteeksi teksti, jossa kertoisin, että olen lahjan saajan puolesta neulonut tai virkannut kyseisen vaatekappaleen ja lahjoittanut sen syöpäklinikalle tai nuttukeräykseen.
Eihän toki lahjansaaja saa edelleenkään enempää kuin kortin, mutta koen voivani näin auttaa konkreettisemmin apua tarvitsevia, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Ja myssyjä ja nuttuja tarvitaan aina. Enkä tosiaan tiedä, onko ideani ainutlaatuinen, mutta haluan todeta blogissani poikkeaville Putous-hahmo Samppa Linnan sanoin: "Saa käyttää hei, mut ei oo pakko!" :-)
lauantai 28. joulukuuta 2013
perjantai 20. joulukuuta 2013
Hiiri kissalle räätälinä
Uskon, että lähes jokaisella kanssaneulojalla on varastoissaan lanka, jonka kanssa on käynyt kuin vanhassa eläinsadussa: "Ei tullut takkia, tulee housut. Ei tullut housuja, tulee liivit..."jne. Omalla kohdallani tuollainen lanka oli vaaleanpunakirjava Novita Samos Lollipop. Vuosikausia sitten, kun kyseistä lankaa vielä valmistettiin, piti siitä tulla takki kummitytölle. Muistaakseni sain jo takakappaleen ja etukappaleetkin valmiiksi, mutta sitten se jäi. Tyttökin kasvoi jo ohi 110cm-koosta. Seuraavaksi langasta piti tulla mekko toiselle kummitytölleni. Mekosta sain yläosan ja jonkin matkaa helmaa valmiiksi. Työ hautautui taas vuosiksi keskeneräisten käsitöiden joukkoon. Tänä vuonna kaivoin sen taas esiin ajatuksena virkata siitä sytomyssyjä. Olin jo muutaman kerroksen ehtinyt tehdä, kunnes päätin, että lankaa on niin paljon, että siitä voisi kuitenkin saada jonkin isommankin kokonaisuuden tehtyä. Päätin jättää asian vielä hautumaan ja palata siihen joululahjojen yhteydessä. Keksin, että voisin tehdä siitä pienen liivin nuoremmalle kummitytölle. Liivin ohje oli alunperin Seiskaveikalle, mutta ajattelin, että se soveltuisi Samoksellekin puikkokokoa hieman muuttamalla. Liiviäkin sain jonkin matkaa neulottua, kunnes epäilys iski. Jotenkin alkoi vaikuttaa siltä, että liivistä tulisi mahdottoman leveä, eikä lanka edes riittäisi; purkuun vaan. Etsin toista ohjetta ja päädyin liivimekkoon, jollaisen olin jo pari vuotta aikaisemmin tytölle neulonut. Voi raukkaa, kun kummitäti on niin mielikuvitukseton... Mutta sitten aloin epäillä langan riittävyyttä tähänkin projektiin. Eli jälleen kerran purkaminen ja uuden ohjeen pohdinta. Jospa Seiskaveikan ohjeella tehty slipoveri onnistuisi. Mutta ei siinä vielä kaikki! Kesken neulomisen aloin taaaaas pelätä, että lanka loppuisi. Katselin jo Ravelrysta sopivia myytävänä olevia stasheja, mutta en ottanut yhteyttä keneenkään. Hieroin aivosolujani yhteen oikein urakalla keksiäkseni työn, johon lanka riittäisi ja joka myös ilahduttaisi kuusivuotiasta tyttöstä. Lopulta ratkaisu oli niin helppo, että jälkeenpäin ihan naurattaa: Baktus!!
Lopputuloksena tämä:
Eli Baktus, lankana Novita Samos lollipop ja reunassa Gjestal Shiny. Puikot 5mm ja reunassa koukku 5mm. Lankaa kului 170 grammaa. Samosta jäi vielä kohtuullinen nöttönen, ehkä siitä sitten virkkailen pipon.
Otsikon alle mahtuu muutakin:
Ei tullut joululahjaa, tuli UFO. Ei tullut UFOa, tuli kaikenlaista säätöä.
Vietin toissa viikon vanhempieni luona Turussa. Olin pakannut mukaan erinäisiä valmiita ja myös keskeneräisiä joululahjaksi meneviä käsitöitä, sillä en käy Turussa enää ennen Joulua. Valmiiden töiden kanssa ei toki ollut mitään muuta hätää kuin niiden paketoiminen. Mutta keskeneräisten kanssa jouduin hieman pohdiskelemaan ja tekemään muutoksia.
Päätin virkata äidilleni joululahjaksi sytomyssyn (ei ehkä kaikkein piristävin lahja, mutta meillä toimii; huumorilla mennään) varastoni kätköistä löytyneestä Samos Lollipopista. Yksinäinen kerä ei kuitenkaan aivan riittänyt, joten ajattelin käydä Cittarissa ostamassa kerän valkoista Miamia, sehän on hieman ohuempaa kuin Samos, mutta muuten samaa lankaa. No, eihän sitä kesälankaa tietenkään enää joulukuun alussa kaupan hyllystä löytynyt. Siispä työ odottamaan ensi kesää. Näytin keskeneräisen myssyn jo äidillekin, että "tällaisen olisit saanut, jos lanka olisi riittänyt". Vaan kuinkas sitten kävikään... Yhtenä päivänä kävimme äidin kanssa Tarjoustalossa ja toki pyörähdin lankaosaston kautta. Ja sieltä löytyi kolme kerää beigeä Miamia tarjouksessa 2€/kerä. Vaikka en tarvinnutkaan kuin yhdestä kerästä vähäsen, en voinut tietenkään jättä niitä kahta muuta itkemään toverinsa perään. Niistähän saa vaikka lisää myssyjä. Ja nyt valmista työtä katsellessa omasta mielestäni beige sopiikin tähän myssyyn paljon paremmin kuin valkoinen. Se, että äiti näki lahjansa jo etukäteen, harmittaa vain ohuesti, sillä emme ole vuosikausiin pystyneet ostamaan toisillemme yllätyslahjoja, vaan olemme ne yleensä valinneet yhdessä. No ainakin lahjan saaja on saanut, mitä on halunnut. :-)
Ja myssy on muuten virkattu 5mm koukulla. Langankulutuksesta ei ole tarkkaa tietoa, koska en ehtinyt punnita myssyä. Mutta koska Samosta meni lähes koko kerä ja Miami-kerä painaa käytön jälkeen 36 grammaa, sanoisin, että lankaa on mennyt n. 64 grammaa.
Tämän työn kanssa ei sinällään ollut muuta ongelmaa kuin että se vei yllättävän kauan. Kuten kuvasta näkyy, on kyseessä KaMan logolla varustettu pipo. Kuvion olen katsonut KaMa-kaulahuivista, en siis ole sitä itse suunnitellut. Itse pipon olen neulonut jo viime vuoden keväällä istuessani Kognitiivisen kielitieteen viimeisimpiä suuntauksia -luennolla. Kuvion kirjoin nyt marras-joulukuussa silmukoita jäljitellen. Tämän piti valmistua jo viime jouluksi isoveljelleni, mutta jotenkin silloin vain oli muita kiireitä ja pipo pääsi pukinkonttiin vasta nyt. Säätöä tähän liittyen oli siinä, että minulla on odottamassa toinen samanlainen, mutta tummansininen pipo, joka minun piti kirjoa iskälle joululahjaksi. Mutta koska on niin paljon muuta puuhaa ja kirjominen tosiaan vei aikaa yllättävän paljon, päätin yrittää saada pipon valmiiksi iskän nimipäiväksi, joka on 19.1.
Lankana pipossa oranssi ja tummansininen Seiskaveikka, valkoinen lanka on Viking Vilmaa. Tästä ei ole ollenkaan langanmenekkitietoja, sillä työ on niin vanha, etten laske sitä mukaan lankavaraston vähentämiseen.
Minun piti neuloa veljenpojalle joululahjaksi villatakki; täytyyhän pojan saada tädiltään jotain itse tehtyä ensimmäisenä joulunaan. Olinkin saanut simppeliä ainaoikein-neuleista takkia neulottua jo melkein kainaloihin saakka ja toisen hihankin olin tehnyt. Otin keskeneräisen tekeleen mukaan Turkuun ja kuvittelin neulaisevani sen tuotapikaa valmiiksi. Mutta kun eräänä iltana poikani jo nukahdettua istahdin sohvalle neulomaan toista hihaa, tajusin ettei ole mitään järkeä yrittää paahtaa villatakkia hiki hatussa valmiiksi, kun on paljon muutakin tehtävää. Siispä käyttöön suunnitelma B. Olin suunnitellut tekeväni MMVP:lle (maailman mainioin veljenpoika) synttärilahjaksi helmikuussa paidan, johon tekisin tekstiilifoliolla Prince-symbolin. Veljeni on nimittäin Prince-fani. Mutta nyt vaihdoin suunnitelmat päikseen; villatakin yritän saada helmikuuhun mennessä valmiiksi ja pakettiin sujahtikin tällainen luomus:
Paita on ostettu Kappahlista ja on kokoa 86/92cm. Vaikka lahjan saaja lieneekin vasta hieman yli 70-senttinen, oli pakko ostaa reilusti isompi paita, sillä lukuisista yrityksistä huolimatta en löytänyt kaupoista pienempää paitaa, jossa ei olisi minkäänlaista valmista printtiä ja joka olisi kokonaan musta. Kyllä pienen lapsen vanhempana hieman kummeksuttaa ja ärsyttääkin, ettei ihan pienille löydy mustia vaatteita. Onhan se toki synkkä väri, mutta saahan sen tarvittaessa muilla vaatteilla ja asusteilla iloisemmaksi. Ja musta olisi mielestäni hyvä perusväri pienenkin lapsen vaatekaapissa.
Seuraavan työn kanssa säätö oli niin pieni, ettei se jäänyt edes oikeastaan harmittamaan:
Neuloin kummipojalle joululahjaksi pirtsakan oranssin setin, johon kuuluu kauluri ja pipo. Kaulurin ohje löytyy Ravelrysta nimellä Simple Neck Warmer. Ohje oli kyllä tosi kiva ja suht helppo, mutta kaulurin reuna jäi ikävästi rullalle, hieman vielä silittämisen jälkeenkin, mikä näkyy kuvassa. Pipo on puolestaan tehty Novitan ohjeella, joka löytyy muistaakseni Kevät 2009 -lehdestä. Ihan kiva ohje sekin, ensin neulottiin vuoroin neljä kerrosta oikein ja neljä kerrosta nurin. Muodostuneen kaitaleen päät neuloin yhteen kolmen puikon päättelyllä. Sen jälkeen kaitaleen toisesta reunasta poimittiin silmukoita, joista sitten kavennettiin joka toisella kerroksella. Pipon päälle olisi kuulunut vielä tupsu, mutta se nyt jäi kaikessa kiireessä tekemättä. Eipä tuo taida haitata. :-)
Setti on neulottu 3mm puikoilla. Lankaa meni kauluriin 93 grammaa ja pipoon 62 grammaa eli yhteensä 155 grammaa.
Mutta on joululahjojen joukossa myös ihan ongelmattomiakin tapauksia:
Isoveljelle (MMVP:n isälle) neuloin mustasta Nallesta Baktuksen. Puikot 3,5mm. Langankulutus 92 grammaa.
Syyskuussa esittelin avomiehen siskolle ja tämän miehelle virkkaamani koristetyynyn ja nyt virkkasin sille parin; molemmat menevät nyt pakettiin:
Koukku 3,5mm. Lankana Viking Vilma, jota jostain kumman syystä meni tähän toiseen tyynyyn 192 grammaa, kun ensimmäiseen meni vain 172 eli peräti 20 grammaa vähemmän, vaikka samoilla mitoilla ja samankokoisella koukulla tein.
Koristetyynyjä virkkasin pukin matkaan toisenkin, hieman eri väreissä:
Tämä yksilö menee tädilleni, jolle en meinannut aluksi keksiä mitään lahjaa, hänelle kun olen jo sukkia ja huiveja neulonut ja äitini on piponkin tainnut tehdä. Joten ei niitä. Sitten keksi, että joulunvärinen koristetyyny voisi ilahduttaa.
Koukku 3mm. Langankulutus 115 grammaa. Lankana Hjertegarnin Nissegarn, josta päästäänkin seuraavaan asiaan:
Ei tullut laihtunutta lankavarastoa, tuli iso repsahdus.
Kaikki alkoi jo edellisellä Turun reissulla marraskuun puolivälissä. Kun vanhempani tulivat hakemaan minua ja poikaa rautatieasemalta, päätimme äidin kanssa mennä heille bussilla, jotta vaunuja ei tarvitsisi ruveta runttaamaan autoon. Sanoin äidille vaivihkaa, että "Harmi, kun ei tämän sateen takia taida jaksaa poiketa Lankamaailmassa..." Äiti totesi, että eihän se niin isoa mutkaa matkaan tee ja se on kyllä totta. Reittimme Kauppatorin bussipysäkille kulkee samaa katua kuin jolla Lankamaailma sijaitsee.
Meidän ei kuitenkaan ollut tarkoitus ostaa mitään, katsella vähän vain. Tai oikeastaan olin ajatellut hankkia yhdet kerät Vilmaa, jotta tekisin tädille samanlaisen musta-valko-harmaan tyynyn. Mutta sitten huomasimme alennuskorin, jossa oli Nissegarnia 0,90€/kerä. No siitä sitten tietenkin rohmuamaan kädet täyteen lankoja. Tietenkin kaikille oli jo käyttötarkoituskin mietittynä. ;-) Otin noista langoista kaksi kerää kutakin tarvitsemaani väriä mukaan kotiin ja sain jopa palautettua yli jääneet langat äidille.
Mutta eipä lankojen ostelu tuohon jäänyt. Yhtenä aamuna marraskuun loppupuolella vilkaisin nopsasti Keskisuomalaista. Ja sielläpä oli, etusivulla, Löytötexin mainos: Nalle luontopolku 3 kerää kympillä. Sinä päivänä päiväkävely suuntatuikin sitten Löytötexin lankahyllyille. Mukaan lähti kuusi kerää; kolme kerää Kanerva-värissä ja kolme kerää väriä Kaarna.
Kuvassa Kanerva, Kaarnasta en saanut kuvaa, koska kamerasta tyhjeni taas akku. Plääh.
Repsahdus syveni entisestään, kun menin käymään taas Turussa. Kävin nimittäin eräänä iltana tapaamassa Vilhon kummitätiä kauppakeskus Skanssissa, josta äitini tuli sitten kävellen hakemaan. Ennen kuin lähdimme, kävimme Cittarissa ostoksilla. Siellähän oli Seiskaveikka tarjouksessa, taisi olla 3 kerää kympillä. Valitsin vaaleanvihreän, vaaleanpunaisen ja valkoisen kerän. Niistä ajattelin tehdä kaverini maaliskuussa syntyvälle vauvalle toukkapussin. Koska sukupuoli ei ole tulevilla vanhemmillakaan tiedossa, taidan ottaa varman päälle ja tehdän pussin vihreästä ja valkoisesta.
Seuraavana päivänä menimme käymään Tarjoustalossa, kuten jo edellä mainitsinkin. Sieltä tarttui mukaan Miamin lisäksi kolme kerää Nallea. No mutkun.... kympillä sai.
Eiiiikä siinä vielä kaikki. Viime viikolla, taisi olla torstaina, menin ihan vain kävelylle pojan kanssa. Päätin poiketa Minimaniin kuolaamaan joulukarkkeja. Siellä kun sitten olin, sain päähäni ihan vain vilkaista, vieläkö vihreäsävyiset Novita Nostalgiat olisivat tarjouksessa. Voi pahus, olivathan ne. Soitin vielä äidille saadakseni hommaan järjen äänen ja arvaahan sen, miten kävi:
Mutta mitäpä näistä, onpahan ainakin jotain, mistä lahjoja ensi Jouluksi.
Niin, ja yhden lahjankin olen vielä saanut valmiiksi:
Ravelrysta löytyvällä Woolly Ball -ohjeella tehty pallo Vilholle. <3
Lankana Novita Samos ja Samos Lollipop. Vihreät ompeleet ovat Novita Miamia. Puikot 3,5mm. Langankulutus 63 grammaa.
Jospa nyt ulkaltaisi kurkata lankavaraston puolelle:
Ostetut/saadut langat:7685g
Kulutetut langat: 5836g
Pois annetut langat: 285g
Langankulutus: +1564g
Tulipas taas melkoinen monsteripostaus. Ei ole kovin paljon ollut tilaisuuksia kirjoitella. Tai jos on ollutkin, niin yleensä on silloin väsyttänyt niin paljon, ettei ole jaksanut naputella. Sellaista se on elämä pikkumiehen kanssa. :-) Tätäkin postausta kirjoitin puolitoista viikkoa. Mutta yritän tehdä sellaisen uudenvuodenlupauksen, että kirjoitan tänne säännöllisemmin.
Ihanaa ja rauhallista Joulua kaikille!
rakkaudella,
manteliMinni
Lopputuloksena tämä:
Otsikon alle mahtuu muutakin:
Ei tullut joululahjaa, tuli UFO. Ei tullut UFOa, tuli kaikenlaista säätöä.
Vietin toissa viikon vanhempieni luona Turussa. Olin pakannut mukaan erinäisiä valmiita ja myös keskeneräisiä joululahjaksi meneviä käsitöitä, sillä en käy Turussa enää ennen Joulua. Valmiiden töiden kanssa ei toki ollut mitään muuta hätää kuin niiden paketoiminen. Mutta keskeneräisten kanssa jouduin hieman pohdiskelemaan ja tekemään muutoksia.
Ja myssy on muuten virkattu 5mm koukulla. Langankulutuksesta ei ole tarkkaa tietoa, koska en ehtinyt punnita myssyä. Mutta koska Samosta meni lähes koko kerä ja Miami-kerä painaa käytön jälkeen 36 grammaa, sanoisin, että lankaa on mennyt n. 64 grammaa.
Lankana pipossa oranssi ja tummansininen Seiskaveikka, valkoinen lanka on Viking Vilmaa. Tästä ei ole ollenkaan langanmenekkitietoja, sillä työ on niin vanha, etten laske sitä mukaan lankavaraston vähentämiseen.
Minun piti neuloa veljenpojalle joululahjaksi villatakki; täytyyhän pojan saada tädiltään jotain itse tehtyä ensimmäisenä joulunaan. Olinkin saanut simppeliä ainaoikein-neuleista takkia neulottua jo melkein kainaloihin saakka ja toisen hihankin olin tehnyt. Otin keskeneräisen tekeleen mukaan Turkuun ja kuvittelin neulaisevani sen tuotapikaa valmiiksi. Mutta kun eräänä iltana poikani jo nukahdettua istahdin sohvalle neulomaan toista hihaa, tajusin ettei ole mitään järkeä yrittää paahtaa villatakkia hiki hatussa valmiiksi, kun on paljon muutakin tehtävää. Siispä käyttöön suunnitelma B. Olin suunnitellut tekeväni MMVP:lle (maailman mainioin veljenpoika) synttärilahjaksi helmikuussa paidan, johon tekisin tekstiilifoliolla Prince-symbolin. Veljeni on nimittäin Prince-fani. Mutta nyt vaihdoin suunnitelmat päikseen; villatakin yritän saada helmikuuhun mennessä valmiiksi ja pakettiin sujahtikin tällainen luomus:
Seuraavan työn kanssa säätö oli niin pieni, ettei se jäänyt edes oikeastaan harmittamaan:
Setti on neulottu 3mm puikoilla. Lankaa meni kauluriin 93 grammaa ja pipoon 62 grammaa eli yhteensä 155 grammaa.
Mutta on joululahjojen joukossa myös ihan ongelmattomiakin tapauksia:
Syyskuussa esittelin avomiehen siskolle ja tämän miehelle virkkaamani koristetyynyn ja nyt virkkasin sille parin; molemmat menevät nyt pakettiin:
Koukku 3,5mm. Lankana Viking Vilma, jota jostain kumman syystä meni tähän toiseen tyynyyn 192 grammaa, kun ensimmäiseen meni vain 172 eli peräti 20 grammaa vähemmän, vaikka samoilla mitoilla ja samankokoisella koukulla tein.
Koristetyynyjä virkkasin pukin matkaan toisenkin, hieman eri väreissä:
Koukku 3mm. Langankulutus 115 grammaa. Lankana Hjertegarnin Nissegarn, josta päästäänkin seuraavaan asiaan:
Ei tullut laihtunutta lankavarastoa, tuli iso repsahdus.
Kaikki alkoi jo edellisellä Turun reissulla marraskuun puolivälissä. Kun vanhempani tulivat hakemaan minua ja poikaa rautatieasemalta, päätimme äidin kanssa mennä heille bussilla, jotta vaunuja ei tarvitsisi ruveta runttaamaan autoon. Sanoin äidille vaivihkaa, että "Harmi, kun ei tämän sateen takia taida jaksaa poiketa Lankamaailmassa..." Äiti totesi, että eihän se niin isoa mutkaa matkaan tee ja se on kyllä totta. Reittimme Kauppatorin bussipysäkille kulkee samaa katua kuin jolla Lankamaailma sijaitsee.
Meidän ei kuitenkaan ollut tarkoitus ostaa mitään, katsella vähän vain. Tai oikeastaan olin ajatellut hankkia yhdet kerät Vilmaa, jotta tekisin tädille samanlaisen musta-valko-harmaan tyynyn. Mutta sitten huomasimme alennuskorin, jossa oli Nissegarnia 0,90€/kerä. No siitä sitten tietenkin rohmuamaan kädet täyteen lankoja. Tietenkin kaikille oli jo käyttötarkoituskin mietittynä. ;-) Otin noista langoista kaksi kerää kutakin tarvitsemaani väriä mukaan kotiin ja sain jopa palautettua yli jääneet langat äidille.
Mutta eipä lankojen ostelu tuohon jäänyt. Yhtenä aamuna marraskuun loppupuolella vilkaisin nopsasti Keskisuomalaista. Ja sielläpä oli, etusivulla, Löytötexin mainos: Nalle luontopolku 3 kerää kympillä. Sinä päivänä päiväkävely suuntatuikin sitten Löytötexin lankahyllyille. Mukaan lähti kuusi kerää; kolme kerää Kanerva-värissä ja kolme kerää väriä Kaarna.
Repsahdus syveni entisestään, kun menin käymään taas Turussa. Kävin nimittäin eräänä iltana tapaamassa Vilhon kummitätiä kauppakeskus Skanssissa, josta äitini tuli sitten kävellen hakemaan. Ennen kuin lähdimme, kävimme Cittarissa ostoksilla. Siellähän oli Seiskaveikka tarjouksessa, taisi olla 3 kerää kympillä. Valitsin vaaleanvihreän, vaaleanpunaisen ja valkoisen kerän. Niistä ajattelin tehdä kaverini maaliskuussa syntyvälle vauvalle toukkapussin. Koska sukupuoli ei ole tulevilla vanhemmillakaan tiedossa, taidan ottaa varman päälle ja tehdän pussin vihreästä ja valkoisesta.
Seuraavana päivänä menimme käymään Tarjoustalossa, kuten jo edellä mainitsinkin. Sieltä tarttui mukaan Miamin lisäksi kolme kerää Nallea. No mutkun.... kympillä sai.
Eiiiikä siinä vielä kaikki. Viime viikolla, taisi olla torstaina, menin ihan vain kävelylle pojan kanssa. Päätin poiketa Minimaniin kuolaamaan joulukarkkeja. Siellä kun sitten olin, sain päähäni ihan vain vilkaista, vieläkö vihreäsävyiset Novita Nostalgiat olisivat tarjouksessa. Voi pahus, olivathan ne. Soitin vielä äidille saadakseni hommaan järjen äänen ja arvaahan sen, miten kävi:
Mutta mitäpä näistä, onpahan ainakin jotain, mistä lahjoja ensi Jouluksi.
Niin, ja yhden lahjankin olen vielä saanut valmiiksi:
Lankana Novita Samos ja Samos Lollipop. Vihreät ompeleet ovat Novita Miamia. Puikot 3,5mm. Langankulutus 63 grammaa.
Jospa nyt ulkaltaisi kurkata lankavaraston puolelle:
Ostetut/saadut langat:7685g
Kulutetut langat: 5836g
Pois annetut langat: 285g
Langankulutus: +1564g
Tulipas taas melkoinen monsteripostaus. Ei ole kovin paljon ollut tilaisuuksia kirjoitella. Tai jos on ollutkin, niin yleensä on silloin väsyttänyt niin paljon, ettei ole jaksanut naputella. Sellaista se on elämä pikkumiehen kanssa. :-) Tätäkin postausta kirjoitin puolitoista viikkoa. Mutta yritän tehdä sellaisen uudenvuodenlupauksen, että kirjoitan tänne säännöllisemmin.
Ihanaa ja rauhallista Joulua kaikille!
rakkaudella,
manteliMinni
tiistai 5. marraskuuta 2013
Marraskuu
Niin on taas kaipuun kaljakori kilissyt läpi lokakuun ja ollaan jo marraskuussa. Tosin ainoat, mitkä tässä taloudessa kilisee, ovat mehupullot ja pilttipurkit. :-D Eikä kaipuusta ole tietoa, kun kaikki oleellinen on tässä. Kyllähän lokakuuhun mahtui vaikka mitä, aika paljon sukkiakin kuun vaihteessa päättyneen Sukkasadon puitteissa. Mutta myös pari muutakin projektia, jos näin aikajärjestyksessä yritän mennä:
Rakas serkkuni, joka on myös kummipoikani äiti, täyttää tässä kuussa 40 vuotta ja alunperin suunnitelmissa oli neuloa hänelle taikabolero Rose mohairista Novitan ohjeella, mutta koska siihen varaamani valkoinen Rose suureksi osaksi avomiehen isotädin lahjaan, muutin suunnitelmia. Tekaisinkin sitten tällaisen setin:
Virkatut tossut, samalla ohjeella kuin parit tässä blogissa aikaisemmin nähdyt. Koukku 4mm, langankulutus 79 grammaa.
Virkattu röyhelöhuivi. Novitan ohje. Koukku 8mm, langankulutus 51 grammaa.
Ja taas tällainen pitsibaskeri. Tämänkin ohje löytyy Novitan nettisivuilta. Puikot resorissa 4mm, muuten 5mm. Langankulutus osapuilleen sama kuin edellisessäkin (34 grammaa), omaa lankaa tähän meni vain 25 grammaa, koska enempää ei ollut jäljellä. Loput 9 grammaa jouduin lainaamaan äidiltä. Nämä kuvat on muuten otettu pappani luona, jonne kokoonnuimme toissa sunnuntaina. Hänellä todettiin hiljattain eturauhassyöpä ja kävimme siellä piristämässä häntä; myös äiti, iskä ja isoveli olivat paikalla.
Seuraavana valmistumisvuorossa oli viimeinen paali Sukkasadon Heinälatoon:
Eli pirtsakan oranssit Versot. Nämä tulivat ihan omaan käyttöön. Puikot 3mm, lankaa meni 82 grammaa. Tein sukat valmiiksi viime maanantaina aamupäivällä, jotta sain laittaa ne jalkaani Ekavauva-ryhmään, joka kokoontuu läheisellä kirkolla aina maanantai-iltapäivisin. Siellä vaihdettiin muutama sananen käsitöistäkin ja eräs äiti totesi, että haluaisi oppia neulomaan sukkia, mutta "ihan tavallisia, eikä tuollaisia hifistely-sukkia!" Hih, tulin tuosta kyllä tosi iloiseksi, kohteliaisuushan se oli. :-)
Saman päivän iltana virkkasin vielä pikavauhtia 8-millisellä koukulla itselleni tällaisen korvaläppämyssyn (tulisi vaan vielä ne kylmemmät kelit, niin tätäkin pääsisi käyttämään!) Novitan Sylvia-langasta, jota meni 78 grammaa. Tuo lanka lienee jonkinlainen kampanjalanka, en ole siihen kovin useasti törmännyt. Omalla kohdallani sen osto oli kyllä kaikkien tekosyiden äiti; ostin kaksi 50 gramman kerää joskus talvella Anttilan tarjouslaarista (1€/kerä) vain siksi, että saisin 20 euron setelistä vaihtorahaksi kolikoita bussirahaksi. En nimittäin kehdannut mennä niin ison rahan kanssa bussiin. Joopa joo. :-D Niin, ja tämä tekele sai Ravelryssa nimekseen Happy birthday to me, koska viime viikon tiistaina pärähti tälle tytölle mittariin 26 vuotta! Synttäripäivää vietettiin rauhallisissa merkeissä; olimme käyneet jo edellisenä lauantaina syömässä avomiehen kanssa. Sain kuitenkin lahjaksi häneltä Castle-sarjan neljännen tuotantokauden dvd:llä ja Nomination-rannekoruuni palan, jossa on skorpionin kuva, skorpioni kun olen horoskoopiltani. Tuo Castle on muuten vallan mainio rikossarja, jossa on sopivasti huumoria. Aikanaan sitä jonkin jakson katsoin Neloselta, mutta ihan koukkuun jäimme siihen viime vuonna katsoessamme sitä Viaplay-palvelusta. Jaksot lähtivät pois palvelusta eikä uusia tullut, joten jäimme potemaan vieroitusoireita. Yhdessä kun on niin hauskaa arvuutella, kuka on syyllinen ja miten mutkikas on motiivi. No, nyt saamme taas nauttia tuota herkkua 23 jakson verran, kunhan löydämme aikaa.
Viikko sitten, eli tuona synttäripäivänä, sain valmiiksi yhden työn, josta ei nyt olekaan sitten kuvaa, koska kameran akku päätti loppua juuri nyt. Mutta kyseessä on kuitenkin oranssista Nallesta neulottu Baktus, joka menee joululahjaksi isoveljen avovaimolle. Puikot 3,5mm, langankulutus 94 grammaa. Täytyy kyllä sanoa, että noihin Baktuksiin jää koukkuun. Ne ovat niin joutuisia neuloa, mutta kuitenkin kivannäköisiä ja käyttökelpoisia. Kolmas on jo suunnitteilla, isoveljelle joululahjaksi. Mistä päästäänkin tämän päivän ostoksiini. Lankalakkoni on pitänyt kiitettävästi, mutta tänään siitä oli pakko poiketa, koska keksin vihdoin mitä teen isoveljelleni ja avomiehelleni joululahjoiksi, eikä sopivia lankoja löytynyt itseltä. Joten päivän vaunulenkki suuntasi Tokmannille, jossa oli Nalle tarjouksessa 3 kerää kympillä. Mukaan tarttui yksi musta, yksi harmaa ja yksi beige kerä. Niistäkin kuvia sitten myöhemmin, kun olen saanut kameran akun ladattua.
Ja vilkaistaanpa vielä lankavaraston tilanne:
Ostetut/saadut langat:5485g
Kulutetut langat: 4985g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +400g
Rakas serkkuni, joka on myös kummipoikani äiti, täyttää tässä kuussa 40 vuotta ja alunperin suunnitelmissa oli neuloa hänelle taikabolero Rose mohairista Novitan ohjeella, mutta koska siihen varaamani valkoinen Rose suureksi osaksi avomiehen isotädin lahjaan, muutin suunnitelmia. Tekaisinkin sitten tällaisen setin:
Seuraavana valmistumisvuorossa oli viimeinen paali Sukkasadon Heinälatoon:
Viikko sitten, eli tuona synttäripäivänä, sain valmiiksi yhden työn, josta ei nyt olekaan sitten kuvaa, koska kameran akku päätti loppua juuri nyt. Mutta kyseessä on kuitenkin oranssista Nallesta neulottu Baktus, joka menee joululahjaksi isoveljen avovaimolle. Puikot 3,5mm, langankulutus 94 grammaa. Täytyy kyllä sanoa, että noihin Baktuksiin jää koukkuun. Ne ovat niin joutuisia neuloa, mutta kuitenkin kivannäköisiä ja käyttökelpoisia. Kolmas on jo suunnitteilla, isoveljelle joululahjaksi. Mistä päästäänkin tämän päivän ostoksiini. Lankalakkoni on pitänyt kiitettävästi, mutta tänään siitä oli pakko poiketa, koska keksin vihdoin mitä teen isoveljelleni ja avomiehelleni joululahjoiksi, eikä sopivia lankoja löytynyt itseltä. Joten päivän vaunulenkki suuntasi Tokmannille, jossa oli Nalle tarjouksessa 3 kerää kympillä. Mukaan tarttui yksi musta, yksi harmaa ja yksi beige kerä. Niistäkin kuvia sitten myöhemmin, kun olen saanut kameran akun ladattua.
Ja vilkaistaanpa vielä lankavaraston tilanne:
Ostetut/saadut langat:5485g
Kulutetut langat: 4985g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +400g
tiistai 22. lokakuuta 2013
Pitkätossu
Mitään kovin ihmeellistä ei ole täällä tapahtunut sitten viime näkemän, tavallista perhearkea vain. Niin, ja räkätautia. Eihän se kovin paha juttu ole, mutta onhan se kinkkistä, kun kaikki kolme köhivät, rohisevat ja valuvat räkää yhtäaikaa. Minä ja poika olemme jo melkolailla tervehtyneet, mutta avomies vielä jatkaa.
Viime viikkoina tuota Turun reissua lukuunottamatta on meidän perheessä ollut uni kortilla. Olisikohan tuo räkäisyys ja tulossa olevat hampaat vaikuttaneet, mutta kovin montaa tuntia per yö ei ole saatu levättyä. Pikkuinen on rauhoittunut parhaiten sillä, että on päässyt tissille äidin ja iskän väliin sänkyyn. Siinä ei sitten kumpikaan vanhemmista ole saanut nukuttua kunnolla. Viime viikonloppuna sitten kokeilimme anopin neuvosta laittaa pojan nukkumaan auton turvakaukalossa pinnasänkyyn. Sillä tavoin vauva on hieman pystymmässä asennossa ja hengittäminenkin helpompaa. Ja voi pojat, kuinka nukuttiin! Ainakin kuusi tuntia putkeen. Kyllä sitä unen kestoa pitkän tauon jälkeen ihmetteli ja välillä nousin jopa katsomaan, onko pojalla kaikki kunnossa, kun on niin hiljaista. Kaukalossa nukutettiin myös seuraava yö ja hyvin sujui silloinkin. Mutta sunnuntai-maanantai-yöksi laitettiin jo pelkkään pinnasänkyyn; eihän puoli-istuvassa asennossa nukkuminen ole vauvan selälle hyväksi pidemmän päälle.
Käsityörintamalla meno on suht tasaista, pientä takapakkiakin on tosin tullut:
Taas sain muistuttaa itselleni, että ikinä ikinä IKINÄ ei saisi jättää bambuisia sukkapuikkoja sohvalle. Siirsin sohvalla ollut sukankudinta nopsasti pois tieltä ja luulin, että kaikki puikot olivat siinä mukana. No eivätpä olleet. Avomies astui yhden puikon päälle ja poikkihan se napsahti. Onneksi sukkaa voi tehdä myöskin neljällä puikolla ja uudet puikotkin kävin jo ostamassa. :-)
Sukkasadon loppu lähestyy ja yritän nopsasti saada loppuja tekeleitä valmiiksi. Pari olen nyt viikon sisällä saanut tehtyä ja kaksi on vielä jäljellä. Niistä toisen aloitan uudestaan, mutta niiden lisäksi en aio aloittaa yhtään uutta. Kyllä kymmenen paria saa riittää.
Taas vaihteeksi tempaisin Joustimot, tällä kertaa 7 Veljestä O(p)i villasukka -langasta. Puikot 3,5mm ja langankulutus 102 grammaa. Nämä menevät kummitytölle joululahjaksi.
Näitä sukkia voisi sanoa Sukkasato-töideni kruununjalokiveksi. Nimittäin näiden parissa vierähti liki puolitoista kuukautta, toki siinä oli muitakin töitä välissä. Pojan kummitäti toivoi joululahjaksi todella pitkiä sukkia ja pääti tehdä ylipolvensukat Novita Tico ticosta. Ohje Novitan Syksy 2010 -lehdestä. Puikot 3mm ja langankulutus 172 grammaa. Näitä oli kyllä hauska tikutella, mutta en ole lopputulokseen täysin tyytyväinen. Ainakaan omaan jalkaan eivät istu täydellisesti enkä tiedä, miten nämä pysyvät ylhäällä. Mutta ainakin nämä on rakkaudella tehty ja ajatushan on tärkein, eiks niin? :-)
Lankavarastokin lähestyy jälleen lupaavasti nollapistettä:
Ostetut/saadut langat:5185g
Kulutetut langat: 4850g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +235g
Tälläisia täällä tällä kertaa. Neulomisiin!
Rakkaudella,
manteliMinni
Viime viikkoina tuota Turun reissua lukuunottamatta on meidän perheessä ollut uni kortilla. Olisikohan tuo räkäisyys ja tulossa olevat hampaat vaikuttaneet, mutta kovin montaa tuntia per yö ei ole saatu levättyä. Pikkuinen on rauhoittunut parhaiten sillä, että on päässyt tissille äidin ja iskän väliin sänkyyn. Siinä ei sitten kumpikaan vanhemmista ole saanut nukuttua kunnolla. Viime viikonloppuna sitten kokeilimme anopin neuvosta laittaa pojan nukkumaan auton turvakaukalossa pinnasänkyyn. Sillä tavoin vauva on hieman pystymmässä asennossa ja hengittäminenkin helpompaa. Ja voi pojat, kuinka nukuttiin! Ainakin kuusi tuntia putkeen. Kyllä sitä unen kestoa pitkän tauon jälkeen ihmetteli ja välillä nousin jopa katsomaan, onko pojalla kaikki kunnossa, kun on niin hiljaista. Kaukalossa nukutettiin myös seuraava yö ja hyvin sujui silloinkin. Mutta sunnuntai-maanantai-yöksi laitettiin jo pelkkään pinnasänkyyn; eihän puoli-istuvassa asennossa nukkuminen ole vauvan selälle hyväksi pidemmän päälle.
Käsityörintamalla meno on suht tasaista, pientä takapakkiakin on tosin tullut:
Sukkasadon loppu lähestyy ja yritän nopsasti saada loppuja tekeleitä valmiiksi. Pari olen nyt viikon sisällä saanut tehtyä ja kaksi on vielä jäljellä. Niistä toisen aloitan uudestaan, mutta niiden lisäksi en aio aloittaa yhtään uutta. Kyllä kymmenen paria saa riittää.
Lankavarastokin lähestyy jälleen lupaavasti nollapistettä:
Ostetut/saadut langat:5185g
Kulutetut langat: 4850g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +235g
Tälläisia täällä tällä kertaa. Neulomisiin!
Rakkaudella,
manteliMinni
tiistai 15. lokakuuta 2013
Uutta oppimassa
Tällä välin on ehditty tehdä vaikka mitä uutta ja jännää. Ensimmäinen uusi jännä juttu koettiin pari viikkoa sitten vauvauinnissa, kun Vilho pääsi sukeltamaan ekaa kertaa. Vauvauintiohjaaja sukellutti ja ilmeisesti siksi poika vähän säikähtikin ja parkui hetken aikaa. Sitten meno onneksi rauhoittui taas. Ja viime lauantaina kun kokeilimme taas sukeltamista ja poika pääsi isänsä käsiin, ei minkäänlaista itkua tullut. Ja tuon jälkeen jopa hieman uskaltauduttiin polskimaankin, joten parempaan päin ollaan menossa.
Mutta kaksi viikkoa sitten oli vieläkin jännempi paikka, ainakin näin äidin mielestä. Nimittäin eka junamatka vauvan kanssa. Olin sitä jännittänyt jo ainakin pari päivää etukäteen, mutta turhaahan se oli. Poju auton turvaistuimessa vaunuihin, vaunuihin yksi kassi ja loput kätevästi äipän ympärille ja koko helahoito junaan pyörätuoli-/lastenvaunupaikalle (johon ei onneksi tullut ketään; en ollut kehdannut varsinaisia paikkojamme varata siitä). Eihän matkakaan toki kestänyt kuin kolme ja puoli tuntia, mutta ongelmia ei juurikaan ollut. Kyllä äidin pikku murunen käyttäytyi taas niin kultaisesti. :-)
Uuden oppiminen ei tiistaina jäänyt pelkkään junamatkaan. Löysin nimittäin illalla itseni Turkuhallilta TPS:n faniseisomakatsomosta. Olimme äidin kanssa jutelleet, että voisin päästä kyseisen viikon lauantaina katsomaan peliä, mutta kun tiistain peliin oli Turun Sanomien kestotilaajan etuna saanut ilmaisia lippuja, niin puin sitten fanipaidan päälleni ja suuntasin hallille iskän ja isoveljien kanssa. Vaikka olen siellä niin monta kertaa ennenkin käynyt, oli tämä kerta aika erilainen. Oli mielenkiintoista seisoa täysillä joukkuettaan kannattavien fanien joukossa ja kokea myös se mielettömän vahvaksi kohonnut raivo, jonka tuomarin viheltämättä jättämä jäähy aiheutti. Kaksi ensimmäistä erää tunsin olevani joukossa kuin orpo piru (vaikka samaa joukkuetta kannatinkin), mutta kyllä kolmannessa erässä jo hypin ja taputin sulavasti muiden tahdissa. Suurin osa ajasta meni kuitenkin miettiessä, miten poika pärjää Muumon kanssa, kun ei ole hänen seuraansa oikein tottunut. Mutta hyvinhän se meni.
Torstaina jatkoimme uusien juttujen kavalkadia matkustamalla Perniöön. Pääsin vihdoin pitkästä aikaa syömään Perniön kebabiin, joka viime reissulla jäi väliin. Se oli luonnollisesti Vilhon eka kerta kebabissa, mutta hän ei valitettavasti saanut vielä mitään syödäkseen. Minun ja kebabin jälleennäkeminen sen sijaan oli niin suloinen, että oli haettava vielä toinenkin annos, iltapalaksi. Kebabilta jatkoimme puolestaan kummityttöni uuteen kotiin, jonne perhe nyt syksyllä muutti; en ollut siellä aiemmin käynyt.
Myös perjantai oli kiireinen. Minä, Vilho sekä Muumo ja Vaari, suunnistimme Turun Messukeskukseen, jossa oli käynnissä Kirjamessut sekä Ruoka- ja Viinimessut. Olimme siellä jokusen tunnin ja kävimme seuraamassa lukuisia kirjailijahaastatteluita. Poika oli mukana kiltisti, tosin ihmisiä ja toimintaa oli ympärillä sen verran paljon, että syöminen ei juuri kiinnostanut. Messujen jälkeen jäimme Muumon ja Vilhon kanssa vielä kaupungille, jossa tapasimme ystäväni E:n. Syy tapaamiseen oli vallan mainio: osallistuimme E:n kanssa ihan ekaa kertaa neuleaiheiseen flash mobiin! Turun Hansakorttelissa järjestettiin Roosa nauha -kampanjan puitteissa neule-flash mob, jossa kokoonnuttiin vartiksi neulomaan vaaleanpunaisissa vaatteissa tai asusteissa:
Lauantaisen lepopäivän jälkeen kävimme sunnuntaina vielä toisen kerran kirjamessuilla äidin ja Vilhon kanssa. Olin suunnitellut lepäileväni illan, mutta toisin kävi. Päädyinkin baariin ekaa kertaa pitkään, pitkään aikaan. Selvinpäin, tottakai. Isoveljilläni on ollut tapana joka toinen sunnuntai käydä turkulaisessa Bar Bristolissa musiikkiaiheisessa tietovisassa, johon minutkin saatiin houkuteltua. Juuri mitään en kylläkään tiennyt, mutta ihan hauskaa oli. Ja saipa poika taas viettää aikaa Muumon ja Vaarin kanssa. Lähdin baarista muita aikaisemmin ja kävelin sitten coolina tyttönä suoraan ulko-ovea päin. Mistä minä olisin voinut nähdä, että siinä oli lasi. :-D
Maanantaina se jännyys vasta olikin huipussaan; oli Vilhon ensimmäisen laivamatkan aika. Satamaan matkasimme bussilla, jottei tarvinnut ruveta vääntämään vaunuja autoon. Koska olimme piknik-risteilyllä, meillä ei ollut hyttiä, mutta saimme nukuttua jonkin aikaa laivan lepohuoneessa. Ja toki neulottuakin vähän. Ruokailukin sujui mallikkaasti, olihan meitä sentään kolme aikuista matkassa. Ja muutenkin meni hienosti, tosin nukkuminen ei meinannut pojua kiinnostaa, taas kun oli niin paljon ihmisiä ympärillä.
Jotakin uutta olen kokeillut myös käsityörintamalla. Sukkasadon aikana halusin tehdä yhdet tassunlämmittimet myös itselleni, mutta en mitään ihan perinteisiä sileitä sukkia, vaan pitsineuletta oli saatava. Päädyin Ullaneuleen sivuilta löytyvään Versoon, jonka myötä pääsin myös korkkaamaan oranssit Nalleni. Uutta tässä ohjeessa ei itselleni ollut suinkaan pitsineule, vaan kantapää, joka poikkeaa peruskantapäästä, jonka olen yleensä tottunut tekemään. Mutta muutos on toki positiiviseen suuntaan. Ekaa sukkaa kokeiltuani tuntuma on, että tämä toisenlainen kantapää istuu jalkaani paremmin. Toisen sukan laitan alulle, kunhan puikot eräästä toisesta sukkaparista vapautuvat.
Mutta jotta tämä ei menisi ihan uutuuksien tulvaksi, olen myös tukeutunut vanhaan ja hyväksi havaittuun:
Sunnuntaina puolestaan oli juhlittavana isoisäni, joka täytti viime viikolla 88 vuotta. Kokoonnuimme vähän isommalla porukalla juhlimaan Papan luokse Vilppulaan ja kävimme jopa syömässä ravintola Isabellassa, joka on nähty tänä vuonna Kuppilat kuntoon, Jyrki Sukula -ohjelmassa. Ilmeisesti ohjelmasta oli apua ja ruoka olikin varsin maittavaa.
Päivänsankarille minulla ei ollut lahjaa, sillä hänellä on jo oikeastaan kaikkea. Sen sijaan vein pienen pehmoisen paketin serkkuni pojalle, jonka näin ensimmäistä kertaa. Lahjoin myöskin isoveljeni avovaimoa, jolla on syntymäpäivä tällä viikolla. Hänelle annoin edellisessä postauksessa esittelemäni kettukarkkipussukan ja nämä:
Ja lopuksi katsaus lankavarastoon:
Ostetut/saadut langat:5185g
Kulutetut langat: 4576g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +509g
tiistai 24. syyskuuta 2013
Makeaa mahan täydeltä
Yleensä otsikon kuvailemasta tilanteesta ei ole kovin hyvät seuraukset, mutta itselleni jäi kyllä viime viikonlopusta erittäin hyvä olo. Lauantai käynnistyi taas aamuisella vauvauinnilla, joka sujui oikein mukavasti, vaikka poika ei vielä ole innostunut polskimaan. Mutta ainakaan huutoparkua ei vesielementti ole saanut aikaan, joten hyvin menee.
Uinnin jälkeen menimme kotiin odottamaan, että poika herää päiväuniltaan, joille oli nukahtanut heti hallista päästyämme. Sitten vain syöttö ja miehet lähtivät viemään tätä mammaa kaupungille. Kohteenani oli ihanalla Toivolan vanhalla pihalla sijaitseva Kahvila Muisto ja KiPakoiden neuletapaaminen eli muutama tunti keskeytyksetöntä puikkojen heiluttelua. Aloitin siellä Sukkasadon kuudennen työni, junasukat serkkuni vauvalle, joka syntyy tammikuussa:
Puikot 3mm ja lankana Viking Vilma, jota kului 54 grammaa. Näistä tuli aika isot, eli ihan pienelle pirpanalle eivät sovi. Sukissa on myöskin havaittavissa hienoinen väriero, koska ovat eri nöttösiltä neulotut. Toinen nöttönen löytyi ihan omasta varastosta ja toinen ystävältäni Epeltä, joka vieraili Jyväskylässä heinäkuussa.
Sunnuntainakin sain viettää äidin omaa aikaa, peräti reilut viisi tuntia. Osallistuin nimittäin Jyvälän kansalaisopiston kurssille, jossa ommeltiin pussukoita karkkipapereista. Se osoittautui oikein hauskaksi ja kohtuullisen helpoksi puuhaksi.
Tässä tuotokseni tuolta kurssilta. Vähän juosten kustun näköisiähän nämä ovat (ainakin kun vertaa muiden kurssilaisten töihin), mutta nyt on alkuun päästy ja toiveena olisi jossain vaiheessa saada vanhempieni luona majaileva ompelukoneeni tänne, jotta pussukoita voisi väsäillä enemmänkin. Voisi rauhassa hajoittaa vain oman koneensa neuloja (yksi meni kurssin koneesta poikki vetoketjun vierestä surautellessa) ja saisi hyvän tekosyyn syödä pussitolkulla karkkeja. :-D Ei tämä väsäily näihin töihin jää, lisää on tehtävä.
Ollessani kurssilla perheen miehet olivat viettäneet laatuaikaa keskenään ja hyvin oli kuulemma mennyt. Kun he tulivat autolla hakemaan, hyppäsin iloissani takapenkille ja lepertelin pojalle, että äiti on tullut. Poju vain tuijotti ilmeettömänä takaisin. Kun yritin uudestaan, hän tuijotti pienen hetken, sulki silmänsä ja nukahti. No, sellaista se välillä on. :-D
Ostetut/saadut langat:5185g
Kulutetut langat: 4396g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +689g
Uinnin jälkeen menimme kotiin odottamaan, että poika herää päiväuniltaan, joille oli nukahtanut heti hallista päästyämme. Sitten vain syöttö ja miehet lähtivät viemään tätä mammaa kaupungille. Kohteenani oli ihanalla Toivolan vanhalla pihalla sijaitseva Kahvila Muisto ja KiPakoiden neuletapaaminen eli muutama tunti keskeytyksetöntä puikkojen heiluttelua. Aloitin siellä Sukkasadon kuudennen työni, junasukat serkkuni vauvalle, joka syntyy tammikuussa:
Sunnuntainakin sain viettää äidin omaa aikaa, peräti reilut viisi tuntia. Osallistuin nimittäin Jyvälän kansalaisopiston kurssille, jossa ommeltiin pussukoita karkkipapereista. Se osoittautui oikein hauskaksi ja kohtuullisen helpoksi puuhaksi.
Ollessani kurssilla perheen miehet olivat viettäneet laatuaikaa keskenään ja hyvin oli kuulemma mennyt. Kun he tulivat autolla hakemaan, hyppäsin iloissani takapenkille ja lepertelin pojalle, että äiti on tullut. Poju vain tuijotti ilmeettömänä takaisin. Kun yritin uudestaan, hän tuijotti pienen hetken, sulki silmänsä ja nukahti. No, sellaista se välillä on. :-D
Ostetut/saadut langat:5185g
Kulutetut langat: 4396g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +689g
tiistai 17. syyskuuta 2013
Vihreä senkin vihreä
Sukkasatoillessa ja vauvan kanssa touhutessa on taas mennyt viikko. Nykyään päivät tuntuvat menevän ihan älyttömän kovaa vauhtia; koko ajan tuntuu olevan maanantai, jolloin käymme pojan kanssa ekavauva-ryhmässä. Tosin eilen emme sinne päässeet, sillä saimme vieraita Turusta. Äiti, isä ja isoveli potivat niin kovaa ikävää, että päättivät tulla kylään. Mikäpä siinä, kyllä meille aina vieraat kelpaavat. Tai minulle ainakin, Vilho on alkanut jo vierastaa ja koska näkee minun puoleni sukulaisia suht harvoin, niin meni pitkä tovi pohtiessa, että voikos noille vieraille ihmisille edes hymyillä. Mutta siitä se sitten alkoi vähitellen sujua ja pieni mies uskalsi jopa ottaa päiväunet vaarin kanssa.
Vierailun myötä lankavarastoni sai taas hieman täydennystä, mutta ihan kyllä viime postauksessa asettamani lakon rajoissa. Äiti toi minulle yhteensä 150 grammaa Vilmaa, joista virkkaan toisen koristetyynyn edellisen seuraksi. Tuosta lisäyksestä huolimatta varasto on kuitenkin laihtunut reilut kolmekymmentä grammaa:
Toiset säärystimet. Tiedot muuten ihan samat kuin edellisissäkin, paitsi että näihin meni lankaa vain 96 grammaa eli neljä vähemmän. Aika jännä, kun silmukkamäärä ja pituuskin olivat aivan samat. Olisikohan käsialan sitten hieman tiukentunut?
Näistä tossuista koko postaus sai otsikkonsa. Ohje jälleen kerran Bente Myhrerin ja Lilly Secilie Brandalin kirjasta Virkkaus vanha konsti uudet mallit. Koukku 4mm, langankulutus 87 grammaa. Lankana tummanvihreä Rose mohair, johon ihastuin aikanaan kovasti, ehkä osittain siksi, että se sattui olemaan alennuksessa. :-D Mutta pidin myöskin värin tummuudesta ja hamstrasin lankaa ties kuinka monta kerää. Neuloin siitä ison pitsihuivin ja baskerin (jotka ajattelin lahjoittaa eräälle ystävälleni; eivät ole ihan minun väriseni kuitenkaan) sekä viime vuoden KyJyyn mekon. Silti sitä oli vielä yksi täysi ja yksi hieman vajaa kerä jäljellä. Luulin saavani tuhottua ne nyt näihin tossuihin ja melko pienet nöttöset jäikin. Mutta kun olin laittamassa nöttösiä jämälankapussiin, huomasin käsityökorin pohjalla vielä kolmannenkin pienen kerän! Krääh. Saisi jo loppua, jotta pääsisin raikkaampien värien pariin.
Ihan itse en toki otsikkoa keksinyt, vaan se viittaa Eve Hietamiehen romaaniin Tarhapäivä, jonka sain luettua loppuun viikonloppuna. Siinä päähenkilön viisivuotiaalla pojalla on pehmoleludinosaurus, jonka nimi on Vihreä senkin vihreä. Suosittelen muuten tuota kirjaa ja sitä edeltävää Yösyöttöä lämpimästi kaikille. Sujuvasti kirjoitettua ja joutuisaa luettavaa. Itse luin sen kuudessa päivässä, vaikka lukuhetkiä ei niin paljon välttämättä olekaan. Nyt kun itsellänikin on lapsi, pystyin hyvin samaistumaan päähenkilön, yksinhuoltajaisän, tuntemuksiin vanhemmuudesta, vaikka en samanlaisessa tilanteessa olekaan. Lapsesta on jatkuva huoli, vaikka kaikki olisikin hyvin ja melko harvoin pystyy tuntemaan itsensä täydellisen onnistuneeksi vanhemmaksi. Silti pieninkin hymy tai kehityksen edistysaskel on kultaakin kalliimpaa eikä lastaan antaisi pois enää mistään hinnasta.
Kirjat käsittelivät myös aiheita, joita ei kovin usein julkisuudessa näe. Yleensä esiin tuodaan se, kuinka (periaatteessa) helppoa isän on lähteä lätkimään ja jättää nainen huolehtimaan lapsesta, josta itse ei piittaa tuon taivaallista. Mutta entä silloin, kun äiti on se, joka ei välitä ja jonka psyyke ei kestä? Kun miehen on hoidettava yksin kaikki, alusta alkaen, vaikka olisi aivan hukassa pientenkin käytännön asioiden suhteen. Kun isän vastuulle jäävät yösyötöt, sairastelut sekä tarhapäivät ynnä muut.
Itse olenkin kiitollinen siitä, että rinnallani on avomies, joka myös on lapsellani hyvä ja läsnäoleva isä. Nostan hattua kaikille yh-äideille ja -isille, jotka jaksavat ja pystyvät niin moneen asiaan yksin.
Ostetut/saadut langat:5185g
Kulutetut langat: 4342g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +743g
Vierailun myötä lankavarastoni sai taas hieman täydennystä, mutta ihan kyllä viime postauksessa asettamani lakon rajoissa. Äiti toi minulle yhteensä 150 grammaa Vilmaa, joista virkkaan toisen koristetyynyn edellisen seuraksi. Tuosta lisäyksestä huolimatta varasto on kuitenkin laihtunut reilut kolmekymmentä grammaa:
Ihan itse en toki otsikkoa keksinyt, vaan se viittaa Eve Hietamiehen romaaniin Tarhapäivä, jonka sain luettua loppuun viikonloppuna. Siinä päähenkilön viisivuotiaalla pojalla on pehmoleludinosaurus, jonka nimi on Vihreä senkin vihreä. Suosittelen muuten tuota kirjaa ja sitä edeltävää Yösyöttöä lämpimästi kaikille. Sujuvasti kirjoitettua ja joutuisaa luettavaa. Itse luin sen kuudessa päivässä, vaikka lukuhetkiä ei niin paljon välttämättä olekaan. Nyt kun itsellänikin on lapsi, pystyin hyvin samaistumaan päähenkilön, yksinhuoltajaisän, tuntemuksiin vanhemmuudesta, vaikka en samanlaisessa tilanteessa olekaan. Lapsesta on jatkuva huoli, vaikka kaikki olisikin hyvin ja melko harvoin pystyy tuntemaan itsensä täydellisen onnistuneeksi vanhemmaksi. Silti pieninkin hymy tai kehityksen edistysaskel on kultaakin kalliimpaa eikä lastaan antaisi pois enää mistään hinnasta.
Kirjat käsittelivät myös aiheita, joita ei kovin usein julkisuudessa näe. Yleensä esiin tuodaan se, kuinka (periaatteessa) helppoa isän on lähteä lätkimään ja jättää nainen huolehtimaan lapsesta, josta itse ei piittaa tuon taivaallista. Mutta entä silloin, kun äiti on se, joka ei välitä ja jonka psyyke ei kestä? Kun miehen on hoidettava yksin kaikki, alusta alkaen, vaikka olisi aivan hukassa pientenkin käytännön asioiden suhteen. Kun isän vastuulle jäävät yösyötöt, sairastelut sekä tarhapäivät ynnä muut.
Itse olenkin kiitollinen siitä, että rinnallani on avomies, joka myös on lapsellani hyvä ja läsnäoleva isä. Nostan hattua kaikille yh-äideille ja -isille, jotka jaksavat ja pystyvät niin moneen asiaan yksin.
Ostetut/saadut langat:5185g
Kulutetut langat: 4342g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +743g
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)