tiistai 7. heinäkuuta 2015

I am the Walrus

Blogihiljaisuutta on kestänyt muutaman viikon, mutta syy on ollut vallan ihana. Piti nimittäin kiirettä järjestellessä omia häitäni! Vihdoin, kuuden vuoden seurustelun jälkeen, sain astella alttarille rakkaan mieheni kanssa. Sukunimenikin vaihtui ja minusta tuli rouva Mursula. Ainakin kummityttöni sisaruksineen vannoi nauravansa nimelleni koko loppuelämänsä. :D

Häitä varten piisasi kaikenlaista pientä askartelua. Kaikista ylpein olen ehkä tästä heittokimpusta:


Kukat on virkattu Crelando Springistä, Marks&Kattens M&K Sommargarnista sekä Red Heart Cotton Mixistä. Kunkin kukan keskellä on nappi ja varret ovat rautalankaa, jonka ympärille kieputin teippiä. Varsien ympärille laitoin vielä satiininauhaa. Ohjeen löysin Repeat Crafter Me -blogista. Painoa kukille, jotka ovat yksi KYH-töistäni, tuli yhteensä 35 grammaa. Kimpun nappasi muuten 13-vuotias kummityttöni, joka toimi myös morsiustyttönäni. Kukat herättivät ihastusta myös muissa tyttövieraissa ja sain jo useammankin tilauksen. :-D

Viikonloppuun mahtui myös surua; häiden jälkeisenä aamuna saimme tietää, että äitini isä, rakas pappani, oli nukkunut pois. Onneksi rakkaus ja hyvät muistot kantavat.

Haluan vielä tätäkin kautta kiittää kaikkia juhlissa mukana olleita sekä erityisesti rakkaita kaasojani, bestmania ja valokuvaaja-Villeä. Kiitos, että teitte päivästämme ihanan ja ainutlaatuisen!



rakkaudella,

manteliMursu <3

2 kommenttia:

  1. Teillä onkin ollut sitten elämän kirjoa laidasta laitaan. Onnittelut avioitumisesta ja osanotto suruun! Ihanan sukunimen olet saanut: meidän lapsilla on joku mursu-höpötys menossa, joten hekin varmaan nauraisivat Mursulalle. ;) Mutta on niitä hassumpiakin nimiä olemassa, ja ihan pää pystyssä ihmiset tuntuvat nimiään kantavan. Sitä paitsi meidän lapset nauravat jopa naapurin ovessa olevalle Niemiselle, koska siitä tulee mieleen tv:stä tuttu Riku Nieminen. Että antaapa nauraa vaan. :)

    Ihana kukkakimppu, kiva idea! :) Olisipa pitänyt omissa häissänikin joulukuussa -99 tajuta virkata hääkimppu, kanervat nimittäin varisivat jo matkalla kirkosta juhlapaikalle; isännän rinnuksissa ollut kanerva taisi varista jo ennen vihkimistä... :)

    VastaaPoista
  2. Onnea avioliiton satamasta! Ja otan osaa menetyksen!

    Itselle kävi samoin neljä vuotta sitten. Mieheni mummo kuoli seuraavana aamuna häistämme. Olimme saapuneet lapsuuden maisemista takaisin nykyiseen kotikaupunkiimme ja olimme tilanneet juuri ruuat ravintolassa, kun puhelu tuli.
    Ajattelen itse, että mummo odotti siihen asti, että lapsenlapsi sai sanottua tahdon ja nukkui sitten pois.

    Kimppu on kaunis! Olisinpa itse tajunnut tehdä samoin :)

    VastaaPoista