Makeaa mahan täydeltä

Yleensä otsikon kuvailemasta tilanteesta ei ole kovin hyvät seuraukset, mutta itselleni jäi kyllä viime viikonlopusta erittäin hyvä olo. Lauantai käynnistyi taas aamuisella vauvauinnilla, joka sujui oikein mukavasti, vaikka poika ei vielä ole innostunut polskimaan. Mutta ainakaan huutoparkua ei vesielementti ole saanut aikaan, joten hyvin menee.
   Uinnin jälkeen menimme kotiin odottamaan, että poika herää päiväuniltaan, joille oli nukahtanut heti hallista päästyämme. Sitten vain syöttö ja miehet lähtivät viemään tätä mammaa kaupungille. Kohteenani oli ihanalla Toivolan vanhalla pihalla sijaitseva Kahvila Muisto ja KiPakoiden neuletapaaminen eli muutama tunti keskeytyksetöntä puikkojen heiluttelua. Aloitin siellä Sukkasadon kuudennen työni, junasukat serkkuni vauvalle, joka syntyy tammikuussa:

Puikot 3mm ja lankana Viking Vilma, jota kului 54 grammaa. Näistä tuli aika isot, eli ihan pienelle pirpanalle eivät sovi. Sukissa on myöskin havaittavissa hienoinen väriero, koska ovat eri nöttösiltä neulotut. Toinen nöttönen löytyi ihan omasta varastosta ja toinen ystävältäni Epeltä, joka vieraili Jyväskylässä heinäkuussa.

Sunnuntainakin sain viettää äidin omaa aikaa, peräti reilut viisi tuntia. Osallistuin nimittäin Jyvälän kansalaisopiston kurssille, jossa ommeltiin pussukoita karkkipapereista. Se osoittautui oikein hauskaksi ja kohtuullisen helpoksi puuhaksi.

Tässä tuotokseni tuolta kurssilta. Vähän juosten kustun näköisiähän nämä ovat (ainakin kun vertaa muiden kurssilaisten töihin), mutta nyt on alkuun päästy ja toiveena olisi jossain vaiheessa saada vanhempieni luona majaileva ompelukoneeni tänne, jotta pussukoita voisi väsäillä enemmänkin. Voisi rauhassa hajoittaa vain oman koneensa neuloja (yksi meni kurssin koneesta poikki vetoketjun vierestä surautellessa) ja saisi hyvän tekosyyn syödä pussitolkulla karkkeja. :-D Ei tämä väsäily näihin töihin jää, lisää on tehtävä.

Ollessani kurssilla perheen miehet olivat viettäneet laatuaikaa keskenään ja hyvin oli kuulemma mennyt. Kun he tulivat autolla hakemaan, hyppäsin iloissani takapenkille ja lepertelin pojalle, että äiti on tullut. Poju vain tuijotti ilmeettömänä takaisin. Kun yritin uudestaan, hän tuijotti pienen hetken, sulki silmänsä ja nukahti. No, sellaista se välillä on. :-D


Ostetut/saadut langat:5185g
Kulutetut langat: 4396g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +689g

Vihreä senkin vihreä

Sukkasatoillessa ja vauvan kanssa touhutessa on taas mennyt viikko. Nykyään päivät tuntuvat menevän ihan älyttömän kovaa vauhtia; koko ajan tuntuu olevan maanantai, jolloin käymme pojan kanssa ekavauva-ryhmässä. Tosin eilen emme sinne päässeet, sillä saimme vieraita Turusta. Äiti, isä ja isoveli potivat niin kovaa ikävää, että päättivät tulla kylään. Mikäpä siinä, kyllä meille aina vieraat kelpaavat. Tai minulle ainakin, Vilho on alkanut jo vierastaa ja koska näkee minun puoleni sukulaisia suht harvoin, niin meni pitkä tovi pohtiessa, että voikos noille vieraille ihmisille edes hymyillä. Mutta siitä se sitten alkoi vähitellen sujua ja pieni mies uskalsi jopa ottaa päiväunet vaarin kanssa.

Vierailun myötä lankavarastoni sai taas hieman täydennystä, mutta ihan kyllä viime postauksessa asettamani lakon rajoissa. Äiti toi minulle yhteensä 150 grammaa Vilmaa, joista virkkaan toisen koristetyynyn edellisen seuraksi. Tuosta lisäyksestä huolimatta varasto on kuitenkin laihtunut reilut kolmekymmentä grammaa:

Toiset säärystimet. Tiedot muuten ihan samat kuin edellisissäkin, paitsi että näihin meni lankaa vain 96 grammaa eli neljä vähemmän. Aika jännä, kun silmukkamäärä ja pituuskin olivat aivan samat. Olisikohan käsialan sitten hieman tiukentunut?

Näistä tossuista koko postaus sai otsikkonsa. Ohje jälleen kerran Bente Myhrerin ja Lilly Secilie Brandalin kirjasta Virkkaus vanha konsti uudet mallit. Koukku 4mm, langankulutus 87 grammaa. Lankana tummanvihreä Rose mohair, johon ihastuin aikanaan kovasti, ehkä osittain siksi, että se sattui olemaan alennuksessa. :-D Mutta pidin myöskin värin tummuudesta ja hamstrasin lankaa ties kuinka monta kerää. Neuloin siitä ison pitsihuivin ja baskerin (jotka ajattelin lahjoittaa eräälle ystävälleni; eivät ole ihan minun väriseni kuitenkaan) sekä viime vuoden KyJyyn mekon. Silti sitä oli vielä yksi täysi ja yksi hieman vajaa kerä jäljellä. Luulin saavani tuhottua ne nyt näihin tossuihin ja melko pienet nöttöset jäikin. Mutta kun olin laittamassa nöttösiä jämälankapussiin, huomasin käsityökorin pohjalla vielä kolmannenkin pienen kerän! Krääh. Saisi jo loppua, jotta pääsisin raikkaampien värien pariin.

Ihan itse en toki otsikkoa keksinyt, vaan se viittaa Eve Hietamiehen romaaniin Tarhapäivä, jonka sain luettua loppuun viikonloppuna. Siinä päähenkilön viisivuotiaalla pojalla on pehmoleludinosaurus, jonka nimi on Vihreä senkin vihreä. Suosittelen muuten tuota kirjaa ja sitä edeltävää Yösyöttöä lämpimästi kaikille. Sujuvasti kirjoitettua ja joutuisaa luettavaa. Itse luin sen kuudessa päivässä, vaikka lukuhetkiä ei niin paljon välttämättä olekaan. Nyt kun itsellänikin on lapsi, pystyin hyvin samaistumaan päähenkilön, yksinhuoltajaisän, tuntemuksiin vanhemmuudesta, vaikka en samanlaisessa tilanteessa olekaan. Lapsesta on jatkuva huoli, vaikka kaikki olisikin hyvin ja melko harvoin pystyy tuntemaan itsensä täydellisen onnistuneeksi vanhemmaksi. Silti pieninkin hymy tai kehityksen edistysaskel on kultaakin kalliimpaa eikä lastaan antaisi pois enää mistään hinnasta.
   Kirjat käsittelivät myös aiheita, joita ei kovin usein julkisuudessa näe. Yleensä esiin tuodaan se, kuinka (periaatteessa) helppoa isän on lähteä lätkimään ja jättää nainen huolehtimaan lapsesta, josta itse ei piittaa tuon taivaallista. Mutta entä silloin, kun äiti on se, joka ei välitä ja jonka psyyke ei kestä? Kun miehen on hoidettava yksin kaikki, alusta alkaen, vaikka olisi aivan hukassa pientenkin käytännön asioiden suhteen. Kun isän vastuulle jäävät yösyötöt, sairastelut sekä tarhapäivät ynnä muut.
   Itse olenkin kiitollinen siitä, että rinnallani on avomies, joka myös on lapsellani hyvä ja läsnäoleva isä. Nostan hattua kaikille yh-äideille ja -isille, jotka jaksavat ja pystyvät niin moneen asiaan yksin.


Ostetut/saadut langat:5185g
Kulutetut langat: 4342g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +743g

   

Sadonkorjuun ensimmäiset ja dieettipäätös

Ohhoh, onpas siitä taas vierähtänyt aikaa, kun olen viimeksi ehtinyt kunnolla tänne kirjoitella käsitöistä. No, onpa jotain valmista näytettävääkin.

Sukkasato pyörähti runsas viikko sitten käyntiin ja olen saanut valmiiksi jo kaksi paria käpälänlämmittimiä. Mutta ennen sitä on hyvä esitellä muut valmiit tuotokset:

Avomiehelle neuloin elokuussa nimipäivälahjaksi Cousteau-pipon Nalle Luontopolku Kaarnasta. Olin aiemmin jo yhden pipon tuosta langasta tehnyt, mutta tein nyt toisenkin, vähän pidemmän. Puikot 3mm, langankulutus 35 grammaa.

Seuraavaksi valmistui Turku-postauksessa esittelemistäni langoista koristetyyny avomiehen siskon ja hänen miehensä uuteen asuntoon, johon pääsivät muuttamaan elokuun lopussa. Avomieskin oli mukana remontoimassa kämppää, mikä olikin melkoinen urakka. Mutta nyt on melkein valmista ja nuoripari saa viettää syksyä hienossa kodissa. Ja varmasti käymme myös pojan kanssa vierailulla tädin luona monta kertaa. :-)

Lankana Viking Vilma, langankulutus 172 grammaa. Koukku 3,5mm. Sisällä Ikeasta ostettu Kråkris-tyyny.




Avomies kävi parisen viikkoa sitten tapaamassa koulukavereitaan kaupungilla ja koska toisella kavereista on poikaamme noin kuukauden verran nuorempi poika, tein pikkuiselle pienet sukat jämälangoista:

Lankana Seiskaveikka ja jokin hieman tuntemattomampi keinokuitulanka, muistaakseni Madame Tricote -merkkinen. Kyseistä lankaa kulutin jo reippaasti Ilosaari-tilkkuihin ja luulinkin saaneeni käytettyä mokoman langan kokonaan. Mutta sitäpä löytyikin jämälankojen joukosta vielä reilun kokoinen nöttönen. Näihin sukkiin sain sitä onneksi mukavasti upotettua. Langankulutus 33 grammaa. Ohje Novitan nettisivuilta.



Nyt päästäänkin jo itse asiaan eli Sukkasato-saaliiseeni:

Aloitin nämä miehen perussukat Seiskaveikasta (ohje löytyy Novitan nettisivuilta) heti syyskuun ensimmäisenä päivänä. Tarkoitus oli alunperin luoda silmukat heti puolenyön jälkeen, mutta harvinaista kyllä, olinkin jo siihen aikaan unten mailla. Poika oli nukahtanut hyvissä ajoin ja olimme itsekin niin väsyneitä, että kömmimme petiin jo yhdeltätoista. Mutta herättyäni pääsin sitten heiluttamaan puikkoja, jotka olivat 3,5-milliset. Lankaa kului 126 grammaa. Nämä menevät synttärilahjaksi anopin miehelle, joka eräänä päivänä leikillään valitti, etten koskaan tee hänelle mitään. Mitä nyt joskus olen pipon ja vessapaperitelineenkin väsännyt. :-D


Seuraavaksi jo joulupukin töihin, joiden parissa taitaakin loppuvuosi melko pitkälti vierähtää:

Säärystimet Madame Tricote Dora Simistä Ullaneuleesta löytyvällä Joustimo-ohjeella. Puikot 3,5mm ja langankulutus tasan 100 grammaa; niin pienet pätkät jäi kerästä jäljelle, ettei niistä olisi mitään saanut enää tehtyä, joten heitin pois. Sainpa kerrankin tehokkaasti käytettyä kerän, kun ensin punnitsin sen ja jaoin puoliksi. Alunperin olin muuten ajatellut tehdä tästä langasta Baktuksen, mutta siitä olisi tullut ehkä turhan pieni. Onneksi Sukkasato tuli ja ratkaisi ongelmani. Nämä lämmikkeet menevät joululahjaksi kummityttöni isosiskolle. Toiset samanlaiset, turkoosista langasta, ovat jo puikoilla. Ne menevät sitten kummityttöni toiselle isosiskolle.


Lankavaraston tyhjentäminen on taas lupaavassa vauhdissa:

Ostetut/saadut langat:5035g
Kulutetut langat: 4159g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +776g

Ja tuossa vauhdissa se saisi pysyäkin. Nimittäin otsikon lupailema dieettipäätös koskee juuri lankavarastoani. Aion nimittäin nyt julistaa, että olen ainakin Sukkasadon ajan eli lokakuun loppuun asti ehdottomalla lankadieetillä eli en osta yhtään lankaa! Luultavasti jatkan lakkoani myös sen jälkeen. Ehdottomuus ei tosin koske keskeneräisiä töitä eli jos niihin täytyy lankaa hankkia, sallin sen itselleni. Mutta muuten pyrin pitämään päätökseni, lanka kun ei ihan heti tästä taloudesta kuitenkaan lopu. No jaa, vannomatta paras, saapa nähdä, kirjoitanko jo seuraavassa postauksessa repsahtaneeni. :-D


Neulomisiin,


manteliMinni

Käpälänlämmitin-talkoot

Kesän alussa harmittelin sitä, että tänä vuonna ei ollut omalla kohdallani mahdollista osallistua KyJyyn, johon olin kahtena edellisenä vuotena ottanut osaa. 20 työtä välillä Juhannus - Joulu ei vain ole realistista vauvakiireiden johdosta ja jos haluan joskus myöskin valmistua eli sitä graduakin pitäisi väsäillä. Enkä edes tiedä, mihin olisin saanut kaikki keskeneräiset työt tungettua. :-D

Mieli kuitenkin teki kovasti osallistua johonkin käsityötempaukseen, sillä pidän siitä yhteisöllisyydestä, jota KyJyssäkin on tavallaan ollut. Onneksi apuun tuli alkava syksy ja sunnuntaina starttaava Sukkasato, jonka bongasin sattumalta Blogilistaa selatessani. Tempauksen ideana on neuloa sukkia ynnä muita käpälänlämmittimiä (tossuja, säärystimiä) aikavälillä 1.9. - 31.10. Mitään tavoitemäärää töille ei ole asetettu eikä kyseessä ole myöskään kilpailu. Sukkia saa tehdä ihan vain omaan käyttöön tai myöskin lahjoittaa hyväntekeväisyyteen; kohteista onkin tempauksen blogissa lista.

Itseänin houkutteli Sukkasadon vaapamuotoisuus ja laitoin sitten ilmoittautumissähköpostia tempauksen emännälle. Sain kutsun Heinälato-alablogiin, pitäisi vielä muistaa käydä siellä kirjoittamassa esittely itsestäni. Tavoitteenani on saada tämän parin kuukauden aikana neulottua yhdet miesten sukat, yhdet junasukat sekä virkattua muutamat tossut Rose Mohairin jämistä, joita nurkissa pyörii ihan kiitettävät määrät. Toki olisi kiva sukat tehdä itsellekin pitkästä aikaa; minulla taitaa olla vain yhdet Seiskaveikasta kilkutellut perussukat.

Eli tällaisia terveisiä tällä kertaa. Valmiita töitäkin on taas muutama, yritän muistaa ne tässä joku päivä esitellä, kunhan saan yhdestä vielä kuvan napattua. On se jännä, miten yhden kuvan ottamista voi vitkutella päiväkausia. :-D


rakkaudella,


manteliMinni

Terveissi Turuust

Kuten tulin viime postauksessa ohimennen maininneeksi, emme menneet Kankaanpäästä kotiin, vaan vanhempieni luokse Turkuun. Muumo ja Vaari olivat luonnollisesti myös seuraamassa peliä. Tulomme Kankaanpäähän oli heille yllätys eikä äiti edes huomannut meitä kuin vasta siinä vaiheessa, kun isoveljeni kysyi häneltä "Pitikö sen olla yllätys?". Eli hyvin onnistui. :-) Paluumatkalle otimme äidin kyytiin meidän autoomme. Toki oli pakko pysähtyä lapsuudenperheessäni lähes legendaariseksi taukopaikaksi muodostuneessa Huittisten Härkäpakarin Hesessä, jossa murkinoimme pahimpaan v***tukseen. Vaihdomme myöskin pojun vaipan lastenhoitohuoneessa ja jostain syystä vesihana oli kovin pelottavan kuuloinen ja sitä piti ruveta itkemään. Voi pientä.

Turussa käymisessä on yleensä se hankala puoli, että päivät täyttyvät helposti kaikenlaisesta ohjelmasta, niin ettei levätä juuri ehdi. Käydä kun ehtii niin harvoin ja sukulaiset ja tutut haluavat toki nähdä. Mutta keskiviikkona oli kuitenkin laiskotuspäivä. Äiti keksi meille hauskan ja erikoisen aamupalapaikan, nimittäin Raision Ikean! Siellä oli kesätarjouksessa aamupala (sämpylä, kinkkuleikkele, juusto, kananmuna, puuro ja tuoremehu sekä kahvi tai tee) 0,50€. Olipa ihan hauska elämys tuokin. Ja erittäin iso plussa Ikealle lapsimyönteisyydestä! Ravintolan puolelta nimittäin löytyi imetysnurkkaus, joka tulikin sitten testattua. Hyvin toimi. Syötyämme kiersimme kaupan, mutta mukaan ei tällä kertaa tarttunut kuin pieni nalle pojalle ja kolme tyynyä virkkauskokeiluani varten.

Kun olimme lähdössä Ikeasta, oli alkanut sataa oikein kaatamalla. Poikakin oli jo väsynyt ja nukahti heti, kun pääsimme autoon. Alunperin tarkoituksenamme oli lähteä käymään Perniön Kebabissa, josta ainakin omasta mielestäni saa Suomen parhaat kebabit (anteeksi tämä pienoinen mainostus). Niitä aina kaipaan täällä Keski-Suomessa. Mutta koska sääkin oli mitä oli, järjen ääni eli avomieheni ehdotti reissun väliin jättämistä. Ehkäpä n. 80km suuntaansa on jopa meillekin hieman liian pitkä matka pelkän kebabin takia. Siispä retki Perniöön vaihtukin kaupasta haettuihin kebabrulliin ja päiväuniin isovanhempien vahtiessa poikaa. Sää ei iltaankaan mennessä parantunut, joten jouduimme myös jättämään väliin Turku Pesiksen ja Kirittärien välisen ottelun.

Torstaina kaipasin jo vähän tekemistä ja sellaiseksi kelpasi käväisy kaupungilla. Mainiosti sain siihen yhdistettyä myös ystäväni E:n tapaamisen. Kävimme ensin askartelukaupassa, josta ostin jonkinlaista kangasta, jolle voi tulostaa. Sen varalle minulla on askarteluprojekti mielessä, en vain tiedä, miten sen toteutan, kun meillä ei omaa tulostinta ole. Askartelukaupan jälkeen suuntasimme -tadaa!- Lankamaailmaan. Tällä kertaa ihan tarpeeseen. Ostin nimittäin langat Ikeasta hankittuja tyynyjä varten:

Eli Viking of Norwayn Vilmaa kolmea eri väriä, kaksi kerää kutakin. Kylläpä äitiä ja E:tä huvitti kovasti, kun pitelin näitä keriä sylissäni ja hoin tarjouslankapussien ääressä, etten tarvitse kuin nämä langat, joille minulla on jo käyttötarkoituskin. Taas tuli siis lisäystä varastoon.

Mutta olen sentään yhden työn saanut jo valmiiksikin:

Nämä villasukat tein serkulleni, joka astui armeijan harmaisiin viime kuussa. Samainen serkku sai kesäkuussa ylioppilaslahjaksi neulomani pipon. Ajattelin, että on vähän lisälämmikettä intissä. Näiden seuraksi ostin vielä Royal-suklaalevyn, josta tulee aina mummo-vainaani mieleen. Myös hän oli ahkera käsitöiden tekijä ja saimme häneltä muun muassa jouluisin sukkia ja lapasia, joihin oli laitettu sisälle juuri Royal-patukoita. Yritän siis vähän pitää suvun perinteitä yllä. ;-) Lankana sukissa on muuten Seiskaveikka, puikot 3,5mm ja langankulutus 123 grammaa.

Sunnuntaina (poika kävi muuten ekaa kertaa myös Tuomiokirkossa) palasimme sitten pojan kanssa Muumon ja Vaarin kyydillä Jyväskylään. Alunperin suunnitelmissa oli tulla junalla, mutta sitten pesäpallo otti voiton. Eli siis Hippokselle katsomaan Kiri - KaMa. Eka jakso meni KaMalta juuri niin hyvin kuin tarvitsikin eli 0 - 1. Toinenkin jakso näytti pitkään hyvältä, mutta suli lopulta kankaanpääläisten jäätävään hölmöilyyn. Supervuorossa puolestaan Kiri sitten puristi juuri sen verran, että voitto irtosi. Höh.

Onneksi KaMa otti keskiviikkona reilun voiton Kankaanpäässä ja ottelusarja oli ennen eilistä 2 - 1. Olin torstaina avomiehelle harmitellut, että "voi voi, kun ei päästä sinne peliin". Mies sitten ihmetteli, että miten niin. Itse ajattelin, että kun ei ole lapsenvahtia eikä muutenkaan hermot kestäisi niin jännittävää peliä. Mutta sitten eilen iltapäivällä rupesi tekemään mieli kentälle ja kun vielä äitikin sanoi, että menkää nyt (itse eivät Turusta lähteneet), niin soitto avomiehelle töihin eikä onneksi kauheasti suostuttelua tarvittu. Poika otettiin toki mukaan Hippokselle, hän kun oli siellä ollut jo edellisessäkin matsissa. Ja voi että, täytyy kyllä taas kehua äidin pikku kullanmurua! Niin hienosti hän oli koko ajan; nukkui koko ekan jakson ja toisellakin katseli kentän tapahtumia kiinnostuneena isänsä sylissä. Ja kun sääkin oli todella mainio, ei ihan niiiiiin paljon harmittanut KaMan suht niukka tappio.

Nyt on sarja sitten tasan 2 -2 ja huomenna katkolla kummalle vaan. Toivotaan nyt, että KaMan kausi päättyy voittoisasti kotikentällä ja että Kiri sitten selvittää karsinnat Ykköspesiksen kakkosta vastaan kunnialla. Niin, ja nythän sitten KaMan ja Kirin keskinäisten ottelujen määrä tällä kaudella on 11! :-D

Ostetut/saadut langat:5035g
Kulutetut langat: 3693g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +1242g

Jännäkakka housuissa

EI, tarkoitukseni ei ole avautua oman suolistoni toiminnasta tai pojan vaipan sisällöstä. Otsikko johtuu pesäpallosta. Ei sen vain tarvitsisi aina olla ihan näin jännää.

Tiistaina suuntasimme taas Kankaanpäähän, siellä oli luvassa kutkuttava ottelu Koplaa eli Kouvolan Pallonlyöjiä vastaan. Jos KaMa voittaisi 2 - 0 ja saisi siis täydet kolme pistettä, kausi päättyisi siihen eikä putoamiskarsintapeleihin jouduttaisi. Jos taas yksikin piste menetettäisiin, Kouvola puolestaan päättäisi kautensa. Vaikka KPL ei tänä vuonna kovin menestyksekäs ole ollutkaan, en odottanut matsista liikoja.

Ensimmäinen jakso olikin kuitekin kuin unelmaa. KaMa paukutti peräti yhdeksän juoksua ja sai pidettyä vierasjoukkueen (erityisesti kaikkien aikojen eniten juoksuja lyöneen Sami Joukaisen) kurissa; tuloksena jaksovoitto lukemin 9 -3. Toinenkin jakso sujui mallikkaasti ja pitkän aikaa kaikki näytti menevän nätisti kotijoukkueen nuottien mukaan. Mutta sitten Joukainen näytti mahtinsa ja täräytti ajosta pari juoksua kerralla. Ei voi mitään. Kun on hyvä, niin on hyvä. Tilanne oli 4 -3, enää tarvittaisiin muutama palo. Niitä olikin saatu tehtyä kaksi, kun Koplan onnistui vielä saada yksi juoksu. Rupesi jo kyrsimään johdon hukkaaminen, mutta onneksi KaMalla olisi vielä tasoittava vuoro.

Hyvistä yrityksistä huolimatta tasoittavalla vuorolla ei saatu helpottavaa juoksua, vaan pari paloa. Sitten kuitenkin saatiin etenijä kolmoselle ja pulssi oli kyllä aika monella katsojalla varmasti huippulukemissa. Mutta harmittavasti viimeinenkin lyönti nousi kopiksi. Se siitä sitten. Enpä muista, milloin olisin viimeksi ollut yhtä pettynyt KaMan VOITTAMAN pelin jälkeen.

No, pitää vain niellä pettymys ja kääntää katse tähän päivään ja siihen jännäkakkaan. Tänään alkaa nimittäin - yllätys yllätys - KaMan ja Kirin välinen pudotuspelisarja! Kolme voittoa ja kausi olisi siinä. Häviäjä puolestaan joutuu pelaamaan sarjapaikasta vielä Ykköspesiksen kakkoseksi tullutta vastaan. Seuraan tämänpäiväistä ja huomista ottelua teksti-TV:n kautta vanhempieni luona Turussa.

Luotan kuitenkin, että Satakunnan oranssi-sininutut hoitavat homman. Lieneeköhän muuten jonkin sortin ennätys, kun näiden karsintapelien myötä KaMan ja Kirin välisten otteluiden määrä tällä kaudella nousee vähintään yhdeksään? :-D

Enkeleitä ja pikkupiruja

Olipa kerran kesäinen torstaipäivä. Jyväskylään saatiin odotettu vieras Turusta. Maisteri E, turkulainen humanisti, saapui bussilla piristämään kandidaatti M:ää. Sillä vaikka M:llä oli komea pikkuprinssi seuranaan, olivat hänen arkipäivänsä välillä kovin yksinäisiä.

Kun vieras oli saanut hieman hengähtää pitkän matkansa jälkeen ja hänet oli ruokittu, oli aika miettiä kyseisen päivän ohjelmaa. Koska molemmilla oli todettu vaikeahko pakkoneuloosi&lankoosi-syndrooma, päättivät he lähteä seikkailulle kohti kaupunkia etsimään rohtoja tautiinsa. Siispä prinssi pakattiin vaunuihinsa ja kolmikko suuntasi pysäkille, josta joukkoliikennevankkuri (jota myös bussiksi nimitetään) poimi heidät kyytiinsä. Vielä lähtiessä M vannotti poikaansa pitämään äitiä ja tämän ystävätärtä silmällä rohdoskaupassa, jotta asiat eivät aivan luisuisi käsistä.

Vaan kävipä kuitenkin niin, että prinssi nukahti jo matkalla ja oli aivan unessa, kun joukkio saapui Poppeli-nimisen puodin luokse. Tuo puoti oli täynnä toinen toistaa ihanampia lankoja, osa niistä oli vieläpä alennuksessa. Koska kukaan ei ollut estämässä, asettui maisteri E M:n (jonka piti yrittää vähentää varastoaan) olkapäälle pieneksi piruksi ja kuiski, että "Ota ota!" Niinpä M sitten päätyi yhteensä kuuteen kerään Drops Safrania:

M puolestaan vakuutteli E:lle, että tämä tarvitsisi ehdottomasti ne hyllyssä jäljellä olleet kolme kerää liilaa Drops Alpacaa. Kahdesta kerästä tulisi mainiosti pieni huivi ja kolmannesta huiviin sointuva pipo.

Lähdettyään Poppelista naiset poikkesivat vielä Pikkulinnassa, mutta sieltä ei keriä tarttunut matkaan. Oli aika suunnata bussilla takaisin kotia kohti. Pikkuprinssikin availi silmiään pysäkillä.

Prinssi ja E viihtyivät toistensa seurassa vallan mainiosti. Jopa niin, ettei poika olisi illalla malttanut millään käydä nukkumaan. Kellon raksuttaessa yhä lähemmäs puolta yötä, alkoivat jo niin E:n, M:n kuin pikkuprinssin isän, kuningas L:n silmät lupsua. Vihdoin kuitenkin rauha laskeutui maahan ja kaikki pääsivät nukkumaan.

Perjantaipäivä koitti ja M ja E jatkoivat jutustelua ja prinssin viihdyttämistä. Kun lounas oli saatu syötyä, päättivät he lähteä kävelylle läheisen lammen ympäri prinssin ja vaunujen kera. M kehui, kuinka poika nukkui joka kerta rauhallisesti, kun lampea kierrettiin. Vaan nytpä oli hieman toisenlainen ääni kellossa. Jostain syystä kyyti ei miellyttänyt pientä herraa, vaan hän jaksoi osoittaa mieltään aina lampea kiertävän polun puoliväliin asti, jolloin viimein väsähti. Tuolla polulla naiset muuten kohtasivat sammakon, mutta kumpikaan ei suudellut eläintä, olihan heillä jo omat elukat kotona. ;-)

Lenkin jälkeen päivä etenikin nopeasti jo siihen vaiheeseen, että tuli maisterin kotiinlähdön aika. M toivotti E:n tervetulleeksi uudestaankin ja vannotti tätä tuomaan mukanaan puolisonkin seuraavalla kerralla. Koska E oli lempeästi vahtinut prinssiä vierailunsa aikana, sai M hieman heiluteltua virkkuukoukkua ja niin E sai kotimatkalle mukaansa kolme myssyä toimitettavaksi Turun valtakuntaan Yliopistolliseen keskussairaalaan syöpäosastolle.

Poppeli-ostosten ja E:n mukanaan tuoman 42 gramman Viking Vilma -kerän myötä lankavaraston tilanne:

Ostetut/saadut langat:4753g
Kulutetut langat: 3570g 
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +980g