Peiton paikka

Se oli valmiina jo viimeksi tänne kirjoittaessani, mutta mielestäni ansaitsee ihan oman postauksensa. Aloitettu 9.7.2013 ja saatu valmiiksi 23.1.2014. Yksitoista kerää Novita Isoveljeä ja seitsemän kerää Katia Tirolia, yhteensä 1766 grammaa. Kuusimilliset, lämmetessään omituiselta tuoksuvat muovipuikot. Ei sentään verta hikeä ja kyyneleitä, mutta toisinaan hieman pakonomaista puurtamista, kun muut työt olisivat houkutelleet enemmän. Se on siinä:

Eli äitini 60-vuotislahjapeitto. Suokaa anteeksi puutteelliset kuvaajantaitoni, en saanut noin isoa tekelettä mahtumaan kovin siististi yhteen kuvaan.

Toivottavasti äiti pitää lahjasta, ainakin hän käsitöiden harrastajana tietää, kuinka paljon vaivaa olen tuon eteen nähnyt. Annoin muuten Ravelryssa projektille nimeksi Muumo on numero yksi, koska äitihän on ihan paras. <3 En muista, olenko täällä blogissa kertonut tuon Muumo-nimityksen taustaa. Mutta se juontaa juurensa kirjeeseen, jonka sain mummoltani päästessäni ripille vuonna 2002. Hän oli tuolloin jo sen verran huonossa kunnossa, ettei itse jaksanut saapua paikalle, mutta lähetti minulle Papan mukana kirjeen. Kuoressa luki allekirjoituksena Muumo. Tuo suloinen kirjoitusvirhe on jäänyt sitten meidän perheessä elämään ja rupesimme äitiä nimittämään muumoksi jo kauan ennen kuin lapsenlapsia oli ilmaantunut. Johtunee hänen hopeanharmaista hiuksistaan ja siitä, että yleensä kotiin tullessaan hän vaihtaa kotivaatteet (minun ja toisen isoveljeni kielenkäytössä muumopuvun) päälleen alta aikayksikön.

Osittain tuon peittoprojektin innoittamana aloitin siitä myös hieman pienemmän version, joka menee ystäväni vauvalle (samalle, joka tulee saamaan toukkapussin) ristiäislahjaksi. Tämän peiton taisin aloittaa samana päivänä, kun kuulin, että pienokainen on tulossa maailmaan.

Lankana Novitan Veera, jota meni yhteensä 287 grammaa. Puikot 4,5mm. Se pieni eroavaisuus isompaan peittoon on, että reunaan virkkasin kahden kiinteäsilmukkakerroksen lisäksi vielä rapuvirkkausta. Tulevat vanhemmat eivät itsekään vielä tiedä, onko vauva tyttö vai poika, mutta mielestäni vihreä ja sininen sopivat kummalle tahansa.

Postauksen otsikko tulee muuten Eppu Nuotion mainiosta kirjasta Peiton paikka. Siihen liittyy itselläni hyviä muistoja. Viime vuosikymmenen alkupuolella olin perheen kanssa lomamatkalla Savonlinnassa ja kävimme ostamassa paikallisesta Cittarista iltapalaa. Jostain syystä minulla ei ollut mitään luettavaa mukana. Onneksi kaupassa oli kuitenkin tarjous, jossa sai pokkarin kaupan päälle, kun osti kolme suklaapatukkaa. Eli siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Siihen aikaan pidin erityisesti Brejk-patukoista ja valitsin niiden seuraksi Peiton paikan. En ollut aiemmin Nuotion tuotantoon tutustunut enkä tuollaista "vakavaa aikuisten kirjallisuutta" lukenut, mutta teos kyllä upposi minuun hyvin ja luin sittemmin sen molemmat jatko-osatkin. Trilogian keskimmäiseen osaan, Neitsytmatkaan, liittyy vieläpä aivan erityisiä muistoja. Luin sen nimittäin uudestaan viime vuoden maaliskuussa, ollessani sairaalassa odottamassa synnytyksen käynnistymistä. Aikaa oli ja paras keino sen kuluttamiseen lukeminen. Osaston oleskeluhuoneen kirjavalikoima ei kovin suuri ollut, mutta onneksi sieltä löytyi sentään jo kertaalleen hyväksi havaittu teos. Ja nyt kun tulin asiaa miettineeksi, olihan tuo aika sairaalassa itsellenikin varsinainen neitsytmatka; ensimmäinen kerta sairaalassa yötä, ensimmäinen leikkaus ja ensimmäinen synnytys.